Lue keskustelun säännöt.
Vanhan polven laihuuspakkomielle, jota oireilevat lastenlapsiin
27.06.2024 |
Poikani on laihanpuoleinen. Kerroin sivulauseessa, ettei hän jaksanut syödä koko kakunpalaa. Äitini vastasi, että hyvä ettei jaksanut.
Olen kyllästynyt tuollaiseen syömishäiriöiseen oirehtimiseen vanhan polven suunnalta. Tämä on jatkunut siitä asti, kun lapset olivat pieniä.
Muilla samanlaista?
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue historiaa, perspektiivi voisi auttaa.
Kerro toki meillekin.
He ovat ehkä varhaisen lapsuutensa kasvaneet sellaisessa ympäristössä ja ajassa, jossa esim naiseus vielä määritettiin ulkomuoto- sekä käytösseikkojen mukaan.
- eri
No anopillani on ongelmallinen ruokasuhde, vaikka hän on korkeasti koulutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus on yhtä totta kuin raamattu.
Vierailija kirjoitti:
Mä jouduin joskus reilu parikymppisenä vääntämään äitini kanssa, että minun ulkomuotoani ei ole ok kommentoida. Kirjoitti minulle oikein kirjeen sisällöllä, että minä en tule saamaan töitä, koska olen lihava. Minun täytyy laihduttaa ja hän on valmis maksamaan minulle Painonvartijoiden kustannukset. Vastasin hänelle, että mikäli laihdutan, niin laihdutan sen takia, että itse niin haluan, enkä sen takia, että äiti määrää.
En ole ollut työtön koskaan ja olen ollut koulutustani vastaavissa ja mieluisissa tehtävissä. Onneksi tuon kirjeenvaihdon jälkeen en ole saanut painokommenteja.
Päälle 70-kymppinen äitini on säännöllisesti huolissaan painostaan, vaikka on suht pieni kokoinen. Samaan aikaan valittaa, että ei jaksa touhuta niin paljon kuin ilmeisesti haluaisi. Epäilen, että ei syö riittävästi ja se vaikuttaa osin jaksamiseen, tosin varmasti myös ikäkin jo.
Kyllä se kuule se ikä, 70 v vaikuttaa ettei jaksa enää. Itsekin 66 v ja huomaa selvästi.Vaikka olen aina ollut fyysisesti vahva, urheileva ja silti hoikka
Vierailija kirjoitti:
Äitini on aiheuttanut minulle laihuuden ihannoinnillaan syömishäiriön, joka edelleen päälle kolmekymppisenä oireilee ajoittain. Anoppi on ollut aina laihdutuskuurilla, mutta ei sentään äitini tavoin kommentoi muiden kehoja tai ruokamääriä tai jakele elämänohjeita itsensä nälkiinnyttämiseen. Syömishäiriöisiä nuo naiset ovat minusta molemmat, syömiskäyttäytyminen ja suhde ruokaan on todella häiriintynyttä.
Terveydellisistä syistä painonpudotus on tietysti ok. Mutta etenkin lapsille on todellakin tarpeetonta kommentoida syömistä, annoskokoja jne. On eri asia ohjata kohti terveellisiä elämäntapoja kuin siirtää omat laihuuspakkomielteet eteenpäin uusille sukupolville.
Ihanaa että Freud on vielä muodissa ja kaikesta voi syyttää äitiään.
Nykyvanhemmat on läskejä, ja ne tekee niiden lapsistakin läskejä. Surullista ja raivostuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on täyttä ulostetta kuten on moni vastauskin. Miksi te nuoret keksitte koko ajan tällaisia valheita?
Kumma sitten, että ketjulaiset ovat samaa mieltä aloittajan kanssa.
Meillä oli tiukka kuri kotona herkkujen suhteen ja sen jälkeen, kun kouluterveydenhoitaja mainitsi "ylipainostani" (+200 g kasvukäyrän mukaan seitsemänvuotiaana) jouduin laihikselle.
Opin jo lapsena sen, että ylipaino on yhtä kuin rumuus ja epäonnistuminen.
T: Krooninen anoreksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elävää oppimateriaalia, jota ei pidä ohittaa. Nyt sinulla on oikein oivallinen tilaisuus opettaa lapsillesi, ettei maailmassa puhuta vain kivoja asioita.
Aivan kuin aikuisuus olisi paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella. Vastuunottamisen sijaan yritetään muuttaa kaikkia ympärillään olevia ihmisiä. Terveen itsetunnon kehitykseen liittyy sekin, että osaa laittaa rumat sanat käyttäytyvän puutteellisuuteen piikkiin. Eli kasvata sitä lastasi millainen käytös on oikein ja millainen väärin ja tue terveen itsetunnon kehitystä.
Viivi huomasi 12-vuotiaana, että koko maailma ei rakastakaan häntä. Nyt hän vaatii ilmastonmuutoksen ja patriarkaatin poistamista, translakia, perustuloa, sitä että kaikki hyväksyisivät ja puhuisivat vain kiv
Inzeli huomasi 5-vuotiaana, että vain äiti rakasti. Niinpä hän kasvoi kieroon, ja alkoi pyöriä mammapalstalla levittämässä isojen poikien omituisia käsityksiä muista ihmisistä. Sitten hän jäi siihen tilaan loppuiäkseen. The end.
Vierailija kirjoitti:
Tädilleni hoikkuus oli oppiarvoja tärkeämpää.
Tuo on yleistä kouluttautumattomille ihmisille, hoikkuus on se ainoa asia, johon kokevat voivansa vaikuttaa. Ei ole sattumaa, kuinka täälläkin lihavia ja ylipainoisia mollaavat ketjut ovat täynnä alkeellisia kielioppivirheitä, sekä rahvaanomaista kielenkäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parempi sekin kun tää nykyajan läskiepidemia mis kaikki fuusioitunu ryhävalaiksi, ja mikään ei ole oma syy vaa ollaa uhreja kaikki. Vanhemmilla sukupolvilla oli selkärankaa.
Niinpä ! Suomalaiset turpoavat ja sairausmenot kasvavat sen takia
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on yhtä totta kuin raamattu.
Raamattu .😁 Moneen kertaan muuteltu kirja, ei sen enempää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi sekin kun tää nykyajan läskiepidemia mis kaikki fuusioitunu ryhävalaiksi, ja mikään ei ole oma syy vaa ollaa uhreja kaikki. Vanhemmilla sukupolvilla oli selkärankaa.
Syömishäiriöt eivät ole hyvä asia ja niiden tartuttaminen lapsiin on täysin edesvastuutonta.
Ihan yhtälailla se ap tartuttaa syömishäiriön kun moittii lastaan ettei hän ole jaksanut syödä kakkupalaa. Kakku on täysin turhaa syötävää, eikä sitä ole mikään pakko syödä. Hoikkuus ei haittaa mitään, mutta se haittaa ettei saa olla sellainen kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tiukka kuri kotona herkkujen suhteen ja sen jälkeen, kun kouluterveydenhoitaja mainitsi "ylipainostani" (+200 g kasvukäyrän mukaan seitsemänvuotiaana) jouduin laihikselle.
Opin jo lapsena sen, että ylipaino on yhtä kuin rumuus ja epäonnistuminen.
T: Krooninen anoreksia
No, kaikilla ei päänuppi kestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tiukka kuri kotona herkkujen suhteen ja sen jälkeen, kun kouluterveydenhoitaja mainitsi "ylipainostani" (+200 g kasvukäyrän mukaan seitsemänvuotiaana) jouduin laihikselle.
Opin jo lapsena sen, että ylipaino on yhtä kuin rumuus ja epäonnistuminen.
T: Krooninen anoreksia
No, kaikilla ei päänuppi kestä
Aha, y l i laudan jonnet löysi ketjun. Ne jonnet, joilla ei ole rahaa muuhun.
Luvassa läskivihaa ja muuta epämääräistä känkkäränkkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tädilleni hoikkuus oli oppiarvoja tärkeämpää.
Tuo on yleistä kouluttautumattomille ihmisille, hoikkuus on se ainoa asia, johon kokevat voivansa vaikuttaa. Ei ole sattumaa, kuinka täälläkin lihavia ja ylipainoisia mollaavat ketjut ovat täynnä alkeellisia kielioppivirheitä, sekä rahvaanomaista kielenkäyttöä.
Eikö tämä kommentoijan "täti " ollut itse koulutettu ?😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue historiaa, perspektiivi voisi auttaa.
Kerro toki meillekin.
He ovat ehkä varhaisen lapsuutensa kasvaneet sellaisessa ympäristössä ja ajassa, jossa esim naiseus vielä määritettiin ulkomuoto- sekä käytösseikkojen mukaan.
- eri
No anopillani on ongelmallinen ruokasuhde, vaikka hän on korkeasti koulutettu.
Miten koulutus nyt liittyy tähän?
Mun kasikymppinen äiti on aina ollut ylpeä siitä, että hän on luonnostaan hoikka, eikä hänen ole tarvinnut ikinä laihduttaa niin kuin monet muut ovat hänen mukaansa joutuneet tekemään!
Hän sanoo syövänsä paljon, eikä hän liho millään. Hän painoi eläkkeelle jäämisen jälkeen jossain vaiheessa 52 kg ja hän on kuulemma painanut enemmän ainostaan ollessaan viimeisillään raskaana. Hän on aina syönyt ns. terveellisesti, ei todellakaan mitään rasvaisia, suolaisia ja makeita mahan täydeltä. Tosin hän on sen verran vanhan koulun kasvatteja, että juhlapäivinä on aina on ollut asiaan kuuluvat itse leivotut leivonnaiset ja ehdottomastai itse tehdyt ruoat. Annoskokojen kauhistelu ja ruoan tuputtaminen muille kuuluu asiaan - hänen omalla lautasellaan on aina muka liikaa ruokaa ja muilla sen sijaan aina liian vähän.
Nyt kuin ikää on tullut ja terveys alkaa pettää, niin esim. proteiinipitoisen ruoan syöminen oli paikallaan. Äidillä on lautasellaan reilusti salaattia, pari ruokalusikallista makaroonia, pieni pala kanaa ja pieni pala ruisleipää. Siinä kaikki, jos ei kukaan ole reilummin annostelemassa. Hän kyllä jaksaa syödä enemmänkin, joten luulen, että hän on jatkuvassa energiavajeessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi sekin kun tää nykyajan läskiepidemia mis kaikki fuusioitunu ryhävalaiksi, ja mikään ei ole oma syy vaa ollaa uhreja kaikki. Vanhemmilla sukupolvilla oli selkärankaa.
Syömishäiriöt eivät ole hyvä asia ja niiden tartuttaminen lapsiin on täysin edesvastuutonta.
Ihan yhtälailla se ap tartuttaa syömishäiriön kun moittii lastaan ettei hän ole jaksanut syödä kakkupalaa. Kakku on täysin turhaa syötävää, eikä sitä ole mikään pakko syödä. Hoikkuus ei haittaa mitään, mutta se haittaa ettei saa olla sellainen kuin on.
Moittii? Anteeksi kuinka? Ap
Itseäni ärsyttää, kun 50-luvun alussa syntyneet vanhempani AINA kommentoivat, miten laiha lapseni on. Siis kehuvat. Muutenkin kommentoivat kaikkien ulkonäköä ja ruumiinrakennetta hyvässä ja pahassa. Todella raskasta kuunnella sitä ja aika vaikea yrittää auttaa lasta rakentamaan tervettä ja neutraalia suhtautumista kroppaansa ja kokoonsa, kun joutuu jatkuvasti kuuntelemaan tuollaista.
Viivi huomasi 12-vuotiaana, että koko maailma ei rakastakaan häntä. Nyt hän vaatii ilmastonmuutoksen ja patriarkaatin poistamista, translakia, perustuloa, sitä että kaikki hyväksyisivät ja puhuisivat vain kivoja, lisää rahaa, rahasta luopumista, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, kiintiöitä eri pigmenteille ja kromosomiyhdistelmille sekä verorahoin kustannettavaa anaalivalkaisua sitä haluaville.