Lue keskustelun säännöt.
Yksineläville kysymys:
07.07.2024 |
Käyttekö tapahtumissa, matkoilla yms yksin?
Onko se noloa?
Itsellä kun ei ole ketään ketä pyytää mihinkään. Jos joskus jotakin erehtynyt pyytämään johonkin, niin tapaaminen aina peruttu.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Joskus yksin reissaaminen kannattaa. Eräs tuttu oli reissussa yksin, päätti lähteä baariin yhdelle. Naapuripöydässä istunut seurue huomasi että hän on yksin ja kutsui pöytäänsä. Ilta oli mukava ja yhteydenpito jatkui tutun ja kutsun esittäneen välillä. Muutaman vuoden päästä oli häät. Tarina on tosi ja päättyi onnellisesti, liki 20v myöhemmin ovat edelleen yhdessä. Huonommin päättyvässä versiossa tarinassta tuttuni olisi saattanut herätä hotellihuoneen ammeesta jäiden ympäröimänä munuaista tai kahta köyhempänä.
Minä tykkään matkustaa nimenomaan yksin. En ole koskaan joutunut yksin illallistamaan, vaikka yksin olen reissussa ollut.
Samoin jos menee yksin baariin/yökerhoon, niin ei mene montaa minuuttia kun on kavereita (myös toisista heteronaisista!!). Suomessa taas jos menee yksin baariin/yökerhoon, niin eipä missään tunne itseään niin yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi kuin suomalaisessa yökerhossa ilman omia kavereita :D Ja siis ihan vaikka kävisi sata kertaa jossain harrastuksessa muiden naisten kanssa, niin vaikea tutustua. Joitain poikkeuksia on joukossa, mutta pääsääntöisesti suomalaiset tuntuu olevan sellaisia, että kyhjötellään niiden samojen tuttujen kanssa kehdosta hautaan ja muuta ei kaivata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn, ei ole noloa. Eipä tuo ole ketään tuntunut häiritsevän.
Vierailija kirjoitti:
No ikä vaikuttaa siten, että 30-vuotiaana voit mennä miltei mihin vaan aiheuttamatta ihmettelyä. Olin otse sinkkuna siloin ja en miettinyt yhtään. Näin liki 70-vuotiaana on esimerkiksi ravintolaan tai joihinkin nuoremmille tarkoitettuun paikkaan outoa mennä. Ellei halua aiheuttaa ihmettelyä, hymyilyä tai noloutta. "Mitä toi vanha ihminen täällä tekee"?
Vai kuka haluaisi 70-vuotaan mummonsa istuvan tai liikkuvan samoissa paikoissa kuin itse kavereidenne kanssa? Saati pyytää samaan porukkaan?
Kyllä minun mielestäni joutuu miettimään kehtaako johonkin mennä herättämättä tunnetta, etten ymmärrä omaa ikääni. Nuori aikuisuus avaa monia paikkoja ja vanhuus sulkee. Myös uupuu paljon helpommin ihmisten kanssa ollessaan kun on tottunut olemaan kotonaan yksin. Jonkun tapahtuman jälkeen joutuu lepäämään enemmän. Miettii meneekö vai onko mieluummin menemättä. Nuorena meni vaikka kuinka paljon ja ei väsyttänyt.
Tuo on varmasti totta, että ikä vaikuttaa. Se vaikuttaa jo 30-vuotiaana, kun moni alkaa tylsääntyä ja sulkeutua omiin ympyröihin eikä ole enää niin menevä ja rento.
Itse jos olisin eläkeikäinen, niin menisin varmaan johonkin ryhmämatkalle jos yksin pitäisi matkustaa? Tosin sekin vaatii tietty rahaa, kun ryhmämatkat kaiketi selvästi kalliimpia kuin omatoimiset. Ja jos tykkäisi vaikka kupata illalla ja nukkua aamulla myöhään, niin en tiedä onnistuuko ryhmämatkoilla? Paras olisi, jos olisi joku rento porukka jolla tehdä asioita. Facebookissa on sellainen naisten ryhmä kuin "Host A Sister", ja siellä on kaiken ikäisiä naisia. Siellä on välillä siis myös eläkeikäisten yksin matkustavien naisten ilmoituksia, ja he saavat paljon kannustusta ja seuraa sitä kautta. Jos et ole jo siellä, niin kannattaa liittyä!
No on se ihme, ettei ihminen osaa yksikseen mennä minnekään! Valitetaan aina, ettei ole kaveria. Jos sitä olisin aina odottanut, en olisi muuta tehnytkään kuin kököttänyt kotona. Uskalluksestako on kyse? Elokuvissa kaverin läsnäolo suorastaan häiritsee!
Kyllä seitsemänkymppisenäkin voi mennä haluamiinsa paikkoihin olematta nolo, jos muuten kiinnostaa. Vihonviimeistä ikärasismia, itsesensuuriako pitäisi harrastaa ja keneltä lupa kysyä menemisiinsä?
Totta kyllä sekin, ettei usein huvitakaan lähteä tietynlaisiin tapahtumiin, on jo nähty ja käyty, ja illalla väsyttää
Se on kyllä puppua, että 70-vuotiaana voi mennä yksin minne tahansa aiheuttamatta ihmetystä. Jos joku juttu on selkeästi suunnattu muiden ikäisille. Siinä oma ajatusmaailma ei auta mitään, ihmettely ja ikärasismi tulevat kyllä silloin muualta kuin itseltä.
Se on helppoa sanoa kun itse ei ole vielä sitä kokenut. Kuinka moni olette pyytäneet mummonanne tai pappaanne viettämään railakasta viikonloppua kavereidenne kanssa ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo noloa. Baariinkin lähden mieluiten yksin, koska silloin tulee tutustuttua ihmisiin.
M
Vierailija kirjoitti:
Yksin on parempi matkustaa, olet aidommin pois Suomesta ja koet kohteen aidosti itse. Kaikki päätökset voit tehdä ominpäin ja hotellihuoneessa sulla on oma rauha. Kävellessä aistit tarkemmin asiat kun ei ole Suomalaista porukkaa tai aviokumppania mukana kommentoimassa ja ohjailemassa havaintoja. Helpompi keskittyä ja nauttia näkemästään yksin.
Mulla on myös sama että nautin yksin matkustamisesta paljon enemmän kuin perheen/kaverien kanssa. Voi kävellä niin paljon kuin haluaa, mennä mihin vain ja tulee juteltuakin paikallisten kanssa enemmän. Ihanaa.
Sitten taas toisaalta ravintolaan en osaa mennä luontevasti yksin syömään, en ole koskaan osannut. Keikoilla olen käynyt yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyn tapahtumissa yksin, enkä ymmärrä, mitä noloa siinä olisi(?) - Joskus harvoiin saatan saada jonkun tutun / kaverin seurakseni mutta arviolta 80% tapahtumista (tai yhtään mihinkään muuallekaan) menen yksin.
Mutta olisihan se enemmän kuin hienoa, jos vielä kohtaisin naisen, jonka kanssa voisin mennä yhdessä.
Se on kumma miten monesta asiasta oli se sitten ruoka tai vaikka teatteriesitys ja tai hotelliyö vain muutaman esimerkin antaakseni usein nauttii ja iloitsee enemmän, jos ne voi jakaa yhdessä toisen kanssa
Pilluhan sinulla on vain päämääränä
Vierailija kirjoitti:
Tähän ketjuun vastailee paljon sellaisia jotka kuitenkin pääsevät tapahtumiin myös seurassa. Se on silloin helppoa nauttia yksin tekemisestä, kun tietää ettei ole se ole ainoa vaihtoehto joka ikinen kerta vuodesta toiseen.
Aivan. Kun yksin meneminen on valinta, tilanne ei ole stressaava. Jos on pakko mennä yksin, tilanteesta ei muodostu aina tai useinkaan mukava. Ja kun on aina osallistuttava yksin, niin vähitellen ei enää halua. Tai minulle on käynyt niin. Esim. hankin Museokortin, mutta muutamaan kertaan per kausi jäi museokäynnit, enkä ole enää uusinut korttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen matkustanut paljonkin yksin. Aluksi luulin että on noloa lähteä esim. Tukholman-risteilylle yksin, mutta ei se ole.
Tapahtumissa ei huvita käydä. Cocktailkutsuille menee suurin kutsutuista osa yksin, ja sieltä kyllä löytyy seuraa, mutta rasitun siitä liikaa.
Millaiset ihmiset järjestää coctailkutsuja? Rikkaat?
Elän yksin, asun yksin (lemmikkejä on), menen yksin kauppaan, menen yksin tapaamaan lastani ja hänen lapsiaan. Kutsun heitä kaikkia yksinkertaisesti vain lapsikseni. Eipä ole tullut mieleen että yksin meneminen minnekään tai kaikkiin mahdollisiin paikkoihin olisi mitenkään noloa. Olen huono sosiaalisissa taidoissa, mutta lapsilleni se ei ole uutta joten ei siitä enää numeroa tehdä. Ainoa lapseni ymmärtää minua, kun minulla on aina jotakin anteeksipyydettävää kun olen heidän kanssaan viettänyt aikaa. Hän vain sanoo jotakin ympäripyöreää. Toivon että hän aina muistaa sen että haluan heille joka tapauksessa vain hyvää enkä ikinä sano mitään loukatakseni ketään heistä. Mutta kuten sanottu, sammakkoja karkaa joskus.
En nykyisen käy missään kulttuuririennoissa. Kun asuin kaupungissa, kävin elokuvissa, konserteissa, teatterissa jne tapahtumissa, usein yksin, mutta varsinkin työkavereista sai seuraa rientoihin jos halusi.
Joskus back in the days jopa käytiin työkavereitten kanssa syömässä tai juomassa kahdestaan tai isommassa porukassa. Kaljabaarissa saatoin kyllä joskus tehdä jotakin hyvinkin noloa.
Yksin meneminen ja oleminen on minun juttuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nainen, elän yksin, olen sinkku en seurustele. Käyn tapahtumissa hyvin paljon yksin, joskus jonkun ystävän kanssa. Matkustan yleensä aina yksin. En käy risteilyillä mutta teen itse räätälöityjä ulkomaanmatkoja.
Tässä onkin juuri parasta se, että saan itse oman mielen mukaan valita kohteet ja asumiset ja paikan päällä tekemiset. Ei tarvitse ottaa huomioon kenenkään muun mieltymyskiä.
Olen nuorena matkustanut kaksi kertaa valmismatkoilla, sen jälkeen aina yksin.
Niin ja matkustaminen, totta kai yksin. En iki päivänä lähtisi toisen kanssa tai porukassa. Enää. Erehdyin muutaman kerran ja matkustin siskoni kanssa (ei hyvä), erään sukulaisen kanssa (noloa). Siinäpä ne kaksi kertaa taisivat ollakin, jolloin tein virheen enkä mennyt yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn. Miksi se olisi noloa? Ei se kiinnosta ketään.
Noloa on jos aikuinen ihminen ei osaa tai uskalla käydä missään yksin. Minä ainakin ihailen niitä, jotka lähtevät reippaasti yksin ulkomaille, vaelluksille, mökille jne.
Sitä paitsi missä sitä koskaan tutustuukaan ihmisiin, jos ei käy missään koska "ei tunne ketään". Usein kuulee kerrottavan että yksin matkustaessa tutustuu helpommin ihmisiin, muihin yksin matkustaviin ja paikallisiin. Itse en ole vielä uskaltautunut, mutta haaveissa on kyllä joku päivä.
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä puppua, että 70-vuotiaana voi mennä yksin minne tahansa aiheuttamatta ihmetystä. Jos joku juttu on selkeästi suunnattu muiden ikäisille. Siinä oma ajatusmaailma ei auta mitään, ihmettely ja ikärasismi tulevat kyllä silloin muualta kuin itseltä.
Se on helppoa sanoa kun itse ei ole vielä sitä kokenut. Kuinka moni olette pyytäneet mummonanne tai pappaanne viettämään railakasta viikonloppua kavereidenne kanssa ?
Pappa olisi lähtenyt juosten ja ensimmäisenä.
Oman äitini kanssa olen käynyt keikoilla. Ei ole kukaan ihmetellyt. Niissä on kaiken ikäisiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
No ikä vaikuttaa siten, että 30-vuotiaana voit mennä miltei mihin vaan aiheuttamatta ihmettelyä. Olin otse sinkkuna siloin ja en miettinyt yhtään. Näin liki 70-vuotiaana on esimerkiksi ravintolaan tai joihinkin nuoremmille tarkoitettuun paikkaan outoa mennä. Ellei halua aiheuttaa ihmettelyä, hymyilyä tai noloutta. "Mitä toi vanha ihminen täällä tekee"?
Vai kuka haluaisi 70-vuotaan mummonsa istuvan tai liikkuvan samoissa paikoissa kuin itse kavereidenne kanssa? Saati pyytää samaan porukkaan?
Kyllä minun mielestäni joutuu miettimään kehtaako johonkin mennä herättämättä tunnetta, etten ymmärrä omaa ikääni. Nuori aikuisuus avaa monia paikkoja ja vanhuus sulkee. Myös uupuu paljon helpommin ihmisten kanssa ollessaan kun on tottunut olemaan kotonaan yksin. Jonkun tapahtuman jälkeen joutuu lepäämään enemmän. Miettii meneekö vai onko mieluummin menemättä. Nuorena meni vaikka kuinka paljon ja ei väsyttänyt.
Ei minua haittaa vanhemmat ihmiset, höpsis! Kyllä nykyään ihan festareilla, keikoilla, tapahtumissa näkee kaiken ikäisiä ihmisiä ja sehän on vain hienoa. Anna mennä vaan vaan jos kiinnostaa ja vielä jaksamista on. Lisäksi on tapahtumia ja ravintoloita joissa käy muutenkin enemmän vanhempaa väkeä. Ehkä joku teinien yökerho olisi tosiaan outo, mutta siellä nyt itsekin olisin jo yli-ikäinen. Mutta kaikkihan me vanhetaan, jos ollaan onnekkaita.
N33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En juurikaan. En siksi että se olisi noloa muiden silmissä (ei kiinnosta mitä muut ajattelee siitä) vaan siksi että se on tuntuu minusta surulliselta. Huomata että muut jakaa kivoja hetkiä kavereiden, kumppanin ja perheen kanssa ja itse ei saa koskaan sitä kokemusta.
Et itsesäälissäsi huomaa kaikki muita yksinäisiä, joita on ihan kaikkialla. Keskityt vain katselemaan perheitä ja pariskuntia.
Mäkin olen nyt yksin, mutta katselen pariskuntia mielelläni.
Eri
Nolous ja häpeä ovat kuulemma tunteita. En tunne niitä koskaan. Jos haluat elää hyvän elämän, nakkaat sinäkin kaikki negatiiviset kotkotukset roskikseen. Viskaa ja ihastu.
No ikä vaikuttaa siten, että 30-vuotiaana voit mennä miltei mihin vaan aiheuttamatta ihmettelyä. Olin otse sinkkuna siloin ja en miettinyt yhtään. Näin liki 70-vuotiaana on esimerkiksi ravintolaan tai joihinkin nuoremmille tarkoitettuun paikkaan outoa mennä. Ellei halua aiheuttaa ihmettelyä, hymyilyä tai noloutta. "Mitä toi vanha ihminen täällä tekee"?
Vai kuka haluaisi 70-vuotaan mummonsa istuvan tai liikkuvan samoissa paikoissa kuin itse kavereidenne kanssa? Saati pyytää samaan porukkaan?
Kyllä minun mielestäni joutuu miettimään kehtaako johonkin mennä herättämättä tunnetta, etten ymmärrä omaa ikääni. Nuori aikuisuus avaa monia paikkoja ja vanhuus sulkee. Myös uupuu paljon helpommin ihmisten kanssa ollessaan kun on tottunut olemaan kotonaan yksin. Jonkun tapahtuman jälkeen joutuu lepäämään enemmän. Miettii meneekö vai onko mieluummin menemättä. Nuorena meni vaikka kuinka paljon ja ei väsyttänyt.