Onko muille ikisinkuille käynyt niin, että enää ette edes ihastu kehenkään?

Ei me parisuhteessa olevatkaan olla koko ajan ihastuneita/rakastuneita kumppaniimme. On ihan normaalia, että romanttiset tunteet ovat välillä poissa.

Teillä ikisinkuilla on se, että jos sattuu kohdalle henkilö, joka "vie jalat alta", se ihastuminen voi tulla vaikka 20 vuoden tauon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaa romanttisuutta voi muuten pitää yllä kirjoilla, leffoilla, haaveilulla.

Joskus voi olla tietty helpompi vaan antaa koko asian olla.

Mua taas lähinnä harmittaa ja ärsyttää näiden romanttisten tarinoiden epäaitous, ei sellaisia asioita tapahdu oikeassa elämässä koskaan. 

Ei tapahdu ei, mutta kuinka paljon parempi paikka maailma olisikaan jos tapahtuisi? Eikä siis vaan se romanttinen rakkaus vaan ihan se ystävällisyys muita ihmisiä kohtaan.

Kyllä, ja olen vallan mielissäni siitä asiasta. Uusien ihmisten kanssa asiointi on nykyisin muutenkin lähinnä vastenmielistä keikarointia, niin vielä nyt jotain ihastumisia siihen soppaan sotkemaan. 

Kun ihminen tekee jotain asiaa usein, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä sitä tekee jatkossakin. Jos nautit joka viikonloppu karkkipussin tai pullon viiniä, teet sen todennäköisesti myös seuraavana viikonloppuna. Jos harrastat säännöllisesti seksiä jonkun kanssa tai soolona, teet tai ainakin haluat tehdä sitä jatkossakin.

Sama pätee ihastumiseenkin. Jos taas et ole tottunut ihastumaan keneenkään, niin et ihastu helposti jatkossakaan.

Nuorempana oli aina joku kiikarissa, koska sitä parisuhdetta toivoi ja etsi. Nyt kun on käynyt pitkän parisuhdehelvetin läpi, ei enää jaksa. Kiinnostaa kyllä ihmiset kevyellä tasolla hauskanpitoon, mutta elämänjakamiseen tarvittaisiin jotain todella mullistavaa. En usko, että sellaisia ihmisiä edes on. Ihmisethän ovat ihmisiä. Kaikissa on vikansa, enkä jaksa enää toisen vikoja alkaa sietämään ja alistua kompromisseihin. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ja miten ihastuisin, kun en tapaa ketään missään ja vaikka tapaisin niin turha ihastua, kun tietää, että ei siitä mitään seuraa, koska ei ole aikaisemminkaan seurannut.

Sä itse luot tuon asenteen ja asiasta tulee psykologisesti itseään toteuttava ennuste. 

Vierailija kirjoitti:

Ei me parisuhteessa olevatkaan olla koko ajan ihastuneita/rakastuneita kumppaniimme. On ihan normaalia, että romanttiset tunteet ovat välillä poissa.

Teillä ikisinkuilla on se, että jos sattuu kohdalle henkilö, joka "vie jalat alta", se ihastuminen voi tulla vaikka 20 vuoden tauon jälkeen.

 

Mä olin just yli 5v ihastumatta kehenkään. Sitten kävin treffeillä niin hurmaavan miehen kanssa että ihastuin heti. Harmi vaan ettei mies kuitenkaan kokenut samoin minusta. Tuli silti sen puoleen hyvä fiilis että ainakin sain tietää, ettei ihastuminen ole minulle mahdotonta, toisin kuin olin jo alkanut epäilemään. Täytyy vain toivoa että kun osuu kohdalle seuraavan kerran, silloin fiilis on molemminpuolinen. Tiedostan kyllä että tuo mies oli niin ainutlaatuinen että edes lähelle vastaavaa tuskin löydän koskaan. Jo kirjoitteluvaihe ennen treffejä luisti aivan eri tavalla kuin kenenkään kanssa koskaan.

Ihastun kyllä vielä. Joskus. Piti vaan opetella nielemään ne ihastumiset, kun vastakkainen sukupuoli on sen verran saamatonta, ettei edes keskustelu onnistu.

Itselläni oli tässä eron jälkeen piiiitkä ajanjakso (pari vuotta) että luulin etten oikeasti enää koskaan ihastu tai tunne ylipäätään mitään ketään kohtaan suhdemielessä. 

Kunnes tulikin ihminen joka kolahti ja ihastuin aivan tolkuttomasti. Siitä vaan ei voinut tulla sitten mitään kun tyyppi olikin varattu, mutta tuo antoi signaalin siitä että näköjään yhä pystyn ihastumaan.

Sen jälkeen noita ihastumisia on ollutkin tässä monia, jopa niin monia että mietin mitä järkeä tässäkään on. Yksikään ihastuminen ei ole edennyt mihinkään juuri koska en osaa edes päättää kenen kanssa sitten etenisin jos niikseen tulisi. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei me parisuhteessa olevatkaan olla koko ajan ihastuneita/rakastuneita kumppaniimme. On ihan normaalia, että romanttiset tunteet ovat välillä poissa.

Teillä ikisinkuilla on se, että jos sattuu kohdalle henkilö, joka "vie jalat alta", se ihastuminen voi tulla vaikka 20 vuoden tauon jälkeen.

 

Mä olin just yli 5v ihastumatta kehenkään. Sitten kävin treffeillä niin hurmaavan miehen kanssa että ihastuin heti. Harmi vaan ettei mies kuitenkaan kokenut samoin minusta. Tuli silti sen puoleen hyvä fiilis että ainakin sain tietää, ettei ihastuminen ole minulle mahdotonta, toisin kuin olin jo alkanut epäilemään. Täytyy vain toivoa että kun osuu kohdalle seuraavan kerran, silloin fiilis on molemminpuolinen. Tiedostan kyllä että tuo mies oli niin ainutlaatuinen että edes lähelle vastaavaa tuskin löydän koskaan. Jo kirjoitteluvaihe ennen treffejä luisti aivan eri tava

Tämä oli rohkaiseva viesti. Itse mieheän en ole ollut somen tai tinderin kautta toistaiseksi koskaan yrittänyt löytää itselleni kumppania. Ehkä pitäsi. Ainakin siellä olsi mahdollsita avoimesti kertoa hakevansa ja toivoa löytävänsä. - Se minkä nyt tiedostan -en tiedä tiedostankosillä hetkellä jos jsokus olen noemssa tai tinderissä kumppania hakemassa on se että "kirjoittamisvaiheessa" sitä saattaa ihastua mielessään luomaan hahmoon ja tyyppiin; ei siihen, joka on kirjoitusten takana. - Ei kyse ei ole välttämättä siitä, että 2. suoraa valehtelsi tai ja pyrksii suunnitelmallisesti sumuttamaan, vaikka heitäkin varmasti on mutta on myös vain heitä ja meitä, jotka annamme sanoillemme toisinaan erimerkityksiäja sisältöjä.

Tällä hetkellä en osaa paljon ikävämpää kohtaloa itselleni kuvitella, siis tällaisista arkisista/lähtökohtaisesti harmittomista tapahtumista, kuin se, että ihastuisin toiseen ihmiseen.

Mutta onneksi on mennyt vuosia ilman moisia ajatuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Ihastun kyllä vielä. Joskus. Piti vaan opetella nielemään ne ihastumiset, kun vastakkainen sukupuoli on sen verran saamatonta, ettei edes keskustelu onnistu.

Jos nyt puhutaan deittiapseissa keskustelusta niin ihmisiä on kahta tyyppiä: niitä jotka laittavat harvoin pitkiä viestejä ja niitä, jotka laittavat usein lyhyitä viestejä ja hakevat reaaliaikaista keskustelua. Itse kuulun ensimmäiseen ryhmään ja jos huomaan, että vastapuoli kuuluu juuri tuohon toiseen, tiedän että keskustelu kannattaa lopettaa heti alkuunsa. En halua että keskustelu sitoo minua puhelimen ääreen vaan haluan vastata rauhassa silloin kun on itsestäni hyvältä tuntuu. Ehkä joku voi pitää saamattomana.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mikään nyyh 🤗 ihanaa kun ei tarvii yhtäkään äijää katella. 

Hyvä että olet löytänyt avaimen onneen mammapalstalta. 

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana oli aina joku kiikarissa, koska sitä parisuhdetta toivoi ja etsi. Nyt kun on käynyt pitkän parisuhdehelvetin läpi, ei enää jaksa. Kiinnostaa kyllä ihmiset kevyellä tasolla hauskanpitoon, mutta elämänjakamiseen tarvittaisiin jotain todella mullistavaa. En usko, että sellaisia ihmisiä edes on. Ihmisethän ovat ihmisiä. Kaikissa on vikansa, enkä jaksa enää toisen vikoja alkaa sietämään ja alistua kompromisseihin. 

 

Aika harvassa on loppujen lopuksi ne ihmiset, joista elämä ei piekse sellaista jokseenkin lapsekasta haaveilijaa pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastun kyllä vielä. Joskus. Piti vaan opetella nielemään ne ihastumiset, kun vastakkainen sukupuoli on sen verran saamatonta, ettei edes keskustelu onnistu.

Jos nyt puhutaan deittiapseissa keskustelusta niin ihmisiä on kahta tyyppiä: niitä jotka laittavat harvoin pitkiä viestejä ja niitä, jotka laittavat usein lyhyitä viestejä ja hakevat reaaliaikaista keskustelua. Itse kuulun ensimmäiseen ryhmään ja jos huomaan, että vastapuoli kuuluu juuri tuohon toiseen, tiedän että keskustelu kannattaa lopettaa heti alkuunsa. En halua että keskustelu sitoo minua puhelimen ääreen vaan haluan vastata rauhassa silloin kun on itsestäni hyvältä tuntuu. Ehkä joku voi pitää saamattomana.

En puhu deittiäpeistä. En niihin koske. Ihan livekohtaamisia tarkoitin. Eivät saa edes suutaan auki ääntä muodostaakseen.

Sama

Aina oon ollut valikoiva ihastuja. Pari kertaa 10 vuodessa about. Toki ihastun helpommin ihmisiin ihmisinä, mutta sillain romanttisessa mielessä äärimmäisen harvoin. Ja nekään kerrat ei oo tuottaneet tulosta. No, onneksi aidosti viihdyn sinkkuna.

N32

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana oli aina joku kiikarissa, koska sitä parisuhdetta toivoi ja etsi. Nyt kun on käynyt pitkän parisuhdehelvetin läpi, ei enää jaksa. Kiinnostaa kyllä ihmiset kevyellä tasolla hauskanpitoon, mutta elämänjakamiseen tarvittaisiin jotain todella mullistavaa. En usko, että sellaisia ihmisiä edes on. Ihmisethän ovat ihmisiä. Kaikissa on vikansa, enkä jaksa enää toisen vikoja alkaa sietämään ja alistua kompromisseihin. 

 

Niin, hauskanpitoa voi olla, mutta siinä menee nykyisin raja. Monet eivät tosin ymmärrä, että se on vain hauskanpitoa. Joten sitäkin saa varoa.

Ei ole käynyt. Ihastun useinkin. Mutta lopputulos on sama kuin olisin ollut ihastumatta.

Ei ole näkynyt ketään johon voisi ihastua vielä tähän päivään mennessä.

Sinua on ihan turha yrittää lämmittää jos olet kylmempi kuin ruumishuoneella makaavat raadot. Sen näkee jo naamasta.