Lue keskustelun säännöt.
Ystävä kuormittaa puhetulvallaan
24.06.2024 |
Mulla on kaveri, jota näin muutaman kuukauden tauon jälkeen viikonloppuna. Kiva ihminen, mutta.
Se puhetulva on aivan järkyttävä! Hän puhuu koko ajan ja vain itsestään. Selostaa yksityiskohtaisesti ja luetellen ja kerraten oman elämänsä kuulumisia ja suunnitelmia. Hän ei koskaan kysy, mitä minulle kuuluu. Jos yritän saada sanottua jotakin väliin, hän kuuntelee ehkä pari lausetta, keskeyttää sitten ja kääntää puheen itseensä. Ja hän puhuu lähes taukoamatta. Oikeasti, katsoin kerran kellosta, että istuttuaan autoon kyytiini hän puhui 25 minuuttia taukoamatta itsestään, en saanut sanaakaan väliin!
Olen näiden tapaamisten jälkeen tosi väsynyt ja ärtynyt, kaikkea muuta kuin hyvällä mielellä. Ei tee mieli nähdä koko ihmistä.
Kuinka joku voi olla noin järkyttävän itsekeskeinen? Kuinka ei huomaa, että ystävä ei ole saanut sanottua sanaakaan parituntisen tapaamisen aikana?
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Mä oon siis toi ADHD joka täällä on avannut noita asioita konkreettisesti. Mulla on mies jolla ei oo diagnoosia mutta joka on myös suupaltti ja monesti kertoo mulle samoja juttuja. Ollaan 99% ajasta kaksin, joten ei hän sekoita mua toisiin ihmisiinkään.
Kun hän kertoo samaa juttua, mä aina sanon että: " Niin, voi pappaa, taas se kertoo samaa juttua. Toi on kuultu jo monet kerrat. ", sellaisella hellällä äänellä.
Emme siis ole vanhoja, vaan laskemme puolin ja toisin leikkiä kun olemme välillä kuin muistisairaita vanhuksia.
Kerroin tästä keskustelusta täällä ja siitä, että me ollaan varmaan just sellainen pariskunta joita ihmiset pakenee kun kahdestaan me puhutaan toistemme päälle jne. Muuten ei saa suunvuoroa. 😆
Meitä tässä keskustelussa häiritsee se eniten, että on ihmisiä jotka vain ovat sietävinään meidän kaltaisia ihmisiä. Teeskentelevät edessä päin ja toivovat että oltai
Aikamoinen nolla-tai-sata, kaikki-tai-ei-mitään -asenne. Oletettavasti, jos teillä on ystäviä ja tuttavia, teistä kuitenkin pidetään ja teidän kanssanne halutaan viettää aikaa. Eli ette ole "niin pahoja", eikä kysymys ole varsinaisesti sietämisestä. On myös ihmisiä, jotka viihtyvät hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja jotka pystyvät ottamaan ihmiset sellaisina kuin he ovat. Myös sellaiset ihmiset, jotka eivät anna toisille suunvuoroa. On ihanteellinen tilanne esimerkiksi, jos hyvät ystävykset hiljainen ja suupaltti täydentävät toisiaan. Mutta tämäntyyppisistä kuvioista ei tässä keskustelussa ole kyse. Jos teidän tuttunne pitävät teitä raskaina tyyppeinä eivätkä sano asiaa, he todennäköisesti feidaavat itsensä hiljaa pois ystäväpiiristänne. Eikä kai siinä ole mitään vikaa eikä ongelmaa? Niiden suhteen, jotka teitä aktiivisesti haluavat näkeä, ei puolestaan ole mitään ongelmaa. Turha heittäytyä vainoharhaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pitäisi kaikille opettaa että keskustelu ja juttelu on sellaista että molemmat puhuu vuorotellen eikä vain että yksi pitää monologia.
Joo mä tiedän tuon mutta ADHD vaikeuttaa käytännön toteutusta. Lääkitys auttaa paljon mutta jos joku on tällainen ilman diagnoosia ja lääkitystä niin tuo on sama asia kuin sanois: Jalattomien vain pitää ymmärtää, että niitä jalkoja tarvitaan kävelemiseen tms.
Vähän on inhorealistista sanoa näin, mutta kuka tuosta sosiaalisesta kanssakäymistilanteesta ja sen osapuolten käytöksestä vastaa? - Molemmat osapuolet vastaavat itsestään sekä siitä, että kanssakäyminen on molemminpuolista ja molempia osapuolia tyydyttävää. Jos aikuinen ihminen ei pysty kontrolloimaan itseään ja impulssejaan, eikä syystä tai
Onko niin, että ei tutkita aikuisten ADHD:ta? Miksi sitten lehdet ja muut mediat ovat täynnään juttuja siitä, kun enemmän ja enemmän aikuisia hakeutuu neuropsykiatrisiin tutkimuksiin? Ja miten aikuiset saavat (tai ovat saamatta) diagnoosin. Miten lääkärien varauskirjat täyttyvät, kun nuoret yliopisto-opiskelijat hakeutuvat (turhaan) tutkimuksiin? Ja miten nepsydiagnoosien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti paitsi lasten myös aikuisten kesken? Kai sitä on tutkittu, jos sen diagnoosin saa? Eli onko media suurennellut asiaa, vai onko kuitenkin niin, että monet hakeutuvat tutkimuksiin ja heidät myös tutkitaan. Aivan satavarmasti itse maksaen yksityisellä pääsee tutkimuksiin, olipa asia mikä hyvänsä. Mutta kai myös julkinen terveydenhuolto tekee noita tutkimuksia ja antaa diagnooseja?
Jos ihmisellä on toistuvia ongelmia ihmissuhteissaan ja/tai elämänhallinnassaan, vaikka kuinka olisi ollut kympin oppilas, niin eikö ihminen jos vain suinkin kynnelle kykenee, hakeudu tutkimuksiin? Etenkin jos epäilee itsellään olevan nepsyhäiriö? - Eihän se ole sen ihmisen lähipiirin tehtävä viedä aikuista ihmistä tutkimuksiin. Ja jos ihminen ei itse mene - mutta käyttäytyy sosiaalisissa tilanteissa epätarkoituksenmukaisella tavalla, karkottaa muut ihmiset käytöksellään ja itse kärsii siitä - niin mitä sitten pitäisi tehdä?
Jospa hänellä ei ole muita kavereita kuin tuo puhekone? Kannattaako heivata sitä ainutta, joka häneen on yhteydessä.
Minun ongelma on päinvastainen, olen itse semmoinen puhekone. Useimpien ihmisten seurassa tunnen oloni niin vaivautuneeksi, että en osaa muuta kuin puhua, puhua, puhua... Olen helpottunut ja uupunut kun puhelu tai tapaaminen viimein päättyy.
Kylläpä olette suupaltteja. En jaksa enää lukea.
Se, että puhuu aina samoista asioista sopii sanontaan "sydämen kyllyydestä suu puhuu". Eli asiat, jotka ovat elämässä merkittäviä jollain tavalla, hyvässä tai pahassa. Joku ammattikeskusteluapu olisisi tarpeellinen. Tai puhuja voisi kirjoittaa ylös niitä asioita, jotka ovat paljon mielen ja kielen päällä ja niitä itse lukemalla voisi miettiä, millä tavalla ne ovat omaan elämään ja valintoihin vaikuttaneet. Huomasin juuri, että minunhan pitää itse tehdä juuri noin. Kiitos itselle vinkistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän haluaa kertoa semmoiselle, joka ei tunne ko. tarinoiden hlöitä.
Energiaimureita, ei -syöppöjä. Syöpöiltä saisit energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi lapseni, yritän vielä enemmän välttää yhteydenpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Näiltä puhetta tulee ja tulee... Kaikkein pahinta on kun jotain samaa juttua jauhetaan joka on ennenkin jo jauhettu puhki...
Siinä sitä on kuulijalla olo, että olenko minä se tyhmä joka viitsii tätä kuunnella vai onko tuo tosiaan niin tyhmä ettei muista tästä jo jauhaneen moneen kertaan...
Voi olla ahdistuneisuutta, jos vatvoi nimenomaan niitä asioita, jotka häiritsivät häntä? Tuskin kyse on tyhmyydestä kummankaan osalta. Mahd. Adhdh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiltä puhetta tulee ja tulee... Kaikkein pahinta on kun jotain samaa juttua jauhetaan joka on ennenkin jo jauhettu puhki...
Siinä sitä on kuulijalla olo, että olenko minä se tyhmä joka viitsii tätä kuunnella vai onko tuo tosiaan niin tyhmä ettei muista tästä jo jauhaneen moneen kertaan...
Voi olla ahdistuneisuutta, jos vatvoi nimenomaan niitä asioita, jotka häiritsivät häntä? Tuskin kyse on tyhmyydestä kummankaan osalta. Mahd. Adhdh?
Ahaaa täällähän onkin ADHD keskustelu pystyssä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pitäisi kaikille opettaa että keskustelu ja juttelu on sellaista että molemmat puhuu vuorotellen eikä vain että yksi pitää monologia.
Joo mä tiedän tuon mutta ADHD vaikeuttaa käytännön toteutusta. Lääkitys auttaa paljon mutta jos joku on tällainen ilman diagnoosia ja lääkitystä niin tuo on sama asia kuin sanois: Jalattomien vain pitää ymmärtää, että niitä jalkoja tarvitaan kävelemiseen tms.
Vähän on inhorealistista sanoa näin, mutta kuka tuosta sosiaalisesta kanssakäymistilanteesta ja sen osapuolten käytöksestä vastaa? - Molemmat osapuolet vastaavat itsestään sekä siitä, että kanssakäyminen on molemminpuolista ja molempia osapuolia tyydyttävää. Jos aikuinen ihminen ei pysty kontroll
Onko niin, että ei tutkita aikuisten ADHD:ta? Miksi sitten lehdet ja muut mediat ovat täynnään juttuja siitä, kun enemmän ja enemmän aikuisia hakeutuu neuropsykiatrisiin tutkimuksiin? Ja miten aikuiset saavat (tai ovat saamatta) diagnoosin. Miten lääkärien varauskirjat täyttyvät, kun nuoret yliopisto-opiskelijat hakeutuvat (turhaan) tutkimuksiin? Ja miten nepsydiagnoosien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti paitsi lasten myös aikuisten kesken? Kai sitä on tutkittu, jos sen diagnoosin saa? Eli onko media suurennellut asiaa, vai onko kuitenkin niin, että monet hakeutuvat tutkimuksiin ja heidät myös tutkitaan. Aivan satavarmasti itse maksaen yksityisellä pääsee tutkimuksiin, olipa asia mikä hyvänsä. Mutta kai myös julkinen terveydenhuolto tekee noita tutkimuksia ja antaa diagnooseja?
Jos ihmisellä on toistuvia ongelmia ihmissuhteissaan ja/tai elämänhallinnassaan, vaikka kuinka olisi ollut kympin oppilas, niin eikö ihminen jos vain suinkin kynnelle kykenee, hakeudu tutkimuksiin? Etenkin jos epäilee itsellään olevan nepsyhäiriö? - Eihän se ole sen ihmisen lähipiirin tehtävä viedä aikuista ihmistä tutkimuksiin. Ja jos ihminen ei itse mene - mutta käyttäytyy sosiaalisissa tilanteissa epätarkoituksenmukaisella tavalla, karkottaa muut ihmiset käytöksellään ja itse kärsii siitä - niin mitä sitten pitäisi tehdä?
Minulla ne tutkimukset yksityisellä ovat kesken. Enpä usko, että olisin saanut niitä julkisella. Ja täällä yksityiselläkin omasta aloitteesta sen jälkeen, kun koko elämä levisi käsiin. Tosin en vielä ole varma, onko kyseessä neuropuolen ongelma vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi lapseni, yritän vielä enemmän välttää yhteydenpitoa.
Tarvitseeko täällä nyt kaikkien alkaa vainoharhaistua?
Vierailija kirjoitti:
Se, että puhuu aina samoista asioista sopii sanontaan "sydämen kyllyydestä suu puhuu". Eli asiat, jotka ovat elämässä merkittäviä jollain tavalla, hyvässä tai pahassa. Joku ammattikeskusteluapu olisisi tarpeellinen. Tai puhuja voisi kirjoittaa ylös niitä asioita, jotka ovat paljon mielen ja kielen päällä ja niitä itse lukemalla voisi miettiä, millä tavalla ne ovat omaan elämään ja valintoihin vaikuttaneet. Huomasin juuri, että minunhan pitää itse tehdä juuri noin. Kiitos itselle vinkistä!
:) Tämä oli hyvä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa hänellä ei ole muita kavereita kuin tuo puhekone? Kannattaako heivata sitä ainutta, joka häneen on yhteydessä.
Minun ongelma on päinvastainen, olen itse semmoinen puhekone. Useimpien ihmisten seurassa tunnen oloni niin vaivautuneeksi, että en osaa muuta kuin puhua, puhua, puhua... Olen helpottunut ja uupunut kun puhelu tai tapaaminen viimein päättyy.
Siis väsytät sekä itsesi että toisen ihmisen puhumisellasi? Miksi ihmeessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiltä puhetta tulee ja tulee... Kaikkein pahinta on kun jotain samaa juttua jauhetaan joka on ennenkin jo jauhettu puhki...
Siinä sitä on kuulijalla olo, että olenko minä se tyhmä joka viitsii tätä kuunnella vai onko tuo tosiaan niin tyhmä ettei muista tästä jo jauhaneen moneen kertaan...
Voi olla ahdistuneisuutta, jos vatvoi nimenomaan niitä asioita, jotka häiritsivät häntä? Tuskin kyse on tyhmyydestä kummankaan osalta. Mahd. Adhdh?
Ahaaa täällähän onkin ADHD keskustelu pystyssä
Jotkut löytävät adhd-piirteitä ap:n ja muiden kuvailemista itsekeskeisistä ja vailla käytöstapoja olevista ihmisistä. Minusta se vain turhaan sotkee keskustelua, kun eihän sillä huonon käytöksen syyllä ole mitään merkitystä itse asian kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että puhuu aina samoista asioista sopii sanontaan "sydämen kyllyydestä suu puhuu". Eli asiat, jotka ovat elämässä merkittäviä jollain tavalla, hyvässä tai pahassa. Joku ammattikeskusteluapu olisisi tarpeellinen. Tai puhuja voisi kirjoittaa ylös niitä asioita, jotka ovat paljon mielen ja kielen päällä ja niitä itse lukemalla voisi miettiä, millä tavalla ne ovat omaan elämään ja valintoihin vaikuttaneet. Huomasin juuri, että minunhan pitää itse tehdä juuri noin. Kiitos itselle vinkistä!
:) Tämä oli hyvä!
Niin oli! Lisää tällaista! Hyvät neuvot ovat kullan arvoisia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiltä puhetta tulee ja tulee... Kaikkein pahinta on kun jotain samaa juttua jauhetaan joka on ennenkin jo jauhettu puhki...
Siinä sitä on kuulijalla olo, että olenko minä se tyhmä joka viitsii tätä kuunnella vai onko tuo tosiaan niin tyhmä ettei muista tästä jo jauhaneen moneen kertaan...
Voi olla ahdistuneisuutta, jos vatvoi nimenomaan niitä asioita, jotka häiritsivät häntä? Tuskin kyse on tyhmyydestä kummankaan osalta. Mahd. Adhdh?
Ahaaa täällähän onkin ADHD keskustelu pystyssä
Jotkut löytävät adhd-piirteitä ap:n ja muiden kuvailemista itsekeskeisistä ja vailla käytöstapoja olevista ihmisistä. Minusta se vain turhaan sotkee keskustelua, kun eihän sillä huonon käytöksen syyllä ole mitään merkitystä itse as
Sillä on oleellinen merkitys sen kannalta, voiko ongelman korjata ja miten. ADHD tai autisti voi olla erittäinkin motivoitunut muovaamaan käytöstään (ei toki jokainen), huonosti käyttäytyvä usein viis veisaa muiden mielipiteistä ja narsisti nyt kaikkein vähiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea itsellä käsittää, miten joku voi keksiä sanottavaa yhtäjaksoisesti 25 minuutin ajaksi. Itse olen äänessä varmaan yhteenlaskettuna 25 minuuttia koko kuukauden aikana.
Mun faija voi puhua tuntikausia yhtäjaksoisesti ilman mitään asiaa. Ainoa mikä keskeyttää on vanhan miehen kuselle pakottava eturauhanen.
Puhut rumasti isästäsi.
Et varmaan ole tietoinen, että Suomessa ei tutkita aikuisten ADHD:ta ellei ole osoittaa huonoa koulumenestystä ala-asteelta. Mikä on sinänsä outoa, koska ADHD ei vaikuta älykkyyteen.