Lue keskustelun säännöt.
Ystävä kuormittaa puhetulvallaan
Mulla on kaveri, jota näin muutaman kuukauden tauon jälkeen viikonloppuna. Kiva ihminen, mutta.
Se puhetulva on aivan järkyttävä! Hän puhuu koko ajan ja vain itsestään. Selostaa yksityiskohtaisesti ja luetellen ja kerraten oman elämänsä kuulumisia ja suunnitelmia. Hän ei koskaan kysy, mitä minulle kuuluu. Jos yritän saada sanottua jotakin väliin, hän kuuntelee ehkä pari lausetta, keskeyttää sitten ja kääntää puheen itseensä. Ja hän puhuu lähes taukoamatta. Oikeasti, katsoin kerran kellosta, että istuttuaan autoon kyytiini hän puhui 25 minuuttia taukoamatta itsestään, en saanut sanaakaan väliin!
Olen näiden tapaamisten jälkeen tosi väsynyt ja ärtynyt, kaikkea muuta kuin hyvällä mielellä. Ei tee mieli nähdä koko ihmistä.
Kuinka joku voi olla noin järkyttävän itsekeskeinen? Kuinka ei huomaa, että ystävä ei ole saanut sanottua sanaakaan parituntisen tapaamisen aikana?
Kommentit (265)
Sun täytyy pitää puolesi ja keskeyttää se tulva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei haittaa puheliaisuus, mutta sitäkin enemmän haittaa suomalaiset tuppisuut, ollaan vaan hiljaa ja mökötetään. Joissakin porukoissa on niin ,että oikein odotetaan että joku puhuisi jotakin jotta vaivaantunut hiljaisuus keskeytyisi. Olen itse montakertaa joutunut olemaan se small talkin aloittaja ja moni onkin sanonut että on aina kivaa kun tulet vaikkapa sinne työpaikan kahvihuoneeseen niin edes joku juttelee jotain.
Olen aika usein käynyt Italiassa, osaan kieltäkin hiukan, ja tunnen olevani siellä enemmän kotonani jossa kaikki huitoo ja viuhtoo käsillään ja puhua polpottavat iloisesti (ja joskus vähemmänkin iloisesti). Omassa lapsuudessani meillä kotona porukka oli myös äänekästä ja eläväistä, vaikka ihan suomalaisia oltiinkin, niin siksipä kai viihdyn mieluummin puheliaassa porukassa kuin tuppisuisessa. Omaan ystäväpiiriini ei kuulu puhekyvyttömiä.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei haittaa puheliaisuus, mutta sitäkin enemmän haittaa suomalaiset tuppisuut, ollaan vaan hiljaa ja mökötetään. Joissakin porukoissa on niin ,että oikein odotetaan että joku puhuisi jotakin jotta vaivaantunut hiljaisuus keskeytyisi. Olen itse montakertaa joutunut olemaan se small talkin aloittaja ja moni onkin sanonut että on aina kivaa kun tulet vaikkapa sinne työpaikan kahvihuoneeseen niin edes joku juttelee jotain.
Olen aika usein käynyt Italiassa, osaan kieltäkin hiukan, ja tunnen olevani siellä enemmän kotonani jossa kaikki huitoo ja viuhtoo käsillään ja puhua polpottavat iloisesti (ja joskus vähemmänkin iloisesti). Omassa lapsuudessani meillä kotona porukka oli myös äänekästä ja eläväistä, vaikka ihan suomalaisia oltiinkin, niin siksipä kai viihdyn mieluummin puheliaassa porukassa kuin tuppisuisessa. Omaan ystäväpiiriini ei kuulu puhekyvyttömiä.
Tuppisuisuus ja puhekyvyttömyys ei liity tämän keskustelun aiheeseen. Itse en ole noista kumpaakaan, mutta en jaksa tauottomasti äänessä olevia ihmisiä jotka puhuvat vain omista asioistaan eivätkä osoita mitään vastavuoroisuutta. Puheliaisuus ja äänessä oleminen eivät ole merkki hyvistä sosiaalisista taidoista.
Onko hän karjalasta..?