Yksineläville kysymys:

Vierailija kirjoitti:

Miten yksin eläminen liittyy tähän. Olen parisuhteessa ja silti voin mennä vaikka teatteriin tai keikalle yksin. Eli yksin käyminen paikoissa ei ole noloa.

Miespuoliselle ei ole noloa, eikä kauniille naiselle tai jos on alle 30 tai jos on vammainen, muille on .

Tähän ketjuun vastailee paljon sellaisia jotka kuitenkin pääsevät tapahtumiin myös seurassa. Se on silloin helppoa nauttia yksin tekemisestä, kun tietää ettei ole se ole ainoa vaihtoehto joka ikinen kerta vuodesta toiseen. 

Itse olen aina käynyt yksin katsomassa urheilua, syömässä yms. Ei ole ketä pyytää, en koe sitä kiusalliseksi, vaikka joskus hieman ahdistaakin. Myös kotimaanreissuja teen yksin. N47

Kun muutin pois kotoa, olen elänyt siitä asti yksin vailla mitään parisuhdetta.

Ei ole noloa käydä yksin esim. ulkomailla, miksi olisi? Älä jätä matkoja tai tapahtumia sitä varten näkemättä saati kokematta, jos et saa seuralaista mukaan.

Täytän pyöreitä ensi vuonna ja suunnittelen reppureissua Oseaniaan. Ajatus vähän kylmii, mutta ajattelen et elämä on seikkailua. 🤸🏻 Tuonne reissulle saatan kysyä Facebookin "Matkaseuraa maailmalle" ryhmästä reissukaveria. 

Vierailija kirjoitti:

Yksin matkustelu ja ravintolassa syöminen on noloa. Siis niiden muiden mielestä jotka ovat samassa tilassa pariskuntina.

EI ole. Olen yli kaksi vuosikymmentä leski ja menen mihin tykkään yksin. On minulla ystäviä ja tuttaviakin joiden kanssa voin silloin tällöin käydä. Yksin jonnekin meno, ravintolaan tai matkalle EI ole mitenkään noloa. Ei kiinnosta mitä ne muut ajattelee tai mitä mieltä ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Tähän ketjuun vastailee paljon sellaisia jotka kuitenkin pääsevät tapahtumiin myös seurassa. Se on silloin helppoa nauttia yksin tekemisestä, kun tietää ettei ole se ole ainoa vaihtoehto joka ikinen kerta vuodesta toiseen. 

Tätä eivät parisuhteessa olevat tajua. Olen jutellut yksineläjänä joidenkin parisuhteessa olevien kanssa. He vastaavat miltei samoin sanoin, että kyllä hekin JOSKUS käyvät myös yksin tapahtumissa tms. Se on aivan eri asia itse VALITA se vaihtoehto meneekö yksin vai kumppaninsa kanssa. On takaportti mennä myös yhdessä. Moni kumppaninsa kyllästynyt myös lähtee mielellään yksin/jää kotiin kun saa hiukan hengähtää itsekseen  

Myös usein on niin, että kun joku parillinen on jossain yksin, niin hyvin mielellään ottaa puheeksi, että "tulinkin nyt yksin kun Matti/Maija oli hiukan kipeä/ei ehtinyt/ei ollut kiinnostunut/ tuli este jne. Myös usen parilliset kysyvät toisiltaan miksei se toinen tullut mukaan. 

Tämä on hiukan sama kuin köyhyyskeskusteluissa. Varakkaammat saavat valita, köyhille miltei joka asia on ainoa vaihtoehto. Tunne ko. asiaan on silloin ihan erilainen. 

Minusta on ajattelematonta verrata parisuhteessa olevan yksinäisyyttä tapahtumissa keskenään yksin oleviin. Eivät ole keskenään verrannollisia. 

Vierailija kirjoitti:

Tähän ketjuun vastailee paljon sellaisia jotka kuitenkin pääsevät tapahtumiin myös seurassa. Se on silloin helppoa nauttia yksin tekemisestä, kun tietää ettei ole se ole ainoa vaihtoehto joka ikinen kerta vuodesta toiseen. 

Leskeksi jäätyäni kokeilin pari matkaa ystävän kanssa (siis molemmat naisia) ja oli kyllä tylsää. Ruoka-ajoista piti keskustella jatkuvasti tai menosta jotain nähtävyyttä katsomaan y.m. - aamulla tykkään lähteä ajoissa enkä makoilla klo 10 asti ja monta muuta asiaa häiritsivät joten yksin on parasta mennä. 

Ei ole noloa. Käyn paljon yksin milloin missäkin. Voisin toki pyytää seuraa ja sainkin sitä. Työ on sen verran sosiaalisesti rasittavaa, että en vain jaksa aina hankkia seuraa. Lisäksi olen ilmeisesti helposti lähestyttävä, sillä seuraa on kyllä tarjolla. Yleensä miehet lähestyy, mutta välillä naisetkin ja pariskunnat.

Matkoilla tutustuu aina ihmisiin ja saa halutessaan seuraa, eli kiva matkustaa nimenomaan yksin niin saa tehdä mitä tykkää ja olla jonkun kanssa jos huvittaa tai jos ei huvita, niin sitten olla yksin.

Suomessa ei kyllä tutustu oikeen ihmisiin missään vaikka yksin menisi, niin on mukavampi jos on seuraa. Olen minä silti yksin jossain teatterissa, leffassa ja baarissa ym. käynyt, ei siinä. Baari ehkä sellanen etten suosittele. 

Käyn kaikkialla yksin, myös matkoilla. Minusta se on paljon mukavampaa kuin kaverin kanssa. Ensinnäkään ei tarvitse säätää mitään tapaamisia ja miettiä mikä kenellekin sopii, vaan voi mennä silloin kun itse haluaa. Kukaan ei peruuta tapaamista, ja itse voi jättää menemättä ilman huonoa omaatuntoa, jos ei huvitakaan lähteä. Matkoillakin saa olla vapaa, ei tarvitse tehdä kompromisseja eikä välittää kenenkään toisen mielipiteistä ja suunnitelmista. Ahdistaa jos joku on kyljessä koko ajan, täytyy rupatella jatkuvasti ja toinen keskeyttää ajatukset, ei voi rauhassa keskittyä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten yksin eläminen liittyy tähän. Olen parisuhteessa ja silti voin mennä vaikka teatteriin tai keikalle yksin. Eli yksin käyminen paikoissa ei ole noloa.

Miespuoliselle ei ole noloa, eikä kauniille naiselle tai jos on alle 30 tai jos on vammainen, muille on .

Olen tavallisen näköinen perusterve 42 v nainen enkä koe yksin asioiden tekemistä noloksi. Eihän esim. leffassa tai konsertissa voi edes keskustella, niin ihan sama onko niissä yksin vai seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten yksin eläminen liittyy tähän. Olen parisuhteessa ja silti voin mennä vaikka teatteriin tai keikalle yksin. Eli yksin käyminen paikoissa ei ole noloa.

Miespuoliselle ei ole noloa, eikä kauniille naiselle tai jos on alle 30 tai jos on vammainen, muille on .

Niinpä tietenkin!😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän ketjuun vastailee paljon sellaisia jotka kuitenkin pääsevät tapahtumiin myös seurassa. Se on silloin helppoa nauttia yksin tekemisestä, kun tietää ettei ole se ole ainoa vaihtoehto joka ikinen kerta vuodesta toiseen. 

 

Tätä eivät parisuhteessa olevat tajua. Olen jutellut yksineläjänä joidenkin parisuhteessa olevien kanssa. He vastaavat miltei samoin sanoin, että kyllä hekin JOSKUS käyvät myös yksin tapahtumissa tms. Se on aivan eri asia itse VALITA se vaihtoehto meneekö yksin vai kumppaninsa kanssa. On takaportti mennä myös yhdessä. Moni kumppaninsa kyllästynyt myös lähtee mielellään yksin/jää kotiin kun saa hiukan hengähtää itsekseen  

Myös usein on niin, että kun joku parillinen on jossain yksin, niin hyvin mielellään ottaa puheeksi, että "tulinkin nyt yksin kun Matti/Maija oli hiukan kipeä/ei ehtinyt/ei ollut kiinnostu

Tein asioita yksin myös ennen parisuhdetta. Ei se silloinkaan ollut noloa. Ei tulisi mieleenkään jättää vaikka jotain keikkaa väliin vain koska kaveri ei silloin pääse tai ei ole siitä kiinnostunut. Nolompaa on kyyhöttää yksin kotona kuin liikkua ihmisten keskellä yksin. En tapahtumissa edes kiinnitä huomiota onko joku siellä yksin vai yhdessä. Ja just olin kumppanin kanssa festareilla, mutta sattu vain toista kiinnostavat bändit esiintyyn samaan aikaan, niin mentiin välillä ihan yksinämme tapahtuma-alueella.

Ulkomailla jos menet yksin ravintolaan ja istut yksin niin se on noloa, vaikka itsellesi vakuuttelisit muuta.

On noloa vastatata tähän kun satuin huomaamaan..mut siis en ole edes miettinyt että olisi noloa, oikeasti onko se ihmisistä noloa yksin ? miksi ihmeessä :) hahaha en mä tiedä mitä sanoa, hä? no, onhan meitä moneen lähtöön, hyvä niin.

Emme, vaikka eihän se tietenkään mitään noloa olisi.

Ei parisuhteessa olija nyt ymmärrä yksinäisen elämää.

Yksinäinen on yksin myös siellä kotona ja tavallaan se osattomuus oikein korostuu, kun menet yksin.

Itse olen nyt tästäkin huolimatta alkanut suunnittelemaan yksin menemistä. Tällä viikolla olin ensimmäistä kertaa yksin museossa. Ja olipa kiva, kun sai mennä oman tahdin mukaan. Seuraavaksi otan teatterikeikan yksin 😊.

Käyn kyllä, esim. menen mielummin tähän lähelle leffaan kuin lähtisin keskustaan, johon joku kaverikin voisi tulla mukaan. Helpompi valita sopiva aikakin.

Myös olen käynyt pyöräreissuilla, patikoimassa, hiihtoreissuilla, kaupunkilomilla, oopperassa, konserteissa, markkinoilla jne yksin. Ehkä joku yökerho tai konsertin jatkot tms joissa ei varsinaisesti tapahdu mitään, on vähän sellaisia, mitä kartan. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen itseni tarpeeksi ulkopuoliseksi ilmankin sitä että menisin yksin johonkin tapahtumaan nyhjöttämään.

Miten musta tuntuu aina, että kaikkein hauskimmat ja järkevimmät on yksin. Ihana asenne :)

Joskus yksin reissaaminen kannattaa. Eräs tuttu oli reissussa yksin, päätti lähteä baariin yhdelle. Naapuripöydässä istunut seurue huomasi että hän on yksin ja kutsui pöytäänsä. Ilta oli mukava ja yhteydenpito jatkui tutun ja kutsun esittäneen välillä. Muutaman vuoden päästä oli häät. Tarina on tosi ja päättyi onnellisesti, liki 20v myöhemmin ovat edelleen yhdessä. Huonommin päättyvässä versiossa tarinassta tuttuni olisi saattanut herätä hotellihuoneen ammeesta jäiden ympäröimänä munuaista tai kahta köyhempänä.