Lue keskustelun säännöt.
Ystävä kuormittaa puhetulvallaan
Mulla on kaveri, jota näin muutaman kuukauden tauon jälkeen viikonloppuna. Kiva ihminen, mutta.
Se puhetulva on aivan järkyttävä! Hän puhuu koko ajan ja vain itsestään. Selostaa yksityiskohtaisesti ja luetellen ja kerraten oman elämänsä kuulumisia ja suunnitelmia. Hän ei koskaan kysy, mitä minulle kuuluu. Jos yritän saada sanottua jotakin väliin, hän kuuntelee ehkä pari lausetta, keskeyttää sitten ja kääntää puheen itseensä. Ja hän puhuu lähes taukoamatta. Oikeasti, katsoin kerran kellosta, että istuttuaan autoon kyytiini hän puhui 25 minuuttia taukoamatta itsestään, en saanut sanaakaan väliin!
Olen näiden tapaamisten jälkeen tosi väsynyt ja ärtynyt, kaikkea muuta kuin hyvällä mielellä. Ei tee mieli nähdä koko ihmistä.
Kuinka joku voi olla noin järkyttävän itsekeskeinen? Kuinka ei huomaa, että ystävä ei ole saanut sanottua sanaakaan parituntisen tapaamisen aikana?
Kommentit (265)
Suu auki ja kerro miltä tuntuu!
Huoh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suu auki ja kerro miltä tuntuu!
Huoh...
Luitko ketjua ollenkaan? Useampi kirjoittaja on kertonut, että heitä ei edes kuunnella tai kaveri saattaa jatkaa papattamista ihan kiusallaan, kun ovat huomauttaneet ikävästä käytöksestä. On helppoa olla "huoh", jos et ole itse koskaan ollut tällaisen ihmisen kanssa tekemisissä. Useissa tapauksissa ainoa tepsivä keino on katkaista välit huonotapaiseen puheripulikoneeseen.
Mulla oli pari viikkoa sitten syntymäpäivä. Ystävä soitti ja onnitteli ja puhui sitten tunnin itsestään. Näin on aina. Hän ja hänen elämänsä ja hänen asiansa ja hänen ilonsa ja surunsa ja valtava puhetulva, johon ei saa väliin sanottua mitään muuta kuin jotain ynähdyksiä, nekin tarpeettomia. Sen puhelun aikana jotain ihan oikeasti kuoli mun sisällä. Hän ei kertaakaan kysynyt minusta mitään.
Neljän tunnin monologipuhelun jälkeen laitoin numeron estoon.
Pelkkää negatiivista muiden haukkumista ja oman elämän jankkaamista.
En jaksa enkä välitä.
Pari kertaa yritin sanoa jotain väliin mutta huusi päälle ja paasaus vaan jatkui .
On yrittänyt soittaa senkin jälkeen monta kertaa. Luuri pysyy kiinni tuon kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiltä puhetta tulee ja tulee... Kaikkein pahinta on kun jotain samaa juttua jauhetaan joka on ennenkin jo jauhettu puhki...
Siinä sitä on kuulijalla olo, että olenko minä se tyhmä joka viitsii tätä kuunnella vai onko tuo tosiaan niin tyhmä ettei muista tästä jo jauhaneen moneen kertaan...
Se muuten on hauska tunne kun toinen alkaa tohkeissaan selostaa jotain asiaa ja sitten olet ihan wtf tuo juttu on kerrottu jo! Että jauhaako se noin samoin sanavalinnoin sitä kaikille muillekin ettei muista juuri sulle kertoneensa vai mikä... Itse en jaksa samoja juttuja kertoa edes eri ihmisille, saati sama juttu samalle ihmiselle moneen kertaan :D
Mulle on käynyt niin, että ollaan yhdessä koettu se tapahtuma niin toinen selittää sitä minulle ihan kuin en olisi ollut paikalla.
Ootteko koskaan miettinyt, että jollakin saattaa olla vaikkapa alkava muistisairaus tai joku muu sairaus taustalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaiset ihmiset ovat niin hauskoja, jotka kertovat saman tapahtuman uudelleen ja uudelleen ja joka kerta aivan eri versiona. Valehtelevatko vai ovatko vain huonomuistisia? Höpinä loppuu, kun keskeyttää sanoen, että eihän siinä noin viimekerralla kertoessasi käynyt.
Minullakin oli sellainen energiasyöppö ystävänä. Hän jaksoi jauhaa tuntikausia omista asioistaan, miehensä asioista, työkavereiden asioista ja niin edelleen. Hän tuntui olettavan, että minua kauheasti kiinnosti nämä jorinat mm. siitä millainen parisuhde hänen pomollaan on.
Yllättävän monta vuotta jaksoin aina kuunnella niitä monologeja ja olin aina tapaamisten jälkeen todella väsynyt. Sitten ymmärsin että minä olen hänelle lähinnä sellainen sylkykuppi jolle hän halusi purkaa kaikki "jännittävät tapahtumat ". Minunkin elämässäni tapahtui vaikka mitä, mutta niistä ei keskusteltu kuin ehkä yhden lauseen verran kerrallaan.
Ystävyys on nykyään entistä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkea ei pidä diagnooseilla selittää. Sekin on inhottava piirre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka joku ei kerro omia kuulumisiaan?
Vierailija kirjoitti:
Neljän tunnin monologipuhelun jälkeen laitoin numeron estoon.
Pelkkää negatiivista muiden haukkumista ja oman elämän jankkaamista.
En jaksa enkä välitä.
Pari kertaa yritin sanoa jotain väliin mutta huusi päälle ja paasaus vaan jatkui .
On yrittänyt soittaa senkin jälkeen monta kertaa. Luuri pysyy kiinni tuon kohdalla.
Neljän tunnin? Ongelmia rajojen asettamisessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin yksi kuvaukseen sopiva "ystävä". Kerran kokeilin, kauanko voin olla puhumatta, ennen kuin hän kysyy minulta mitään. Melkein 45 min! Oltiin siis kahvilla ja hän alkoi jauhaa elämästään. Lopulta kysyi minulta "mitä sä olisit tässä tilanteessa tehnyt?". Vastasin jotain ja puhe jatkui siirtyen aiheesta toiseen. Parin tunnin kahvittelun jälkeen hänellä oli jo kiire takaisin kotiinsa ja hyvästeltiin. Kertaakaan ei kysynyt, mitä minulle kuuluu. Sittemmin en ole hänen kanssaan kahville "ehtinyt".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiltä puhetta tulee ja tulee... Kaikkein pahinta on kun jotain samaa juttua jauhetaan joka on ennenkin jo jauhettu puhki...
Siinä sitä on kuulijalla olo, että olenko minä se tyhmä joka viitsii tätä kuunnella vai onko tuo tosiaan niin tyhmä ettei muista tästä jo jauhaneen moneen kertaan...
Se muuten on hauska tunne kun toinen alkaa tohkeissaan selostaa jotain asiaa ja sitten olet ihan wtf tuo juttu on kerrottu jo! Että jauhaako se noin samoin sanavalinnoin sitä kaikille muillekin ettei muista juuri sulle kertoneensa vai mikä... Itse en jaksa samoja juttuja kertoa edes eri ihmisille, saati sama juttu samalle ihmiselle moneen kertaan :D
Mulle on käynyt niin, että ollaan yhdessä koettu se tapahtuma niin toinen selittää sitä minulle ihan kuin en olisi ollut paikalla.
Mulle on käynyt niin, että ei koettu yhdessä ja kaveri selittää "muistatko sitä ja tätä". Juu, en muista. Toisille tuntuu olevan ihan sama kenen kanssa mitäkin tehdään/puhutaan, kunhan on joku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ajatellaan, että ihminen sosiaalistuu koko lapsuus- ja nuoruusikänsä, niin on erikoista, että meillä on Suomessa todella paljon ns. huonosti käyttäytyviä aikuisia. Se on vaikea kysymys, mitä on taustalla ja mikä on seurausta mistäkin. En haluaisi olla pessimisti (mutta olen), mutta tuntuu siltä, että jos ihminen ei ole noin 20. ikävuoteen mennessä oppinut ns. käyttäytymään seurassa ja kulloisenkin tilanteen vaatimalla tavalla, millä todennäköisyydellä hän oppii sen aikuisena?
Syynä on se, ettemme Suomessa puutu toisten käytökseen. Lapsuuden jälkeen ei siten saa mistään palautetta eikä kouliudu tavoille.
Muissa maissa huomautetaan herkemmin asioista, mutta me ihmettelemme keskustelupalstalla toisten käytöstä. Meidän kannattaisi ehdottomasti opetella pyytämään toisiltamme asioita.
Joillakin puheliailla voi olla hyvätkin jutut ja kiinnostaa elämä, mutta kuten joku sanoi, he myös hallitsevat puheellaan. Sitä voi olla noloa seurata sivusta, miten ryhmä antaa yhdelle tuollaisen valta-aseman.
Ryhmän pitäisi säädellä sitä, kuka saa kertoa kuulumisiaan. Ihanne olisi että jokainen saisi vähän tilaa tuoda omia asioitaan esille.
Yksittäinen ihminen ryhmässä ei pysty vaikuttamaan tilanteeseen, jos muut antavat kaiken huomion kovimmille puhujille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajatellaan, että ihminen sosiaalistuu koko lapsuus- ja nuoruusikänsä, niin on erikoista, että meillä on Suomessa todella paljon ns. huonosti käyttäytyviä aikuisia. Se on vaikea kysymys, mitä on taustalla ja mikä on seurausta mistäkin. En haluaisi olla pessimisti (mutta olen), mutta tuntuu siltä, että jos ihminen ei ole noin 20. ikävuoteen mennessä oppinut ns. käyttäytymään seurassa ja kulloisenkin tilanteen vaatimalla tavalla, millä todennäköisyydellä hän oppii sen aikuisena?
Syynä on se, ettemme Suomessa puutu toisten käytökseen. Lapsuuden jälkeen ei siten saa mistään palautetta eikä kouliudu tavoille.
Muissa maissa huomautetaan herkemmin asioista, mutta me ihmettelemme keskustelupalstalla toisten käytöstä. Meidän kannattaisi ehdottomasti opetella pyytämään toisiltamme asioita.
On eri asia huomauttaa toiselle asioista ja osata itse noudattaa samoja käytösnormeja. Esimerkiksi monille saksalaisille on tyypillistä se, että ojentavat ja kommentoivat milloin mistäkin mutta itse käyttäytyvät kuin siat pellossa. Eivät sotke mutta ovat tahdittomia, meluisia, röyhkeitä ja lapsellisia. Suomessa on ehkä ollut isompi ongelma se, että täällä ei eristäytyneisyyden ja enempi vähempi koko kansaa rasittavien ylisukupolvisten traumojen takia ole opittu elämään luontevasti muiden kanssa. Muut ihmiset on nähty joko rasitteina ja vihollisina tai sitten yleisönä omien juttujen pälpättämiselle. Myös perusturvan tunne on yhteydessä siihen, kuinka aidosti pystyy kohtaamaan toisen ihmisen. Turvattomaksi olonsa tunteva ihminen yleensä joko vetäytyy sosiaalisista tilanteista tai sitten kompensoi turvattomuuttaan itsekeskeisyydellä ja ylenpalttisella ulospäinsuuntautuneisuudella. Aika ja tietoisuuden lisääntyminen tekevät onneksi tässäkin tehtävänsä ja nykyään vuorovaikutustaitojen tärkeyttä jokapäiväisen elämän kannalta painotetaan aivan eri lailla kuin vielä vaikkapa vuosituhannen alussa.
Vierailija kirjoitti:
Minullakin yksi kuvaukseen sopiva "ystävä". Kerran kokeilin, kauanko voin olla puhumatta, ennen kuin hän kysyy minulta mitään. Melkein 45 min! Oltiin siis kahvilla ja hän alkoi jauhaa elämästään. Lopulta kysyi minulta "mitä sä olisit tässä tilanteessa tehnyt?". Vastasin jotain ja puhe jatkui siirtyen aiheesta toiseen. Parin tunnin kahvittelun jälkeen hänellä oli jo kiire takaisin kotiinsa ja hyvästeltiin. Kertaakaan ei kysynyt, mitä minulle kuuluu. Sittemmin en ole hänen kanssaan kahville "ehtinyt".
Tällainen muiden ihmisten käyttäminen omana viihdykkeenään on todella ärsyttävää. Tätä harrastaa myös monet, jotka ajavat työkseen paljon autolla. Ovat tottuneet siihen, että koko ajan pitää läpättää jonkun kanssa kun ajaa. Joskus teen niin, että en vastaa puheluun vaan soitan takaisin kahden minuutin päästä. Kun puhelin on varattu, tiedän että ei ollut mitään asiaa minulle, vaan piti vaan saada viihdykettä joltain.
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset ihmiset ovat niin hauskoja, jotka kertovat saman tapahtuman uudelleen ja uudelleen ja joka kerta aivan eri versiona. Valehtelevatko vai ovatko vain huonomuistisia? Höpinä loppuu, kun keskeyttää sanoen, että eihän siinä noin viimekerralla kertoessasi käynyt.
Yleensä näillä ihmisillä on laaja kaveripiiri. Eivät muista kenelle ovat jo kertoneet tietyn asian.
Vielä pahempaa, jos aihepiirit käsittelevät lähinnä ongelmia, ja kaveri siis paasaa oikein olan takaa omista ärsytyksistään (ihan vaikka vuosia sitten tapahtuneista asioista, joiden nyt ei luulisi olevan mitään päivän polttavia aiheita), ja vaan olettaa, että kaikki haluavat kuunnella sitä negatiivista tulvaa. Todellakin menee tunnelma pilalle ihan kaikilla. Minulla on tällainen kaveri, joka aika usein tekee tuon, ja sitten on kaikki huonolla tuulella loppupäivän.