Miten toimitte, jos joudutte olemaan kutsuvieraina useamman päivän nälässä?
Asia tuli mieleen tuosta toisesta ketjusta, jossa kysyttiin, että onko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa. Mutta miten toimia silloin, jos sinut on kutsuttu kylään tai vaikkapa mökille useammaksi päiväksi ja joudut olemaan nälissäsi? Minut ja vaimoni oli pyydetty taannoin tuttavapariskunnan kesämökille kolmeksi päiväksi. Heti ensimmäisestä ruokailusta selvisi, että nyt tulee nälkäiset kolme päivää olemaan. Esimerkiksi perunoita oli neljälle aikuiselle keitetty kahdeksan kappaletta, ja minä yksinään syön kotioloissa jo yleisesti ottaen vähintään viisi perunaa aterialla. Nythän ei tietty kahta enempää kehdannut ottaa.
Mutta kysymys kuuluukin, että miten tuollaisessa kyläpaikassa voi korrektisti toimia? Isäntäväkeä kohtaanhan se on todella epäkohteliasta osoittaa, että lähdette muualle syömään kun ruoka ei riitä. Tuollaisissa mökkioloissa se on varsinkin hankalaa, kun ruokapaikat vielä ovat varsin kaukana. Piti olla mukava mökkireissu, mutta nälän takia meni lähinnä kolme päivää kesälomasta hukkaan.
Kommentit (134)
Jotkut paastoavat vapaaehtoisesti. Aikuinen mies vuoden vararavintovarastolla kitisemässä nälkiintymisestä on noloa. Varmaan siis ottaisin eron kitisijämiesvauvasta ja jatkaisin elämääni onnellisesti sinkkuna
..no vaikka siksi, että kutsuivat vieraiksi. Ehkä sinun maailmassasi vieraat hoitavat omat ruokailunsa isännistä välittämättä, mutta ei nyt taida olla aivan yleinen tapa.
Emme suostuisi edes lähtemään kenenkään nurkkiin useammaksi päiväksi. Vieraspaikka ahdistaa aina enemmän tai vähemmän.
Minusta kaksi keskikokoista perunaa on henkilöä kohti on
aivan sopiva määrä. Itse syön vain yhden, lisänä keitettyä kukka- tai parsakaalia. Haluan pysyä normaalipainoisena.
Mutta jos on isoruokainen niin voi sitten varautua ja ottaa omia eväitä mukaan.
Meidän tuttavaperheellä on aina tosi laihat tarjoilut, ja aina kysyttäessä että mitä voitaisiin tuoda, ehdottomasti kieltävät ettei mitään tarvita vaan että he hoitavat tarjoilut. Jotenkin ei varmaan vaan osata yhtään arvioida menekkiä vaikka lukuisat kerrat on huomattu että ruoka loppuu aina kesken tai ei edes riitä kaikille? Jos jotain silti viedään, niitä hyvin harvoin laitetaan tarjolle vaan jemmataan kaappiin. Esimerkiksi eräs illanvietto kolmen lapsiperheen kesken; sovittiin että tehdään porukalla ruokaa - tilanne muuttuukin niin että isäntäväki ilmoittaa matkalla ollessamme että jos paistetaankin vain pakastepitsoja, jotka isäntäväki lupasi hankkia, ja näiden lisäksi kuulemma muutkin tykötarpeet koko vierailun ajaksi. Arvattiin mitä tuleman pitää, joten mitään sanomatta käytiin hakemassa vielä kolme pitserian pitsaa lisäksi. Kun tullaan iltapäivällä paikalle, on isäntäväki varannut 11hlön ruuaksi kolme pientä pakastepitsaa, joiden olisi ollut tarkoitus ruokkia tuo porukka (ml. isoruokaisia poikia) yöhön asti. Noh, uunin lämmitys keskeytetään ja pakastepitsat työnnetään takaisin pakastimeen "koska te nyt toittekin nuo". Tähän yritettiin muut aikuiset sanoa että ei kun paistetaan vaan ne näiden lisäksi, ja vähän vihjailla että eihän nämä tuomamme pitsatkaan riitä pelkästään -emäntä kuittaa vain että "ei tarvitse 🙂" No, hyvin pian nämä tuomisemme ovatkin jo menneet parempiin suihin ja vieraiden pyynnöstä ne toisetkin käntyt kaivetaan esille ja paistetaan lisäksi. Loppuillaksi ei ruokaa enää olekaan varattu, lapset saavat juustoleipää ja menevät nukkumaan. Miehet olivat yöllä saunoneet ja paistaneet jääkaapista löytyneet kaksi makkarapakettia, mutta tästäpä emäntä suivaantui aamulla kun ilmoitti että kyseessä olisi ollut tämän seuraavan päivän ruoka...
En menisi yöksi tuollaisiin paikkoihin. Jos ei päiväkäynti onnistu niin sitten en mene ollenkaan. Olen elänyt lapsuuteni- ja nuoruuteni niin tympeissä oloissa välillä nälkää nähden, että arvostan omaa tilaa, rytmiäni, rauhaani ja ruokailutottumuksiani.
Vierailija kirjoitti:
2 jatkaa että he tekevät sen ihan tahallaan. Siis tarjolla on vain kaikkea sellaista mitä en voi syödä.
Joten en sitten myöskään peittele että ostan muualta ja syön muualla.
Tämä. Keliaakikkomieheni kanssa oltiin 2 yön vieraina syrjämökillä. Kutsuttuina ja moneen kertaan sanottiin että miehellä on keliakia. Omat leivät tuotiin. Mutta jo oli vaikea tehdä näköjään ruokaa johon ei tullut venhää. Jopa salaatissa oli tavis makaroonit. Ai niin ja illalla jopa tosin sai yhden makkaran per henkilö. Muuten mies söi pelkkää perunaa ja omia leipiä.
Perustelu oli että ajateltiin ettei se ole niin tarkkaa. Oli viimeinen kerta siellä mökillä. Miehen piti tehdä siellä jotain puutöitä mutta tekemättä jäi kun otti päähän ja oli nälkä. Lähin kauppa 35 km päässä.
Tuo on hyvin harvinainen kokemus koska yleensä todella huomioidaan. Tuli mieleen tekikö tahallaan kun lähtökohtaisestihan suurin osa on jo gluteenitonta itsessään. Keitot, lohi, grillilihat, padat, valmisruuista todella moni etc.
Vierailija kirjoitti:
Meidän tuttavaperheellä on aina tosi laihat tarjoilut, ja aina kysyttäessä että mitä voitaisiin tuoda, ehdottomasti kieltävät ettei mitään tarvita vaan että he hoitavat tarjoilut. Jotenkin ei varmaan vaan osata yhtään arvioida menekkiä vaikka lukuisat kerrat on huomattu että ruoka loppuu aina kesken tai ei edes riitä kaikille? Jos jotain silti viedään, niitä hyvin harvoin laitetaan tarjolle vaan jemmataan kaappiin. Esimerkiksi eräs illanvietto kolmen lapsiperheen kesken; sovittiin että tehdään porukalla ruokaa - tilanne muuttuukin niin että isäntäväki ilmoittaa matkalla ollessamme että jos paistetaankin vain pakastepitsoja, jotka isäntäväki lupasi hankkia, ja näiden lisäksi kuulemma muutkin tykötarpeet koko vierailun ajaksi. Arvattiin mitä tuleman pitää, joten mitään sanomatta käytiin hakemassa vielä kolme pitserian pitsaa lisäksi. Kun tullaan iltapäivällä paikalle, on isäntäväki varannut 11hlön ruuaksi kolme pientä pakastepitsaa, jo
En kyllä ymmärrä miksi tuollaisia ystävyyssuhteita pidetään yllä. Kyse voi olla pihiydestä, mutta ruuan säännöstely menee kyllä pahasti outouden puolelle, jos tämä stoori on totta eikä vahvaa liioittelua.
Omalle kohdalle on osunut vain näitä, jotka tulevat lokkeilemaan ja valittavat pahimmillaan kaikesta ja yksi pihi pariskunta, jonka kaikki tarjottavat olivat halvimpia mahdollisia, vaikka varallisuutta kyllä oli enemmän kuin meillä. Se oli kyllä heidän tyylinsä myös omissa syömisissään ja muissakin asioissa eikä vain vieraille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 jatkaa että he tekevät sen ihan tahallaan. Siis tarjolla on vain kaikkea sellaista mitä en voi syödä.
Joten en sitten myöskään peittele että ostan muualta ja syön muualla.
Tämä. Keliaakikkomieheni kanssa oltiin 2 yön vieraina syrjämökillä. Kutsuttuina ja moneen kertaan sanottiin että miehellä on keliakia. Omat leivät tuotiin. Mutta jo oli vaikea tehdä näköjään ruokaa johon ei tullut venhää. Jopa salaatissa oli tavis makaroonit. Ai niin ja illalla jopa tosin sai yhden makkaran per henkilö. Muuten mies söi pelkkää perunaa ja omia leipiä.
Perustelu oli että ajateltiin ettei se ole niin tarkkaa. Oli viimeinen kerta siellä mökillä. Miehen piti tehdä siellä jotain puutöitä mutta tekemättä jäi kun otti päähän ja oli nälkä. Lähin kauppa 35 km päässä.
Tuo on hyvin harvinainen kokemus koska yleensä todella
Olette menneet vieraisille melko tuntemattomien mökille, jos on pitänyt kertoa keliakiasta ja vieläpä moneen kertaan. Olisi voinut tapahtua ikävämpääkin kuin olla nälässä, kun tuntemattomista ihmisistä ei tiedä mitä he ovat. Osaatte varmaan jatkossa pysyä poissa vieraiden ihmisten syrjämökeiltä.
Vierailija kirjoitti:
Tilaan Woltilla pizzaa.
Saarimökille.
Muutenkin nämä neuvot lähteä kauppaan tai mäkkiin on hiukan huonot jos saarimökki. Vaatisi isäntä väen kuskauksen mantereelle ja takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 jatkaa että he tekevät sen ihan tahallaan. Siis tarjolla on vain kaikkea sellaista mitä en voi syödä.
Joten en sitten myöskään peittele että ostan muualta ja syön muualla.
Tämä. Keliaakikkomieheni kanssa oltiin 2 yön vieraina syrjämökillä. Kutsuttuina ja moneen kertaan sanottiin että miehellä on keliakia. Omat leivät tuotiin. Mutta jo oli vaikea tehdä näköjään ruokaa johon ei tullut venhää. Jopa salaatissa oli tavis makaroonit. Ai niin ja illalla jopa tosin sai yhden makkaran per henkilö. Muuten mies söi pelkkää perunaa ja omia leipiä.
Perustelu oli että ajateltiin ettei se ole niin tarkkaa. Oli viimeinen kerta siellä mökillä. Miehen piti tehdä siellä jotain puutöitä mutta tekemättä jäi kun otti päähän ja oli nälkä. Lähin kauppa 35 km päässä.
Tuo
No oli mun sukulaiset kyseessä eli ei vierasta väkeä :)
Vähän kaukaisemmat sukulaiset, ei oltu ennen kyläilty heillä ja nyt piti kun miehen piti mennä samalla tekeen määrätty työ sinne..
Ihan työssäkäyvät keski-ikäiset ihmiset, eli en käsitä miten ei ymmärretty tuota keliakiaa. Missään muualla ei tällaista ole kohdattu.
Lähtisin joko kauppaan tai kuppilaan syömään
Kaupoistakin saa nykyään ostettua aterioita tiskiltä
Monen päivän reissulle viedään ruokakassi mukanaan. Tällöin jos tulee nälkä niin ottaa sieltä isäntäperheelle tuomastaan kassista ruokaa tarvittaessa (leivät +leikkeleet, makkarat, kanamunat jne), tyyliin noin nyt kyllä tekisi grillimakkaraa mieli grillata> hakee makkarat ja grillaa, tai välipalaleivän jne. Kysyt ihan kohteliaasti ääneen että mistäs ne minun tuomani leipätarvikkeet olivatkaan ja haet ne itse, et oleta tähän palvelua ja tämän jälkeen ei enää tarvitse joka kerta tätä kysyä. Eli syöt tuomasi eväät, jos muuten tarjottavat eivät riitä.
Ei käy selville, montako ruokailua oli päivässä ja mitä muuta oli perunoiden lisäksi. Mutta en kutsuttunakaan menisi jos yhdeksi yöksi ja kyllä veisin ruokatarvikkeita mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että olitte tervetulleita? Tuollainen voi olla merkki siitä, ettei teitä oikeasti haluttu mökille.
No jo on kummalliset kutsujat, jos pyytävät mökilleen, vaikka eivät oikeasti haluaisi pyytää. Aloittajahan totesi, että heidät oli nimenomaan pyydetty sinne mökille.
Minä veikkaan, että pyytäjä-pariskunta on ollut sellaisia luisevia tyyppejä, jotka itse syövät aterialla yhden perunan, salaattia ja yhden pihvin. Sitten taputtelevat mahaa, että huhhuh, kun tulikin syötyä. Näitä on tullut nähtyä itsekin.
Minä kyläilin nuorena lihavien ihmisten luona kylässä ja tarjoilut olleet tuota luokkaa, pari perunaa, leipäpala, yksi makkara tai vastaavaa per henkilö/ateria. Kylläkin kaksi ateriaa päivässä ja aamu ja iltakahvit. Ilmeisesti olisivat olleet vielä lihavempia jos olisivat syöneet enemmän. Olin itse laiha mutta söin ainakin neljä perunaa kotona aterialla. Emäntä totesi myös, että kovahan sinä olet syömään vaikka olet noin laiha. En viitsinyt sanoa, että joo ja vielä olen nälissäni. Nykyisin syön vain sen yhden perunan ja vihanneksia mahan täytteeksi, ja tietysti kalaa tai lihaa.että pysyisin edes normaalipainoisena.
Ei peruna lihota. Paljon fiksumpaa syödä enemmän niitä perunoita kuin grillimakkaroita.
Mitäpä jos veisit itse mukanasi useamman kassillisen ruokaa? Ja sanot, että osallistut myös ruoan valmistukseen ja että syöt useamman ihmisen edestä. Silloin ei isäntäväen tarvitsisi passata kaikkea nenän eteen ja arvailla mikä määrä riittää. Vierailu olisi kaikille mukavampi.
Ei kai ole sivistynyttä olettaa, että joku haluaisi ruokkia useamman päivän jotain tuttavapariskuntaa. Johan sen nyt järkikin sanoo, että ruokaa mukaan yhteiseen pöytään. Tiedossasi oli varmasti, että kauppa on kaukana. Silloin pitää osata olla kaukaa viisas ja ottaa pari kiloa perunaa ja vaikka valmiita lihapyöryköitä tai lihapullakastiketölkkejä mukaan.
Oikeesti en kehtaisi olla kutsuttunakaan useita päiviä ruokittavana, vaan ostaisin ruokaa itsekin. Teitä oli vielä pariskunta ruokittavana. Eikö kummallakaan tullut pieneen mieleenkään se, että kutsuja todennäköisesti oletti teidän tuovan jotain syötävää tullessanne. Varmaan tästä syystä ruokaa oli liian vähän.
Ihmettelin kerran kyläillessäni, kun paikassa oli tarjolla vain aamiainen, yksi ruoka ja pieni iltapala. Mutta kävi ilmi, että he kaikki myös napostelevat pitkin päivää kaikenlaista, keksejä, jätskejä, karkkeja. Joten olen siis ryhtynyt itsekin kyläilemään lähtiessä ottamaan sopivasti välipaloja mukaan omalle porukalle.
itse tarjoan vieraille säännöllisesti kunnon ruokaa.
Tarjoutuisin käymään kaupassa hakemassa lisää ruokaa ja auttaisin kokkauksessa. Varaan lisäksi aina omia välipaloja (tottunut tiettyyn ruokarytmiin, mutta välipalojen avulla pystyn sitä mukauttamaan isomman seurueen rytmiin) ihan jo pakatessa.