Sektio yleistynyt

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naiset oli ennen rautaa. Toista se on nyt.

Ihan lihaa ja verta aina olleet

Minulle sanottiin että sektio pelasti lapsen. Kohtu oli niin ohut että ponnistus olisi saanut kohdun repeämään

Kätilöillekinbtyöpäivät ei veny ylitöiksi yhtä herkästi kun ajanvarauksella ottavat vauvoja ulos maailmaan 

Synnyttämistä löytyy niin monta tarinaa kun on synnyttäjääkin. Omat alatiesynnytykset on olleet pitkiä, mutta ponnistusvaihe lyhyt ja kivunlievitys pääasiassa onnistunut. Suunnitellun sektion jälkeen (perätila ja vauva yli 4kg) pelkäsin seuraavaa synnytystä ja pyysin pelkopolikäyntiä sektiopelon vuoksi. Koin toipumisen niin vaikeaksi verrattuna aikaisempiin synnytyksiin. Sektion aikana oksensin koska tuli todella huono olo. Lisäksi vauva joutui teholle kun ei sopeutunutkaan yllättävään maailmaan tuloon. Imetys oli vaikeampaa saada käyntiin kun vauva lopulta joutui olemaan 5vrk eri osastolla kuin minä.  Sektiohaavan kanssa eläminen oli tuskallista, kun isommatkin lapset kaipasivat syliä eikä nauraa tai yskiä voinut moneen viikkoon kivuttomasti. Ja hirvitys jos piti aivastaa. Ja vatsaa piti painella osastolla kuten alatiesynnytyksenkin jälkeen. Sektion kokematonkin voinee kuvitella miltä tuntuu kun juuri ommeltua  haavaa painetaan voimakkaasti.  Muutenkin toipuminen oli todella hidasta fyysisesti ja henkisesti. Ja olen normaalipainoinen, alle 30v äiti.

Vierailija kirjoitti:

Musta oli ihanaa kun lapsi laskettiin päälleni ja hän sai heti ensimmäisen maitoateriansa. Sitten pääsin suihkuun, jonka jälkeen kävelin omin jaloin synnyttäneiden osastolle. Olin koko ajan ihan järjissäni, eikä tarvinnut olla muiden armoilla. Ei olisi onnistunut sektion jälkeen.

Tämä on totta. Eka lapseni syntyi hätäsektiolla, ei tosin erinäisistä syistä nukutuksessa, mutta yhtä kaikki tärisin synnytyksen jälkeen peitoissa hervottomasti, sängyllä vietiin osastolle, vauvaa käytiin näyttämässä, minkä jälkeen hän oli ensin lämpökaapissa ja sitten vietiin sinne vauvojen huoneeseen. Seuraavana päivänä minut nostettiin vapiseville jaloille ja saatettiin hoitajan kanssa vessaan, ei päästetty yksin. Koko ajan yskitti ja pelotti että haava repeää. En tiedä miten teillä joille on tehty suunniteltu sektio toi homma poikkeaa omasta kokemuksestani.

 

Ei todellakaan voi verrata seuraaviin synnytyksiin jotka tapahtui alateitse. Joo, toki ne olivat rankimpia urheilusuorituksia, missä olen ollut mukana, mutta synnyttämisen jälkeen kävelin omin jaloin suihkuun ja vessaan. Toipuminen oli nopeaa, ei tarvinnut viikkotolkulla varoa leikkaushaavaa.

Ja arpi sitten, ei se 10 sentin arpi bikinirajasta napaan suoranaisesti kaunis ole, vaikka koko asia on toissijainen siihen nähden että lapsi syntyi ahdingostaan huolimatta terveenä.

Sektion jälkeen kätilö toi alkoholia juotavaksi. Yllätyin. Perusteli konun auttavan pissan tuloon että katetri saadaan pois

Olisi ollut masentavaa joutua synnyttämään itselle sopimattomalla tavalla

Nyt kun oli sektio mies pystyi olemaan synnytyksessä tukena. Toisella tavalla olisi luultavimmin pyörtynyt 

Minua sektioarpi ei haittaa

Lävistyksiä ja tatuointeja myös eli kehossa jäljet ei uutta

White world issues.

Vierailija kirjoitti:

White world issues.

Pääkaupunkiseudun väki moniväristä joten turha yleistää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta oli ihanaa kun lapsi laskettiin päälleni ja hän sai heti ensimmäisen maitoateriansa. Sitten pääsin suihkuun, jonka jälkeen kävelin omin jaloin synnyttäneiden osastolle. Olin koko ajan ihan järjissäni, eikä tarvinnut olla muiden armoilla. Ei olisi onnistunut sektion jälkeen.

Tämä on totta. Eka lapseni syntyi hätäsektiolla, ei tosin erinäisistä syistä nukutuksessa, mutta yhtä kaikki tärisin synnytyksen jälkeen peitoissa hervottomasti, sängyllä vietiin osastolle, vauvaa käytiin näyttämässä, minkä jälkeen hän oli ensin lämpökaapissa ja sitten vietiin sinne vauvojen huoneeseen. Seuraavana päivänä minut nostettiin vapiseville jaloille ja saatettiin hoitajan kanssa vessaan, ei päästetty yksin. Koko ajan yskitti ja pelotti että haava repeää. En tiedä miten teillä joille on tehty suunniteltu sektio toi homma poikkeaa omasta kokemuksestani.

 

Tämähän kuulostaa mun alatiesynnytykseltä. Menetin verta niin paljon etten todellakaan olisi kävellyt omin jaloin minnekään, ja toki olin leikkaussalissa repeämien ompelussa ja alavartalo puudutettuna joten siksikin makuuasennossa kärrättiin osastolle. Seuraavanakaan päivänä eivät jalat kantaneet tai siis pää ei pysynyt mukana veren menetyksen seurauksena. Vaikka sain lisää verta kyllä mutta siltikään en pysynyt pystyssä edes hoitajan avustuksella. Joten ei mitään suihkussa käyntejä ja katetri oli pari päivää. Näinkin voi mennä alatiesynnytys. Mietin kyllä että olisiko seuraava synnytyksen sektio... En tiedä. 

Nukutussektion jälkeen eka vuorokausi ääni oli ihan kadoksissa

Maito nousi synnärillä ihan ok

Up

Sektio yleistynyt aiheesta 

:D

Minulla oli jo valmiiksi heikko itsetunto ja ahdistuneisuushäiriö niin alatiesynnytys ei olisi tullut kuuloonkaan

Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla ja kuopus autettiin maailmaan imukupilla. Molemmissa oli oma draamansa ja riskinsä, mutta lopputulos on tärkein, terve vauva.

Molempien kokemusten perusteella synnyttäisin uudestaan alateitse. Toivuin siitä huomattavasti nopeammin - parin tunnin lepäilyn jälkeen kykenin kävelemään hyvin. Sektiosta ei voi sanoa samaa, makasin sängyn vankina pari päivää.

Väitän myös alatiesynnytyksen käynnistäneen minussa jonkun hormoniryöpyn, joka edisti maidonnousua ja olin haljeta onnesta kun vauva oli rinnalla. Sektiossa sain vauvan vain hetkeksi, sitten hän meni isän syliin. Leikkauksen jälkeen tärisin lämmityspeitteiden alla ja vaikka vauva oli rinnalla, se tietty bondausfiilis puuttui. Sektion jälkeen kehollani tuntui kestävän ymmärtää, että vauva on ulkona.

Väitän alatiesynnytyksen vaikuttaneen positiivisesti imetykseen. Esikoisen kanssa imetys takkusi, maitoa tuli vähän ja hän lopulta kasvoi korvikkeella. Kuopus oli täysimetetty, maito riitti hienosti. Sektion jälkeen maidonnousussa kesti 4 päivää, kun alatien jälkeen se nousi 2. päivänä. Esikoisellani on myös ollut astmaa ja allergioita, kuopuksella ei mitään. Ehkä synnytystapa vaikutti. 

Sektio oli esikoisen kohdalla oikea ratkaisu, mutta alatiekokemukseni jälkeen valitsisin sen ehdottomasti mielummin kuin "mukavuussektion".

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla ja kuopus autettiin maailmaan imukupilla. Molemmissa oli oma draamansa ja riskinsä, mutta lopputulos on tärkein, terve vauva.

Molempien kokemusten perusteella synnyttäisin uudestaan alateitse. Toivuin siitä huomattavasti nopeammin - parin tunnin lepäilyn jälkeen kykenin kävelemään hyvin. Sektiosta ei voi sanoa samaa, makasin sängyn vankina pari päivää.

Väitän myös alatiesynnytyksen käynnistäneen minussa jonkun hormoniryöpyn, joka edisti maidonnousua ja olin haljeta onnesta kun vauva oli rinnalla. Sektiossa sain vauvan vain hetkeksi, sitten hän meni isän syliin. Leikkauksen jälkeen tärisin lämmityspeitteiden alla ja vaikka vauva oli rinnalla, se tietty bondausfiilis puuttui. Sektion jälkeen kehollani tuntui kestävän ymmärtää, että vauva on ulkona.

Väitän alatiesynnytyksen vaikuttaneen positiivisesti imetykseen. Esikoisen kanssa imetys takkusi, maitoa tuli vähän ja hän lopulta

Minulla ollut kiireellinen nukutussektio ja kaksi suunniteltua sektiota. Suunnitelluista sektiosta olin muutaman tunnin kuluttua leikkauksesta täysin kävelykuntoinen ja toimintakykyinen. Kiireellisessä sektiossa oli komplikaatiota minkä vuoksi puoli viikkoa kipupumppuun kiinnitetty ja kokonaistoipuminen vei kuukauden. Suunnitellun sektion ottaisin koska vain uusiksi

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli jo valmiiksi heikko itsetunto ja ahdistuneisuushäiriö niin alatiesynnytys ei olisi tullut kuuloonkaan

Miks sitte edes teet lapsia? Onko heilläkin mielenterveysongelmia?