Lue keskustelun säännöt.
Onko huono asia vain luovuttaa parisuhteen löytymisen suhteen? En jaksa enää. M25
04.07.2024 |
Täytän tänä vuonna 26v, olen kolme vuotta hakenut aktiivisesti seuraa erillaisilta sivuilta, suuriosa naisista ei edes vastaa viesteihin, voi osin selittyä sillä, että miehet laittavat naisille niin paljon, osa vastaa torjuu kohteliaasti ja osa on jopa ihan päin naamaan ilkeitä ja epäkohteliaita.
Olen lyhyt miheksi alle 175cm, olen myös todella hento ja ruipelo, enkä ole komea tai söpö kasvoista. Nuoret naiset katsoo minua kieroon ja osa opa sanonut päin naamaan, että olen liian sitä ja tätä, olen ällöttävä.
En oikeasti jaksa enää, kun tämä on niin vaikeaa ja työlästä.
Olen koittanut lähestyä minua vanhempia naisia, mutta heti, kun kuulevat ikäni alkaa, että olen liian nuori.
Haluaa vähintään miehen olevan 30v.
En kaipaa nyt mitään tsemppejä, että kyllä sä löydät vielä, voi olla tai sitten ei, mutta etsiä en enää jaksaa.
Onko mielestänne huono asia "luovuttaa" ja unohtaa asia.
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös siitä ole kirjoitettu ihan kirjakin suomenkielellä :" saat sen mistä luovut"? Eli lakkaa etsimästä.
Tuo nyt on tekotaiteellista paskaa eikä mitään takeita ole.
Ei tietenkään ole takeita, muttei se paskaakaan ole. Epätoivoinen pyrkimys karkottaa ihmiset kauemmas, niin on tässäkin keskustelussa usea jo sanonut ja vielä useampi kokenut. Luovuttamisen kautta löytynut mielenrauha, rentous ja keskustelun kepeys sen sijaan antaa edes mahdollisuuden tutustumiseen, vaikkei mitään varmuudella takaakaan.
On myös niin, että jos on täysin sulkeutunut sinkuksi, ei mitään lähestymisiä tule ja vastapuolet vaistoavat, jos toinen on vastaanottavainen. Silloin käyttäytyy toisin ja välittää erilaista energiaa.&n
Kyllä, tarkoitin juuri tuota, että luovuttaa rasittavan etsinnän, mutta tutustuu silti rennosti ja avoimin mielin monenlaisiin ihmisiin edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole huono asia luovuttaa. Parisuhteessa olo on vain yksi tapa kokea elämää, ei ainoa. Itse olen päälle nelikymppinen ihminen, joka ei ole koskaan seurustellut enkä voisi olla onnellisempi. Minulla on kaikki, mitä tarvitsen. Rakkaita ystäviä ja sukulaisia, mielekäs työ ja kivat työkaverit, mukava koti, kiinnostavia harrastuksia, hyvä terveys. Viimeeksi tänään ajattelin, miten onnekas olenkaan, kun minulla on kaikki hyvin.
Tuota mieltä olin pitkään itsekin. Sitten tuosta listasta tippui pois aika monta asiaa eikä enää ollutkaan niin helppoa vaan perheettömyys alkoi tuntua todella raskaalta, kun muukin elämä oli niin raskasta. Ehkä kaikilla ei ole mahdollisuutta ystävä- ja sukulaispiiriin, mielekkääseen työhön kivoilla työkavereilla jne. Terveyskin voi olla mennyttä jo huomenna.
Näinhän se menee, mikään ei ole pysyvää paitsi muutos tässä maailmassa. Mikään yksittäinen asia ei takaa onnea ja tämän päivän ilo voi olla huomenna jo poissa.
Mutta parisuhde tai perhe eivät ole välttämättömiä onnelliseen elämään ja vaikka ne onnistuisikin saavuttamaan, niin nekin on mahdollista menettää.
Toki ap:n on mahdollista löytää itselleen puoliso ja perustaa perhe, tai ehkä puoliso löytää hänet. Ap on vasta aikuisiän kynnyksellä, mutta epätoivoinen etsiminen ei toistaiseksi ole tuonut hänelle onnea ja menestystä parisuhteen saralla, joten ehkä hänen kannattaa suunnata huomionsa muualle ja keskittyä niiden asioiden saamiseen, joiden suhteen hänellä voi olla parempi onni. Kuten mielenkiintoisen työn hankkimiseen. Me vietämme niin suuren osan ajastamme töissä, että jos ei viihdy siellä, niin se antaa elämälle kokonaisuudessaan aika ikävän pohjavireen.
Toivotan tsemppiä sekä sinulle että ap:lle, toivottavasti pystytte löytämään iloa elämäänne sellaisena kuin se nyt on ja sellaisena miksi se ajan myötä muotoutuu. Meillä kaikilla on varmasti vain tämä yksi elämä täällä, on sääli, jos siitä ei pysty nauttimaan.
Itsellä on ADHD. Ihan hirveää, kun ihastuu, se iskee täysillä päälle. Hormonimyrsky on kuin teinillä. Siinä saa tosissaan takoa järkeä päähänsä. Ehkä miehillä testosteroni tekee tepposet.
Voi olla, en ole koskaan ajatellut tuota että vaikkapa juuri adhd voisi vaikuttaa ihastumisen intensiteettiin. Silti ajattelen, että varsinkin kun deittisovellusten kautta yritetään etsiä seuraa niin jos on kovin innokas ja päällekäyvä niin se ei vaan vieraan ihmisen kanssa usein toimi ja tuleekin vastareaktio. Itseään pitäisi vähän pystyä hillitsemään tietyissä tilanteissa, mutta on se varmaan joillekin ihmisille helpommin sanottu kuin tehty. Varsinkaan parisuhteeseen kun ei yleensä vaan ryhdytä ihan salamana, vaan vähän pitäisi tunnustella että onko siinä alkuhuuman taustalla ihan oikeasti jotain, minkä päälle rakentaa suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on ADHD. Ihan hirveää, kun ihastuu, se iskee täysillä päälle. Hormonimyrsky on kuin teinillä. Siinä saa tosissaan takoa järkeä päähänsä. Ehkä miehillä testosteroni tekee tepposet.
Voi olla, en ole koskaan ajatellut tuota että vaikkapa juuri adhd voisi vaikuttaa ihastumisen intensiteettiin. Silti ajattelen, että varsinkin kun deittisovellusten kautta yritetään etsiä seuraa niin jos on kovin innokas ja päällekäyvä niin se ei vaan vieraan ihmisen kanssa usein toimi ja tuleekin vastareaktio. Itseään pitäisi vähän pystyä hillitsemään tietyissä tilanteissa, mutta on se varmaan joillekin ihmisille helpommin sanottu kuin tehty. Varsinkaan parisuhteeseen kun ei yleensä vaan ryhdytä ihan salamana, vaan vähän pitäisi tunnustella että onko siinä alkuhuuman taustalla ihan oikeasti jotain, minkä päälle rakentaa suhdetta.
Niinpä. Intensiivinen salamarakastuminen on yksi ADHD-oire ja 30 -vuotiaista ylöspäin ihmiset ovat alidiagnosoituja eivätkä tajua itsekään, että toiminnassaan on mitään outoa, koska se tuntuu oikealta.
Tuollon kiinnosti kaikki naistenmiehet. Nyt 35v naisena etsii jotain ihan muuta ja ulkonäkökiin menettää merkitystään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole huono asia luovuttaa. Parisuhteessa olo on vain yksi tapa kokea elämää, ei ainoa. Itse olen päälle nelikymppinen ihminen, joka ei ole koskaan seurustellut enkä voisi olla onnellisempi. Minulla on kaikki, mitä tarvitsen. Rakkaita ystäviä ja sukulaisia, mielekäs työ ja kivat työkaverit, mukava koti, kiinnostavia harrastuksia, hyvä terveys. Viimeeksi tänään ajattelin, miten onnekas olenkaan, kun minulla on kaikki hyvin.
Silti joudut vakuuttelemaan itseäsi että kaikki on hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Tuollon kiinnosti kaikki naistenmiehet. Nyt 35v naisena etsii jotain ihan muuta ja ulkonäkökiin menettää merkitystään.
Ja samasta syystä ikäisiäsi miehiä ette enää kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata luovuttaa, mutta ei kannata myöskään yrittää pakolla hampaat irvessä. Laita seuranhaku tauolle ja keskity muihin asioihin elämässä. Ihmisen onnellisuus muodostuu useista eri osa-alueista, keskity niihin joihin et tarvitse kumppania. En sano, että kumppani jossain vaiheessa sitten tulee ihmeellisesti vastaan jossain, mutta ei sitä kumppania kannata väkisin etsiä, jos se turhauttaa tai tuo elämään negatiivisuutta.
Olen työtön ja rahaton mutta minulla on tyttöystävä ollut 8 vuotta. Jos minä olen saanut naista niin kyllä kaikki saa jos vaan viitsivät vähän panostaa. Kävin vaan baareissa ja menin juttelee naiselle niin siitä se juttumme alkoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
POIKALAPSIHULLU etsii mielikuvitusheilaa - riittääkö toivo?
What Men Need To Know About LUST And SHAME
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
POIKALAPSIHULLU etsii mielikuvitusheilaa - riittääkö toivo?
Usko, Toivo, ja Rakkaus.
Ilman niitä ei ole mitään.
Kuten täällä neuvottiin, etsisin ehkä ulkomailta. En mitenkään väkisin etsien mutta matkustaen ja tutustuen paikallisiin. Menisin jollekin "tekevälle" kurssille, vaikka opettelemaan purjehtimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On erittäin hyvä idea lopettaa pakonomainen etsiminen, koska se ei johda ikinä mihinkään muuhun kuin pettymyksiin. Keskity elämääsi ja niihin ihmisiin, joita kohtaat työssä ja vapaalla.
Epätoivo karkottaa, lakkaa siis olemasta ällöttävä, epätoivoinen pillunjahtaaja.
Ja: onnellinen elämä alkaa siitä, että tuntee itsensä, hyväksyy itsensä ja kohtaa muut ihmiset tasa-arvoisesti ja kunnioittaa jokaista. Kun rakastaa, saa takaisin vastarakkautta.
Miehelle se toki on vähän vaikeampaa, sillä miehellä nainen on kaikkein tärkein onnellisuuden lähde
Luin joskus artikkelin, jonka pointti oli suunnilleen, että millainen mies tahansa oletkin, aina löytyy joku sinua huonommat speksit omaava mies, joka saa naisia, vaikka itse et saisi. Olen nykyään tuosta samaa mieltä.
M35
Olen kerrain eläissäni melkein päässyt nuuhkaisemaan naista, mutta ei sekään sitten toteutunut.
M520
Vierailija kirjoitti:
Luin joskus artikkelin, jonka pointti oli suunnilleen, että millainen mies tahansa oletkin, aina löytyy joku sinua huonommat speksit omaava mies, joka saa naisia, vaikka itse et saisi. Olen nykyään tuosta samaa mieltä.
M35
Samaa sitä miettii ikisinkkuna naisena, että niin paljon huonommillakin spekseillä olevilla naisilla on miehet. Sitten sitä vasta alkaakin ajatella, että mikä ihme itsessä on vikana.
N50
Vierailija kirjoitti:
Luin joskus artikkelin, jonka pointti oli suunnilleen, että millainen mies tahansa oletkin, aina löytyy joku sinua huonommat speksit omaava mies, joka saa naisia, vaikka itse et saisi. Olen nykyään tuosta samaa mieltä.
M35
Kyseessä on kohtaanto ongelma. Omassa kylässä ei vain ole sopivaa ja työpaikka pitää minut täällä. Oikeasti siis köyhyys, kun lopputiliä ei voi ottaa. Velkaa on. Säästöjä ei. En yhtään epäile etteikö jossain Suomen kaupungissa olisi minullekin sopiva nainen. Sinne ei vain ehdi kalastamaan. Olen töissä tai kotona syömässä ja nukkumassa. Aikaa ei riitä mihinkään.m38
Kyllä tuollainen pretty boy otetaan mielihyvin tänne homoyhteisöön. Tule Blue Moon -tangoon nahka-asussa.
Itsellä on ADHD. Ihan hirveää, kun ihastuu, se iskee täysillä päälle. Hormonimyrsky on kuin teinillä. Siinä saa tosissaan takoa järkeä päähänsä. Ehkä miehillä testosteroni tekee tepposet.