Onko muille ikisinkuille käynyt niin, että enää ette edes ihastu kehenkään?
Nuorempana kuitenkin oli joku sentään aina "kiikarissa", mutta nykyään kukaan ei herätä oikein mitään tunteita. Nyyh.
Kommentit (84)
Se on sinussa se vika. Ja iso vika onkin. Olet täysin turta. Oletko edes elossa? Yritä saada itsesi tuntemaan edes jotain. Nälkää, hengästymistä, kipua, yms.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ja miten ihastuisin, kun en tapaa ketään missään ja vaikka tapaisin niin turha ihastua, kun tietää, että ei siitä mitään seuraa, koska ei ole aikaisemminkaan seurannut.
Tai turha ihastua, kun siitä seuraa lähinnä ongelmia. Ne suhteet on niin nähty.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Ja mitä itsenäisemmäksi käy, sitä enemmän se ärsyttää miehiä, ja sitä ikävämpiä ovat. Pakkitantrumit tulevat jo ennen pakkeja. Kun heidän oikeasti pitäisi tehdä niitä temppuja, että jaksaisi kiinnostaa
Siskoni sanoi aikalailla noin. Kun joku lähestyy eikä kiinnostusta ole, niin on yhtäkkiä jotenkin ihmishirviö jne. Siskoni mieskaveri sanoi kerran, että miks välität koko asiasta. Olet yksin eikä se muille kuulu. Siskoni on tämän miehen kanssa hyvä ystävä ja varmaan silti touhuilevat, niin kun he ovat läheisiä, niin sitten kaikki arvostelevat ja ihmettelvät sitä miks he seurustele. Eli sekin on väärin.
KErran joku mies sanoi, että mitä minun tehdä, että saan sinut deiteille. Jotein temppuja kuun taivaalta. Siskoni sanoi ei tartte tehdä mitään, koska en ole lähdössä sinun kanssa mihinkää. Sitten siskoni oli pihtari yksinäinen vanha piika ja mitä kaikkea. Sisko sanoi ettei ole yksinäinen eikä hänen elämä kuulu sille miehelle.. Haistatteli päälle jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ei tuu enää edes kiinnostuttua kenestäkään. Olen 40v mies. Oman ikäluokan naiset kaikki varattuja. Vapaana vain eronneita naisia , ähes kaikilla 1-10 kakaraa.
Ja sitten on tietysti niitä ikisinkkunaisia. Joko he ovat kranttuja etteivät huoli ketään tai sitten heissä on jokin sellainen ominaisuus, ettei kukaan mies huoli.
Suurin ongelma on se ettei naisia ole vapaana juuri ollenkaan. Tinder sun muut nettideittisovellukset ovat ainoa mesta mikä todistaa, että vapaita naisia on olemassa. Mutta kun heihin ei törmää missään.
Alle 30-vuotiaita en jaksa enää edes yrittää iskeä.
Hetkinen. Eronnut nelikymppinen nainen ei kelpaa, mutta ei myöskään ikisinkku. Mitä muita vaihtoehtoja enää on?
En tiedä naisita mutta ainakin osa parisuhteessa elävistä miehistä vaihtaa lennosta eli vielä suhteessa olleessaan aloittaa uuden parisuhteen. - Ja vasta sitten kun ovat varmoja, että uusisuhde kantaa, niin eroavat. - Kuten vanha sanonta sanoo erotessaan mies löytää uuden naisen - kun taas erotessaan löytää itsensä. Myönnän, että tämä nyt kuullosti ja vaikutti vähän katkeralta. Mutta mitä olen sivusta seurannut niin vaikuttaa sille, että moni parisuhteessa oleva tai ollut mies löytää nopeammin itselleen uuden kumppanin kuin sellainen "ikisinkku" joka ei tuona samana aikana ollut kertaakaan parisuhteessa.
Pettymyksen kovettaa sydämen. Pää pilville liitelet treffien jälkeen ja suunnittelet jo uusia niin tulee viesti "sori, meillä ei oo kemiaa". Tinderissä vain mätsi poistuu treffien jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ja miten ihastuisin, kun en tapaa ketään missään ja vaikka tapaisin niin turha ihastua, kun tietää, että ei siitä mitään seuraa, koska ei ole aikaisemminkaan seurannut.
Tämä on hienosti sanottu.
Ei kannata haaskata tunteitaan kun ymmärtää ettei kuitenkaan saa vastakaikua tunteilleen. Tulee vain pettyneeksi ja surulliseksi. Toki eihän voi voittaa ellei koita.
En ihastu. Viimeksi taisin olla ihastunut vuonna 2020.
Viime aikoina on kyllä panettanut ja mietin miehiä silleen. En silti ole ihastunut kehenkään heistä.
Vierailija kirjoitti:
En ihastu. Viimeksi taisin olla ihastunut vuonna 2020.
Viime aikoina on kyllä panettanut ja mietin miehiä silleen. En silti ole ihastunut kehenkään heistä.
Mäkin mietin lähinnä peniksiä, mutta en juurikaan niitä miehiä joissa ne on kiinni.
Ei. Mä olen koko ajan yksipuolisesti ihastunut johonkin 👍
n.49
Kyllä vaikka kuinka yrittää niin mielestä ei saa pois sitä kuinka hirveästi naiset miehiä kohtelevat ja kuinka paljon naiset käyttävät miehiä henkisesti ja taloudellisesti hyväkseen että en kykene (toivottavasti olen väärässä) naisiin ihastumaan
Vierailija kirjoitti:
Ei. Mä olen koko ajan yksipuolisesti ihastunut johonkin 👍
n.49
Ei miksi tuli peukku.. piti tulla surunaama
Vierailija kirjoitti:
Se on sinussa se vika. Ja iso vika onkin. Olet täysin turta. Oletko edes elossa? Yritä saada itsesi tuntemaan edes jotain. Nälkää, hengästymistä, kipua, yms.
Tunteet aiheuttaa ongelmia ja haittaa niin tunteille ei saa antaa valtaa. Ja tunteita korostaa ne kenellä äky ja järki ei riitä fiksuun ajatteluun niin Tunteet on hallinnassa ja olet tunteiden vietävissä
Korkeintaan johonkin kohtaan jonkun ulkonäössä voin toisinaan ihastua. Mutta sitten kun ajattelee, että käytännössä aloittaisi jotain suhdetta hänen kanssaan, niin sinkkuus nostaa heti vahvasti päätään, eikä ne ihailiut piirteetkään siinä toisessa enää niin kauheasti sitten kiinnosta. Siitä tietää, että kannattaa jatkaa sinkkuna jatkossakin.
se on jännä juttu,että on jokin kiintiö.sen jälkeen mikään ei tunnu miltään. ei välttämättä huono juttu,monelta välttyy.
Ihastunminen on kirous. Siitä seuraa joukko tyhmiä valintoja, masennus ja ääripään tekoja. Epätoivoisia uhrauksia ja lopputulos on puhda 0.
On, mutta toisaalta mä alan olla muutenkin ihan kuollut sisältä eli mikään ei tunnu oikein miltään eikä kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Korkeintaan johonkin kohtaan jonkun ulkonäössä voin toisinaan ihastua. Mutta sitten kun ajattelee, että käytännössä aloittaisi jotain suhdetta hänen kanssaan, niin sinkkuus nostaa heti vahvasti päätään, eikä ne ihailiut piirteetkään siinä toisessa enää niin kauheasti sitten kiinnosta. Siitä tietää, että kannattaa jatkaa sinkkuna jatkossakin.
Joo, jotenkin ei maksa vaivaa enää yrittää mukauttaa kikkea siihen että molemmilla olisi hyvä olla. Ja silti lopuksi aina jää vain jätetyksi.
Yksin on hyvä, saa olla juuri kuten mieleen milloinkin pälkähtää.
Kymmenen vuotta meni, etten ollut ihastunut muihin kuin TV-sarjojen hahmoihin. Turvallista kun tiesi, ettei näyttelijä ole yhtä kuin esittämänsä hahmo.
Sitten iskin silmäni kirjastossa yhteen viehättävään naiseen. Kului muutama kuukausi ja kerran katseemme kohtasivat, ja minusta tuli taas teini-ikäinen sekunnissa, ja panikoin piiloon.
Myöhemmin analysoin toimintaani, ja ymmärsin olevani ihastunut. Jo kolmen kuukauden päästä uskaltauduin vihdoin juttusille ja mutkien kautta tapailimme puolitoista vuotta.
Ei tullut meistä paria, mutta sainhan mukavia muistoja.