Lue keskustelun säännöt.
Yksineläville kysymys:
07.07.2024 |
Käyttekö tapahtumissa, matkoilla yms yksin?
Onko se noloa?
Itsellä kun ei ole ketään ketä pyytää mihinkään. Jos joskus jotakin erehtynyt pyytämään johonkin, niin tapaaminen aina peruttu.
Kommentit (119)
Tuolla ylempänä joku sanoi että yksin meneminen vaatii rohkeutta tai on muuten vain vaativampaa kuin mennä porukalla. Itselläni on aivan päinvastainen kokemus. Paljon koettelevampaa ja vaativampaa on mennä porukassa tai yhden kaverin kanssa. Yksin kun menee niin on kaikki niin helppoa ja yksinkertaista. Jos ei tykkää olla jossakin, niin nostaa pyllyn penkistä ja lähtee muualle, ihan omaan tahtiin. Tai lähtee kotiin jos ei tunnu tapahtuvan mitään. Vapaus on se avainsana.
Minusta on tulossa kaupunkilainen ja sittenpä te, jotka pidätte nolona että seitsemänkymppinen haahuilee yksin pitkin katua ja lampsii minne milloinkin nokka näyttää, saatte tulla kysymään että mikä oikein luulen olevani? Sen verran vaivautuisin vastaamaan, että en toki mitään luule olevani, vaan tiedän olevani vapaa ihminen vapaassa maassa. Menen minne menen ja annan toisten tehdä saman.
En tunkeudu kenenkään seuraan, annan kaikkien olla rauhassa, ellei sitten joku aloita jutustelua, tietenkin voin hetken aikaa kuulostella että mitähän tyypillä mahtaa olla mielen päällä. Onhan olemassa mielenkiintoisia maailmoja, jotka löytyvät toisen pään sisältä, kun vähän kuuntelee. AAh miten jo odotan kaikkea tuota!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus kävin tapahtumissa muttei se tuottanut iloa kun näki ympärillä niin paljon onnellisia ihmisiä yhdessä. Kun yksin matkusti, niin perillepäästyä ajatteli että nyt voikin sitten lähteä takaisin kotiin ja lomasta jäin päällimmäisenä mieleen että menipäs turhaan rahaa ja polttoainetta.
Baarissa itsekseen istuskelu tuntui nololta ja siellä en enää käy.
Vierailija kirjoitti:
No ikä vaikuttaa siten, että 30-vuotiaana voit mennä miltei mihin vaan aiheuttamatta ihmettelyä. Olin otse sinkkuna siloin ja en miettinyt yhtään. Näin liki 70-vuotiaana on esimerkiksi ravintolaan tai joihinkin nuoremmille tarkoitettuun paikkaan outoa mennä. Ellei halua aiheuttaa ihmettelyä, hymyilyä tai noloutta. "Mitä toi vanha ihminen täällä tekee"?
Vai kuka haluaisi 70-vuotaan mummonsa istuvan tai liikkuvan samoissa paikoissa kuin itse kavereidenne kanssa? Saati pyytää samaan porukkaan?
Kyllä minun mielestäni joutuu miettimään kehtaako johonkin mennä herättämättä tunnetta, etten ymmärrä omaa ikääni. Nuori aikuisuus avaa monia paikkoja ja vanhuus sulkee. Myös uupuu paljon helpommin ihmisten kanssa ollessaan kun on tottunut olemaan kotonaan yksin. Jonkun tapahtuman jälkeen joutuu lepäämään enemmän. Miettii meneekö vai onko mieluummin menemättä. Nuorena meni vaikka kuinka paljon ja ei väsyttänyt.
En tiedä nuorten suhtautumisesta, kun itse en ole enää sen ikäinen ja ajatkin jo vähän erilaiset kuin silloin kun isovanhemmat oli elossa. Enkä menisi tyrkyttäytymään nuorten porukkaan, enkä kenenkään muunkaan, vaan jos menen yksin niin varaudun siihen, että oma seura saa riittää, paitsi satunnaiseen rupatteluun silloin kun luontevalta tuntuu.
Se, että menee johonkin nuorten yökerhoon tms kai on yhtä outoa oli sitten yksi tai kaksi iäkkäämpää. Ja itse inhosin vastaavia tilanteita jo parikymppisenäkin.
Sen sijaan johonkin laivalle, konserttiin, museoon, harrastuksiin tms voi hyvin mennä, ellei tietenkin jostain syystä itselle ole vastenmielistä. Jos nyt sattuu vaikka laivalla johonkin baariin, jossa muut riekkuu ja itsellä eri fiilis, niin siirtyy sitten pois siitä. Ja matkalla pyrin majoittumaan niin, että voin kokkailla tai syödä itseksenikin eikä ole pakko syödä ravintolassa, jos ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä puppua, että 70-vuotiaana voi mennä yksin minne tahansa aiheuttamatta ihmetystä. Jos joku juttu on selkeästi suunnattu muiden ikäisille. Siinä oma ajatusmaailma ei auta mitään, ihmettely ja ikärasismi tulevat kyllä silloin muualta kuin itseltä.
Se on helppoa sanoa kun itse ei ole vielä sitä kokenut. Kuinka moni olette pyytäneet mummonanne tai pappaanne viettämään railakasta viikonloppua kavereidenne kanssa ?
Voiko näihin sitten mennä muiden 70-vuotiaiden kanssa? Eikö tässä ole kyse siitä, voiko mennä yksin vai ei, eikä onko kaikki tapahtumat kaikenikäisille.
hahaha miten pimeetä jengii, yksin oleminen tuottaa pelkoa,ahdistusta, häpeää...hahahah te kaikki tuutte lähtee yksin, kukaan ei tule sua auttamaan...siis aikuisia lapsia. Hahahahah. Siis ei tässä pelissä ole kuin yksi voittaja, ja se on vahva yksilö yksilönään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ikisinkku. Nuorempana kävin ystävien kanssa baareissa,tapahtumissa ja matkoilla mutta nyt jotenkin etääntynyt muista ihmisistä kun kaikilla on oma elämä. En ole vuosiin käynny missään tapahtumissa.
M33
Parasta mennä yksin.
Erehdyin menemään kaverin kanssa festareille kun olin jo muutamat käynyt yksin. Kai kaveri meinasi että mulla on jotenkin yksinäistä siellä yksin vaellella minne nenä näyttää tai kuunnella just niin kauan kuin kiinnostaa tai mennä omien mieltymyksien mukaan. Oli virhe ottaa kaveri mukaan.
Nolous on sussa itsessäsi. Mitätöit oman seurasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksin matkustelu ja ravintolassa syöminen on noloa. Siis niiden muiden mielestä jotka ovat samassa tilassa pariskuntina.
Okei. Pitäisikö tästä ajatella jotain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä puppua, että 70-vuotiaana voi mennä yksin minne tahansa aiheuttamatta ihmetystä. Jos joku juttu on selkeästi suunnattu muiden ikäisille. Siinä oma ajatusmaailma ei auta mitään, ihmettely ja ikärasismi tulevat kyllä silloin muualta kuin itseltä.
Se on helppoa sanoa kun itse ei ole vielä sitä kokenut. Kuinka moni olette pyytäneet mummonanne tai pappaanne viettämään railakasta viikonloppua kavereidenne kanssa ?
Voiko näihin sitten mennä muiden 70-vuotiaiden kanssa? Eikö tässä ole kyse siitä, voiko mennä yksin vai ei, eikä onko kaikki tapahtumat kaikenikäisille.
Tuota minäkin jäin kummeksumaan. Että miten se eroaa, jos kaksi 70-vuotiasta menee yhdessä johonkin nuorten aikuisten suosimaan paikkaan tai tapahtumaan? Vain se ero, että varmaan nämä "vanhukset" sitten keskenään päivittelisivät, miten kaikki ovat nuoria ja me mummot täällä (nolosti) larppaamassa nuoria? Jos taas 7-kymppinen pariskunta menee yhdessä nuorten paikkaan, tulee ajatus, että ovat siellä puolisalaa valvomassa esim. lapsenlasta! 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin on parempi matkustaa, olet aidommin pois Suomesta ja koet kohteen aidosti itse. Kaikki päätökset voit tehdä ominpäin ja hotellihuoneessa sulla on oma rauha. Kävellessä aistit tarkemmin asiat kun ei ole Suomalaista porukkaa tai aviokumppania mukana kommentoimassa ja ohjailemassa havaintoja. Helpompi keskittyä ja nauttia näkemästään yksin.
Pitääkö omat ajatuksetkin muuttaa paikalliselle kielelle ettei ole mitään suomalaista häiritsemässä kokemusta kun yrität larpata ulkomaalaista?
Olen eri, mutta näin lähes teen. Luen englanninkielisiä kirjoja, en puhu suomea kelleen. En halua suomalaista seuraa ja kyselyjä mitä, missä, mistä ja milloin. Paikallisten kanssa joskus jutustelen.
Kun on yksin matkalla, huomaa että on muitakin yksin matkustavia. Tulee jänniä tuttavuuksia, joiden kanssa tavataan muutamana päivänä, vaikka syömään yhdessä ravintolaan tai nähtävyyksiä katsomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä puppua, että 70-vuotiaana voi mennä yksin minne tahansa aiheuttamatta ihmetystä. Jos joku juttu on selkeästi suunnattu muiden ikäisille. Siinä oma ajatusmaailma ei auta mitään, ihmettely ja ikärasismi tulevat kyllä silloin muualta kuin itseltä.
Se on helppoa sanoa kun itse ei ole vielä sitä kokenut. Kuinka moni olette pyytäneet mummonanne tai pappaanne viettämään railakasta viikonloppua kavereidenne kanssa ?
Voiko näihin sitten mennä muiden 70-vuotiaiden kanssa? Eikö tässä ole kyse siitä, voiko mennä yksin vai ei, eikä onko kaikki tapahtumat kaikenikäisille.
Sehän on tavallista. Ei aikuinen pääse vaikka lastenleirille. Tai kuka edes haluaa teinien tapahtumaan?
Asun mieheni kanssa mutta meillä on erilaisia kiinnostuksenkohteita esim musamaku osittain erilainen. Niimpä menin vastikään yhdelle keikalle yksin toiseen kaupunkiin. Oli ihan jees kokemus. Viime vuonna myös tein yksin yhden ulkomaanreissun. Leffaan en oo vielä mennyt yksin :D
N27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matkoilla tutustuu aina ihmisiin ja saa halutessaan seuraa, eli kiva matkustaa nimenomaan yksin niin saa tehdä mitä tykkää ja olla jonkun kanssa jos huvittaa tai jos ei huvita, niin sitten olla yksin.
Suomessa ei kyllä tutustu oikeen ihmisiin missään vaikka yksin menisi, niin on mukavampi jos on seuraa. Olen minä silti yksin jossain teatterissa, leffassa ja baarissa ym. käynyt, ei siinä. Baari ehkä sellanen etten suosittele.
Olen matkaillut yli 10v lähes aina yksin, matkan päällä yhteensä varmaan reilusti yli vuoden päivät (paljon pidempiä matkoja), enkä ole ikinä, kertaakaan "tutustunut ihmisiin". Tämä on ihan ihme legendaa, sillä miten kummassa matkaillessa tapaisi ketään sen enempää kuin kotonakaan. Ei mulle tuntemattomat tule puhumaan museoissa tai kadulla tai kaupan kassalla, ei edes ravintolan pöydissä.
Ei siis todellakaan kannata luulla että "kyllä sitä seuraa saa" - miksi saisi, jos ei saa kotimaassakaan. Kukaan ei ikinä osaa myöskään selittää mistä sitä seuraa yllättäen matkaillessa tupsahtaa eteen noin vain, kun vielä useimmin ei edes ole yhteistä kieltä paikallisten kanssa (kaikki eivät osaa tai halua puhua englantia).
Olen keski-iän ylittänyt nainen ja voin mennä mihin vaan yksinäni, enkä ole koskaan kokenut sitä kummalliseksi. Minulla on mies ja ystäviäkin, mutta silti tarvitsen välillä omaa tilaa ja olla puhelematta kenenkään kanssa. Viimeksi olin yksin elokuvissa ja sen jälkeen ravintolassa. Nautin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkoilla tutustuu aina ihmisiin ja saa halutessaan seuraa, eli kiva matkustaa nimenomaan yksin niin saa tehdä mitä tykkää ja olla jonkun kanssa jos huvittaa tai jos ei huvita, niin sitten olla yksin.
Suomessa ei kyllä tutustu oikeen ihmisiin missään vaikka yksin menisi, niin on mukavampi jos on seuraa. Olen minä silti yksin jossain teatterissa, leffassa ja baarissa ym. käynyt, ei siinä. Baari ehkä sellanen etten suosittele.
Olen matkaillut yli 10v lähes aina yksin, matkan päällä yhteensä varmaan reilusti yli vuoden päivät (paljon pidempiä matkoja), enkä ole ikinä, kertaakaan "tutustunut ihmisiin". Tämä on ihan ihme legendaa, sillä miten kummassa matkaillessa tapaisi ketään sen enempää kuin kotonakaan. Ei mulle tuntemattomat tule puhumaan museoissa tai kadulla tai kaupan kassalla, ei edes ravintolan pöydissä.
Ei siis todellakaan kannat
Olen kanssa sitä mieltä, ettei kaikkia, kuten itseänikään, koske tuo, että yksinäiselle seuraa ilmaantuisi tuosta vaan. Olen introvertti enkä ehkä mikään kiinnostavinkaan tuttavuus monille.
Kuitenkin reissuilla on monesti tullut käytyä ihan mielenkiintoisia juttutuokioita kanssamatkustajien, usein toisten suomalaisten kanssa vaikka majoitus- tai taukopaikoilla. Kerran joku taisi jopa luulla, että aloitin jutun seuranhakumielessä, vaikka kysyin vain roskien kierrätyksestä leirintäalueella :D.
Joskus saman ikäinen aktiivinen kanssamatkustaja on bongannut kohdebussista toisen yksinäisen ja toivonut seuraa. Kerran oli jopa kiusallista, kun amerikkalaisnainen olisi ilmeisen mielellään tutustunut kohteeseen jonkun muun kanssa ja itse olin juuri onnellisesti päässyt omilleni matkailtuani kaverin kanssa vajaan viikon ja olin oman ajan tarpeessa. En enää muista miten sain tämän kommunikoitua tahdikkaasti vai menikö yrmeämmin.
Majoituspaikoissa tutustuu. Olen yksin matkustava nainen. Kerran yksi maan eteläosasta tullut pariskunta kysyi hotelliaamiaisella haluanko mukaan kauppareissulle heidän autolla. Lähdin. Sitten pensionaatissa yksi nainen jolta vastatulleena kysyin ruokapaikoista, lähti mukaan ja löysin sen kaupungin ihanat salaattibaarit. Joissa myöhemmällä matkalla söin miestutun kanssa. Johon tutustun lentokentällä laukkuhihnastolla, odotimme siinä pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkoilla tutustuu aina ihmisiin ja saa halutessaan seuraa, eli kiva matkustaa nimenomaan yksin niin saa tehdä mitä tykkää ja olla jonkun kanssa jos huvittaa tai jos ei huvita, niin sitten olla yksin.
Suomessa ei kyllä tutustu oikeen ihmisiin missään vaikka yksin menisi, niin on mukavampi jos on seuraa. Olen minä silti yksin jossain teatterissa, leffassa ja baarissa ym. käynyt, ei siinä. Baari ehkä sellanen etten suosittele.
Olen matkaillut yli 10v lähes aina yksin, matkan päällä yhteensä varmaan reilusti yli vuoden päivät (paljon pidempiä matkoja), enkä ole ikinä, kertaakaan "tutustunut ihmisiin". Tämä on ihan ihme legendaa, sillä miten kummassa matkaillessa tapaisi ketään sen enempää kuin kotonakaan. Ei mulle tuntemattomat tule puhumaan museoissa tai kadulla tai kaupan kassalla, ei edes ravintolan pöydissä.
Ei siis todellakaan kannat
Etkö koskaan ulkomailla kysy neuvoa toisilta ihmisiltä? Monesti siitä lähtee juttu liikkeelle, varsinkin jos olen ollut samassa paikassa syystä tai toisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkoilla tutustuu aina ihmisiin ja saa halutessaan seuraa, eli kiva matkustaa nimenomaan yksin niin saa tehdä mitä tykkää ja olla jonkun kanssa jos huvittaa tai jos ei huvita, niin sitten olla yksin.
Suomessa ei kyllä tutustu oikeen ihmisiin missään vaikka yksin menisi, niin on mukavampi jos on seuraa. Olen minä silti yksin jossain teatterissa, leffassa ja baarissa ym. käynyt, ei siinä. Baari ehkä sellanen etten suosittele.
Olen matkaillut yli 10v lähes aina yksin, matkan päällä yhteensä varmaan reilusti yli vuoden päivät (paljon pidempiä matkoja), enkä ole ikinä, kertaakaan "tutustunut ihmisiin". Tämä on ihan ihme legendaa, sillä miten kummassa matkaillessa tapaisi ketään sen enempää kuin kotonakaan. Ei mulle tuntemattomat tule puhumaan museoissa tai kadulla tai kaupan kassalla, ei edes ravintolan pöydissä.
Ei siis todellakaan kannata luulla että "kyllä sitä seuraa saa" - miksi saisi, jos ei saa kotimaassakaan. Kukaan ei ikinä osaa myöskään selittää mistä sitä seuraa yllättäen matkaillessa tupsahtaa eteen noin vain, kun vielä useimmin ei edes ole yhteistä kieltä paikallisten kanssa (kaikki eivät osaa tai halua puhua englantia).
Mun on ollut Suomessa lähes mahdoton tutustua ihmisiin ja olen täällä aina ollut arka ja hiljainen, mutta jostain syystä ulkomaan reissuilla on aina tarttunut seuraa mukaan. Hostellien dormeista, tapahtumista, vaelluksilta... En tiedä, miksi siellä on niin paljon helpompi tutustua ihmisiin. Kielen puolesta toki helppoa, kun rakastan matkustaa etenkin englanninkielisissä maissa.
Olen joutunut ja saanut mennä yksin ja pienessä porukassa koko ikäni. Ei ole ollut laumaa, jonka mukana olisi kulkenut. Jos sellainen on hetkellisesti koolla, esim. saman henkisten ihmisten musiikkitapahtumassa, sekin koostuu yksilöllisistä ihmisistä.