Onko muille ikisinkuille käynyt niin, että enää ette edes ihastu kehenkään?

Totta, ohi on. Edellisestä n. 15 vuotta aikaa. Nyyh.

Miksi ja miten ihastuisin, kun en tapaa ketään missään ja vaikka tapaisin niin turha ihastua, kun tietää, että ei siitä mitään seuraa, koska ei ole aikaisemminkaan seurannut.

Keneenkään.

On. Aika masentavaa.

Kai se on lannistumista

Näin on. Se on sit joku vanha haamu jostain.

Joo mulla on, kaikki ohi. Ja kun muistelee niitä muinaisia ihastuksia, niin en tiedä ihastuisinko heihinkään enää, jos palaisin siihen aikakauteen. Minusta tuntuu että kaikki se johtui vain vilkkaasta hormonitoiminnasta. Nyt enää kaksi hormonia kehossa jäljellä, toinen toiselle: - Moi, lähettäskö bailaan, toveri? Johon toinen: - Nääh, ollaan nyt tässä vain matalana. Tuu tänne kainaloon

Omaa romanttisuutta voi muuten pitää yllä kirjoilla, leffoilla, haaveilulla.

Joskus voi olla tietty helpompi vaan antaa koko asian olla.

Mulla ei ole koskaan ollut mitään tunteita ketään kohtaan. Taidan olla a-seksuaali

Joo. Ja mitä itsenäisemmäksi käy, sitä enemmän se ärsyttää miehiä, ja sitä ikävämpiä ovat. Pakkitantrumit tulevat jo ennen pakkeja. Kun heidän oikeasti pitäisi tehdä niitä temppuja, että jaksaisi kiinnostaa

😭

Ei se ole mikään nyyh 🤗 ihanaa kun ei tarvii yhtäkään äijää katella. 

Vierailija kirjoitti:

Omaa romanttisuutta voi muuten pitää yllä kirjoilla, leffoilla, haaveilulla.

Joskus voi olla tietty helpompi vaan antaa koko asian olla.

Nuorempana tuli tosiaan kulutettua näitä. Jossain vaiheessa tajusin, että romantiikka on naisten kirjoittamaa, kun oikeasti miehet katsovat pornoa ja päristelevät kurapyörillä. Lopetin romantiikan kuluttamisen, sillä tuntui että olin romanttisessa suhteessa kirjailijaan

Ainoa yhteinen maaperä miehelle ja naiselle on lisääntyminen. Mies nauttii seksistä ja nainen lapsesta. Mutta tämänkin ovat pilanneet lainsäädännöllä ja isyyspakotuksilla

Vierailija kirjoitti:

Omaa romanttisuutta voi muuten pitää yllä kirjoilla, leffoilla, haaveilulla.

Joskus voi olla tietty helpompi vaan antaa koko asian olla.

Mua taas lähinnä harmittaa ja ärsyttää näiden romanttisten tarinoiden epäaitous, ei sellaisia asioita tapahdu oikeassa elämässä koskaan. 

Kyllä mä olen rakastunut itseeni.

Pappia hekotuttaa eli heppiä pakotuttaa

Joo ei tuu enää edes kiinnostuttua kenestäkään. Olen 40v mies. Oman ikäluokan naiset kaikki varattuja. Vapaana vain eronneita naisia , ähes kaikilla 1-10 kakaraa.

Ja sitten on tietysti niitä ikisinkkunaisia. Joko he ovat kranttuja etteivät huoli ketään tai sitten heissä on jokin sellainen ominaisuus, ettei kukaan mies huoli. 

Suurin ongelma on se  ettei naisia ole vapaana juuri ollenkaan. Tinder sun muut nettideittisovellukset ovat ainoa mesta mikä todistaa, että vapaita naisia on olemassa. Mutta kun heihin ei törmää missään. 

Alle 30-vuotiaita en jaksa enää edes yrittää iskeä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä olen rakastunut itseeni.

Pappia hekotuttaa eli heppiä pakotuttaa

All you need is glove.

Helpottaa. Voin keskittyä muihin asioihin täysipainoisesti, kun ei ihastumiset ja seksi kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Joo ei tuu enää edes kiinnostuttua kenestäkään. Olen 40v mies. Oman ikäluokan naiset kaikki varattuja. Vapaana vain eronneita naisia , ähes kaikilla 1-10 kakaraa.

Ja sitten on tietysti niitä ikisinkkunaisia. Joko he ovat kranttuja etteivät huoli ketään tai sitten heissä on jokin sellainen ominaisuus, ettei kukaan mies huoli. 

Suurin ongelma on se  ettei naisia ole vapaana juuri ollenkaan. Tinder sun muut nettideittisovellukset ovat ainoa mesta mikä todistaa, että vapaita naisia on olemassa. Mutta kun heihin ei törmää missään. 

Alle 30-vuotiaita en jaksa enää edes yrittää iskeä. 

 

Hetkinen. Eronnut nelikymppinen nainen ei kelpaa, mutta ei myöskään ikisinkku. Mitä muita vaihtoehtoja enää on?

Kyllä minä edelleen "koputtaa puuta"  varmasti tai oikeammin toivottavasti vielä ihastun. Huomaan ja tiedostan kyllä jännittäväni, että mitä tapahtuu kun ihastun. - Osaanko ottaa sen rauhallsiesti vai alkaako alitajuntani "taas" syöttämään ikäänkuin varoitusfilmiä siitä, kuinka kaikki tulee jälleen päättymään, joka taas tekee minut epävarmaksi, mikä taas tuskin on omiaan lisäämään viehtätysvoimaani, vaikken suoraan uhriutuisikaan. 

On vain niin turhauttavaa olla aina se, joka saatetaan haluta kyllä kaveriksi tai jopa ystäväksi eli ns frienzonelle. Ja tokihan ymmärrän, että joillekin tällaiet pyynnöt ovat korulauseita vailla syvempää merkitystä, 

Niin tai näin lopputuloksena kuitenkin se, että minun ja hänen johon mahd. ihastun tulevaisuus on jotain muuta kuin se, että etensiimme yhdessä muodostamalla keskinäisen parisuhteen. 

Uhriutuminen, itseensä käpertyminen saati kenenkään syyttely tuskin nopeuttavat tai parantavat mahdollsiuuttani löytää ja kohdataa itselleni kumppani. Mutta kun on tarpeeksi monta kertaa saanut siipeensä ymmärtämättä aina edes aina, että miksi niin se tekee tai on tehnyt vähän varovaiseksi. Ja kyllä. Kylläse on saanut minutkin kysymään ihastunko enää. Mutta miten kukaan vosi ihastua minuun, ellen kykenen tai psyty vastaamaan ihastumiseen muuta kuin epäilyllä tai itse syytöksillä.