Lue keskustelun säännöt.
Lapsi huutaa kuin syötävä jos ei saa koko ajan minulta huomiota
04.07.2024 |
Muiden ihmisten, siis isänsäkin, kanssa jotenkuten viihtyy, ja päiväkodissakin jotenkin, mutta aina kun minä (äiti) olen paikalla, niin haluaisi saada minun täyden ja jakamattoman huomion. Kun ei sitä saa, niin alkaa lohduton itku. Itkee siis aivan täysiä ja niin lohduttomasti kuin kuvitella vaan voi. Vietän hänen kanssa paljon aikaa, joka päivä, mutta en voi kotona ollessa olla koko ajan vain häntä varten. Lapsen mielestä pitäisi. Tänäänkin kun ollaan lomalla niin olen koko päivän ollut lapsen kanssa, leikkinyt monta tuntia vain hänen kanssaan hänen toivomia leikkejä. Jossain vaiheessa siinä sitten sanoin, siis useiden tuntien yhdessäolon jälkeen, että leiki hetki vielä, äiti käy laittamassa ripsiväriä välillä. Ja alkoi itku heti, ja kesti kolme varttia, koska en palannut leikkimään vaan laitoin sen ripsarin. Ikää hällä on viisi, menee syksyllä esikouluun, joka tosin on siis samassa päikyssä kuin missä on ollut tähänkin asti. Onko teillä muilla lapsen näin kovin vain äidin huomion perään?
Kommentit (60)
Opittu tapa. Sanotte jatkossa nyt olet hetken yksin, jätätte lapsen omaan huoneeseen ja ette reagoi vaikka huutaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun tarvitse olla lapsen leikkikaveri, vaan äiti. Äidin tehtävä ei ole leikkiä tuntikausia lapsen kanssa.
Lapsi tarvitsee kavereita, onko hänellä?
Lapsi tarvitsee tylsyyttä, koska silloin alkaa keksiä tekemistä. Tekemisellä kyllästetyn lapsen mielikuvitus ei kehity. Nyt napakampi ote asioihin. Jokapäiväinen leikkitai muu puuhailu yhdessä on hyvä ja tärkeä asia vanhemman ja lapsen välillä, tuntikausien leikki ei ole äidin tehtävä.
Lapsi on päiväkodissa ja siellä leikkii muiden lasten kanssa, mutta ei halua mennä kaverille eikä pyytää kaveria luokseen. Haluaa olla äidin kanssa. Jos pyydän meille jonkun lapsen käymään, niin toivoo vain että se joku lapsi lähtisi pian kotiinsa. Ap
Päiväkoti kyllä riittää virikkeeksi lapselle. Ei vielä tarvitse mitään kavereita erityisesti pyytää kylään. Kotona vaan opettaa lasta pärjäämään yksin, koska koti on turvallinen paikka ja oot aina lähellä, vaikka et ihan näköpiirissä tai seurana.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen on nyt opeteltava elämän realiteetteja ja kiireesti.
Lapset on lapsia lasten puuhineen, aikuiset ovat aikuisia aikuisten puuhineen. Päivittäin tehdään jotain yhdessä, mutta sitten taas kumpikin menee omiin juttuihinsa.
Anna lapsen huutaa, pidä pintasi. Leiki joka päivä korkeintaan 2 tuntia hänen kanssaan ja siitä ajasta voisi olla muutakin tekemistä kuten askartelua (osta vaikka sellainen korusetti, jossa on tosi paljon kaikkia helmiä, kuminauhoja ym) tai vaikka leipomista, salaatin tekemistä ym. Sen jälkeen lapsi omiin puuhiinsa, anna huutaa. Hänen on opittava, ettei huutamalla saada tahtoa läpi.
Korkeintaan 2tuntia yhteistä leikkiä! Kyllä jokainen lapsi ansaitsee sen verran vähintään, varsinkin jos on perheen ainoa. Silloin lapsi oikeasti tarvitsee enemmän aikuisen seuraa, kun ei ole muita lapsia seurana. Kotitöihin voi ottaa lapsen mukaan. Mutta tietysti pitää osata leikkiä myös yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen auta kuin aika. Mun tytär oli samanlainen. Voit valita joko sen itkun ja huudon tai sen, että hyppäät tyttären pillin mukaan. Itse valitsin väärin jälkimmäisen, mutta en jaksanut muuta. Ykkösvaihtoehdossa on teoreettinen mahdollisuus, että lapsi oppii olemaan yksinkin.
Olen tähän mennessä valinnut sen, että olen lapsen kanssa paljon, mutta huudosta huolimatta en jousta siitä, että välillä teen myös joitain omia asioitani kuten laitan ripsaria tai käyn vessassa. Ja lapsi tosiaan niistä huutaa kuin syötävä. Naapurit varmaan luulee että meillä tapahtuu jotain kamalaa kun niin usein kuuluu niin lohdutonta ja kovaäänistä itkua. Heidän ihmetys olisi suuri, jos tulisivat soittamaan ovikelloa ja kysyisivät mikä on hätänä ja näkisivät, että ei mikään, laitan vain ripsaria ja siinä se. Ap
No mitä jos jättäisit sen ripsarinkin laittamatta, naapurit voi tehdä lasun kun et huolehdi lapsestasi.
Oikeasti, eihän tuossa lapsen tarpeita tyydytetä, kun on opetettu lapsi täysin läheisriippuvaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on oppi mennyt perille.
Jaa. Kerros kuules miten pitäisi opettaa tämä asia, jos vaikka saisin jotain vinkkiä. Lapselle on opettettu pitkään, että äidillä on välillä omiakin asioita, kannustettu leikkimään myös yksin, ei ole annettu periksi haluamilleen asioille jos huutamalla niitä vaatii, on kehuttu jos hetken osaa olla leikkimässä yksin jne. Ap
Eli huomioitte lasta joka käänteessä ja nyt ihmettelet miten asia pitäisi hoitaa ? Jos lapsi leikkii yksin niin miksi pitää mennä kehumaan ? Itse olet siis opettanut lapsesta läheisriippuvaisen juuri niin ettet ole antanut tilaa vaan mennyt kehumaan kun itsekseen on. Olisit pitänyt turpasi kiinni ja antanut lapsen leikkiä. Kehua voi silloin kun on aihetta ei silloin kun tekee ihan normaaleja asioita esimerkiksi leikkii itsekseen
Lasta saa ja pitää kehua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lasta kehuu koko ajan ihan perusasioista, ei hän ikinä opi mitään vaativampaakaan.
Siis tuleva eskarilainen saa äidiltään kehuja, kun osaa leikkiä hetken yksin?
Voi apua noita avuttomia vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on kouluttanut sut hyvin. Tietää että saa äidin huomion ja ajan kun huutaa. Taidat pelätä lapsesi itkua kun leikit hänen kanssaan monta tuntia putkeen. Nyt varoitat lasta etukäteen että nyt äiti menee laittamaan ruokaa tms. Sitten laitat sen ruuan ja annat lapsen itkeä. Itku ei ole vaarallista kun kyse ei ole esim kivusta. Kyllä se lapsi oppii että ei voi saada äitiä koko ajan. En usko että on mikään ADHD tai muu nepsy koska pärjää isän kanssa ja päiväkodissa.
No ei todellakaan ole mikään nepsyoire, näillä ne oireet ovat monesti sitä että eivät leiki, tai joutuu helposti riitoihin jos leikkii muiden kanssa, ja perään joutuu katsomaan kokoajan vaan siksi että eivät varo vaaroja, tottele sääntöjä, rikkoo leluja yms.
Vierailija kirjoitti:
Siis tuleva eskarilainen saa äidiltään kehuja, kun osaa leikkiä hetken yksin?
Voi apua noita avuttomia vanhempia.
Jokaisella lapsella on heikkoudet ja vahvuudet, kyllä sinäkin varmasti kehut omaa lastasi kun hän opettelee jotain uutta, vaikka se olisikin arkinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minulla ole muuta tekemistä kuin lapseni kanssa leikkiminen. En käy töissä, en harrasta mitään, no paitsi joskus laitan ripsaria. Tulee lasta ikävä aina kun menee päikkyyn, pitäisi varmaan mennä sinne itsekin niin saisi leikkiä siellä. Ap
Kuulostaa, että olet aika nuori itsekin. Leiki ihmeessä, jos leikityttää.
Päibäkotiin pääsee kyllä ihan töihinkin, työvoimapula-ala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että olet aika nuori itsekin. Leiki ihmeessä, jos leikityttää.
Päibäkotiin pääsee kyllä ihan töihinkin, työvoimapula-ala.
Eiköhän ap ole töissä, tuossa edellä joku taisi trollailla hänen nimissään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä keskimmäinen lapsi on samanlainen. En tiedä syytä. Mielestäni olen kasvattanut kaikki kolme samalla tavalla. Lienee luonteesta kiinni tuo.
Meidän kolmesta kuopus on tuollainen. Tosin käytös on nyt vähentynyt, oli pahimmillaan juurikin noin 5-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimisikohan teidän ikioma yhdessä tekemänne päivä-taulu. Joka aamu siihen merkitään kuvin ja sanoin kelloajat ja mitä milloinkin on suunnitelmissa.
Ja aina muutosvaiheessa joku hauska palkinto kertomaan, että nyt siirrytään "Tuohon kohtaan taululla" eli vaikka siihen äidin omaan aikaan toisessa huoneessa. Kiva palkinto voisi olla vaikka uusi kynä ja piirustusvihko, väritystehtäväsivu tai -vihko, rakentelutyö, leikkaa ja liimaa -tehtävä värikkäistä lehtikuvista, vesivärityö, jne., jonka lapsi tekee omassa tai eri huoneessa.
Päivätaulun teko ja suunnitelman toteuttaminen ovat tietysti uusi leikki, jotka tehdään aina yhdessä, mutta joustavasti, ettei lapsesta tunnu, että hänestä halutaan päästä eroon vaan että on kivaa oppia uutta, uusia leikkejä ja uusia tapoja olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Jos lasta kehuu koko ajan ihan perusasioista, ei hän ikinä opi mitään vaativampaakaan.
Lapsi saattaa myös alkaa määrittämään itseään niiden kehujen kautta. Jos/kun niitä kehuja ei joka välissä tulekaan, hän voi alkaa nähdä itsensä epäonnistuneena. Kehuminenkin voi olla haitallista, jos sitä tehdään liian usein, tai jos lasta kehutaan väärällä tavalla. Lapsen pitäisi oppia antamaan itselleen tunnustusta siitä, että on nähnyt jonkin asian eteen vaivaa ja yrittänyt parhaansa, ei pelkästään siitä, kuinka onnistunut se lopputulos oli. Eikä lapsen tekemisten motiivina pitäisi olla se, että niiden kautta hän saa kehuja ja tuntee itsensä hyväksytyksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole muuta tekemistä kuin lapseni kanssa leikkiminen. En käy töissä, en harrasta mitään, no paitsi joskus laitan ripsaria. Tulee lasta ikävä aina kun menee päikkyyn, pitäisi varmaan mennä sinne itsekin niin saisi leikkiä siellä. Ap
Kyllähän tuon ikäisen kanssa voi tehdä jo kotitöitä. Ruokaa voi laittaa yhdessä, pestä pyykkiä ja ripustaa, siivota ja mitä näitä on. Tuon ikäisen kanssa pystyy käymään jo ihan mielenkiintoisia keskusteluitakin. Jos hän ei halua auttaa vaikka porkkanoiden tai perunoiden kuorimisessa, mutta olisi ruuanlaittoaika, niin hänet voi kuitenkin ottaa seuraksi sinne keittiöön. Lapsi voi vaikka piirtää pöydän ääressä samalla kun juttelette. Voit kertoa hänelle, millaista ruokaa olet tekemässä ja selostaa työvaiheet. Ja voitte yhdessä miettiä, mitä lapsi voisi piirtää. Tai siitä piirtelystä voi tehdä arvuutteluleikin. Lapsi voi kuvailla värejä ja muotoja ja ap voi arvailla, mitä lapsi on piirtänyt.
laitoit ripsaria kolme varttia :O anna kakaran huutaa, kyllä se aikanaan lopettaa kun et ole käärimässä sitä pumpuliin jokaisen vinkaisun jälkeen.
Nykyään vallalla oleva käsitys, jonka mukaan vanhemman on oltava koko ajan saatavilla, on täysin kestämätön. Lapsen on totuttava siihen, ettei hän ole jonkun aikuisen keskipisteenä koko ajan. Välillä aikuinen lukee lehtiä, maksaa laskuja tai tekee ruokaa, ts. tekee keskittymistä vaativaa asiaa.
Hei puhutaanpas nyt tästä ripsarista. Miten sä sitä laitat 45min? Kerro ihan vaihe vaiheelta. Laitatko vessan oven lukkoon ripsaria laittaessa? Ja lapsi jää oven ulkopuolelle yksinään? Onko lapsella omia leikkimeikkejä? Miten otat ripsarit pois?
Minäkin tekisin.