Lue keskustelun säännöt.
Löytyykö täältä ihmisiä jotka eivät kaipaa omien lastensa pikkulapsiaikaa?
28.06.2024 |
Tuntuu olevan niin yleistä että hoetaan "kyllä on ikävä pikkulapsiaikaa" ja "voi nauti nyt kun lapsi on pieni, se on niiiiiin ihanaa aikaa". Tai muuta vastaavaa pikkulapsiajan ihannointia.
Siispä haluaisin kuulla niitä toisenlaisia kokemuksia; eli kun on lähinnä helpottunut lapsten kasvamisesta. Kertokaa kokemuksia.
Kommentit (328)
Siis mikä juttu tuo on
Nuoret vastaan vanhat jne.
Voih älä pelkää vanhenemista ja sitten tuodaan näitä juttuja esiin kuten blaah eikö kivaa kun ei ole enää sitä ja tätä.
No joo, mutta vähän kärjistetty näkökulma. Kyllä sitä nuorempanakin vanhempana oli ihan tyytyväinen lapsivapaa viikonlopuista eikä vanhempi vanhempi välttämättä koe sitä vanhemmuutta raskaammaksi kun nuorempana. Poikkeuksena mummo/pappa vanhemmat. Lapsia viisikymppisenä tai vanhempana.
Vähän tyhmää ajatella vanhenemisen mielekkyyttä tuota kautta.
Esim. muistan kun jotkut tseäni vanhemmat joskus sanoivst: "Ihanaa että ei ole enää tyotaa vqihetta" kun omat lapsensa olivat jo lähes aikuisia ja itsellä pieniä lapsia
Jotenkin kuulosti melkein dissaamiselta? Niin lällää eks ookkin rankkaa?
Jos tuntee että lapset on tehty ja ikääkin reippaasti, tuskin haikeutta kokee pikkulapsi arjesta, mutta en nyt lähtisi kovaan ääneen julistamaan "Voi kun ihanaa, kun ei tuollaista enää jollekin lapsiperheelle."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläisin mielelläni kaiken uudestaan. Ihanaa kotiäiti aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun kaveri sanoi, että ei tämä lapsi rajoita yhtään menemistä. Puki sille päälle ja kantoi autoon.
Kiinnitti turvaistuimeen, sitten haki sisältä lelun, vaipat, juomapullon ja varavaatekassin.Rajoittaa ja hankaloittaa kulkemista aivan älyttömästi. Joka muuta väittää, valehtelee ja rajusti.
Me ollaan nyt kyllä kahden pikkulapsen kanssa reissattu paljon enemmän kuin kahdestaan, useita reissuja vuodessa + muutenkin ollaan oltu paljon aktiivisempia retkeilemään yms.
Pikkulapsiaika on sekoitus onnen hetkiä ja rankkoja aikoja. Silti se aika menee nopeiten elämässä ohi. Yhtäkkiä se pieni lapsi on sinua pidempi.
Juuh. Aiemmin tällä viikolla teki mieli mennä uimaan järveen ja tuo päälle parivuotiaskin innostui ajatuksesta. Kaikki meni hienosti siihen asti kunnes päästiin perille ja olis täytynyt laittaa kelluke päälle. Aivan järketön itkupotkuraivari, tätä ei ole tapahtunut ennen kellukkeen laitossa. Pari minuuttia kuuntelin tätä ja sanoin että jos et suostu kelluketta laittamaan niin uimaan ei mennä. Ei menty, kannoin sitä huutavaa lasta takaisin autolle.
Kyllä niin paljosta täytyy itse tinkiä ja unohtaa omat mielitekonsa, se on tässä ajassa kyllä tosi vaikeaa hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on hirvittävän rankkaa aikaa
Määritelkää pikkulapsiaika! Näyttäisi olevan erilaisia käsityksiä siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Määritelkää pikkulapsiaika! Näyttäisi olevan erilaisia käsityksiä siitä.
Alle kouluikäinen lapsi
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uhmaikä ei unohdu koskaan.
Jep
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylmät väreet menee jo muistelemisesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määritelkää pikkulapsiaika! Näyttäisi olevan erilaisia käsityksiä siitä.
Alle kouluikäinen lapsi
On turhan iso aikahaarukka. On aivan eri asia huolehtia ihmisestä, joka osaa käydä vessassa ja puhua kuin vauvasta ja taaperosta. Sanoisin, että pikkulapsiaika on 0-3 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määritelkää pikkulapsiaika! Näyttäisi olevan erilaisia käsityksiä siitä.
Alle kouluikäinen lapsi
On turhan iso aikahaarukka. On aivan eri asia huolehtia ihmisestä, joka osaa käydä vessassa ja puhua kuin vauvasta ja taaperosta. Sanoisin, että pikkulapsiaika on 0-3 vuotta.
No itse lasken pikkulapseksi sellaisen joka ei pärjää kotona itsekseen edes pientä hetkeä (nopean kauppareissun ajan esim).
En todellakaan. Joskus kuvia katsellessa ja virstanpylväitä saavuttaessa tulee sellainen haikeus, että mihin on aika mennyt ja vastahan he olivst ihan pieniä, mutta kyllä elämä on nyt paljon sujuvampaa, kun pikkulapsiaika on jo takana päin.
Vierailija kirjoitti:
Traumat jäi. Se sitovuus. Se, kun mihinkään ei pääse lähtemään helposti ilman lasta. Aina hirveä säätäminen aikataulujen kanssa; millon puoliso tulee kotiin että vuorostaan pääsee itse omille menoille, mistä saisi lapsenvahdin jos on yhteinen meno johonkin tilausuuteen mihin lapsi ei sovi mukaan.
Tämä
Vierailija kirjoitti:
Vaikea käsittää mitä ihmiset kaipaavat siinä ajassa, kun toista täytyy vahtia herkeämättä ettei satu jotain tappavan typerää (esim. juokse auton alle, avaa kaukosäätimen paristoluukun ja pistää pariston suuhun, jne jne). Ihan järkyttävän raskasta ainakin omille aivoilleni se jatkuva skarppina oleminen. Kai toiset sitten nauttii siitä tunteesta kun saa olla niin tärkeässä roolissa toisen hengissä pysymisen turvatakseen.
Toiset jää koukkuun siihen tunteeseen kun on vastuussa toisen ihmisen hengissä pysymisestä. Nää on sitten niitä jotka tehtailee vähintään viis vauvaa tiheellä aikavälillä, kun "vauvat on niin ihkuja".
Vierailija kirjoitti:
Elän juuri nyt pikkulapsiaikaa ja odotan koko ajan sitä aikaa kun tämä loppuu. En kestä sitä, että millään minun tarpeillani ei ole väliä ja koko aika toinen ihminen roikkuu minussa kiinni. Omaa aikaa ei ole yhtään, paitsi silloin kun lapsi nukkuu (pitäisi itsekin nukkua silloin). Rakastan lastani yli kaiken, mutta onhan tämä ihan hemmetin kuormittavaa
Sama homma juuri nyt.
En kaipaa pikkulapsiaikaa, nää kouluikäiset on kivoja.