Onko muille ikisinkuille käynyt niin, että enää ette edes ihastu kehenkään?

Jatkuvasti sitä hieman ihastuu tai kaukoihastelee jotain, mutta sitten sitä tajuaa että samanlainen itsekeskeinen  kusipää se on kuin muutkin naiset, niin on taas helpompi hengittää.

JKyllä vaan, euí tässä enää polvet notkahda tai leidipäntseissä "viisari" värähdä.  Suorastaan ärsyynnyn jos joku vaikuttaa minusta kiinnostuneelta XD Ei tässä iässä kaikkien sinkkuvuosien jälkeen enää jaksa eikä viitsi. Juna meni jo, minä en kerinnyt ees asemalle.

Sinä olet niin kylmä, että sinulla ei ole kavereita. Ihmiset eivät pidä sinusta koska masentuvat. Sinut valittiin koulussa aina viimeisenä joukkueeseen koska olit niin paska. Todistuksessasi oli vain nelosia. Ei ihme ettet tunne mitään. Sinulla itselläsi on tunnevamma.

Käy juuri niin kuin on tarkoitettukin. - Syöpä on lisääntynyt. Se voi piillä kauniissakin yksilössä. 

Saatika rumassa!

Tämä. Olisi tosi uuvuttavaa, jos ihastuisi syöpäsairaaseen. Tai syöpäsairaana ihastua. 

Vähänkään kynnelle kykenevät tuntuvat aina varatuilta? Vai mitä. Ja sinkut heiluvat jossain yksin. Ja osa ei enää uskallakaan sitten tunkea siihen väliin. Jos oli pelaajia, ei luota. Kaikilla piikitkin melkein.

Ikisinkun määritelmä, Ap?

Olen hetero mutta olen onnsitunut aseksuaalistamaan itseni. Se on ollut verraten helppoa konska olen pysytellyt poitseena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihastu. Viimeksi taisin olla ihastunut vuonna 2020.

 

Viime aikoina on kyllä panettanut ja mietin miehiä silleen. En silti ole ihastunut kehenkään heistä.

 

Mäkin mietin lähinnä peniksiä, mutta en juurikaan niitä miehiä joissa ne on kiinni.

Ja jos miehet puhuis näin alentuvasti naisista niin mikä itkupotkupaskamyrskyraivari siitä syntyisikään.... 

Mut nyt voimaantuneet naiset peukuttaa

minä sanoisin ennemmin" ettette enää" kuin että enää ette

Kyllä siinä niin tuppaa käymään, että ikääntyessä hormonit laantuu eikä parisuhteissakaan ollut eli ei ikisinkku vaan enää jotenkin jaksa ihastua. Haikeudella muistelen sitä mieletöntä fiilistä, kun perhoset pyöri vatsassa ja kävelin päin seiniä, kuvainnollisesti. Enää en usko sellaisen kokemiseen, en tunne muutenkaan hirveästi enää mitään, kaikki on tasaista, harmaata, merkityksetöntä. Tuntea olevansa elossa - se aika on mennyttä. Mutta onneksi on muistot, kyllä ne aina hymyilyttävät ja antavat lohtua.

Kyllä.

Ihastuksia oli teininä ja nuorena aikuisena.  Elämänkokemuksen karttuessa ja muitten kiinnostuksenkohteiden tultua kuvaan mukaan ne jäivät.  Kun oppi  enemmän ihmisistä, ei ollut enää naiivi.

Sinkkuna olen elänyt ja mitä pitempään sitä tiukemmin.  Järki on kasvanut ja pilviliinat haihtuneet ja hyvä niin. Nuoruuteen kuuluu kai naiivius ja tietty tyhmyys ja ajattelemattomuus tai ainakin nenäänsä pitemmälle ei ajatella.

Onneksi järki on kasvanut, kaikille sitä ei kasva.

Mulla on ollut eniten ihastuksia nyt 30+ - 40+ ikäisenä. Yksipuolisiahan ne on olleet tietenkin ja toivoisin, etten enää ihastuisi. Se on kuitenkin vähän masentavaa kun ei ole ominaisuuksiltaan sellainen, että herättäisi tarpeeksi voimakkaita tunteita. Olen kuitenkin tällainen pöljä romantikko, joka ei mitään yhden illan juttuja halua edes harrastaa. Mietin yksi päivä multiversumiasioita ja ajattelin, että toivottavasti niillä muilla minuilla menee paremmin tämän asian suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihastu. Viimeksi taisin olla ihastunut vuonna 2020.

 

Viime aikoina on kyllä panettanut ja mietin miehiä silleen. En silti ole ihastunut kehenkään heistä.

 

Mäkin mietin lähinnä peniksiä, mutta en juurikaan niitä miehiä joissa ne on kiinni.

 

Ja jos miehet puhuis näin alentuvasti naisista niin mikä itkupotkupaskamyrskyraivari siitä syntyisikään.... 

 

Mut nyt voimaantuneet naiset peukuttaa

Miehethän puhuvat naisista samalla tavalla, naiset ovat kai jo tottuneet siihen. Miehet eivät ole tottuneet miehiin kyynistyneisiin naisiin. 

Kyl sitä välillä joku tiedostamatta vähän sytyttää.

Sit huomaa itse sen itsessään ja ravistelee pois. Sinkkupäätös pitänyt 14 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Sinua on ihan turha yrittää lämmittää jos olet kylmempi kuin ruumishuoneella makaavat raadot. Sen näkee jo naamasta.

Miksi moinen vihanpurkaus anonyymiä kirjoittajaa kohtaan. Kertonee sinusta enemmän kuin ap:sta. 

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ja miten ihastuisin, kun en tapaa ketään missään ja vaikka tapaisin niin turha ihastua, kun tietää, että ei siitä mitään seuraa, koska ei ole aikaisemminkaan seurannut.

Sä itse luot tuon asenteen ja asiasta tulee psykologisesti itseään toteuttava ennuste. 

Ei asenne synny tyhjästä, eikä ihastumista voi pakottaa. Tietenkin haluaisin, että voisin vielä ihastua ja että näistä ihastumisista seuraisi jotakin, mutta ihminen on siitä hassu olento, että elämänkokemuksen myötä hänen persoonansa ja ajatusmaailmansa on jatkuvassa liikkeessä, eikä suuntaa voi nappia painamalla vaihtaa. Totta kai erilaisella ajattelumallilla saattaisi olla erilaisia seurauksia, mutta kun kyseessä on lopulta kahden eri ihmisen toimintaa vaativa tapahtuma, ei muutosta voi taata varmaksi vaikka itse yrittää siihen vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut eniten ihastuksia nyt 30+ - 40+ ikäisenä. Yksipuolisiahan ne on olleet tietenkin ja toivoisin, etten enää ihastuisi. Se on kuitenkin vähän masentavaa kun ei ole ominaisuuksiltaan sellainen, että herättäisi tarpeeksi voimakkaita tunteita. Olen kuitenkin tällainen pöljä romantikko, joka ei mitään yhden illan juttuja halua edes harrastaa. Mietin yksi päivä multiversumiasioita ja ajattelin, että toivottavasti niillä muilla minuilla menee paremmin tämän asian suhteen.

Harmi vaan, että toi multiversumijuttu on (ainakin toistaiseksi, ehkä ikuisesti) pelkkää teoriaa. Tosin masentuisin täydellisesti, jos selviäisi, että jossain toisessa universumissa olisin pelkkä persettä tai munaa jahtaava tyhjäpäinen pelle...

Ei kiinnosta seksi eikä ukot.olisihan se kiva ettei vanhuutta tarvitse yksin olla mutta ei vaan kiinnosta..yhtään mikään.