Lue keskustelun säännöt.
Ystävä kuormittaa puhetulvallaan
24.06.2024 |
Mulla on kaveri, jota näin muutaman kuukauden tauon jälkeen viikonloppuna. Kiva ihminen, mutta.
Se puhetulva on aivan järkyttävä! Hän puhuu koko ajan ja vain itsestään. Selostaa yksityiskohtaisesti ja luetellen ja kerraten oman elämänsä kuulumisia ja suunnitelmia. Hän ei koskaan kysy, mitä minulle kuuluu. Jos yritän saada sanottua jotakin väliin, hän kuuntelee ehkä pari lausetta, keskeyttää sitten ja kääntää puheen itseensä. Ja hän puhuu lähes taukoamatta. Oikeasti, katsoin kerran kellosta, että istuttuaan autoon kyytiini hän puhui 25 minuuttia taukoamatta itsestään, en saanut sanaakaan väliin!
Olen näiden tapaamisten jälkeen tosi väsynyt ja ärtynyt, kaikkea muuta kuin hyvällä mielellä. Ei tee mieli nähdä koko ihmistä.
Kuinka joku voi olla noin järkyttävän itsekeskeinen? Kuinka ei huomaa, että ystävä ei ole saanut sanottua sanaakaan parituntisen tapaamisen aikana?
Kommentit (232)
Mulla on vähän samanlainen ystävä. Tuntuu jotenkin että joudun taistelemaan puheenvuorosta, ja että hän ei oikeasti jaksa kuunnella rauhassa, jos itse kerron jotain. Selittää asioita liian yksityiskohtaisesti kronologisessa järjestyksessä. Sitten jos itse yritän kohteliaasti kommentoida hänen sanomisiaan ja ehdin sanoa väliin vaikka että "no oli kyllä aika erikoista käytöstä Liisalta!", niin sitten hän oikein korostuneesti innostuu siitä, silleen "no NIINPÄ!" ja jatkaa entistä innostuneempana monologiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä olette suupaltteja. En jaksa enää lukea.
Samaa ajattelin, pitkiä ja ahdistavia selostuksia.
Se riippuu puheenaiheista kuormittaako sellainen hyvin puhelias henkilö.
Minulla on työkaverina sellainen taukoamaton puhuja, mutta hänellä on hyvät jutut. Hän ei kuormita.
Mutta pari muuta, joiden jutut ovat negatiivisia ja jotka lähinnä arvostelevat muita, ovat hyvin kuormittavia. Heitä ei oikein jaksa kuunnella.
Loputon puhetulva. Kun itse haluaisi kertoa jotain niin ei välitä juuri kuunnella eikä ole mitään sanottavaa asiaan. Se varsinkin uuvuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yks tuollainen ystävä ja räjähdin nauruun kun hän sanoi itseään ujoksi tositilanteessa. En kestä hänen puhelujaan, joten viestittelen mieluummin, ja silloinkin laitan äänet pois. Mikä näitä vaivaa? Heikko itsetunto? Nyt hänestä ei ole kuulunut mitään, onneksi. Eiköhän se pian taas ala.
SINÄ et kyllä kuulosta hänen YSTÄVÄltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi lapseni, yritän vielä enemmän välttää yhteydenpitoa.
Tässä malliesimerkki siitä, miksi ihmiset eivät "sano suoraan" ylenpalttisesta puheliaisuudesta. Heti joko heittäydytään marttyyriksi tai jatketaan tolkutonta höpöttämistä ikään kuin toisen kiusaksi. Minulla oli tällä tavoin käyttäytyviä nuoruudenystäviä eikä yksikään ottanut fiksusti sitä, kun mainitsin, että koen tulevani kokonaan ohitetuksi heidän seurassaan, koska puhuvat koko ajan vain itsestään. Pahin totesi, että hän nyt aikoo jauhaa minulle oikein paljon paskaa, et anteeks mut on vaan pakko! Lopulta päädyin ghostaamaan hänet, koska ei hänellä nähtävästi ollut edes aikeita muuttaa tapojaan. Nykyään jatkuva omista asioista puhuminen ja pakonomainen puhuminen yleensä on minulle merkki siitä, ettei kyseistä ihmistä kannata päästää lähelle. On oikeastaan yhdentekevää, onko sen taustalla mielenterveysongelmat, ADHD, huonot sosiaaliset taidot, persoonallisuushäiriö, kehitysviivästymä vai mikä, koska kyseessä on niin kuormittava käytösmalli. Minun on ensisijaisesti pidettävä huolta omasta jaksamisestani, koska kukaan muu ei sitä puolestani tee.
Toinen vanhemmistani on tällainen krooninen monologien pitäjä. Kertoo juttuja joistain ihmisistä, joita itse en ole koskaan tavannutkaan, muistelee vanhoja ja/tai valittaa jostain. Vankka mielipide on sellaisiinkin asioihin, joista ei oikeasti tiedä mitään.
Kun muutin kotoa, hän jatkoi monologejaan soittelemalla minulle tuntikausien puheluita. Jaaritteli vain kaikenlaista kysymättä oikeastaan koskaan, miten minulla menee. Kun lakkasin vastaamasta näihin hölinäpuheluihin, toinen vanhempani soitti, että miksen vastaa, kun tälle toiselle tulee paha mieli. Oli ihan mielettömän raskasta, kun nämä kaksi puupäätä yhdessä pitivät minua jonain terapiatolppanaan, vaikka olin vaihtanut paikkakuntaa ja yritin aloittaa aikuiselämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on käynyt niinkin päin, että on manipuloitu puhumaan liikaa. Liian paljon, liian syvältä.
Vierailija kirjoitti:
Introvertille tuollainen kaveri on oikein mukavaa juttuseuraa, koska en haluakaan kertoa omasta elämästäni juuri mitään.
Sinä et tiedä mikä on introvertti. Se ei tarkoita hiljaista tuppisuuta. Introvertti tarvitsee palautumisaikaa sosiaalisten tilanteiden jälkeen. Ekstrovertti taas lataa itseään muiden seurassa. Introvertti voi olla puhelias ja ekstrovertti ujo. Tai toisinpäin. Vain se merkitsee, miten kokee muiden seuran.
Sori ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tuollainen ekstrovertti, kuten ap kertoo. Asun yksin ja olen äärettömän yksinäinen. Karseaa lukea tekstejä, jotka loistavat inhollaan kaltaisiani puheliaita kohtaan. Toivottavasti ap omaa kivan luonteen itse. Paremman kyin se ahdistava kaveri
Nyt on marttyyriasenne. Kun kyse ei ole suinkaan puheliaisuudesta tai vilkkaasta luonteesta tms. Vaan että puhuu KOKOAJAN ottamatta lainkaan huomioon, että toisestakin voisi olla kiva sanoa jotain. Itsekin olen puhelias ja tykkään keskustella, mutta se ei ole keskustelemista, että toinen puhuu ja toinen kuuntelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi lapseni, yritän vielä enemmän välttää yhteydenpitoa.
Tässä malliesimerkki siitä, miksi ihmiset eivät "sano suoraan" ylenpalttisesta puheliaisuudesta. Heti joko heittäydytään marttyyriksi tai jatketaan tolkutonta höpöttämistä ikään kuin toisen kiusaksi. Minulla oli tällä tavoin käyttäytyviä nuoruudenystäviä eikä yksikään ottanut fiksusti sitä, kun mainitsin, että koen tulevani kokonaan ohitetuksi heidän seurassaan, koska puhuvat koko ajan vain itsestään. Pahin totesi, että hän nyt aikoo jauhaa minulle oikein paljon paskaa, et anteeks mut on vaan pakko! Lopulta päädyin ghostaamaan hänet, koska ei hänellä nähtävästi ollut edes aikeita muuttaa tapojaan. Nykyään jatkuva omista asioista puhuminen ja pakonomainen puhuminen yleensä on minulle merkki siitä, ettei kyseistä ihmistä kannata päästää lähelle. On oikeastaan yhdentekevää, onko sen taustalla
Juuri näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas kotona mukavan hiljaista. Korvat nauttii.
"Tässä malliesimerkki siitä, miksi ihmiset eivät "sano suoraan" ylenpalttisesta puheliaisuudesta"
Ei se aina auta. On ihmisiä jotka itsekin tiedostavat että saattavat olla liian kuormittavia. Silti mikään ei käytännössä muutu ja toiminta jatkuu ihan samanlaisena. Pitäisi saada se ymmärrys myös näkymään teoissa. Lopulta on itse vedettävä ne rajat milloin ei jaksa kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Törmäsinpä tänään lounaalla tällaiseen oikean elämän papupataan. Nämä naiset olivat jo istumassa paikassa, kun tulin sinne ja jäivät sinne vielä istumaan 30min jälkeenkin.
Koko sen ajan, mitä lounastin, toinen naisista puhui aivan taukoamatta. Ehkä 3 sanaa ehti se kaveri heittää siihen väliin. Tuli oikein juurta jaksain selityksen kammonaapureista, muutoista, miten huonoja asuntoja oli ollut, matkaongelmista, koiraongelmista, pahoinpitelyistä, ryöstöistä, lapsen ahdistuksesta jne. Kaikki negatiivisen kautta. Milloin oli naapuri riehumassa oven takana veitsen kanssa kännipäissään, yläkerran naapureiden koirat hyökkäilemässä kimppuun, oma lapsi riitelemässä naapureiden kanssa, itse lattialla ahdistuneena paniikissa ja poliisitkaan eivät auta, entinen asukas jättänyt asunnon siivoamatta ja se haisi hirveelle, huoltomiesten kanssa ongelmia, aviomiehen kanssa ongelmia, lapsenlasen kanssa ongelmia, hirveitä traumoja ja kamaluuksia. Piiiitkät kertomukset siitä, miten joku mies (oma mies, poika?) oli joutunut ulkomailla heti ryöstetyksi ja pahoinpidellyksi ja sitä setvittiin suurlähetystön kanssa ja millaisia ne vammat oli ja tilikin hakkeroitiin Whatsappissa ja hotellissa oli sellainen huone ja tällainen aamupala ja ulkona sellainen sää kun minä sitä miestä lähdin hakemaan polkupyörällä siellä ulkomailla ja heti joku hirvittävä ulkomaalainen mies minulle huuteli että osta sitä ja tätä ja minä niiiiiiin ahdistuin siitä.
Yhdessä vaiheessa tämä kaveri jo yritti lähteä vaihvihkaa ja papupata tarttui välittömästi kiinni käsivarteen; "Älä nyt vielä lähde! Kun minulla on sinulle niiiiiin paljon kerrottavaa, kun me ollaan vasta tavattu!"
Voi naisparkaa. Molempia. Toinen papupatailee rajattomasti omia traumojaan yksinäisyyttään juuri tavatulle henkilölle (julkisessa paikassa) ja toinen yrittää vaihvihkaa päästä eroon virhearvioinnistaan ja tahattoman terapeutin roolista.
Vierailija kirjoitti:
Osa "konepuhujista" on kyllä oikeasti nepsyjä eivätkä he tarkoita mitään pahaa höpöttämisellään ja todellakin voivat olla mitä hyväsydämisimpiä ja empaattisimpia ihmisiä silloin, kun käytännön tasolla pitää tehdä jotain toisen ihmisen hyväksi. Auttaminen on eri asia kuin loputon höpötys omista asioista. Sitä paitsi moni varmasti epäilee itsellään olevan jotain vialla ja kaipaa kovasti luotettavia ihmisiä, jotka vihdoin voisivat antaa kunnon palautetta heidän käytöksestään, siis sellaista rakentavaa, jonka he pystyisivät ottamaan vastaan. Nepsyt myöskin kuormittuvat herkästi kaikenlaisista hiukankin huonoista uutisista ja yleisestä elämän epävarmuudesta ja jauhavat sitten loputtomiin huolenaiheitaan. Olisi tärkeää yrittää kohdata tuo rakas ystävä puhekone ja kertoa, että kaikki on oikeasti niin hyvin kuin nyt olla voi. Me muut ihmiset voisimme myös koettaa olla hiukan tarkkanäköisempiä sen suhteen, että kenellä hankalalla
10+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yks tuollainen ystävä ja räjähdin nauruun kun hän sanoi itseään ujoksi tositilanteessa. En kestä hänen puhelujaan, joten viestittelen mieluummin, ja silloinkin laitan äänet pois. Mikä näitä vaivaa? Heikko itsetunto? Nyt hänestä ei ole kuulunut mitään, onneksi. Eiköhän se pian taas ala.
SINÄ et kyllä kuulosta hänen YSTÄVÄltään.
Ei se ole edes hänen kaveri. Ehkä siksi hänestä ei ole kuulunut, kun ymmärtänyt tämän. Toivottavasti !
Mun veli on kanssa vähän tuollainen, että jatkuvasti vaan jauhaa omista asioistaan. Väliin jos koettaa jotain sanoa niin vaan tuhahtelua saa vastaukseksi. Itse oon aika tottunut siihen enkä niin välitä, mutta monet (hänen itsensä kaltaiset?) eivät tule hänen kanssaan lainkaan toimeen.
Tunnen lähipiiristä parikin tällaista. Omat asiansa ovat aina niin mielenkiintoisia, että niitä jaksaa jauhaa yksityiskohtaisesti kenelle tahansa. Muiden, varsinkin minun puheenaiheet ovat tuhahdeltavan tyhmiä ja ansaitsevat nopean keskeytyksen. Ja täydellinen kyvyttömyys puhua asioista yleisemmällä tasolla. Kohta alkavat aina taas kertomukset siitä, miten Minä tai tädin serkun koira oli kokenut saman asian tai jotakin sinne päin.
Kerro hänelle miltä sinusta tuntuu. Jos hän on kerta järkevä niin varmaan ymmärtää.
Minä olen tällainen ihminen. En useinkaan tajua käytöstäni siinä tilanteessa, joskus huomaan jälkeenpäin ja hävettää. Menetin parhaan ystäväni, kun minulla oli elämässä kriisi ja purin sitä hänelle. Olisin todella toivonut, että hän olisi reilusti sanonut kuormittuvansa liikaa. En silloin ymmärtänyt. Hän vain yhtäkkiä katosi, ei enää ottanut yhteyttä, eikä vastannut puheluihin. Surettaa.
Neuvoni siis ap:lle ja muille; sano ystävällesi, että hän puhuu liikaa ja sinä et saa suunvuoroa. Meitä hyvää tarkoittavia, mutta ajattelemattomia törppöjä voi sievästi huomauttaa, niin opimme paremmille tavoille.