Lue keskustelun säännöt.
Löytyykö täältä ihmisiä jotka eivät kaipaa omien lastensa pikkulapsiaikaa?
28.06.2024 |
Tuntuu olevan niin yleistä että hoetaan "kyllä on ikävä pikkulapsiaikaa" ja "voi nauti nyt kun lapsi on pieni, se on niiiiiin ihanaa aikaa". Tai muuta vastaavaa pikkulapsiajan ihannointia.
Siispä haluaisin kuulla niitä toisenlaisia kokemuksia; eli kun on lähinnä helpottunut lapsten kasvamisesta. Kertokaa kokemuksia.
Kommentit (328)
Älkää ihan hirveästi muistelko näitä lastenne kuullen. Mun äiti aina hoki et "kunhan lapset saa isoiksi" yms. Meitä oli kuitenkin vain kaksi ja isolla ikäerolla.
Vähän tulee sellainen olo, että oisit jättäny meidät tekemättä, jos niin kamalaa oli.
Asuimme uskovaisenemmistöisellä paikkakunnalla ja mietin joskus et miten nuo jaksaa, joilla on vauva joka vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan kaipaa. Oli se vauva ihana, mutta sitten homma oli hankalampaa kun hän alkoi kontata, kaatuilla ja vahtia piti koko ajan. Tämä vielä menetteli, kun sai levätä itsekin monta kertaa päivässä, kun vauva nukkui tississä kiinni päiväunia. Minulla olikin sitten anemia ja rautaa ei ollut varastossa yhtään. Ferritiini oli 9.
Sitten elämässäni tapahtui jotain järkyttävää ja masennuin. Olin vain kone joka hoiti lapsen pintapuolisesti hyvin mutta ilman syvempää yhteyttä.
Mitä isommaksi lapsi kasvoi, sen vaikeampaa minulla oli jaksamisen kanssa.
Ajauduin totaaliseen uupumukseen. Lapsi aloitti ekalla luokalla ja nyt tuntuu, että yhteys on hyvä, enkä vain suorita perustarpeiden täyttämistä. Vekkuli velikulta joka ymmärtää jo nyt sarkasmia, tai no ainakin tunnistaa sen. Oppii niin nopeasti asioita, että ei voi kuin ällistyä.
Lopetin monen äitikaverin seuraamisen, kun he saivat lapsia monta peräkkäin. En tiedä miten siitä kukaan selviää järjissään.
Joten en, en kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on nepsylapsi, aikuinen jo. Nyt, kun olen toipunut, kaipaan taas välillä pikkulapsiaikaa, olisi ihana pitää unista pientä hetki kainalossa. Mitään muuta en kaipaa, en todellakaan teinivuosina enkä myöskään lapsenlapsia. Eivät mun voimani riitä.
No tämä oli ihanaa kun vauva heräsi unilta ehdoton rakkaus näkyi silmistä 😍
Vierailija kirjoitti:
Vaikea käsittää mitä ihmiset kaipaavat siinä ajassa, kun toista täytyy vahtia herkeämättä ettei satu jotain tappavan typerää (esim. juokse auton alle, avaa kaukosäätimen paristoluukun ja pistää pariston suuhun, jne jne). Ihan järkyttävän raskasta ainakin omille aivoilleni se jatkuva skarppina oleminen. Kai toiset sitten nauttii siitä tunteesta kun saa olla niin tärkeässä roolissa toisen hengissä pysymisen turvatakseen.
No tämä just!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kultaa monella muistot. Olihan se kivaa aikaa, mutta myös tosi raskasta. Muistan silloin odottaneeni aikaa, kun saa taas vapaasti mennä ja tulla, ilman että tarvitsee aikatauluttaa elämä lasten ehdoilla. Ikätovereita kun katsoo, niin monet jaksavat innostua lastenlapsista, kunhan eivät joudu jatkuvasti niitä vahtimaan. Itselleni ei taida lastenlapsia olla tulossa, joten en päässe kokemaan tuota rusinat pullasta tunnetta.
En kaipaa unettomia öitä, korvakipuitkuja ym. Valvottaminen on yksi tehokas kidutuskeino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo en kaipaa :D :D Ihania olivat vauvoina ja pikulapsina, ei meillä ollut mitään isompaa ongelmaa tms. Mutta olipa niin kivaa herätä yks aamu siihen, että huomasi, että mies oli lähtenyt töihin, nuorempi omatoimisesti pukenut, syönyt aamupalan ja pakannut repun ja lähtenyt kouluun. Vanhempi tehnyt saman ja päräyttänyt mopolla kouluun, joten kukaan ei kinunut edes kyytiä. Tähän on tultu ja aa että on ihanaa. :)
En kaipaa.
Päiväkodista kaikki taudit, kiukuttelua, uhmaa, pakko lähteä ulos ainakin kerran päivässä... pieninä voivat vielä pahoin autossa, tosi kivaa oli sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat ihanimmillaan 5-12-vuotiaina. Silloin ovat helposti motivoitavissa, innokkaita, suurimmaksi osaksi yhteistyöhaluisia, iloisia ja avoimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis oikeastikko joku kaipaa sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat ihanimmillaan 5-12-vuotiaina. Silloin ovat helposti motivoitavissa, innokkaita, suurimmaksi osaksi yhteistyöhaluisia, iloisia ja avoimia.
Joo. Siinä on ne 5 pitkää vuotta täynnä itkua, vaipparuljanssia ja uhmaa ennenkuin alkaa olla jo suht koht kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Odotin silloinkin pitkään ja hartaasti, että olisivatpa jo siinä iässä, että on omatoimisuutta, itsenäisyyttä edes jonkin verran ja tolkkuakin päässä.
Just näin
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Odotin silloinkin pitkään ja hartaasti, että olisivatpa jo siinä iässä, että on omatoimisuutta, itsenäisyyttä edes jonkin verran ja tolkkuakin päässä.
Eläkeikäiseksi odotit?
No en todellakaan kaipaa. Nyt on aivan ihanaa, kun lapset ovat vähän kymmenen molemmin puolin. Omatoimisia ja reippaita ihmisiä, joiden kanssa on kiva myös jutella.
En kaipaa. Esikoinen oli helppo lapsi ja teinihirviö sitten myöhemmin. Toinen päinvastoin.
Nyt olen iloinen siitä että lapset on tehty, mutta enpä tiedä tekisinkö jos joutuisin palaamaan aikaan ennen esikoista.
Jep