Lue keskustelun säännöt.
Lapsi huutaa kuin syötävä jos ei saa koko ajan minulta huomiota
04.07.2024 |
Muiden ihmisten, siis isänsäkin, kanssa jotenkuten viihtyy, ja päiväkodissakin jotenkin, mutta aina kun minä (äiti) olen paikalla, niin haluaisi saada minun täyden ja jakamattoman huomion. Kun ei sitä saa, niin alkaa lohduton itku. Itkee siis aivan täysiä ja niin lohduttomasti kuin kuvitella vaan voi. Vietän hänen kanssa paljon aikaa, joka päivä, mutta en voi kotona ollessa olla koko ajan vain häntä varten. Lapsen mielestä pitäisi. Tänäänkin kun ollaan lomalla niin olen koko päivän ollut lapsen kanssa, leikkinyt monta tuntia vain hänen kanssaan hänen toivomia leikkejä. Jossain vaiheessa siinä sitten sanoin, siis useiden tuntien yhdessäolon jälkeen, että leiki hetki vielä, äiti käy laittamassa ripsiväriä välillä. Ja alkoi itku heti, ja kesti kolme varttia, koska en palannut leikkimään vaan laitoin sen ripsarin. Ikää hällä on viisi, menee syksyllä esikouluun, joka tosin on siis samassa päikyssä kuin missä on ollut tähänkin asti. Onko teillä muilla lapsen näin kovin vain äidin huomion perään?
Kommentit (60)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on oppi mennyt perille.
Jaa. Kerros kuules miten pitäisi opettaa tämä asia, jos vaikka saisin jotain vinkkiä. Lapselle on opettettu pitkään, että äidillä on välillä omiakin asioita, kannustettu leikkimään myös yksin, ei ole annettu periksi haluamilleen asioille jos huutamalla niitä vaatii, on kehuttu jos hetken osaa olla leikkimässä yksin jne. Ap
Nyt riittää se filmaaminen ja menet rauhoittumaan omaan huoneeseesi hetkeksi.
Meillä lapset on pienestä pitäen olleet mukana kodin töissä. Ei auta, jos kesken tiskikoneentyhjennyksen sanoo, että nyt leikitään. Hän saa mennä leikkimään, meillä on yhteinen työ ja minä teen sen loppuun. Näin jo 2v tietää, että jos yhdessäolo kiinnostaa, tehdää työ loppuun ja jos haluaa leikkiä, niin sen tekee yksin. (siis tuossa tilanteessa, toki kanssaan ollaan muutenkin kuin kotitöitä tehden, mutta tuo on ollut helppo tapa opettaa siihen, että kaikkea voi saada siinä hetkessä).
Olet luonut lapselle tunteen, että hän on itseään heikomman vanhemman lapsi. Valitse sotasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset on pienestä pitäen olleet mukana kodin töissä. Ei auta, jos kesken tiskikoneentyhjennyksen sanoo, että nyt leikitään. Hän saa mennä leikkimään, meillä on yhteinen työ ja minä teen sen loppuun. Näin jo 2v tietää, että jos yhdessäolo kiinnostaa, tehdää työ loppuun ja jos haluaa leikkiä, niin sen tekee yksin. (siis tuossa tilanteessa, toki kanssaan ollaan muutenkin kuin kotitöitä tehden, mutta tuo on ollut helppo tapa opettaa siihen, että kaikkea voi saada siinä hetkessä).
Meilläkin lapsi on ollut jo pienestä pitäen mukana kodin töissä. Ja niihin saa aina tulla mukaan, jos haluaa. Mutta on myös asioita, joihin en voi ottaa lasta toiseksi tekijäksi mukaan eli omat vessassa käyntini, esim tuo ripsarin laitto ym ym, ja niitä lapsi ei tunnu kestävän. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee lapsesi kanssa säännöt yhdessäololle. Joka päivä teette jotain yhdessä, etkä tee silloin muuta. Askarteluhetki, leikkiä yhdessä, luet hänelle kivaa kirjaa tai menette metsäretkelle jne.jne. Silloin et tee mitään muuta, et selaa puhelinta tms.
Sitten sääntöihin kuuluvat puhelittomat yhteiset ateriat, jolloin istutaan pöydän ääressä ja syödään, jutellaan jne. Hän osallistuu pöydän kattamiseen.
Sitten on hänen omaa puuhailuaan ja sinulla on omat talousaskareet ym.
Kirjoita ne vaikka ylös, kuten Supernanny.
Vierailija kirjoitti:
Olet luonut lapselle tunteen, että hän on itseään heikomman vanhemman lapsi. Valitse sotasi.
Millä tavalla? En ymmärrä mitä tarkoitat? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna huutaa. Kyllä se aikanaan väsyy huutamiseen.
Ei siihen auta kuin aika. Mun tytär oli samanlainen. Voit valita joko sen itkun ja huudon tai sen, että hyppäät tyttären pillin mukaan. Itse valitsin väärin jälkimmäisen, mutta en jaksanut muuta. Ykkösvaihtoehdossa on teoreettinen mahdollisuus, että lapsi oppii olemaan yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä oot totuttanut lapsen liikaa itseesi. Kun oot ollut aina monen tunnin leikeissä. Osaisiko lapsi tehdä itse jotain ja mielikuvitus, vai onko vielä liian pieni siihen. Usein hyvin pieni lapsi vaatii vanhemman, ohjaamaan tms. Iso lapsi jo osaa katsella vaikka kirjaa ja tehdä jotain, tai kysyy mitä tekisi? Ehkä hän kokee helposti olevansa yksin tai yksinäinen. Voiko lohduttaa ja rauhoittaa, kannustaa. Positiivisesti sanoa jotain. Kyllä se siitä. Ehkä voit selittää ettei äiti jaksa niin montaa tuntia leikkiä ja hän voi itsekin tehdä vaikka mitä kivaa. Voit kysyä mitä haluaa tehdä itse tai katsoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on oppi mennyt perille.
Jaa. Kerros kuules miten pitäisi opettaa tämä asia, jos vaikka saisin jotain vinkkiä. Lapselle on opettettu pitkään, että äidillä on välillä omiakin asioita, kannustettu leikkimään myös yksin, ei ole annettu periksi haluamilleen asioille jos huutamalla niitä vaatii, on kehuttu jos hetken osaa olla leikkimässä yksin jne. Ap
Eli huomioitte lasta joka käänteessä ja nyt ihmettelet miten asia pitäisi hoitaa ? Jos lapsi leikkii yksin niin miksi pitää mennä kehumaan ? Itse olet siis opettanut lapsesta läheisriippuvaisen juuri niin ettet ole antanut tilaa vaan mennyt kehumaan kun itsekseen on. Olisit pitänyt turpasi kiinni ja antanut lapsen leikkiä. Kehua voi silloin kun on aihetta ei silloin kun tekee ihan normaaleja asioita esimerkiksi leikkii itsekseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen auta kuin aika. Mun tytär oli samanlainen. Voit valita joko sen itkun ja huudon tai sen, että hyppäät tyttären pillin mukaan. Itse valitsin väärin jälkimmäisen, mutta en jaksanut muuta. Ykkösvaihtoehdossa on teoreettinen mahdollisuus, että lapsi oppii olemaan yksinkin.
Olen tähän mennessä valinnut sen, että olen lapsen kanssa paljon, mutta huudosta huolimatta en jousta siitä, että välillä teen myös joitain omia asioitani kuten laitan ripsaria tai käyn vessassa. Ja lapsi tosiaan niistä huutaa kuin syötävä. Naapurit varmaan luulee että meillä tapahtuu jotain kamalaa kun niin usein kuuluu niin lohdutonta ja kovaäänistä itkua. Heidän ihmetys olisi suuri, jos tulisivat soittamaan ovikelloa ja kysyisivät mikä on hätänä ja näkisivät, että ei mikään, laitan vain ripsaria ja siinä se. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet luonut lapselle tunteen, että hän on itseään heikomman vanhemman lapsi. Valitse sotasi.
Millä tavalla? En ymmärrä mitä tarkoitat? Ap
Mietit miten hänelle saadaan kiva olo sen sijaan, että sanot että nyt v i t un paskiainen loppuu se perseily?(ei tietenkään juuri noilla sanoilla.)
Lapsi on kouluttanut sut hyvin. Tietää että saa äidin huomion ja ajan kun huutaa. Taidat pelätä lapsesi itkua kun leikit hänen kanssaan monta tuntia putkeen. Nyt varoitat lasta etukäteen että nyt äiti menee laittamaan ruokaa tms. Sitten laitat sen ruuan ja annat lapsen itkeä. Itku ei ole vaarallista kun kyse ei ole esim kivusta. Kyllä se lapsi oppii että ei voi saada äitiä koko ajan. En usko että on mikään ADHD tai muu nepsy koska pärjää isän kanssa ja päiväkodissa.
Kuulosuojaimet päähän ja anna muksun huutaa niin kauan kuin haluaa. Oppii kun aikansa rääkyy ilman vastinetta.
Oksikodoni auttaa asiaan, saat kakaran hiljaiseksi.
Jospa vain menet tekemään muuta ja annat itkeä, kunnes väsyy tai kyllästyy? Kyllä vähän aikaa lapsen pitäisi selvitä yksin.
Hyvin on oppi mennyt perille.