Yksineläville kysymys:

Kiva  jos osaa kieltä, ja  hyvin. Itse olen tutustunut keskivertoenglannilla, ja joskus paikalliset pyydivät mukaan. Ei ollut yhteistä kieltä! Jotenkin viittomalla sovittiin missä ja milloin kotimatkalle lähdetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkoilla tutustuu aina ihmisiin ja saa halutessaan seuraa, eli kiva matkustaa nimenomaan yksin niin saa tehdä mitä tykkää ja olla jonkun kanssa jos huvittaa tai jos ei huvita, niin sitten olla yksin.

Suomessa ei kyllä tutustu oikeen ihmisiin missään vaikka yksin menisi, niin on mukavampi jos on seuraa. Olen minä silti yksin jossain teatterissa, leffassa ja baarissa ym. käynyt, ei siinä. Baari ehkä sellanen etten suosittele. 

Olen matkaillut yli 10v lähes aina yksin, matkan päällä yhteensä varmaan reilusti yli vuoden päivät (paljon pidempiä matkoja), enkä ole ikinä, kertaakaan "tutustunut ihmisiin". Tämä on ihan ihme legendaa, sillä miten kummassa matkaillessa tapaisi ketään sen enempää kuin kotonakaan. Ei mulle tuntemattomat tule puhumaan museoissa tai kadulla tai kaupan kassalla, ei edes ravintolan pöydissä.

En? Mulla on netti ja googlemaps, en ala pysäyttelemään kadulla ihmisiä kysyäkseni heiltä jotain. Multa kyllä on monesti kysytty tietä jonnekin, ja sinne ne ihmiset lähtee neuvomaani suuntaan - pitääkö ensi kerralla lähteä perään 😜😂? 

^Ehkä olet sitten liian hyvin valmistautunut :). Mutta tosiaan on aika tavallista, että joutuu bussia odotellessa vaikka varmistelemaan, että on oikealla pysäkillä. Tai majoituksessa keittiössä, pyykkituvassa tms kommunikoimaan jotain. Viime kesänä esimerkkksi lämmitin kaalikeittoa ja perheen lapsi kysyi, että mikä täällä HAISEE :). Pakosti näistä välillä jotain juttua syntyy.

Vierailija kirjoitti:

^Ehkä olet sitten liian hyvin valmistautunut :). Mutta tosiaan on aika tavallista, että joutuu bussia odotellessa vaikka varmistelemaan, että on oikealla pysäkillä. Tai majoituksessa keittiössä, pyykkituvassa tms kommunikoimaan jotain. Viime kesänä esimerkkksi lämmitin kaalikeittoa ja perheen lapsi kysyi, että mikä täällä HAISEE :). Pakosti näistä välillä jotain juttua syntyy.

Matkustan aika lailla vaan suurkaupungeissa, ei sellaisissa ihmiset ala bussipysäkeillä toisilleen juttelemaan. Ja pitäisivät outona jos sellaista yrittäisi. Minusta ei muutes ole tavallista että pitää kysellä onko oikealla pysäkillä, senhän näkee kartasta ja pysäkin tunnuksista :D. 

En majoitu yhteismajoituksissa, joten ei ole mitään jaettuja keittiöitä tms missä ihmiset puhuvat toisilleen. Liekö nämä tutustujat ihmisiä jotka käyvät vain jossain ryhmämatkoilla ja ryhmämajoituksissa, ja yleistävät niiden kokemukset "matkailuun" kun oikeasti yhdistävä tekijä on se "ryhmä"... Itse en pidä mistään kiertoajeluista enkä kykene nukkumaan metelissä tms joten en käy tuollaisilla, vaan elän ihan "tavallista elämää" asumalla airbnbssä ja käymällä kaupassa. Ei siellä ketään tapaa. 

Kyllä mun mielestä kaiken kokoisissa kaupungeissa on ihan normaalia varmistella, että on oikealla pysäkillä. Esimerkiksi olen sattunut katsomaan Greyhound-videoita joskus (tuskin sinä matkustat Greyhoundeilla, kuulemma hirveitä, mutta suurkaupunkeihinkin ne kulkevat) ja niissä on sellainen kaaos usein asemilla, että matkustajat pakostakin vaihtavat kokemuksia.

Itse en missään tapauksessa mene ryhmämatkalle, mutta matkustan usein joukkoliikenteellä. Jos esimerkiksi lennät Kittilään ja nouset Levin bussiin suksien kanssa, niin siitä kuka vaan näkee, mikä matkasi määränpää ja tarkoitus erittäin todennäköisesti on ja saattaisi ryhtyä jutulle. Samoin tosiaan nähtävyyksissä, reittien taukopaikoilla, museoiden kahviloissa jne usein voi bongata ja joutua tekemisiin muiden matkailijoiden kanssa. Täällä on moni kertonut kokemuksiaan yksin reissaamisesta eikä ne mitään ryhmämatkoja ole olleet.

Ja tottakai bussit, hostellit, pensionaatit, leirintäalueet ja sellaiset altistaa kohtaamisille eri tavalla kuin taksi asemalta suoraan omalle majoitukselle.

On aika tuore kokemus pienestä viikonloppumatkasta yksin. Muuten mukavaa, mutta en muistanutkaan tätä seurassa tai porukassa matkustavien tapaa pompottaa yksin matkustavaa missä tämä voi istua. Erehdyin ostamaan kahvilassa kahvin ja syötävän, ennenkuin huomasin, ettei kokonaan vapaita pöytiä ole. Jouduin kysymään useammastakin pöydästä, ennenkuin yksi pariskunta vähän väkinäisesti armahti, että sain istua siksi aikaa, että sain kahvit juotua. Illalla oopperassa vieressä istuva kysyy, voisinko vaihtaa paikkaa, että pääsee seurueensa viereen. Sanoin, etten halua vaihtaa ja voi sitä nyrpeyttä, kun en suostunut. Pitkä hujoppi sitten istuukin siihen tämän paikanvaihtajan eteen, olisin joutunut huonommalle paikalle. Tämä paikkojen sumpliminen on ollut vielä pahempaa paikoissa, joissa ei ole ollut lippuun merkittyjä paikkoja. Eihän siinä mitään, mutta tunnelma menee eikä pysty nauttimaan olostaan tai ainakin pitää työntää sitä ikävää oloa siinä pois. Suomalaiset ovat vähän junttikansa, ei voi muuta sanoa.

Pakkohan se on yksin mennä, muuten ei tulisi koskaan käytyä missään. Joka ikinen viikonloppu käyn jossain, kiertelen museoita, käyn lounailla, jätskillä tai kahviloissa erilaisissa paikoissa, joita Suomessa onneksi piisaa. Kaikki muut ikäiseni (40+) niissä on aina perheellisiä tai pariskuntia, joten ei niissä pääse koskaan tutustumaan kehenkään. Ja saman huomasin nuorenakin.

Mutta silti on vain mentävä, hulluksi sitä tulee jos istuskelee vain kotona. Ilmeisen moni yksinäinen kuitenkin valitsee olla vain kotona, kun ei heihin näköjään missään törmää vaikka kuinka paljon itse kävisi paikoissa.

Vierailija kirjoitti:

En juurikaan. En siksi että se olisi noloa muiden silmissä (ei kiinnosta mitä muut ajattelee siitä) vaan siksi että se on tuntuu minusta surulliselta. Huomata että muut jakaa kivoja hetkiä kavereiden, kumppanin ja perheen kanssa ja itse ei saa koskaan sitä kokemusta. Moni asia muuttuu erilaiseksi kun sen voi jakaa jonkun kanssa ja saada kuulla vaikka erilaisia ajatuksia. Pahin oli joskus yksi ohjattu harrastustapahtuma, jonne menin yksin ja kaikki muut näytti tulevan jonkun kanssa. Ajattelin että no täällähän ollaan tekemässä tätä asiaa, keskityn siihen, ei siinä tarvitse muita. Sitten ohjaaja iski eteen pari harjoitusta jossa piti vaihtaa sitä juttua, mitä oli tekemässä, parin kanssa ja jatkaa toistemme töitä. Katsoin ympärilleni ja kaikki vaihtoivat töitä sen vieressä istuvan kanssa jonka kanssa oivat tulleet sinne. Tuli taas ahdistava muistutus omasta yksinäisyydestä, jonka oli aikaisemmin onnistunut voittamaan. Kyllä minäkin olisin halunnut mielu

Ohjaajalta oikeasti tökeröä ajattelemattomuutta. Olisin laittanut palautetta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä kaiken kokoisissa kaupungeissa on ihan normaalia varmistella, että on oikealla pysäkillä. Esimerkiksi olen sattunut katsomaan Greyhound-videoita joskus (tuskin sinä matkustat Greyhoundeilla, kuulemma hirveitä, mutta suurkaupunkeihinkin ne kulkevat) ja niissä on sellainen kaaos usein asemilla, että matkustajat pakostakin vaihtavat kokemuksia.

Itse en missään tapauksessa mene ryhmämatkalle, mutta matkustan usein joukkoliikenteellä. Jos esimerkiksi lennät Kittilään ja nouset Levin bussiin suksien kanssa, niin siitä kuka vaan näkee, mikä matkasi määränpää ja tarkoitus erittäin todennäköisesti on ja saattaisi ryhtyä jutulle. Samoin tosiaan nähtävyyksissä, reittien taukopaikoilla, museoiden kahviloissa jne usein voi bongata ja joutua tekemisiin muiden matkailijoiden kanssa. Täällä on moni kertonut kokemuksiaan yksin reissaamisesta eikä ne mitään ryhmämatkoja ole olleet.

Ja tottakai bussit, hostellit, pensionaatit

No, sitten minussa on jokin hirveä vika jota en itse näe, koska mulle ei kukaan koskaan missään noissa mainitsemissasi paikoissa ole alkanut tuttavuutta tekemään. Ei missään maassa eikä missään museossa, puistossa, kahvilassa, ravintolassa, näköalapaikalla, ruokakaupassa, kirkossa, lentokoneessa, bussissa, metrossa, tramissa eikä näiden pysäkeillä. 

Ilmeisesti kaikki muut jatkuvasti kohtaavat kivoja ihmisiä jotka alkavat jutella ja pyytävät heitä mukaan menoihin ja syömään, ja minä olen ainoa jolle tuo koko väite on aivan utopistinen koska lähinnä kukaan ei koskaan edes tervehdi henkilökuntaa lukuun ottamatta. Olisi vaan kiva tietää mikä minussa on vikana kun oma kokemus on niin erilainen. 

Kun olin parisuhteessa niin menimme usein leffassa käynnin jälkeen kahville tai oluelle ja juttelimme leffan sisällöstä ja vaihdoimme mielipiteitä. Samoin matkoilla oli kivaa kommentioida eri juttuja. Kaikki tämä kommunikointi ja yhteisyyden tunne puuttuu kun joutuu käymään yksin. En sitten tiedä kaipaako joku muu tämänaltaisia kokemuksia tai liekö niin sitten koskaan joillain ollut. Kun yksin asioita tehdessä tämä osio puuttuu. 

Olen käynyt yksin tapahtumissa, syömässä, kahvilassa, leffassa ja matkoilla. Ei ole noloa, vaan kivaa kun tekee juttuja joista tykkää.

Seurustelen kylläkin, ja teen näitä asioita myös miesystäväni kanssa. Mutta jos sattuu olemaan eri aikatauluja välillä tms. niin ihan mielelläni teen asioita yksinkin. Olen myös koko aikuisikäni tehnyt paljon asioita yksin enkä pelkästään kavereiden tai kumppanin kanssa.

N45

Vierailija kirjoitti:

On aika tuore kokemus pienestä viikonloppumatkasta yksin. Muuten mukavaa, mutta en muistanutkaan tätä seurassa tai porukassa matkustavien tapaa pompottaa yksin matkustavaa missä tämä voi istua. Erehdyin ostamaan kahvilassa kahvin ja syötävän, ennenkuin huomasin, ettei kokonaan vapaita pöytiä ole. Jouduin kysymään useammastakin pöydästä, ennenkuin yksi pariskunta vähän väkinäisesti armahti, että sain istua siksi aikaa, että sain kahvit juotua. Illalla oopperassa vieressä istuva kysyy, voisinko vaihtaa paikkaa, että pääsee seurueensa viereen. Sanoin, etten halua vaihtaa ja voi sitä nyrpeyttä, kun en suostunut. Pitkä hujoppi sitten istuukin siihen tämän paikanvaihtajan eteen, olisin joutunut huonommalle paikalle. Tämä paikkojen sumpliminen on ollut vielä pahempaa paikoissa, joissa ei ole ollut lippuun merkittyjä paikkoja. Eihän siinä mitään, mutta tunnelma menee eikä pysty nauttimaan olostaan tai ainakin pitää työntää sitä ikävää oloa si

Joo, mulla tapahtui samanlaista juuri muutama viikko sitten. Menin erään tupaten täynnä olevan tapahtuman kahvilaan jossa oli vain 1 pöytä vapaana, mutta se oli kuitenkin iso kuuden hengen pöytä. Satuin istuutumaan siihen ihan samaan aikaan erään vanhemman naisen kanssa, mutta eri päätyyn. Itse olin ihan ok siitä, mutta se nainen oli selvästi vähän hämillään. 

Sitten hänen miehensä tuli siihen myös istumaan ja tässä kohtaa joku toinen pöytä juuri vapautui ja se nainen sanoi, että: "mennään tuonne." 

Kyllä siinä kieltämättä tuli ikävä ja vähän jopa sellainen "koulukiusattu" fiilis palasi mieleeni. Miksei he voineet istua vaan siinä, vaikka olinkin heille vieras ihminen? Mulle siellä oli KAIKKI ihmiset vieraita, mutta kyllä mun pöytään saa silti ihmiset tulla.

Yritin olla kypsä aikuinen, keskittyä nauttimaan leivonnaisestani ja olla miettimättä koko asiaa, mutta jäi se selvästi vaivaamaan mua kun vieläkin sen muistan. Ja muistan senkin, että kun vein oman tarjottimeni pois, se nainen tuijotti mua herkeämättä. Miksi sekin piti vielä tehdä? Mä en hänelle ollut tehnyt mitään pahaa.

Ei varmaan tuollaiset koko ikänsä jonkun kanssa yhdessä eläneet ymmärrä, että on meitäkin, joilla ei ole ketään. Haluan silti arvostaa itseäni käymällä paikoissa, vaikka se usein onkin vähän tällaista, että se oma yksinäisyys vain korostuu. Että siinä mielessä ymmärrän miksi niin moni jää vain sovinnolla kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä kaiken kokoisissa kaupungeissa on ihan normaalia varmistella, että on oikealla pysäkillä. Esimerkiksi olen sattunut katsomaan Greyhound-videoita joskus (tuskin sinä matkustat Greyhoundeilla, kuulemma hirveitä, mutta suurkaupunkeihinkin ne kulkevat) ja niissä on sellainen kaaos usein asemilla, että matkustajat pakostakin vaihtavat kokemuksia.

Itse en missään tapauksessa mene ryhmämatkalle, mutta matkustan usein joukkoliikenteellä. Jos esimerkiksi lennät Kittilään ja nouset Levin bussiin suksien kanssa, niin siitä kuka vaan näkee, mikä matkasi määränpää ja tarkoitus erittäin todennäköisesti on ja saattaisi ryhtyä jutulle. Samoin tosiaan nähtävyyksissä, reittien taukopaikoilla, museoiden kahviloissa jne usein voi bongata ja joutua tekemisiin muiden matkailijoiden kanssa. Täällä on moni kertonut kokemuksiaan yksin reissaamisesta eikä ne mitään ryhmämatkoja ole olleet.

Mä oon samanlainen ja varmaan syy on se sama kuin miksi ylipäätään on yksinäiseksi päätynyt. On ihmisten mielestä jotenkin epämiellyttävä. Jonkun tutkimuksen mukaan ihmiset myös välttää yksinäisiä, koska sen pelätään tarttuvan, ja uskon kyllä että pitkä yksinäisyys näkyy päälle päin. 

Totta kai käyn! Olen juuri viisikymmentä täyttänyt sinkkunainen. Erakko, ystävätön. Käyn missä huvittaa yksin. Elokuvissa, ravintoloissa, matkoilla, mihin vaan mieli tekee.

Juuri parhaillaan mulla  on vuokrattuna vene ja olen Turun saaristossa veneilemässä. Tällä hetkellä yövyn Dragsfjärdissä hotellissa, ja huomenna jatkan taas matkaa. Söderlångvikin kartanolla kävin tänään esimerkiksi. Aivan ihanaa on veneillä saaristossa ihan itsekseen, yöpyä ihan itsekseen, nauttia tuoppi tai muutama kesäluonnossa ihan itsekseen.

"No, sitten minussa on jokin hirveä vika jota en itse näe, koska mulle ei kukaan koskaan missään noissa mainitsemissasi paikoissa ole alkanut tuttavuutta tekemään. Ei missään maassa eikä missään museossa, puistossa, kahvilassa, ravintolassa, näköalapaikalla, ruokakaupassa, kirkossa, lentokoneessa, bussissa, metrossa, tramissa eikä näiden pysäkeillä. 

Ilmeisesti kaikki muut jatkuvasti kohtaavat kivoja ihmisiä jotka alkavat jutella ja pyytävät heitä mukaan menoihin ja syömään, ja minä olen ainoa jolle tuo koko väite on aivan utopistinen koska lähinnä kukaan ei koskaan edes tervehdi henkilökuntaa lukuun ottamatta. Olisi vaan kiva tietää mikä minussa on vikana kun oma kokemus on niin erilainen. "

Olet aika kova kärjistämään ja yleistämään, mutta eipä sinussa välttämättä muuten mitään vikaa ole. Kokemuksia vain on erilaisia.

Nämä edellä on olleet esimerkkejä muiden satunnaisista kohtaamisista, eikä ne tarkoita, että kaikki aina kuitenkaan sattuisivat mieleistään seuraa tai seuraa ylipäätään löytämään.

Tietenkin tuntuu hiukan kummalliselta, ettet koskaan missään ole sattunut joutumaan kenenkäään puheliaan vieruskaverin uhriksi, mutta kaikki on mahdollista.

113:

Joo, uskon että se pitkäaikainen yksinäisyys jotenkin näkyy päälle, tai se aistitaan alitajuisesti. Mutta en ymmärrä tota, että se tekee ihmisestä aina automaattisesti epämiellyttävän. Koska on muissakin ihmisissä ihan avoimen epämiellyttäviä persoonia, he eivät kuitenkaan ole tuomittuja ikuiseen yksinäisyyteen. 

Mutta kai tämäkin on näitä ihmismielen omituisuuksia. Pääasia on kuitenkin yrittää viihdyttää itseään, vaikka joutuukin aina tekemään kaiken yksin. Joskus vain väsyttää olla vahva. Sais joskus vain mennä niin kuin ne muutkin, ilman että joutuu miettimään tällaisia asioita. 

ei ketään, ketä vaan ketään, JOTA

Ne, joilla on kumppani, kihloissa tai seurustelevat eivät käsitä mikä ero on siinä, että jos joskus menee ilman kumppania ja joskus kumppanin kanssa kuin se, että menee jatkuvasti ilman  kumppania. 

Joku kirjoitti, että silloin on paljon rennompi kun kumppani on kuitenkin olemassa ja itse valitsee mennä johonkin yksin. Tai jos  jossain tapahtumassa menee välillä erikseen. On ikäänkuin se "pelastusrengas" olemassa. Esimerkiksi sellaisiin tilanteisiin mihin tarvitaan/on luontevampaa kun on avec. 

Yksinelävällä tätä pelastusrengasta ei ole, on vain pärjättävä yksin paikassa kuin paikassa. 

Tuo joka istui itsekseen isossa pöydässä toisten vaihdettua paikkaa, mielestäni tuo on Suomessa kuitenkin ihan normaalia ja kohteliasta, että mennään omaan pöytään, jos tilaa on. Useimmat ovat mielellään itsekseen, jos mahdollista.

Kamalaa oli toki se, että joku muu joutui kysymään monelta seurueelta täydessä kahvilassa, ennen kuin paikka annettiin. 

Viimeksi kun tulin talvilomalta, niin juna-asemalle oli reilun kolmen-neljän tunnin bussimatka lähtöpaikkakunnilta ja tungosta. Jotkut keskenään tutut valtasivat kuitenkin omat penkkiparit kolmelle istuen käytäväpaikoilla, vaikka selvästi näkivät, että paikat ei tule näin riittämään. Tälläista itsekkyyttä en kyllä ymmärrä. Jos et halua istua kaverisi vieressä, niin jätä sitten vierrinen paikka edes helposti vieraalle vapaaksi.