Vanhan polven laihuuspakkomielle, jota oireilevat lastenlapsiin

Joo, äitini 84 v. on edelleen ainaisella laihdutuskuurilla. Samoin anoppini.

😂

Mummini näytti aina permanentteineen aliravitulta villakoiralta, mutta niin vaan oli aina laihdutuskuuri käynnissä. 

Nämä ainaisella laihdutuskuurilla olevat ovat itse useimmiten aika tuhdissa kunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

😂

🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣

Eräs suvun kuuluisa rouva antoi 1,5-vuotiaalle lapsenlapselleen oikein näyttävän, röyhelöisen ja jouluisen värisen prinsessamekon joululahjaksi ja totesi, että kyllä se vielä tänä jouluna ja sen aikaa mahtuu, kunhan ei ala tuosta ja tuosta kohtaa kasvamaan liikaa. Katsoin tilannetta suu auki vierestä, enkä osannut reagoida mitenkään.

Äitini on aiheuttanut minulle laihuuden ihannoinnillaan syömishäiriön, joka edelleen päälle kolmekymppisenä oireilee ajoittain. Anoppi on ollut aina laihdutuskuurilla, mutta ei sentään äitini tavoin kommentoi muiden kehoja tai ruokamääriä tai jakele elämänohjeita itsensä nälkiinnyttämiseen. Syömishäiriöisiä nuo naiset ovat minusta molemmat, syömiskäyttäytyminen ja suhde ruokaan on todella häiriintynyttä.

Terveydellisistä syistä painonpudotus on tietysti ok. Mutta etenkin lapsille on todellakin tarpeetonta kommentoida syömistä, annoskokoja jne. On eri asia ohjata kohti terveellisiä elämäntapoja kuin siirtää omat laihuuspakkomielteet eteenpäin uusille sukupolville.

Niin, siis, ei kannata syödä liikaa.

Tädilleni hoikkuus oli oppiarvoja tärkeämpää.

Käyn anoppini kanssa kaupassa. Sitä kaloritietojen lukemista ja ruoan tarkastelemista ja ruokien kanssa askaroimista! On myös ruoasta puhuttaessa kertonut outoja ruokailutottumuksia.

Syynää lastenlasten painoa, samaan aikaan antaa heille liikaa sokeria.

Äitini on samanlainen, huomaa kaikkien lihomisen ja kommentoi, ei nyt sentään lihoneille mutta minulle. Mitäköhän hän minusta ajattelee kun olen myös lihonnut😱 

En ymmärrä miten toisten kilot voi kiinnostaa niin paljon. 

Parempi sekin kun tää nykyajan läskiepidemia mis kaikki fuusioitunu ryhävalaiksi, ja mikään ei ole oma syy vaa ollaa uhreja kaikki. Vanhemmilla sukupolvilla oli selkärankaa. 

Lue historiaa, perspektiivi voisi auttaa. 

Kyllähän nykyään näkee yllättävän paljon lihavia/ ylipainoisia lapsia...

Ei ole tollasta mun 76v. vanhemmilla.

Meillä aloitettiin aina ruokailut tokaisulla: "kenenkään ei tätä kyllä pitäisi syödä". Ja tunnelma oli syödessä aina tuo, kauhea synti oli nauttia ruuasta ja jokaista suupalaa piti varoa, ettei vaan liho ja jos joku lihoi, niin sitä jaksettiin päivitellä.

Vierailija kirjoitti:

Lue historiaa, perspektiivi voisi auttaa. 

Kerro toki meillekin.

He ovat ehkä varhaisen lapsuutensa kasvaneet sellaisessa ympäristössä ja ajassa, jossa esim naiseus vielä määritettiin ulkomuoto- sekä käytösseikkojen mukaan? Ja nyt sitten kuvitellaan, että kertomalla tälle mitä saa tehdä ja mitä ei, tämä koko lapsuuden ja hyvän osaa aikuusuuttakin kestänyt, joka suunnasta tykitettävä aivopesu, buffff vain katoaa pois? Homma hoidettu, aika heittää high five? Voisiko naivimpaa suhtautumista enää mitenkään olla? 

Vierailija kirjoitti:

Eräs suvun kuuluisa rouva antoi 1,5-vuotiaalle lapsenlapselleen oikein näyttävän, röyhelöisen ja jouluisen värisen prinsessamekon joululahjaksi ja totesi, että kyllä se vielä tänä jouluna ja sen aikaa mahtuu, kunhan ei ala tuosta ja tuosta kohtaa kasvamaan liikaa. Katsoin tilannetta suu auki vierestä, enkä osannut reagoida mitenkään.

Minä olisin kyllä osannut reagoida moisen törpön sanoihin ja melkoisen jyrkästikin.

Meillä oli kotona 1905 syntyneen Toivo Rautavaaran dieettikirja.

Oli aikamoista ruokanasseilua. Parhaiten jäi mieleen se väite, että naisten täytyy tietyn iän jälkeen laihtua 0,5 kg kiloa vuodessa, että säilyisivät samannäköisenä kuin nuorempana.

Oli siinä jotain hyvääkin, eli painostus kuituihin ja perinteiseen suomalaiseen ruokaan, mutta se jatkuva ulkonäön korostaminen oli aika rankkaa.

Ihan kuin olisi nykysomea lukenut 😄