Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ystävä kuormittaa puhetulvallaan
24.06.2024 |
Mulla on kaveri, jota näin muutaman kuukauden tauon jälkeen viikonloppuna. Kiva ihminen, mutta.
Se puhetulva on aivan järkyttävä! Hän puhuu koko ajan ja vain itsestään. Selostaa yksityiskohtaisesti ja luetellen ja kerraten oman elämänsä kuulumisia ja suunnitelmia. Hän ei koskaan kysy, mitä minulle kuuluu. Jos yritän saada sanottua jotakin väliin, hän kuuntelee ehkä pari lausetta, keskeyttää sitten ja kääntää puheen itseensä. Ja hän puhuu lähes taukoamatta. Oikeasti, katsoin kerran kellosta, että istuttuaan autoon kyytiini hän puhui 25 minuuttia taukoamatta itsestään, en saanut sanaakaan väliin!
Olen näiden tapaamisten jälkeen tosi väsynyt ja ärtynyt, kaikkea muuta kuin hyvällä mielellä. Ei tee mieli nähdä koko ihmistä.
Kuinka joku voi olla noin järkyttävän itsekeskeinen? Kuinka ei huomaa, että ystävä ei ole saanut sanottua sanaakaan parituntisen tapaamisen aikana?
Kommentit (232)
Kuulostaa mun siskolta. Yritän vältellä parhaani mukaan. Uuvuttava ja rasittava ihminen, joka on pyörittänyt lapsuudenperhettä mielensä mukaisesti aina. Luulee, että elämä pyörii hänen napansa ympärillä. Onneksi nyt aikuisena ei tarvitse enää olla hänen sätkynukke. Ei ole koskaan kiinnostunut miten muilla menee tai mitä kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oikeasti kiva ihminen. Siis ns järkevä ja fiksu tyyppi, ihan huumorintajuinen, ei pätkääkään ylimielinen ja pitää kaikkia ihmisiä samanarvoisina, hyväsydäminen. Mutta se järkyttävä puhetulva. En vaan jaksa enää. AP
No tavallaan hän ei kyllä käytöksellään anna ymmärtää että pitäisi kaikkia samanarvoisina. Muutoin ei jauhaisi vain itsestään ja veisi kaikkea tilaa tapaamisista.
Juuri näin. Itsekästä tuollainen käytös on.
Vierailija kirjoitti:
Yksineläjät on joskus tuollaisia. Jos on kotona aina hiljaisuudessa niin sitten se puhetulva ryöppyää usein hallitsemattomasti kun tapaa jonkun.
Mutta vain joskus. Mä elän yksin ja en kestä tuollaisia jatkuvasti puhujia. En itse vaivaa toisia tyhjänpäiväisillä jutuilla.
Kuulostaa tutulta. Mulla on työkaveri, joka on samanlainen. Hän kertoo täysin yhdentekevistä asioita todella seikkaperäisesti ja vaikka hänet keskeyttäisi tai koittaisi vaihtaa puheenaihetta, niin "eikun odota, mä kerron tän loppuun". Sosiaalisesti älykäs ihminen näkee ja ymmärtää milloin hänen tarinansa ei kiinnosta ja antaa keskustelun soljua pois alkuperäisestä aiheesta, mutta tämä henkilö haluaa välttämättä kertoa juttunsa loppuun, vaikka muita ei kiinnostaisi. Kerran lounastauolla hän innostui kertomaan mulle mitä kaikkia karkkeja hän tykkää valita irtokarkkihyllystä (mitä väliä?) ja kerran hän kertoi mitä hänen ystävän häissä tarjoiltiin viisi vuotta sitten (oli kuulemma aivan ihanan kermaista possukastiketta) ja millaisia aktiviteetteja siellä oli. Varmaan sanomattakin selvää, että kukaan ei näitä asioita häneltä kysynyt eikä ketään kiinnostanut.
Kaikkein inhottavinta on, kun hän kesken selostuksen jumittuu johonkin turhaan yksityiskohtaan ("oliko se nyt keskiviikko vai tiistai... hmm, silloin kyllä oli jumppa, joten varmaan keskiviikko, mutta toisaalta miksi nyt muistelisin, että se oli kuitenkin se tiistai... Ehkä se kuitenkin oli torstai?") eikä voinut jatkaa tarinaansa ennen kuin oli tarkistanut tämän yksityiskohdan, joten joskus saatoin jumittua vain katsomaan useammaksi minuutiksi, kun hän esimerkiksi tarkisti puhelimestaan miten asia nyt tarkalleen menikään, vaikka sillä ei ollut MITÄÄN merkitystä.
Illanvietoissa oli jotenkin panttivankimainen olo, kun kuunteli muiden hauskoja juttuja ja naurunremakkaa, mutta itse oli jumittunut tämän yhden henkilön seuraan kuuntelemaan sellaista puoli tuntia kestävää monologia.
Mulla oli tuollainen työkaveri, onneksi hän on nyt eläköitynyt. Nousee vieläkin verenpaine kun ajattelenkin kys. tyyppiä. Nykyään pidän jatkuvaa äänessä olemista henkisenä väkivaltana. Häntä tietysti vihasivat kaikki muutkin, samasta syystä.
Eikä auttanut vaikka sanoin että nyt ollaan hiukan aikaa hiljaa kun minä luen kirjaa. Vastaus kuului joo totta kai, ja monologi jatkui samantien. Olimme kerran samaan aikaan kahdestaan töissä 2 h 15 min, ja koko tämän ajan (täysin liioittelematta ja oikeasti) työkaveri puhui lähestulkoon henkensä edestä. Täysin taukoamatta. Meinasin purskahtaa itkuun kun olin niin loppu.
Kuvottava ihmistyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiset ihmiset ovat oikeasti todella uuvuttavaa seuraa.
Minulla on myös tuollainen ystävä ja hänen näkemiseen varaudun henkisesti päiviä etukäteen. Jos hänellä ei ole mitään kerrottavaa omasta elämästään, niin hän kyllä hyvin avoimesti ja yksityiskohtaisesti kertoo ystäviensä ja sukulaistensa asioista. En ole ikinä edes tavannut hänen tarinoidensa päähenkilöitä, mutta tuntuu kuin tuntisin heidät vuosien ajalta. Tiedän kaikkien ihmissuhdekuviot, traumat, sairastumiset, työpaikat yms. Ja en voi kuin olettaa, että minunkin asioistani tietää laaja piiri. Itseasiassa kerran kun ystäväni esitteli minut uudelle tapailukumppanilleen, niin hän sanoi useaan otteeseen keskustellessamme, että "joo, X kertoikin tästä jo", kun mainitsin jotakin itsestäni tai omasta elämästäni. Vaikka minulla ei varsinaisia salaisuuksia olekaan, niin on epämukavaa ajatella, että joku on pitänyt minusta tuntien monologeja joillekin täysin tuntemattomille henkilöille.
Ystäväni pitää niin pitkiä puheita, että välillä pohdin onko hänellä kidukset vai miten hän saa henkeä. Toki usein hänellä tuntuukin henki loppuvan ja puheääni muuttuu todella narisevaksi ja pistäväksi.
Sanoisit hänelle, että pidä taukoa tuossa sun monologissa. Tai tee kuten hän, että et kommentoi hänen juttuihinsa, vaan puhut sitkeästi omia asioitasi tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala ihmistyyppi, tunnen samanlaisen. Hän korostaa jatkuvasti itseään ja kertoo myös omien tuttaviensa asiat joita minä en tunne.
No kaveriporukassa oli yks aito juoruakka. Se tutustui niin paljon kaikkiin lähiön ihmisiin kuin ehti ja juorusi meille heidän asiansa. Se oli tosi utelias ja kova juoramaan. Mitä tahansa sille naisille kertoi, varmasti meni seuraavalle ihmiselle. Tuo nainen kun tapasi pysähtyä jokaisen kanssa juttelemaan. Mutta minäkin tiesin monen asiat, halusinpa tai en.
Mulla oli samanlainen kaveri. Yllättävän monta vuotta jaksoin kuunnella sitä puhetulva hänen omista ja kaikkien muidenkin asioista. Katkaisin ystävyyden, kun tajusin että minunkin asiat leviää ympäri kyliä hänen kauttaan enkä näin ollen voinut pitkään aikaan puhua yksityisistä asioista. Pelkkä pinnallinen jutustelu ei ystävyyden tarkoitusta minusta täytä. En ole katunut.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Mulla on työkaveri, joka on samanlainen. Hän kertoo täysin yhdentekevistä asioita todella seikkaperäisesti ja vaikka hänet keskeyttäisi tai koittaisi vaihtaa puheenaihetta, niin "eikun odota, mä kerron tän loppuun". Sosiaalisesti älykäs ihminen näkee ja ymmärtää milloin hänen tarinansa ei kiinnosta ja antaa keskustelun soljua pois alkuperäisestä aiheesta, mutta tämä henkilö haluaa välttämättä kertoa juttunsa loppuun, vaikka muita ei kiinnostaisi. Kerran lounastauolla hän innostui kertomaan mulle mitä kaikkia karkkeja hän tykkää valita irtokarkkihyllystä (mitä väliä?) ja kerran hän kertoi mitä hänen ystävän häissä tarjoiltiin viisi vuotta sitten (oli kuulemma aivan ihanan kermaista possukastiketta) ja millaisia aktiviteetteja siellä oli. Varmaan sanomattakin selvää, että kukaan ei näitä asioita häneltä kysynyt eikä ketään kiinnostanut.
Kaikkein inhottavinta on, kun hän kesken selostuksen jumittuu johonk
Hyi kamala, miten rasittava ihminen! Panttivankina olo kuvaa asiaa täydellisesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala ihmistyyppi, tunnen samanlaisen. Hän korostaa jatkuvasti itseään ja kertoo myös omien tuttaviensa asiat joita minä en tunne.
No kaveriporukassa oli yks aito juoruakka. Se tutustui niin paljon kaikkiin lähiön ihmisiin kuin ehti ja juorusi meille heidän asiansa. Se oli tosi utelias ja kova juoramaan. Mitä tahansa sille naisille kertoi, varmasti meni seuraavalle ihmiselle. Tuo nainen kun tapasi pysähtyä jokaisen kanssa juttelemaan. Mutta minäkin tiesin monen asiat, halusinpa tai en.
Mulla oli samanlainen kaveri. Yllättävän monta vuotta jaksoin kuunnella sitä puhetulva hänen omista ja kaikkien muidenkin asioista. Katkaisin ystävyyden, kun tajusin että minunkin asiat leviää ympäri kyliä hänen kauttaan enkä näin ollen voinut pitkään aikaan puhua yksityisistä asioista. Pelkkä
Sama. Jotenkin hän vielä onnistuu saamaan ihmiset puhumaan itselleen henkilökohtaisia asioitaan. On pakko olla todella tarkkana, ettei itse paljasta itsestään hänelle liikaa. Pelkään kyllä, että hän keksii päästään puuttuvia kohtia tarinoihinsa, joten niitä itsestä leviäviä tarinoita ei voi täysin kontrolloida.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Mulla on työkaveri, joka on samanlainen. Hän kertoo täysin yhdentekevistä asioita todella seikkaperäisesti ja vaikka hänet keskeyttäisi tai koittaisi vaihtaa puheenaihetta, niin "eikun odota, mä kerron tän loppuun". Sosiaalisesti älykäs ihminen näkee ja ymmärtää milloin hänen tarinansa ei kiinnosta ja antaa keskustelun soljua pois alkuperäisestä aiheesta, mutta tämä henkilö haluaa välttämättä kertoa juttunsa loppuun, vaikka muita ei kiinnostaisi. Kerran lounastauolla hän innostui kertomaan mulle mitä kaikkia karkkeja hän tykkää valita irtokarkkihyllystä (mitä väliä?) ja kerran hän kertoi mitä hänen ystävän häissä tarjoiltiin viisi vuotta sitten (oli kuulemma aivan ihanan kermaista possukastiketta) ja millaisia aktiviteetteja siellä oli. Varmaan sanomattakin selvää, että kukaan ei näitä asioita häneltä kysynyt eikä ketään kiinnostanut.
Kaikkein inhottavinta on, kun hän kesken selostuksen jumittuu johonk
Oh no. Tuosta tuli elävästi mieleen ystäväni, johon hiljattain otin etäisyyttä pidemmäksi aikaa. Hänen elämäntilanteensa oli vaikeahko, ja siksi jaksoin kuunnella turhanpäiväisten asioiden vatvomista noin vuoden suunnilleen kerran kuussa. Lopulta oli pakko harventaa tapaamisia rankasti. Nähtiin pari viikkoa sitten pitkästä aikaa ja tilanne näyttää parantuneen.
Mutta tuo jumittuminen oli ehkä kaikkein rasittavinta. "Niin, sitten se laittoi mulle silloin vappuaattona viestin, odotas, siinä luki että sillä on ikävä, eikun, mitä siinä luki, odotas tarkistan (tässä välissä selaili WA-viestejä viisikin minuuttia), niin eikun se laittoi että ikävä ja sydänhymiö. Niin se laittoi. Ja sitten tiistaina tuli toinen viesti että, odotas mitä siinä lukikaan, se laittoi jonkun hymiön mutta... Juu tuollainen aurinkolasihymiö, mitä sekin tarkoittaa ja....." Tätä kun kuuntelee kolmekin tuntia ilman taukoa niin alkaa kasetti hajota totaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On oikeasti kiva ihminen. Siis ns järkevä ja fiksu tyyppi, ihan huumorintajuinen, ei pätkääkään ylimielinen ja pitää kaikkia ihmisiä samanarvoisina, hyväsydäminen. Mutta se järkyttävä puhetulva. En vaan jaksa enää. AP
Ei pidä kaikkia ihmisiä samanarvoisia. Pitää itseään tärkeämpänä kuin esimerkiksi sinua. Todennäköisesti käyttäytyy samoin myös muita kohtaan.
Jos pitää kaikkia ihmisiä samanarvoisina, ei käyttäydy kuvailemallasi tavalla. Voihan väittää silmät pyöreinä, että pitää samanarvoisina, mutta eivät ne sanat mitään merkkaa, vain käytös ratkaisee.
Kannattaa vähentää kanssakäyminen minimiin ja miettiä, miten muuten voisi ja haluaisi oman kallisarvoisen aikansa käyttää. Pitää muistaa, että tuo ihminen ei kuluta aikaasi ja voimavarojasi vain tavatessanne, vaan silläkin on hintansa, että jäät miettimään pahantuulisena tapaamista jälkikäteen. Negatiivinen mieliala syö energiaa kaikelta muulta kivalta ja hyödylliseltä, tekee elämästä raskaampaa.
Jos kyse sukulaisesta tai on joku moraalinen velvoite tai vaikka kiitollisuudenvelka, miksi ei voi katkaista noin vain välejä, kannattaa yrittää minimoida tapaamiset sekä määrällisesti että kestoltaan. Kannattaa myös miettiä erilaisia strategioita, kuinka saa tapaamisen aikana ja sen jälkeen pidettyä oman henkisen ryhtinsä niin, ettei ko. ihmisen törppö käytös aiheuta itselle niin paljon mielialan laskua ja energianmenetystä. Jos taas ihmiseen ei ole "pakko" pitää yhteyttä, kannattaa asteittaisesti vähentää kanssakäymistä ja lopulta lopettaa kokonaan.
Oma pulinaystäväni, jolla riittää juttua liikaakin, on saanut jo töissä esimiehiltä pari huomautusta siitä, että suu käy koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankala ihmistyyppi, tunnen samanlaisen. Hän korostaa jatkuvasti itseään ja kertoo myös omien tuttaviensa asiat joita minä en tunne.
Se onkin erikoista, miten joidenkin ihmisten on vain "pakko" saada täyttää sosiaalinen tila omalla äänellään ja selostaa vaikka muiden asioita tai vaikka televisio-ohjelman tapahtumia, jos ei ole omaa kerrottavaa. Onkohan kyse jostain huonosti tunnistetusta pakko-oireisesta häiriöstä jopa?
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tyypin, omassa tuttavapiirissäni taitaa olla yksi samanlainen.
En tiedä, millainen tämä sun tuttavasi on, mutta mun kaverilla on sellainen jännä piirre, että tämä monologi omista asioista ja itsestä tulee esiin vain silloin, kun ollaan kaksin tai jossakin hyvin pienessä ja tutussa porukassa. Jos koolla on enemmän ihmisiä, hän on oikeastaan hyvin hiljainen. Niinpä mä kutsun hänet aina pikkujoulubileisiin ja vappubrunssille, mutta en tapaa enää oikeastaan koskaan kaksin tai pienellä porukalla. Kaveruus on säilynyt, mutta mun ei tarvitse kuormittaa itseäni monologilla.
Kuulostaa siltä, että hänellä voisi olla mt-ongelma. Esim. masentuneen ihmisen koko maailma pyörii vain hänen itsensä ympärillä, muihin asioihin, ihmisiin ja keskustelunaiheisiin ei tunnu olevan kiinnostusta (eikö ole energiaa?) ja siksi ollaan hiljaa, kun muut ovat sosiaalisia. Sitten kun saadaan ilmainenterapeutti... ei kun anteeksi, "ystävä" kahdenkesken kuulolle, niin sitten sitä monologia tulee.
Voi olla, että projisoin liikaa omia kokemuksiani ja meni siksi metsään tämä veikkaus. Mutta hyvän tavan olet keksinyt selvitä ko. ihmisestä niin, että saat toteutettua "sosiaalista velvollisuuttasi" ja pidettyä häntä mukana (voi olla hänelle kuitenkin tärkeää) mutta niin, ettet itse joudu siitä maksamaan kohtuutonta hintaa.
Olin kerran tilanteessa, jossa avioparin molemmat osapuolet tuijottivat minua kiinteästi ja kertoivat omaa juttuaan päällekkäin. Kumpikin paatti ja paatti, eikö minulla ollut mahdollisuutta kuunnella kumpaakaan. Kai he tajusivat itsekin tilanteen ja ehkä kilpailivat huomiosta, kumpaa kuuntelen.
En kumpaakaan. Istuin tyrmistyneenä ja mietin ulospääsyä mahdollisimman nopeasti. Join kahvin, kiitin ja lähdin. Sinne ne jäi papattamaan.
Äärettömän kiusallista!
Minulla oli sama. Ihmettelin miksi olin niin väsynyt hänen tapaamisen jälkeen mutta sitten kuulin energiansyöjistä. Hän on juuri sellainen. Vain hänen asiat on tärkeitä
https://www.terve.fi/artikkelit/nain-tunnistat-ja-torjut-energiavarkaan
Tuossa vielä artikkeli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset ovat pinnalliseksi tuttavuudeksi ja isompien tapaamisten jäänrikkojaksi sopiva ihmistyyppi. Mutta eivät ole niin kiinnostuneita kenestäkään, että sopisivat ystäviksi.
Hiton hyvin sanottu, se on juuri noin
Kyllä kyllä. Osaavat rikkoa jäätä ja vapauttaa tunnelmaa, koska eivät kauheasti häpeile mitään tai ole edes kovin tietoisia itsestään. Mutta keskittymis- ja empatiakyvyssä, kuuntelutaidoissa sekä tilannetajussa heillä on yleensä sen verran puutteita, että aito ystävyys heidän kanssaan on aika mahdotonta.
Ymmärrän, mitä tässä ajetaan takaa, mutta annan vastakkaisen esimerkin ja tulkinnan. Eräs tuntemani ihminen oli sosiaalinen, toimelias, kiinnostunut yhteiskunnasta, luki paljon, oli koulutuksen ja työuran myötä tottunut "emäntä", pystyi puhumaan kenelle tahansa jne. - ehkä vähän "epäsuomalaista", kliseisesti ilmaistuna. Näennäisesti siis priimatyyppi murtamaan jäätä ja "vapauttamaan tunnelmaa". Mutta. Jossain kohtaa havahduin, että tämä paljon tapahtumia, reissuja ja bileitä järjestävä ihminen ei itse tullut kutsutuksi muiden bileisiin (tai vain hyvin harvoin), niiden jotka vakkareina kävivät hänen järkkäämissään jutuissa. Hän sitä valitteli ja ihmetteli, samoin sitten minäkin pidemmän aikaa, että miksei kutsuta. Mutta sitten minulle sanoi eräs puolituttu (kaveripiirin ulkosyrjällä oleva), että toistuvasti on ennen kekkereitä keskustelut, voiko tuota "Minnaa" kutsua mukaan ja poikkeuksetta tilanne oli, että ei voinut. Syy? Se, että "Minna" ei pystynyt ikään kuin lainkaan kontrolloimaan omia mielialojaan. Jos hän oli hyvällä tuulella, hän toi sen ilmi kaikessa ja oli hauskaa ja iloista takuuvarmasti koko porukalla riippumatta siitä, oliko porukkaa kolme vai kolmekymmentä. Aivan vastaavasti, jos hän oli huonolla tuulella, hän pystyi pilaamaan tunnelman koko porukalta. Pelkästään olemalla paikalla ns. omana itsenään. Tämä sosiaalinen ihminen olikin siis faktisesti suuri riski juhlien tai tapahtuman järjestäjien kannalta, jotka kuitenkin miettivät, millainen dynamiikka minkäkinlaisesta porukasta yksilöineen muodostuu. Se oli tosi surullista kuulla ja myös itse tajuta, että juuri noinhan asia on.
Alue: Aihe vapaa
Eikö ex-ystäväsi olisi voinut jäsennellä ajatuksiaan puhumalla ääneen vaikka puhelimen nauhurille? Ymmärrän oikein hyvin, että joskus raja tulee vastaan eikä ystävän tehtävä toisaalta olekaan toimia palkattomana kuuntelijana tuntikaupalla per viikko. Mutta nuo molemmat hänen saamansa diagnoosit vaikuttavat varmaan niin, että hänelle on poikkeuksellisen vaikeaa hahmottaa vastavuoroisuutta ja sopivaa sosiaalista käytöstä. Yleensä ne tuottavat riittävästi vaikeuksia vain jomman kumman diagnoosin saaneillekin.