Lue keskustelun säännöt.
Ystävä kuormittaa puhetulvallaan
24.06.2024 |
Mulla on kaveri, jota näin muutaman kuukauden tauon jälkeen viikonloppuna. Kiva ihminen, mutta.
Se puhetulva on aivan järkyttävä! Hän puhuu koko ajan ja vain itsestään. Selostaa yksityiskohtaisesti ja luetellen ja kerraten oman elämänsä kuulumisia ja suunnitelmia. Hän ei koskaan kysy, mitä minulle kuuluu. Jos yritän saada sanottua jotakin väliin, hän kuuntelee ehkä pari lausetta, keskeyttää sitten ja kääntää puheen itseensä. Ja hän puhuu lähes taukoamatta. Oikeasti, katsoin kerran kellosta, että istuttuaan autoon kyytiini hän puhui 25 minuuttia taukoamatta itsestään, en saanut sanaakaan väliin!
Olen näiden tapaamisten jälkeen tosi väsynyt ja ärtynyt, kaikkea muuta kuin hyvällä mielellä. Ei tee mieli nähdä koko ihmistä.
Kuinka joku voi olla noin järkyttävän itsekeskeinen? Kuinka ei huomaa, että ystävä ei ole saanut sanottua sanaakaan parituntisen tapaamisen aikana?
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko sillä ADHD...?
Mulla on, ja tunnistin itseni ja muutaman ADHD-ystäväni tuosta. Kun sain oikean lääkityksen, jotkut ihmetteli että olenko huonolla tuulella kun olin niin hiljainen.
Sitten kun ystäväni pälpätti koko ajan, huomasin miten kuormittavaa se on. Sitten hänkin sai lääkityksen ja nyt hänenkin kanssaan jaksaa olla. 😆
Jos impulssikontrolli ei toimi, sitä vain puhuu ja puhuu kaiken ääneen mitä mieleen tulee. Jälkikäteen hävettää, että taas mä puhuin koko ajan.
Minkä lääkkeen sait? Sinusta tuli sopivan hiljainen, ei erakko? Itsellä on yksi lääkitys vienyt kokonaan halun puhua tai edes olla kannsakäymisissä.
Ihan se perus kuvio että eka kokeiltiin Concerta yms eivätkä sopineet ja sitten lopulta Elvanse, niin johan hiljenin.
Oon aina ollut aika erakko esim. Just siksi että oon selän takana kuultu puhuttavan itsestäni että puhun liikaa yms oon ärsyttävä niin lopulta oon masentunut ja vetäytynyt. Ei ole halua olla toisten vaivoina. On myös keski-ikä ja oma perhe jossa lapsi perinyt mun ADHD:n ( ja hän puhuu koko ajan ja se väsyttää mua hirveästi joten ymmärrän kyllä että ihmiset kuormittuvat ) joten siihen menee mun energia.
Tää on lopulta aika surullista, koska toiset pitävät helposti itsekeskeisenä yms vaikka asia ei niin ole.
Säälittää nämä kuvausten tapaukset, varmaan jotain boomereita joilla ei ole hajuakaan että heillä on ADHD ja että muut ärsyyntyy ja kuormittuu. Oma äitini on sellainen joka ei tajua puhuvansa koko ajan.
Mun miehen synttäreillä äiti alkoi puhua omista tulevista synttäreistään. Minä lääkittynä huomasin ja käänsin puheen takaisin päivänsankariin.
Äidillä ei ole juurikaan ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiltä puhetta tulee ja tulee... Kaikkein pahinta on kun jotain samaa juttua jauhetaan joka on ennenkin jo jauhettu puhki...
Siinä sitä on kuulijalla olo, että olenko minä se tyhmä joka viitsii tätä kuunnella vai onko tuo tosiaan niin tyhmä ettei muista tästä jo jauhaneen moneen kertaan...
Se muuten on hauska tunne kun toinen alkaa tohkeissaan selostaa jotain asiaa ja sitten olet ihan wtf tuo juttu on kerrottu jo! Että jauhaako se noin samoin sanavalinnoin sitä kaikille muillekin ettei muista juuri sulle kertoneensa vai mikä... Itse en jaksa samoja juttuja kertoa edes eri ihmisille, saati sama juttu samalle ihmiselle moneen kertaan :D
Jos on huono muisti niin ei se tyhmyyttä ole. Eikö voi sanoa, että hei sä kerroit tän mulle jo?
Aikuisten naisten ADHD on täysin alidiagnosoitu ja näin myös alilääkitty.
Itselläni epäillään nyt AuDHD:ta ja olo on jatkuvasti epävarma. Puhunko liikaa, liian vähän, oikeista aiheista, kuormitanko muita, kuormitunko itse, olenko liian suora, olenko liian etäinen, sanoinko jotain väärin, ymmärränkö sosiaaliset viestit vai en...
Olen aika pitkälle erakoitunut. Helpompaa näin, vaikka seuraa kaipaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tyypin, omassa tuttavapiirissäni taitaa olla yksi samanlainen.
En tiedä, millainen tämä sun tuttavasi on, mutta mun kaverilla on sellainen jännä piirre, että tämä monologi omista asioista ja itsestä tulee esiin vain silloin, kun ollaan kaksin tai jossakin hyvin pienessä ja tutussa porukassa. Jos koolla on enemmän ihmisiä, hän on oikeastaan hyvin hiljainen. Niinpä mä kutsun hänet aina pikkujoulubileisiin ja vappubrunssille, mutta en tapaa enää oikeastaan koskaan kaksin tai pienellä porukalla. Kaveruus on säilynyt, mutta mun ei tarvitse kuormittaa itseäni monologilla.
Kuulostaa ADHD:lta jonka tarkkaavaisuus hajaantuu isossa porukassa. Saa riittävää stimulaatiota muita kuunnellessa. Tietää myös itse olevansa suupaltti joten ehkä jopa jännittää piirrettään ja pystyy olemaan hiljaa isommassa porukassa helpommin kuin kaksin.
Kaksin ei pysty
"On raadollista tulla hylätyksi vailla selitystä. "
On ehkä myös raadollista tulla hylätyksi myös selityksen kera. Olipa ADHD tai jokin muu (tai vain "pelkkä" huono käytös), on todennäköistä, että ihminen ei ota saamaansa kielteistä palautetta vastaan vaan uhriutuu. Mutta onko se ystävien vika, jos ihminen käyttäytyy tuolla tavalla?
Jos ajatellaan, että ihminen sosiaalistuu koko lapsuus- ja nuoruusikänsä, niin on erikoista, että meillä on Suomessa todella paljon ns. huonosti käyttäytyviä aikuisia. Se on vaikea kysymys, mitä on taustalla ja mikä on seurausta mistäkin. En haluaisi olla pessimisti (mutta olen), mutta tuntuu siltä, että jos ihminen ei ole noin 20. ikävuoteen mennessä oppinut ns. käyttäytymään seurassa ja kulloisenkin tilanteen vaatimalla tavalla, millä todennäköisyydellä hän oppii sen aikuisena?
En tosiaan tiedä, mutta herää kysymys, eikö näiden huonostikäyttäytyvien aikuisten taustalla ole kuitenkin epäonnistunut kotikasvatus? Vai johtavatko elämäntapahtumat siihen pisteeseen, että käyttäytyy kuten ap:n esille nostama "ystävä"? Jokainen sössii joskus, aivan satavarmasti, jokaisella on vähintään kerran elämässään katastrofitilanne tai niin rankka vaihe päällä, ettei kykene ottamaan muita ihmisiä huomioon vaan omat ongelmat syövät kaiken energian. Mutta kyllä tätä keskustelua seuratessa on käynyt selväksi, että joillakin ihmisillä on ikään kuin tuollainen "normaalin ihmisen katastrofitilanne" koko ajan päällä vuodesta toiseen. Jos kerran naistenlehtien psykologitkin puhuvat "energiasyöpöistä", niin tuossa on oikeasti hahmoteltu jo kokonainen ihmistyyppi. Onko se lapsuudenperheestä opittu käytösmalli, että puhutaan vain omia ja naapurinkumminkaiman asioita eikä edes kysytä keskustelukumppanilta, mitä tälle kuuluu?
Eihän nyt kaikilla tuolla tavalla käyttäytyvillä ihmisillä voi olla ADHD, vai voiko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiltä puhetta tulee ja tulee... Kaikkein pahinta on kun jotain samaa juttua jauhetaan joka on ennenkin jo jauhettu puhki...
Siinä sitä on kuulijalla olo, että olenko minä se tyhmä joka viitsii tätä kuunnella vai onko tuo tosiaan niin tyhmä ettei muista tästä jo jauhaneen moneen kertaan...
Se muuten on hauska tunne kun toinen alkaa tohkeissaan selostaa jotain asiaa ja sitten olet ihan wtf tuo juttu on kerrottu jo! Että jauhaako se noin samoin sanavalinnoin sitä kaikille muillekin ettei muista juuri sulle kertoneensa vai mikä... Itse en jaksa samoja juttuja kertoa edes eri ihmisille, saati sama juttu samalle ihmiselle moneen kertaan :D
Jos on huono muisti niin ei se tyhmyyttä ole. Eikö voi sanoa, että hei sä kerroit tän mulle jo?
Niin, mutta mun tuttu ei silti lopeta. Kun on päättänyt kertoa jutun, kertoo sen. Ei auta, vaikka sanon, että kerroit jo. "Anna mä nyt kerron tän silti loppuun!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tyypin, omassa tuttavapiirissäni taitaa olla yksi samanlainen.
En tiedä, millainen tämä sun tuttavasi on, mutta mun kaverilla on sellainen jännä piirre, että tämä monologi omista asioista ja itsestä tulee esiin vain silloin, kun ollaan kaksin tai jossakin hyvin pienessä ja tutussa porukassa. Jos koolla on enemmän ihmisiä, hän on oikeastaan hyvin hiljainen. Niinpä mä kutsun hänet aina pikkujoulubileisiin ja vappubrunssille, mutta en tapaa enää oikeastaan koskaan kaksin tai pienellä porukalla. Kaveruus on säilynyt, mutta mun ei tarvitse kuormittaa itseäni monologilla.
Kuulostaa ADHD:lta jonka tarkkaavaisuus hajaantuu isossa porukassa. Saa riittävää stimulaatiota muita kuunnellessa. Tietää myös itse olevansa suupaltti joten ehkä jopa jännittää piirrettään ja pystyy olemaan hiljaa isommassa porukassa he
Jos ajatellaan, että ihminen sosiaalistuu koko lapsuus- ja nuoruusikänsä, niin on erikoista, että meillä on Suomessa todella paljon ns. huonosti käyttäytyviä aikuisia. Se on vaikea kysymys, mitä on taustalla ja mikä on seurausta mistäkin. En haluaisi olla pessimisti (mutta olen), mutta tuntuu siltä, että jos ihminen ei ole noin 20. ikävuoteen mennessä oppinut ns. käyttäytymään seurassa ja kulloisenkin tilanteen vaatimalla tavalla, millä todennäköisyydellä hän oppii sen aikuisena?
Kyllä moni kehittyy aikuiseksi vasta 20-30 ikävuosina ja osa myöhemmin elämäntilanteiden tai terapian myötä. Kyllä moni paikkaa huonon "kotikasvatuksensa" = traumatisoivat lapsuusolot myöhemmin aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiltä puhetta tulee ja tulee... Kaikkein pahinta on kun jotain samaa juttua jauhetaan joka on ennenkin jo jauhettu puhki...
Siinä sitä on kuulijalla olo, että olenko minä se tyhmä joka viitsii tätä kuunnella vai onko tuo tosiaan niin tyhmä ettei muista tästä jo jauhaneen moneen kertaan...
Se muuten on hauska tunne kun toinen alkaa tohkeissaan selostaa jotain asiaa ja sitten olet ihan wtf tuo juttu on kerrottu jo! Että jauhaako se noin samoin sanavalinnoin sitä kaikille muillekin ettei muista juuri sulle kertoneensa vai mikä... Itse en jaksa samoja juttuja kertoa edes eri ihmisille, saati sama juttu samalle ihmiselle moneen kertaan :D
Jos on huono muisti niin ei se tyhmyyttä ole. Eikö voi sanoa, että hei sä kerroit tän mulle jo?
Itse asiassa taitaa olla niin, että älykkyyden yksi keskeinen merkki on hyvä muisti ja että osaa nopeasti käyttää sitä (ns. nopeat aivot). Se on tietenkin eri asia, jos on muistisairaus tmv. Mutta kyllä muisti ja älykkyys korreloivat erittäin vahvasti. Joka päivähän sitä saa todistaa, kun on ihmisten kanssa tekemisissä. Älykkäillä ihmisillä on ihan eri jutut ja ennen kaikkea ihan eri puhetapa kuin tyhmillä ihmisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, monet meistä on opetettu lapsena kuuntelemaan kohteliaasti, mitä toisella on sanottavaa. Valitettavasti tämä ei päde ap:n mainitsemaan ihmistyyppiin, joka ei ymmärrä vastavuoroisesti kysyä, mitä kuuluu. Tiedän ihmistyypin ja sellaisen kanssa on todella läkähdyttävän kuormittavaa olla tekemisissä, vaikka kuinka yrittäisi ymmärtää ja olla ystävällinen. Näin vanhemmiten olen oppinut sanomaan tällaiselle ihmiselle suoraan heti kättelyssä, että minullla on kiire tms., jos ei jaksa kuunnella.
Tai ymmärtää kyllä, mutta ei ole ajantajua ja jumittaa liian pitkäksi aikaa puhumaan omaa juttua.
Koska oppisitte olemaan valehtelematta ja tekemään toiselle sen palveluksen, että kertoisitte ystävällisesti toiselle, että oletko huomannut, että toimit näin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiltä puhetta tulee ja tulee... Kaikkein pahinta on kun jotain samaa juttua jauhetaan joka on ennenkin jo jauhettu puhki...
Siinä sitä on kuulijalla olo, että olenko minä se tyhmä joka viitsii tätä kuunnella vai onko tuo tosiaan niin tyhmä ettei muista tästä jo jauhaneen moneen kertaan...
Se muuten on hauska tunne kun toinen alkaa tohkeissaan selostaa jotain asiaa ja sitten olet ihan wtf tuo juttu on kerrottu jo! Että jauhaako se noin samoin sanavalinnoin sitä kaikille muillekin ettei muista juuri sulle kertoneensa vai mikä... Itse en jaksa samoja juttuja kertoa edes eri ihmisille, saati sama juttu samalle ihmiselle moneen kertaan :D
Jos on huono muisti niin ei se tyhmyyttä ole. Eikö voi sanoa, että hei sä kerroit tän mulle jo?
Niin, mutta mun tuttu ei silti lopeta. Kun on päättänyt kertoa jutun, kertoo sen. Ei auta, vaikka sanon, että kerroit jo. "Anna mä nyt kerron tän silti loppuun!"
Pakko-oireiselta häiriöltähän tuommoinen käytös kuulostaa. Mikä ihmeen pakko on ihmisellä saada sanottua asia omalla tavallaan loppuun, jos kuulija on jo kertonut, että kerroit tuon jo? Onko se sama kuin tarkistaa 20 kertaa että keittolevy on kiinni ja vesihana suljettu, ennen kuin voi lähteä kotoa pois? Mitä niin kamalaa tapahtuu, jos ei saa kerrottua omaa juttuaan loppuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset järjestelevät ajatuksiaan äänen puhumalla. Siksi miesten on hyvä oppia "ahaa, joo" - tyyppinen keskustelu eikä yrittää esim. tarjota vastauksia naisen juuri puhumiin ongelmiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiltä puhetta tulee ja tulee... Kaikkein pahinta on kun jotain samaa juttua jauhetaan joka on ennenkin jo jauhettu puhki...
Siinä sitä on kuulijalla olo, että olenko minä se tyhmä joka viitsii tätä kuunnella vai onko tuo tosiaan niin tyhmä ettei muista tästä jo jauhaneen moneen kertaan...
Se muuten on hauska tunne kun toinen alkaa tohkeissaan selostaa jotain asiaa ja sitten olet ihan wtf tuo juttu on kerrottu jo! Että jauhaako se noin samoin sanavalinnoin sitä kaikille muillekin ettei muista juuri sulle kertoneensa vai mikä... Itse en jaksa samoja juttuja kertoa edes eri ihmisille, saati sama juttu samalle ihmiselle moneen kertaan :D
Jos on huono muisti niin ei se tyhmyyttä ole. Eikö voi sanoa, että hei sä kerroit tän mulle jo?
Okei, no sitten on kyllä jotain sellaista vikaa päässä jota en ymmärrä. Hyvä silti että olet sanonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiltä puhetta tulee ja tulee... Kaikkein pahinta on kun jotain samaa juttua jauhetaan joka on ennenkin jo jauhettu puhki...
Siinä sitä on kuulijalla olo, että olenko minä se tyhmä joka viitsii tätä kuunnella vai onko tuo tosiaan niin tyhmä ettei muista tästä jo jauhaneen moneen kertaan...
Se muuten on hauska tunne kun toinen alkaa tohkeissaan selostaa jotain asiaa ja sitten olet ihan wtf tuo juttu on kerrottu jo! Että jauhaako se noin samoin sanavalinnoin sitä kaikille muillekin ettei muista juuri sulle kertoneensa vai mikä... Itse en jaksa samoja juttuja kertoa edes eri ihmisille, saati sama juttu samalle ihmiselle moneen kertaan :D
Jos on huono muisti niin ei se tyhmyyttä ole. Eikö voi sanoa, e
Pakko-oireiselta häiriöltähän tuommoinen käytös kuulostaa. Mikä ihmeen pakko on ihmisellä saada sanottua asia omalla tavallaan loppuun, jos kuulija on jo kertonut, että kerroit tuon jo? Onko se sama kuin tarkistaa 20 kertaa että keittolevy on kiinni ja vesihana suljettu, ennen kuin voi lähteä kotoa pois? Mitä niin kamalaa tapahtuu, jos ei saa kerrottua omaa juttuaan loppuun?
Eiköhän se ole vaan niin, että kertoja nauttii itse siitä tarinasta ja sen kertomisesta ja sen nauntinnon tunteen saaminen menee toisen ihmisen vaivan edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oikeasti kiva ihminen. Siis ns järkevä ja fiksu tyyppi, ihan huumorintajuinen, ei pätkääkään ylimielinen ja pitää kaikkia ihmisiä samanarvoisina, hyväsydäminen. Mutta se järkyttävä puhetulva. En vaan jaksa enää. AP
No tavallaan hän ei kyllä käytöksellään anna ymmärtää että pitäisi kaikkia samanarvoisina. Muutoin ei jauhaisi vain itsestään ja veisi kaikkea tilaa tapaamisista.
Juuri näin. Itsekästä tuollainen käytös on.
Paitsi jos on ADHD, ei ole ajantajua ja ei itse huomaa juuttuneensa pitkäksi aikaa puhumaan omaa juttuaan. Yhtä lailla ei huomaa yksinään juuttuneensa johonkin asiaan kotonaan, sitä vain ei ole kukaan näkemässä. Yhtäkkiä vain huomaa, että mitä, kellohan on jo kohta viisi vaikka justhan se oli kaksi! Tuntuu että on mennyt jotain 20min.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastavuoroisuus on tärkeä asia,jos toinen vaan kärsii ystävyyssuhteessa ,onko se edes ystävyys suhde enää?hyvä ketju.
"Jos ajattelusi on monimutkaista, ei ole aivan yhtä kiinnostavaa rupatella säästä tai siitä, missä kukakin on lomaillut kuin keskustella moraaliarvoista."
Jadzia Jagiellowicz
https://www.terve.fi/artikkelit/nain-tunnistat-ja-torjut-energiavarkaan
Omassa elämässä yksisuuntaisesti puhujat ovat olleet eritasoisesti voimakkaan narsistisia.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Mulla on työkaveri, joka on samanlainen. Hän kertoo täysin yhdentekevistä asioita todella seikkaperäisesti ja vaikka hänet keskeyttäisi tai koittaisi vaihtaa puheenaihetta, niin "eikun odota, mä kerron tän loppuun". Sosiaalisesti älykäs ihminen näkee ja ymmärtää milloin hänen tarinansa ei kiinnosta ja antaa keskustelun soljua pois alkuperäisestä aiheesta, mutta tämä henkilö haluaa välttämättä kertoa juttunsa loppuun, vaikka muita ei kiinnostaisi. Kerran lounastauolla hän innostui kertomaan mulle mitä kaikkia karkkeja hän tykkää valita irtokarkkihyllystä (mitä väliä?) ja kerran hän kertoi mitä hänen ystävän häissä tarjoiltiin viisi vuotta sitten (oli kuulemma aivan ihanan kermaista possukastiketta) ja millaisia aktiviteetteja siellä oli. Varmaan sanomattakin selvää, että kukaan ei näitä asioita häneltä kysynyt eikä ketään kiinnostanut.
Kaikkein inhottavinta on, kun hän kesken selostuksen jumittuu johonk
Toi jumittuminen kuulostaa tosi ADHD/autisti meiningiltä. Voi raukkaa.
Mun mielestä on kauheaa kun kaikki salaavat etteivät jaksa tai ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oikeasti kiva ihminen. Siis ns järkevä ja fiksu tyyppi, ihan huumorintajuinen, ei pätkääkään ylimielinen ja pitää kaikkia ihmisiä samanarvoisina, hyväsydäminen. Mutta se järkyttävä puhetulva. En vaan jaksa enää. AP
No tavallaan hän ei kyllä käytöksellään anna ymmärtää että pitäisi kaikkia samanarvoisina. Muutoin ei jauhaisi vain itsestään ja veisi kaikkea tilaa tapaamisista.
Juuri näin. Itsekästä tuollainen käytös on.
Paitsi jos on ADHD, ei ole ajantajua ja ei itse huomaa juuttuneensa pitkäksi aikaa puhumaan omaa juttuaan. Yhtä lailla ei huomaa yksinään juuttuneensa johonkin asiaan kotonaan, sitä vain ei ole kukaan näkemässä. Yhtäkkiä vain huomaa, että mitä, kellohan on jo kohta viisi vaikka ju
Ja saattaa jumittaa juhlissa tai kylässä liian pitkään, ei tajua lähteä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Mulla on työkaveri, joka on samanlainen. Hän kertoo täysin yhdentekevistä asioita todella seikkaperäisesti ja vaikka hänet keskeyttäisi tai koittaisi vaihtaa puheenaihetta, niin "eikun odota, mä kerron tän loppuun". Sosiaalisesti älykäs ihminen näkee ja ymmärtää milloin hänen tarinansa ei kiinnosta ja antaa keskustelun soljua pois alkuperäisestä aiheesta, mutta tämä henkilö haluaa välttämättä kertoa juttunsa loppuun, vaikka muita ei kiinnostaisi. Kerran lounastauolla hän innostui kertomaan mulle mitä kaikkia karkkeja hän tykkää valita irtokarkkihyllystä (mitä väliä?) ja kerran hän kertoi mitä hänen ystävän häissä tarjoiltiin viisi vuotta sitten (oli kuulemma aivan ihanan kermaista possukastiketta) ja millaisia aktiviteetteja siellä oli. Varmaan sanomattakin selvää, että kukaan ei näitä asioita häneltä kysynyt eikä ketään kiinnostanut.
Kaikkein inhottav
Toi jumittuminen kuulostaa tosi ADHD/autisti meiningiltä. Voi raukkaa.
Mun mielestä on kauheaa kun kaikki salaavat etteivät jaksa tai ei kiinnosta.
Niin. Valitettavasti kaikki eivät ole sosaalisesti älykkäitä, sellainen ei oikein ole realistinen vaihtoehto.
Ei tarvitse väännellä asiaa noin. Tai voi sen niinkin ajatella, että neuroepätyypillisissä aivoissa ei riitä kaistaa kaikelle ilman lääkityksen vaikutusta ja toki rauhoittava vaikutus myös hillitsee puhetta.
Vanhemmassa polvessa on paljon ihmisiä, joilla on ihan vaan todella heikot sosiaaliset taidot. Varmaan jokainen tuntee vanhemman ihmisen, jonka kanssa ei ole mitään vastavuoroista kommunikaatiota.