Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystävä kuormittaa puhetulvallaan
24.06.2024 |
Mulla on kaveri, jota näin muutaman kuukauden tauon jälkeen viikonloppuna. Kiva ihminen, mutta.
Se puhetulva on aivan järkyttävä! Hän puhuu koko ajan ja vain itsestään. Selostaa yksityiskohtaisesti ja luetellen ja kerraten oman elämänsä kuulumisia ja suunnitelmia. Hän ei koskaan kysy, mitä minulle kuuluu. Jos yritän saada sanottua jotakin väliin, hän kuuntelee ehkä pari lausetta, keskeyttää sitten ja kääntää puheen itseensä. Ja hän puhuu lähes taukoamatta. Oikeasti, katsoin kerran kellosta, että istuttuaan autoon kyytiini hän puhui 25 minuuttia taukoamatta itsestään, en saanut sanaakaan väliin!
Olen näiden tapaamisten jälkeen tosi väsynyt ja ärtynyt, kaikkea muuta kuin hyvällä mielellä. Ei tee mieli nähdä koko ihmistä.
Kuinka joku voi olla noin järkyttävän itsekeskeinen? Kuinka ei huomaa, että ystävä ei ole saanut sanottua sanaakaan parituntisen tapaamisen aikana?
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiltä puhetta tulee ja tulee... Kaikkein pahinta on kun jotain samaa juttua jauhetaan joka on ennenkin jo jauhettu puhki...
Siinä sitä on kuulijalla olo, että olenko minä se tyhmä joka viitsii tätä kuunnella vai onko tuo tosiaan niin tyhmä ettei muista tästä jo jauhaneen moneen kertaan...
Se muuten on hauska tunne kun toinen alkaa tohkeissaan selostaa jotain asiaa ja sitten olet ihan wtf tuo juttu on kerrottu jo! Että jauhaako se noin samoin sanavalinnoin sitä kaikille muillekin ettei muista juuri sulle kertoneensa vai mikä... Itse en jaksa samoja juttuja kertoa edes eri ihmisille, saati sama juttu samalle ihmiselle moneen kertaan :D
Mulle on käynyt niin, että ollaan yhdessä koettu se tapahtuma niin toinen selittää sitä minulle ihan kuin en olisi ollut paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän tähän liittyen: Miksi jotkut ihmiset kertovat aina niitä samoja asioita? Mulla on työkaveri (puhelias, mutta ei nyt onneksi tuollainen monologin pitäjä kuin AP kertoi) ja hän kertoo jatkuvasti samoja asioita. Tiedän jo, kun juttu alkaa, että mikä tällä kertaa on puheenaiheena. Jotenkin vähän surullista on se, että ihminen on alle viisikymppinen, mutta lähes kaikki hänen asiansa käsittelevät nuoruuden tapahtumia. Kertoo uudelleen ja uudelleen hassuista teinivuosiensa poikaystävistä, bileistä, kielikurssista... samoja juttuja viidettä kertaa! Eikö ihan oikeasti muista, että on jo kertonut nämä useamman kerran vai eikö vain välitä?
Tällaiset ovat pinnalliseksi tuttavuudeksi ja isompien tapaamisten jäänrikkojaksi sopiva ihmistyyppi. Mutta eivät ole niin kiinnostuneita kenestäkään, että sopisivat ystäviksi.
Kuulostaa minun kaveriltani. Jaon oikeasti kyllä ihanakin; apuun voi luottaa, jos itsellä on jotain murhetta jne. Mutta aamulla kun saa silmät auki, alkaa puhuminen. Voi selostaa pitkän kaavan mukaan ihan jonkun arkisenkin asian, kuten miten tykkää tietynlaisesta kananmunasta, mutta ei taas toisella tapaa valmistetusta jne.
Ei tätä pysty oikeastaan selittämään kenellekään, joka ei tunne ketään tällaista.
Enkä todellakaan pistä välejä poikki. Mutta sen olen oppinut, että puhelimeen vastaamista kannattaa harkita tai ainakin pitää olla hands free.
Olet ap varmaan sanonut hänelle tästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksineläjät on joskus tuollaisia. Jos on kotona aina hiljaisuudessa niin sitten se puhetulva ryöppyää usein hallitsemattomasti kun tapaa jonkun.
Toi 25 minuuttia on vasta verryttelyä.
Ajelin kerran kaverini kyydissä yli 4 tunnin matkan. Ei hetkeäkään hiljaa. Kun yritin kertoa jotain omaa juttua tai näkemystäni hänen kertomaan, hän keskeytti puhumalla päälle. No, luovutin ja istuin hiljaa. Hän ei edes huomannut, että olin monta tuntia hiljaa. Tai sitten huomasi ja oli tyytyväinen, että ymmärsin kuunnella hänen juttujaan.
Tämä ihminen on sydämellinen ja mukava. En ymmärrä miksi kaikkien serkkujen ja sukulaisten jutut pitää minulle selvittää, kun en heitä tunne.
Toistaiseksi yritän luovia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiltä puhetta tulee ja tulee... Kaikkein pahinta on kun jotain samaa juttua jauhetaan joka on ennenkin jo jauhettu puhki...
Siinä sitä on kuulijalla olo, että olenko minä se tyhmä joka viitsii tätä kuunnella vai onko tuo tosiaan niin tyhmä ettei muista tästä jo jauhaneen moneen kertaan...
Se muuten on hauska tunne kun toinen alkaa tohkeissaan selostaa jotain asiaa ja sitten olet ihan wtf tuo juttu on kerrottu jo! Että jauhaako se noin samoin sanavalinnoin sitä kaikille muillekin ettei muista juuri sulle kertoneensa vai mikä... Itse en jaksa samoja juttuja kertoa edes eri ihmisille, saati sama juttu samalle ihmiselle moneen kertaan :D
Mulle on käynyt niin, että ollaan yhdessä koettu se tapahtuma niin toinen selittää sitä minulle ihan kuin en olisi ollut paikalla.
Minullekin mutta niin että hän laittoi tarinaan minun kohdalleni toisen henkilön 😂
Vierailija kirjoitti:
Toi 25 minuuttia on vasta verryttelyä.
Ajelin kerran kaverini kyydissä yli 4 tunnin matkan. Ei hetkeäkään hiljaa. Kun yritin kertoa jotain omaa juttua tai näkemystäni hänen kertomaan, hän keskeytti puhumalla päälle. No, luovutin ja istuin hiljaa. Hän ei edes huomannut, että olin monta tuntia hiljaa. Tai sitten huomasi ja oli tyytyväinen, että ymmärsin kuunnella hänen juttujaan.
Tämä ihminen on sydämellinen ja mukava. En ymmärrä miksi kaikkien serkkujen ja sukulaisten jutut pitää minulle selvittää, kun en heitä tunne.
Toistaiseksi yritän luovia...
Ihan kuin äitini. Välttelen nykyään pitkiä automatkoja hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Empatiakyky tarkoittaa kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. Sitähän tuollaisella ei todellisuudessa kovinkaan paljon ole vaikka on niin "fiksu ja hyväsydäminen" 🤔
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset ovat pinnalliseksi tuttavuudeksi ja isompien tapaamisten jäänrikkojaksi sopiva ihmistyyppi. Mutta eivät ole niin kiinnostuneita kenestäkään, että sopisivat ystäviksi.
Hiton hyvin sanottu, se on juuri noin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kaveri joka ei kysy minulta koskaan mitään, edes että miten voin.
Aloittaa aina yhteydenpidot valittamalla jostain mitä hänelle sattunut. Sitten valittaa oman elämänsä ja tuttujensa asiat, sen jälkeen keskustelee kaikesta rahakeskeisestä ja lopuksi ikäänkuin yrittäisi hyötyä minusta ja minun kontakteista.
Olin alkuvuodesta onnettomuudessa ja sain murtuman, niin kertaakaan ei kysynyt miten voin, olenko parantumassa. Ennemminkin vältteli koska hänellä ei ollut vaivaa minkä kanssa kilpailla minun suhteen!
Rasittavia energiasyöppöjä tuollaiset "kaverit".
Vierailija kirjoitti:
Toi 25 minuuttia on vasta verryttelyä.
Ajelin kerran kaverini kyydissä yli 4 tunnin matkan. Ei hetkeäkään hiljaa. Kun yritin kertoa jotain omaa juttua tai näkemystäni hänen kertomaan, hän keskeytti puhumalla päälle. No, luovutin ja istuin hiljaa. Hän ei edes huomannut, että olin monta tuntia hiljaa. Tai sitten huomasi ja oli tyytyväinen, että ymmärsin kuunnella hänen juttujaan.
Tämä ihminen on sydämellinen ja mukava. En ymmärrä miksi kaikkien serkkujen ja sukulaisten jutut pitää minulle selvittää, kun en heitä tunne.
Toistaiseksi yritän luovia...
Minun on vaikea mieltää itsekeskeistä ja häpeämättömästi päälle puhuvaa ihmistä sydämelliseksi ja mukavaksi. Voisi kuvitella, että se sydämellisyys ja mukavuus näkyisi käytöksessä vähän selkeämmin. Myönnän suoraan, että olen saanut sosiaalisesti taidottomista pajattajista tarpeekseni eivätkä heidän hyvät ominaisuutensa kompensoi niin paljoa, että jaksaisin heitä enää ystävinä. Monesti pajatustaipumukseen on yhdistynyt muutakin epämiellyttävää kuten epäluotettavuutta, elämänhallinnan ongelmia (joista on koitunut harmia myös muille) ja tarvetta provosoida tai piikitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset ovat pinnalliseksi tuttavuudeksi ja isompien tapaamisten jäänrikkojaksi sopiva ihmistyyppi. Mutta eivät ole niin kiinnostuneita kenestäkään, että sopisivat ystäviksi.
Hiton hyvin sanottu, se on juuri noin
Kyllä kyllä. Osaavat rikkoa jäätä ja vapauttaa tunnelmaa, koska eivät kauheasti häpeile mitään tai ole edes kovin tietoisia itsestään. Mutta keskittymis- ja empatiakyvyssä, kuuntelutaidoissa sekä tilannetajussa heillä on yleensä sen verran puutteita, että aito ystävyys heidän kanssaan on aika mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
On oikeasti kiva ihminen. Siis ns järkevä ja fiksu tyyppi, ihan huumorintajuinen, ei pätkääkään ylimielinen ja pitää kaikkia ihmisiä samanarvoisina, hyväsydäminen. Mutta se järkyttävä puhetulva. En vaan jaksa enää. AP
Mulla oli samanlainen ystävä, syyksi paljastui myöhemmin saadut ADHD ja autismidiagnoosit ja vielä keskivaikea masennus, jonka aikana tämä puheripuli oli pahimmillaan. Ihana ihminen, mutta samat asiat 3-4h monologipuheluina monta kertaa viikossa ja vielä viesteinä ja ääniviesteinä siihen päälle. Oikeasti puheluiden aikana pystyi vaikka katsomaan leffaa ja kommentoimaan vaan väliin jotain tyyliin "voi ei, aivan niin, totta, hmmm, kyllä, onpa harmi". Todella raskasta, jos illasta menee 4h siihen, että kuuntelee vaan toisen pulinoita, vaikka minulla olisikin teknisesti aikaa siihen.
Ystävä kertoi, että puhumalla ääneen tällä tavalla hän jäsentelee asioita itselleen, eli käytännössä terapioi itseään kuuntelijan välityksellä. En halunnut olla enää terapeutti 5 vuoden jatkuvan pulinan jälkeen, joten hiljalleen vähensin puheluihin vastaamista, viesteihin vastaamista, pidensin vastausvälejä, ja lopulta en enää viestitellyt ollenkaan. Tunne tuntuu onneksi olevan molemminpuolinen jo 2 vuoden ajan.
Sääli. Tunnettiin kuitenkin melkein 30 vuotta.
Joo, monet meistä on opetettu lapsena kuuntelemaan kohteliaasti, mitä toisella on sanottavaa. Valitettavasti tämä ei päde ap:n mainitsemaan ihmistyyppiin, joka ei ymmärrä vastavuoroisesti kysyä, mitä kuuluu. Tiedän ihmistyypin ja sellaisen kanssa on todella läkähdyttävän kuormittavaa olla tekemisissä, vaikka kuinka yrittäisi ymmärtää ja olla ystävällinen. Näin vanhemmiten olen oppinut sanomaan tällaiselle ihmiselle suoraan heti kättelyssä, että minullla on kiire tms., jos ei jaksa kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa minun kaveriltani. Jaon oikeasti kyllä ihanakin; apuun voi luottaa, jos itsellä on jotain murhetta jne. Mutta aamulla kun saa silmät auki, alkaa puhuminen. Voi selostaa pitkän kaavan mukaan ihan jonkun arkisenkin asian, kuten miten tykkää tietynlaisesta kananmunasta, mutta ei taas toisella tapaa valmistetusta jne.
Ei tätä pysty oikeastaan selittämään kenellekään, joka ei tunne ketään tällaista.
Enkä todellakaan pistä välejä poikki. Mutta sen olen oppinut, että puhelimeen vastaamista kannattaa harkita tai ainakin pitää olla hands free.
Asperger?
Itse olen valitettavasti papupata, mutta olen opetellut kysymään muiden kuulumiset ja kuuntelen mielelläni muita. Vaikka olen puhelias, minäkään en jaksa kuunnella näitä tunnin tai puolen tunnin ajatuksenvirtamaisten monologin pitäjiä. Löytyy yksi tällainen lähipiiristä. Olen harventanut yhteydenpitoa häneen.
Kuulostaa tutulta. Oma äitini on samanlainen puhetulvailullaan.
Jatkuvasti puhuu mitä ystäville on sattunut, omista menneisyyden traumoistaan ja valittaa miten pskaa kaikki on. Hän vielä tosiaan ihmettelee miksi ystävät ovat kaikonneet. Hemmetti, jos perheenjäsenenä on raskasta kuunnella toistuvia monologeja asioista, jotka on kuultu monia kertoja, ei ihme jos perheen ulkopuolella ihmiset eivät sitä jaksa. Ja kaikki on tietysti oman lapsuuden vika että nyt vanhana on paha olla. Huh huh.
Alue: Aihe vapaa
No kaveriporukassa oli yks aito juoruakka. Se tutustui niin paljon kaikkiin lähiön ihmisiin kuin ehti ja juorusi meille heidän asiansa. Se oli tosi utelias ja kova juoramaan. Mitä tahansa sille naisille kertoi, varmasti meni seuraavalle ihmiselle. Tuo nainen kun tapasi pysähtyä jokaisen kanssa juttelemaan. Mutta minäkin tiesin monen asiat, halusinpa tai en.