Vanhan polven laihuuspakkomielle, jota oireilevat lastenlapsiin

Elävää oppimateriaalia, jota ei pidä ohittaa. Nyt sinulla on oikein oivallinen tilaisuus opettaa lapsillesi, ettei maailmassa puhuta vain kivoja asioita. 

sitä sisua pitää jääkaapin ovi kiinni.

Tämä yhdistettynä ruoan pakkotuputtamiseen kylässä. Jakomielitauti? 

Vierailija kirjoitti:

Parempi sekin kun tää nykyajan läskiepidemia mis kaikki fuusioitunu ryhävalaiksi, ja mikään ei ole oma syy vaa ollaa uhreja kaikki. Vanhemmilla sukupolvilla oli selkärankaa. 

Syömishäiriöt eivät ole hyvä asia ja niiden tartuttaminen lapsiin on täysin edesvastuutonta.

Jep, anoppi alkaa syödä vasta kun on ensin voivotellut kovaan ääneen, että tätäkään ei pitäisi. Sitten muistelee, mitä söi edellisellä ruualla "söin aamupalallakin niin kauheasti, kokonaisen ruisleipäpalan ja kaksi palaa juustoa, huhhuh, ja taas ollaan pöydässä massuttamassa". Tyyppi on langanlaiha. Ei siinä mitään, mutta kun kaikilla on sitten paha mieli ja lapset mallioppivat.

Mä jouduin joskus reilu parikymppisenä vääntämään äitini kanssa, että minun ulkomuotoani ei ole ok kommentoida. Kirjoitti minulle oikein kirjeen sisällöllä, että minä en tule saamaan töitä, koska olen lihava. Minun täytyy laihduttaa ja hän on valmis maksamaan minulle Painonvartijoiden kustannukset. Vastasin hänelle, että mikäli laihdutan, niin laihdutan sen takia, että itse niin haluan, enkä sen takia, että äiti määrää.

En ole ollut työtön koskaan ja olen ollut koulutustani vastaavissa ja mieluisissa tehtävissä. Onneksi tuon kirjeenvaihdon jälkeen en ole saanut painokommenteja.

Päälle 70-kymppinen äitini on  säännöllisesti huolissaan painostaan, vaikka on suht pieni kokoinen. Samaan aikaan valittaa, että ei jaksa touhuta niin paljon kuin ilmeisesti haluaisi. Epäilen, että ei syö riittävästi ja se vaikuttaa osin jaksamiseen, tosin varmasti myös ikäkin jo.

Äitini mielestä laihdutetaan syömällä vain niin vähän että pysyy hengissä ja kuntosali ei kuulemma auta vaan pitää juosta. Joka kerta kun nähdään vahtaa mahaani ja kommentoi koloja

en jaksa enää edes kommentoida mitään takaisin

Vierailija kirjoitti:

Elävää oppimateriaalia, jota ei pidä ohittaa. Nyt sinulla on oikein oivallinen tilaisuus opettaa lapsillesi, ettei maailmassa puhuta vain kivoja asioita. 

Aivan kuin aikuisuus olisi paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella. Vastuunottamisen sijaan yritetään muuttaa kaikkia ympärillään olevia ihmisiä. Terveen itsetunnon kehitykseen liittyy sekin, että osaa laittaa rumat sanat käyttäytyvän puutteellisuuteen piikkiin. Eli kasvata sitä lastasi millainen käytös on oikein ja millainen väärin ja tue terveen itsetunnon kehitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä yhdistettynä ruoan pakkotuputtamiseen kylässä. Jakomielitauti? 

Lapsuus

Vierailija kirjoitti:

Parempi sekin kun tää nykyajan läskiepidemia mis kaikki fuusioitunu ryhävalaiksi, ja mikään ei ole oma syy vaa ollaa uhreja kaikki. Vanhemmilla sukupolvilla oli selkärankaa. 

Ei ollut. Molemmat mummoni olivat sodan aikana pienten lasten äitejä, ja heille laihuus oli kauhistus ja merkki ravinnon puutteesta. Kun minä ja siskoni synnyimme 50-luvun lopussa ja 60-luvun alussa ja satuimme olemaan pienikokoisia ja hentoja, mummot tuputtivat rasvaa ja sokeria kaksin käsin ja valittivat laihuuttamme. En koskaan onnistunut syömään ruokapöydässä heidän mielestään tarpeeksi. Vanhempani haukkuivat rimpuloiksi, nauroivat ohuille ranteillemme ja nilkoillemme, ja kestovinoilun aihe olivat pakaramme jotka olivat kuin kaksi pennin korppua. Nelikymppisenä kahden lapsen äitinä painoin ensimmäistä kertaa yli 50 kg, ja silloin isäni sanoi että oletpa sinä lihonut.

Tyttöoletettu on aina väärän kokoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lue historiaa, perspektiivi voisi auttaa. 

Kerro toki meillekin.

He ovat ehkä varhaisen lapsuutensa kasvaneet sellaisessa ympäristössä ja ajassa, jossa esim naiseus vielä määritettiin ulkomuoto- sekä käytösseikkojen mukaan. 

- eri

Kasikymppiden ja vähän nuoremmankin , jos ei ole valmiiksi runsaasti ylipainoinen, pitäisi vetää kermaa ja voita ym.. Kolestrolista viis.

Vierailija kirjoitti:

Parempi sekin kun tää nykyajan läskiepidemia mis kaikki fuusioitunu ryhävalaiksi, ja mikään ei ole oma syy vaa ollaa uhreja kaikki. Vanhemmilla sukupolvilla oli selkärankaa. 

Ei niillä ollut niinkään selkärankaa vaan yleisestikin ottaen mieletön pelko siitä "mitä ihmisetkin ajattelevat". Sosiaalinen kontrolli ja hillitön kyttääminen neukkutyyliin. Kaikenlaiset ääripäät ovat yleensä huonoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elävää oppimateriaalia, jota ei pidä ohittaa. Nyt sinulla on oikein oivallinen tilaisuus opettaa lapsillesi, ettei maailmassa puhuta vain kivoja asioita. 

Aivan kuin aikuisuus olisi paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella. Vastuunottamisen sijaan yritetään muuttaa kaikkia ympärillään olevia ihmisiä. Terveen itsetunnon kehitykseen liittyy sekin, että osaa laittaa rumat sanat käyttäytyvän puutteellisuuteen piikkiin. Eli kasvata sitä lastasi millainen käytös on oikein ja millainen väärin ja tue terveen itsetunnon kehitystä. 

Tärkein kotoani saamani perintö on huono itsetuntoni. En suostu uhriasemaan, enkä ota kaikkea henkilökohtaisena loukkauksena. 

Olin lapsena ylipainoinen. Kuulin kerran jo nykyisin edesmenneen mummuni sanovan äidilleni, että onpa minulla isot vatsamakkarat ja että minun pitäisi laihduttaa. Tästä seurasi tähän päivään asti kestänyt epäterveellinen suhtautuminen ruokaan ja erityisesti herkkuihin, ahmimista ja painon jojoilua.

Tällä hetkellä olen normaalipainoinen, mutta ruokasuhteeni ei edelleenkään ole normaali, vaan olen aikalailla joutunut kieltämään itseltäni lisättyä sokeria sisältävät herkut.

Äitini on myös kärkäs kommentoimaan toisten painoa ja ulkonäköä. Olen hänelle tästä huomauttanut, että millaisia seurauksia tällaisella kommentoinnilla voi olla. Ei vain ota kuuleviin korviinsa. Toivottavasti edes lapsenlapset säästyisivät tällaisilta kommenteilta.

Aloitus on täyttä ulostetta kuten on moni vastauskin. Miksi te nuoret keksitte koko ajan tällaisia valheita?

Mistä tämä sairas laihuuspakkomielle johtui?

Onko se joku reaktio pula-aikaan? Jotain epigeneettistä?

Pakkohan kulttuurissa on jokin tuota selittää, se ei ole millään mittapuulla normaalia tai terveyteen liittyvää.

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on täyttä ulostetta kuten on moni vastauskin. Miksi te nuoret keksitte koko ajan tällaisia valheita?

Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten ikäluokat itse tähän asiaan suhtautuvat. Jo pelkkä aiheesta keskusteleminen aiheuttaa suunnatonta raivoa. Mitä ihmettä tässä on taustalla, valtavan kiehtovaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lue historiaa, perspektiivi voisi auttaa. 

Kerro toki meillekin.

He ovat ehkä varhaisen lapsuutensa kasvaneet sellaisessa ympäristössä ja ajassa, jossa esim naiseus vielä määritettiin ulkomuoto- sekä käytösseikkojen mukaan. 

- eri

Ja ehkä teini-iässä sekä aikuisuuden kynnyksellä he ovat omaksuneet uuden roolin naiseudessa, vahvan itsenäisen naisen roolin. Tuntuu, että nämä aiemman saapumiserän naisilla on vaikea päättää kummalle puolelle he kallistuvat, joten he poukkoilevat siinä välillä tilanteesta riippuen.

Vierailija kirjoitti:

Eräs suvun kuuluisa rouva antoi 1,5-vuotiaalle lapsenlapselleen oikein näyttävän, röyhelöisen ja jouluisen värisen prinsessamekon joululahjaksi ja totesi, että kyllä se vielä tänä jouluna ja sen aikaa mahtuu, kunhan ei ala tuosta ja tuosta kohtaa kasvamaan liikaa. Katsoin tilannetta suu auki vierestä, enkä osannut reagoida mitenkään.

Tottahan hän on puhunut