Lapsi huutaa kuin syötävä jos ei saa koko ajan minulta huomiota

Tässä on nyt niin moneen otteeseen tyrkytetty tarttumaan tohon ripsariin, että pakko jo todeta että provo.

Ei sinun tarvitse olla lapsen leikkikaveri, vaan äiti. Äidin tehtävä ei ole leikkiä tuntikausia lapsen kanssa.

Lapsi tarvitsee kavereita, onko hänellä?

Lapsi tarvitsee tylsyyttä, koska silloin alkaa keksiä tekemistä. Tekemisellä kyllästetyn lapsen mielikuvitus ei kehity. Nyt napakampi ote asioihin. Jokapäiväinen leikkitai muu puuhailu  yhdessä on hyvä ja tärkeä asia vanhemman ja lapsen välillä, tuntikausien leikki ei ole äidin tehtävä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset on pienestä pitäen olleet mukana kodin töissä. Ei auta, jos kesken tiskikoneentyhjennyksen sanoo, että nyt leikitään. Hän saa mennä leikkimään, meillä on yhteinen työ ja minä teen sen loppuun. Näin jo 2v tietää, että jos yhdessäolo kiinnostaa, tehdää työ loppuun ja jos haluaa leikkiä, niin sen tekee yksin. (siis tuossa tilanteessa, toki kanssaan ollaan muutenkin kuin kotitöitä tehden, mutta tuo on ollut helppo tapa opettaa siihen, että kaikkea voi saada siinä hetkessä).

Meilläkin lapsi on ollut jo pienestä pitäen mukana kodin töissä. Ja niihin saa aina tulla mukaan, jos haluaa. Mutta on myös asioita, joihin en voi ottaa lasta toiseksi tekijäksi mukaan eli omat vessassa käyntini, esim tuo ripsarin laitto ym ym, ja niitä lapsi ei tunnu kestävän. Ap

Ei 5v ikäiseltä enää kysytä, haluatko mukaan kodin töihin, hän on mukana ilman muuta! Oma esimerkkini oli 2v ikäisestä, koska viimeistään siinä iässä alkaa vastuunkanto lusikoista. Jos äiti ei voi mennä vessaan ilman, että lapsi ryhtyy huutamaan, niin syynä on todennäköisesti se, että olet aika monta vuotta ottanut lapsen seuraksesi ja tehnyt siitä yhteisen tekemisen.

Elämä on siitä outo juttu, että jos sen haluaa olevan vaikeaa, niin se sitä on!

Tee lasu

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on kouluttanut sut hyvin. Tietää että saa äidin huomion ja ajan kun huutaa. Taidat pelätä lapsesi itkua kun leikit hänen kanssaan monta tuntia putkeen. Nyt varoitat lasta etukäteen että nyt äiti menee laittamaan ruokaa tms. Sitten laitat sen ruuan ja annat lapsen itkeä. Itku ei ole vaarallista kun kyse ei ole esim kivusta. Kyllä se lapsi oppii että ei voi saada äitiä koko ajan. En usko että on mikään ADHD tai muu nepsy koska pärjää isän kanssa ja päiväkodissa.

Pärjää päiväkodissa ja isänsä kanssa jotenkuten, mutta jos minä olen paikalla ei ole kiinnostunut olemaan isänsä kanssa. Vain silloin kun itse lähden pois kotoa jonnekin. Jos sekä isä että minä olemme kotona, kuten joka ilta ja usein iltapäiväkin ollaan, niin huutaa vain minun perään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun tarvitse olla lapsen leikkikaveri, vaan äiti. Äidin tehtävä ei ole leikkiä tuntikausia lapsen kanssa.

Lapsi tarvitsee kavereita, onko hänellä?

Lapsi tarvitsee tylsyyttä, koska silloin alkaa keksiä tekemistä. Tekemisellä kyllästetyn lapsen mielikuvitus ei kehity. Nyt napakampi ote asioihin. Jokapäiväinen leikkitai muu puuhailu  yhdessä on hyvä ja tärkeä asia vanhemman ja lapsen välillä, tuntikausien leikki ei ole äidin tehtävä. 

Lapsi on päiväkodissa ja siellä leikkii muiden lasten kanssa, mutta ei halua mennä kaverille eikä pyytää kaveria luokseen. Haluaa olla äidin kanssa. Jos pyydän meille jonkun lapsen käymään, niin toivoo vain että se joku lapsi lähtisi pian kotiinsa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Anna huutaa. Kyllä se aikanaan väsyy huutamiseen.

Naapuri tekee lasun.

Voi tsiisus, en olisi todellakaan jaksanut leikkiä lapseni kanssa tuntitolkulla joka päivä! Lapsella on leluja, dvd:eitä sadepäivän varalle ja kyniä ja paperia, ihan saa itse keksiä viihdykettä. Ulos voin mennä seuraksi istuskelemaan ja lukemaan kirjaa, jos lapsi ei halua leikkiä yksikseen pihalla. Tosin minä olen ahkerasti sosiaalistanut lastani ja kutsunut meille päiväkodista alkaen kavereita yksin ja porukalla, pitänyt ties mitä halloween-hippoja lapsille ja lomapäivinä vienyt ilmaisrientoihin, mutta mikään päiväkodin leikittäjätäti minä en ole. Minä tarvitsen yksinoloa, ahdistun liiallisesta iholla olemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Voi tsiisus, en olisi todellakaan jaksanut leikkiä lapseni kanssa tuntitolkulla joka päivä! Lapsella on leluja, dvd:eitä sadepäivän varalle ja kyniä ja paperia, ihan saa itse keksiä viihdykettä. Ulos voin mennä seuraksi istuskelemaan ja lukemaan kirjaa, jos lapsi ei halua leikkiä yksikseen pihalla. Tosin minä olen ahkerasti sosiaalistanut lastani ja kutsunut meille päiväkodista alkaen kavereita yksin ja porukalla, pitänyt ties mitä halloween-hippoja lapsille ja lomapäivinä vienyt ilmaisrientoihin, mutta mikään päiväkodin leikittäjätäti minä en ole. Minä tarvitsen yksinoloa, ahdistun liiallisesta iholla olemisesta.

Minä leikin lapsen kanssa usein ihan siksi, että viihdyn hänen kanssaan ja tykkään tehdä hänen kanssaan asioita, myös leikkiä. Ei se minulle mikään riesa ole vaan mukavaa ajanviettoa. Ap

Anna huutaa, jos pompit kuin joku aropupu lapsen luokse aina kun huuto alkaa, niin lapsi tietää, että huutonappi toimii ja viihdyttäjä saapuu heti/kohta takaisin.

Nyt NS. "koirakoulua" lapselle, et aina reagoi huutoon vaan teet juttusi ja käyt välillä sanomassa, ettet viitsi nyt hänen kanssaan tulla askartelemaan tms, jos hän vain huutaa. Että sinä teet nyt omat juttusi ja sillä välin lapsi lopettaa huutamisen, sitten vasta tulet hänen kanssaan leikkimään.

Ja taas isän kanssa ollessaan toteat, että nyt vietätte yhdessä aikaa, sinä teet omia juttujasi ja huutaminen on aivan turhaa. Ja jätät heidät keskenään, menet vaikka lukemaan kirjaa jonnekin.

Vaatii toistoa, mutta helpottaa teidän molempien elämää. Tsemppiä!

Kuulostaa siltä, että olet tehnyt itsestäsi liian kivan tai hauskan leikkikaverin, jos lapsi ei halua leikkiä edes kavereidensa kanssa, vaan mieluummin sinun. Mitä jos alkaisit olla leikeissä tosi tylsä näin alkuun, jos et kykene suoraan vähentämään leikkimisaikaa ilman mahdotonta taistelua?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että olet tehnyt itsestäsi liian kivan tai hauskan leikkikaverin, jos lapsi ei halua leikkiä edes kavereidensa kanssa, vaan mieluummin sinun. Mitä jos alkaisit olla leikeissä tosi tylsä näin alkuun, jos et kykene suoraan vähentämään leikkimisaikaa ilman mahdotonta taistelua?

Tämä oli mielenkiintoinen näkökulma ja voi osua oikeaan. Täytyypä ryhtyä tylsemmäksi. Ap

Meillä keskimmäinen lapsi on samanlainen. En tiedä syytä. Mielestäni olen kasvattanut kaikki kolme samalla tavalla. Lienee luonteesta kiinni tuo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi tsiisus, en olisi todellakaan jaksanut leikkiä lapseni kanssa tuntitolkulla joka päivä! Lapsella on leluja, dvd:eitä sadepäivän varalle ja kyniä ja paperia, ihan saa itse keksiä viihdykettä. Ulos voin mennä seuraksi istuskelemaan ja lukemaan kirjaa, jos lapsi ei halua leikkiä yksikseen pihalla. Tosin minä olen ahkerasti sosiaalistanut lastani ja kutsunut meille päiväkodista alkaen kavereita yksin ja porukalla, pitänyt ties mitä halloween-hippoja lapsille ja lomapäivinä vienyt ilmaisrientoihin, mutta mikään päiväkodin leikittäjätäti minä en ole. Minä tarvitsen yksinoloa, ahdistun liiallisesta iholla olemisesta.

Minä leikin lapsen kanssa usein ihan siksi, että viihdyn hänen kanssaan ja tykkään tehdä hänen kanssaan asioita, myös leikkiä. Ei se minulle mikään riesa ole vaan mukavaa ajanviettoa. Ap

Minäkin vietän mielelläni aikaa lapseni kanssa mutta en 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on kouluttanut sut hyvin. Tietää että saa äidin huomion ja ajan kun huutaa. Taidat pelätä lapsesi itkua kun leikit hänen kanssaan monta tuntia putkeen. Nyt varoitat lasta etukäteen että nyt äiti menee laittamaan ruokaa tms. Sitten laitat sen ruuan ja annat lapsen itkeä. Itku ei ole vaarallista kun kyse ei ole esim kivusta. Kyllä se lapsi oppii että ei voi saada äitiä koko ajan. En usko että on mikään ADHD tai muu nepsy koska pärjää isän kanssa ja päiväkodissa.

Pärjää päiväkodissa ja isänsä kanssa jotenkuten, mutta jos minä olen paikalla ei ole kiinnostunut olemaan isänsä kanssa. Vain silloin kun itse lähden pois kotoa jonnekin. Jos sekä isä että minä olemme kotona, kuten joka ilta ja usein iltapäiväkin ollaan, niin huutaa vain minun perään. Ap

Ymmärsin. Ja siksi kirjoitinkin mitä kirjoitin. Oliko kommentissani jotain mitä et ymmärrä?

Tytöllesi on myös hyvä ennakoida asioita. Sopia leikkiä aloittaessa hänen kanssaan, että välillä äiti menee tekemään muita töitä. Kertoa, ettei aikuiset voi koko ajan leikkiä, kun on hoidettavia asioita. Viisivuotias alkaa jo ymmärtää asioita. Viisivuotias yleensä leikkii jo keskittyneesti yksin pitkiä aikoja. Eikä yleensä enää huuda niin kuin pienempi lapsi. Viisivuotias on monesti jo aika tasapainoinen, sovussa itsensä ja maailmansa kanssa. 

Hyvin on lapsi sinut opettanut. Pahimmanlaatuinen eroahdistus.  Amna huutaa, kyllä se huomaa ettei siihen kuole vaikka äiti tiskaakin.  Kaikenlaisia äitejä sitä onkin. Tsiisus. 

Taas äiti eli ap haukutaan. Kukaan ei sano mitään isän roolista. Isän tehtävä olisi saada lapsi kiinnostumaan muustakin kotona kuin äidissä roikkumisesta. 

Lapsen on nyt opeteltava elämän realiteetteja ja kiireesti.

Lapset on lapsia lasten puuhineen, aikuiset ovat aikuisia aikuisten puuhineen. Päivittäin tehdään jotain yhdessä, mutta sitten taas kumpikin menee omiin juttuihinsa. 

Anna lapsen huutaa, pidä pintasi. Leiki joka päivä korkeintaan 2 tuntia hänen kanssaan ja siitä ajasta voisi olla muutakin tekemistä kuten askartelua (osta vaikka sellainen korusetti, jossa on tosi paljon kaikkia helmiä, kuminauhoja ym) tai vaikka leipomista, salaatin tekemistä ym. Sen jälkeen lapsi omiin puuhiinsa, anna huutaa. Hänen on opittava, ettei huutamalla saada tahtoa läpi.