Lue keskustelun säännöt.
Miksi vapaaehtoisesti lapsettomia ihmisiä vihataan?
30.06.2024 |
Haukutaan viallisiksi, itsekkäilsi, laiskoiksi, vastuntunnottomiksi jne.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vihaa vapaaehtoisesti lapsettomia. Pidän sellaista elämäntapaa kuitenkin aika itsekkäänä ja hedonistisena. Toisaalta yhteiskunnassa tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä. On kai hyvä jos joku vaikka omistautuu pääosin työnteolle.
Oletkohan koskaan tullut ajatelleeksi että lapsettomia ihmisiä voi olla erilaisissa elämäntilanteissa?? Hedonistisuus on aika kaukana kun raadat matalapalkkaisissa töissä elättääksesi juuri ja juuri itsesi. Lapsettomuus tuskin takaa elämään mitään ruusuilla tanssimista.
Niin ja eikö lapsiperhe-elämä ole ihan yhtälailla hedonistinen valinta? Halutaan mukavaa perhe-elämää, että olisi itsellä kivaa, jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiperhe-elämä ei ole oikeasti ja aidosti kivaa. Se on uhraus. Se on normi johon sopeudutaan ja se sopeutuminen tapahtuu lähes automaattisesti ja tiedostamatta. Siitä julkaistaan siloteltuja somekuvia koska niin kuuluu tehdä. Ja sanotaan että nautitaan koska siitä kuuluu nauttia. Näin ne yhteiskunnat toimii.
Lapsettomana sinä rikot yhteiskunnan kirjoittamattomia sääntöjä. Sinä et ole yksi meistä.
Itselläni juurisyy vela-elämäntapaan
on äitini kaksosraskauden
yhteydessä kokema (lähes hänen
henkensä vaatinut) synnytys_disaster/
lääkärin vakava hoitovirhe >
äitini sadan prosentin invaliditeetti
alle 30-vuotiaana nuorena naisena.
Nämä traumatapahtumat johtivat
erittäin voimakkaaseen raskaus- JA
synnytysfobiaan kohdallani.
Muille naisille täysin luonnollinen,
kaunis, pyhä asia näyttäytyi
minulle vain irvokkaana ja
brútaalina, pelkoa herättävänä,
naisen kehoa runtelevana vààrana.
En tätä seikkaa
kaunistele enkä salaa. Olisin ollut
erittäin rakastava, läsnäoleva äiti
ei-syntyneelle pienokaiselleni;
varmasti näin. -E-
Vierailija kirjoitti:
Itselläni juurisyy vela-elämäntapaan
on äitini kaksosraskauden
yhteydessä kokema (lähes hänen
henkensä vaatinut) synnytys_disaster/
lääkärin vakava hoitovirhe >
äitini sadan prosentin invaliditeetti
alle 30-vuotiaana nuorena naisena.
Nämä traumatapahtumat johtivat
erittäin voimakkaaseen raskaus- JA
synnytysfobiaan kohdallani.
Muille naisille täysin luonnollinen,
kaunis, pyhä asia näyttäytyi
minulle vain irvokkaana ja
brútaalina, pelkoa herättävänä,
naisen kehoa runtelevana vààrana.
En tätä seikkaa
kaunistele enkä salaa. Olisin ollut
erittäin rakastava, läsnäoleva äiti
ei-syntyneelle pienokaiselleni;
varmasti näin. -E-
Niin olisit 💜
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämä ei ole oikeasti ja aidosti kivaa. Se on uhraus. Se on normi johon sopeudutaan ja se sopeutuminen tapahtuu lähes automaattisesti ja tiedostamatta. Siitä julkaistaan siloteltuja somekuvia koska niin kuuluu tehdä. Ja sanotaan että nautitaan koska siitä kuuluu nauttia. Näin ne yhteiskunnat toimii.
Lapsettomana sinä rikot yhteiskunnan kirjoittamattomia sääntöjä. Sinä et ole yksi meistä.
Erittäin hyvin kiteytetty. Kun on lapseton on kapinallinen ja ikäänkuin peili siitä mitä erityisesti naisella voisi olla ilman lapsia. Tuntuu edelleen että juuri nainen on se joka uhraa omat unelmansa lasten takia. Monta hienoa ihmistä olen menettänyt äitiydelle. Heillä oli joskus hienoja unelmia ja tavoitteita. Ennen korvatulehduskierrettä ja jalkapallotreenejä. Toki yksi lapsi ei vielä pilaa mitään, mutta harvoin jää siihen yhteen. Biologiaa kai sekin. Kun saa yhden mikään ei riitä..
Esimerkiksi mun lapseton siskoni kutsutaan aina yhteisiin brunsseihin, juhliin, joulunviettoon, mökille. Ja hän puolestaan kutsuu lapsia perheineen kylään, Linssillä, Korkeasaareen... Ja puolin ja toisin autetaan. Hän on meille kaikille rakas ja tärkeä perheenjäsen.