Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vierailija kirjoitti:
Kun kuopus oli neljävuotias, ja isommat sisarukset jo koulussa, vietin vapaapäivää kotona. Asuimme rivitalossa, jossa oli pieni piha ja pihalla leikkimökki ja hiekkalaatikko. Taloyhtiön takana kulki yleinen kävelytie, josta näki pihaan ja leikkimökin takaseinän ja pienen osan hiekkalaatikkoa.
Kuopus leikki laatikolla ja haki välillä pensaasta lehtiä ja tuli takaisin. Höpötti koko ajan, kuten teki tuolloin ja edelleen. Minä istuin leikkimökin rappusilla ja korjasin takkiani.
Yhtäkkiä leikkimökin takaa tulee vanhempi nainen koiran kanssa. Hän on juuri sanomassa jotain lapselleni, kunnes näkee minut istumassa siinä. Nainen sanoi vihaisen oloisena että luuli lapseni olevan yksin pihassa ja tuli katsomaan missä äiti. (Niin, äiti. Ei isä, ei mummo, ei sisko, ei pappa, vaan äiti).
Sanoin että olen ollut tässä koko ajan, johon naisen oli pakko sanoa vielä, että "et sentään ollut puhelimella vaan t
Eli ennen niitä lapsia kytättiin, ei nykypäivänä, jolloin tuokin ohikulkeva nainen olisi korkeintaan paikkakunnan Puskaradioon laittanut viestiä näkemästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, niin en tiedä onko keskusteltu jo aiheesta, mutta raskaampaa vanhemmuudesta nykypäivänä tekee myös riistokapitalismi, koska työelämää tehostetaan jatkuvasti ja vaaditaan työntekijöiltä liikaa. Siinä samalla sitten vielä perheen pyörittäminen.
Itselläni ei ole lapsia, mutta elämään lisää tunteja ja elämänlaatua on tuonut älylaitteista ja sosiaalisesta mediasta luopuminen. N36
Etanapostillako kirjoittelet nyt sitten tänne, kun olet luopunut älylaitteista ja sosiaalisesta mediasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kuopus oli neljävuotias, ja isommat sisarukset jo koulussa, vietin vapaapäivää kotona. Asuimme rivitalossa, jossa oli pieni piha ja pihalla leikkimökki ja hiekkalaatikko. Taloyhtiön takana kulki yleinen kävelytie, josta näki pihaan ja leikkimökin takaseinän ja pienen osan hiekkalaatikkoa.
Kuopus leikki laatikolla ja haki välillä pensaasta lehtiä ja tuli takaisin. Höpötti koko ajan, kuten teki tuolloin ja edelleen. Minä istuin leikkimökin rappusilla ja korjasin takkiani.
Yhtäkkiä leikkimökin takaa tulee vanhempi nainen koiran kanssa. Hän on juuri sanomassa jotain lapselleni, kunnes näkee minut istumassa siinä. Nainen sanoi vihaisen oloisena että luuli lapseni olevan yksin pihassa ja tuli katsomaan missä äiti. (Niin, äiti. Ei isä, ei mummo, ei sisko, ei pappa, vaan äiti).
Sanoin että olen ollut tässä koko ajan, johon naisen oli pakko sanoa
Nykyään nainen tekee nimettömän lasun.
Vierailija kirjoitti:
Juuri mikään ei ole tässä yhteiskunnassa koventunut. Muuta kuin ehkä ihmisten ulina.
Aina on ollut kovaa. Ja vanhemmuus on aina ollut vaikea tehtävä, jossa useimmat epäonnistuu enemmän tai vähemmän. Aina on ollut kovia suorituspaineita nuorilla jne. sekä aina on jollekin jäänyt se lyhin tikku käteen.. ulinaa on vain enemmän näinä nössöinä aikoina, ja some helpottaa sitä ulisemista kun sen kuulee muutkin kuin oma perhepiiri
Nykyään elämä on helppoa. Mutta ennen ei yhteiskunta vaatinut lastenkasvatukselta paljon mitään. Naapurit saattoivat valittaa tai kauhistua, muttei heillä ollut valtaa asiaan.
Nykyisin yhteiskunnan vastimukset lastenkasvatuksesta ovat niin kovat ja yli-ihanteelliset, ettei mikään perhe täytä niitä. Vaatimuksia tehostetaan joka suunnalta kyttäyksellä ja rangaistusten pelolla. Lasu voi tulla mistä vain. Se siinä nykyajan lapsiperhe-elämässä on raskasta, ja sellaista ei ennen ollut.
Ihmiset, jotka silloin kuuluisaan ennen vanhaan eivät itse leikkineet lastensa kanssa, saati jaksaneet heitä koko ajan kuunnella, ovat nyt kovimpaan ääneen vaatimassa miten vanhempien (lue: äitien) tulisi olla läsnä.
Kun ennen vanhaan telkkarista tuli uutiset ja lempi ohjelmat, lasten piti olla hiljaa. Vanhemmat saattoivat toinen lörpötellä puhelimessa ja toinen lukea sanomalehteä, eikä heistä kumpikaan ollut silloin yhtään sen enempää läsnä kuin nykyään.
Naapurin rouvan kanssa juoruttiin ja jos lapsia tuli kuuloetäisyydelle, ne käskettiin pois. Ei pyydetty, vaan käskettiin. Sama jos meni häiritsemään miespuoleisia ihmisiä, poistumiskäsky tuli välittömästi.
Eikä ketään kiinnostanut että vanhemmalla oli katse jossain muualla kuin lapsessa.
Nyt tilanne on sellainen että koko yhteiskunta tarkkailee että onhan vanhemmat (lue: äidit) varmasti nyt koko ajan katse lapsessa. Koska pitää olla läsnä 24/7 /356.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka silloin kuuluisaan ennen vanhaan eivät itse leikkineet lastensa kanssa, saati jaksaneet heitä koko ajan kuunnella, ovat nyt kovimpaan ääneen vaatimassa miten vanhempien (lue: äitien) tulisi olla läsnä.
Kun ennen vanhaan telkkarista tuli uutiset ja lempi ohjelmat, lasten piti olla hiljaa. Vanhemmat saattoivat toinen lörpötellä puhelimessa ja toinen lukea sanomalehteä, eikä heistä kumpikaan ollut silloin yhtään sen enempää läsnä kuin nykyään.
Naapurin rouvan kanssa juoruttiin ja jos lapsia tuli kuuloetäisyydelle, ne käskettiin pois. Ei pyydetty, vaan käskettiin. Sama jos meni häiritsemään miespuoleisia ihmisiä, poistumiskäsky tuli välittömästi.
Eikä ketään kiinnostanut että vanhemmalla oli katse jossain muualla kuin lapsessa.
Nyt tilanne on sellainen että koko yhteiskunta tarkkailee että onhan vanhemmat (lue: äidit) varmasti nyt koko ajan katse lapsessa. Koska
Ennen vanhaan lapset oli jo nukkumassa, kun alkoi iltauutiset ja lempiohjelmat. Ei puhettakaan, että olisi alakoululaiset pyörineet kylillä enää klo 20 jälkeen kuten nykyään.
Miten tämä nyt liittyy yllä olevaan kommenttiin, häh?
Jos on kylillä riekkumassa iltauutisten aikaan, niin ei ole häiritsemässä vanhempien telkkarin katselua.
Ja kyllä sitä ohjelmaa tuli jo alkuillasta jo kasarilla. Ysärillä oli monta kanavaa plus kaapeli-tv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vitsi! Vai on "vaatimukset vanhempaa kohtaan on koventuneet"
Miten se näkyy tässä tuikitavallisessa tilanteessa:Äiti(oletettu) viettää pikkulapsen kanssa "laatuaikaa" leikkipuistossa katse tiukasti somettimeen lukkiintuneena. Älyluuri vie kaiken huomion, turhaan yrittää lapsi "hei äiti katso!"
Siinä, että ennen se äiti ei ollut siellä ollenkaan, vaan lapsi meni yksin.
Milloin oli tämä "ennen" kun pikkulapset kävivät yksin leikkipuistossa?
Meillä oli kerrostalon pihalla 4-vuotiaasta yksin ja sitä ennen isompien vahdittavana. Olen itsekin vahtinut kuusivuotiaana naapurin kolmevuotiasta. Tuo esimerkin jo kunnolla puhetaitoinen lapsi olisi siis olisi ollut yksin ulkona.
Ei sitä nuoremmillekaan vah
3-vuotiaasta olin minäkin yksin pihalla 3-6 vuotiaiden kavereiden kanssa vaikka tien toisella puolella oli järvi ja isot autot ajoivat siinä viereiselle tehtaalle. Mutta 1970-luvulla niin vain oli.
1980- ja 1990-luvuilla ja vielä 2000 luvun alussa oli kolmivuotiaita isomman sisaruksen kanssa ulkona ilman aikuisia, jos pihapiiri suht'koht rauhallinen ja sinne näköyhteys, mutta ei silloinkaan täysin turvallinen. Vahinkoja olisi voinut sattua.
Enää en laittaisi 3-4 vuotiaita yksin ulos. 5-vuotias voisi ehkä vähän aikaa olla, jos rauhallinen ja luotettava tapaus niin kuin minä ja lapseni olivat. On maailma sen verran muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunpa lainsäätäjät tajuaisivat nykytilanteen haasteet. Jos ihmetellään miksi syntyvyys alhainen:
-mielivaltainen isoveli valvoo -systeemi eli nimettömät huoli-ilmoitukset ihan mistä vain syystä. Vaikkei seurauksia tulisi niin ihan älytön määrä stressiä
-työelämän koventuneet vaatinujset
-edellinen yhdistettynä palvelujen karsimiseen ja osallistumisen vaatimiseen kuten hammaslääkärit, lasten Kouluterveydenhoitotarkastukset, vasu- ja arviointikeskustelut - kaikki virka-aikaan ja jos lapsia esim kolme, kerro kaikki kolmella. Valtava määrä virka-ajan tapaamisia yhdistettynä työelämän paineisiin ei varsinaisesti vähennä stressiä
-työpäivän jälkeen ei voi kasarityyliin ottaa omaa aikaa koska lapset eivät voi olla ilman aikuista pihalla ja jos erehdyt samalla katsomaan kännykkää niin jo tulee tässä ketjussakin näkynyttä syyllistämistä
-iltaisin luet lappuja tai Wilmaa ja yrität hankkia kouluun/päiväkotiin vaadittua metalliputkia/lasipurkkia/keltaista paitaa/basilikaa/tonttulakkia
-tarkistat vielä koulaisesi matikan tehtäviä illalla koska muuten tulee Wilmaa jos äiti ei ple tarkistanut
-Sen jälkeen illalla kun lapset nukkumassa, luet työviestejä koska sen hammaslääkärin/vasukeskustelun/puheterapian takia olit päivällä osan ajasta pois töistä ja haluaisit säilyttää työpaikkasi että voisit rahoittaa kaiken tämän
Ja tätä se onnvailla taukoja tai lomia usean vuoden ajan. ja tämä ihan normilastrn kanssa, siis puhumattakaan jos ja kun jollakin lapsista on jotain haasteita
jos ei ole superhyviä tukiverkkoja (avuliaat isovanhemmat lähellä) ei äideillä ole juurikaan omaa aikaa ja tosiaan jos sitä yrität ottaa kaikkien tehtäviesi välissä kun tilanne rauhallinen, tulee siitäkin moralisointia
vanhemmat ovat jatkuvan tarkkailun alla ja heiltä vaaditaan yli-inhimillisiä suorituksia ja harvoin tulee mitään positiivista kommenttia, lähinnä moitteitta vaikka parhaasi yrität
yhteiskunta ei juurikaan kannusta vanhemmuuteen saati tue sitä
Vierailija kirjoitti:
Kunpa lainsäätäjät tajuaisivat nykytilanteen haasteet. Jos ihmetellään miksi syntyvyys alhainen:
-mielivaltainen isoveli valvoo -systeemi eli nimettömät huoli-ilmoitukset ihan mistä vain syystä. Vaikkei seurauksia tulisi niin ihan älytön määrä stressiä
-työelämän koventuneet vaatinujset
-edellinen yhdistettynä palvelujen karsimiseen ja osallistumisen vaatimiseen kuten hammaslääkärit, lasten Kouluterveydenhoitotarkastukset, vasu- ja arviointikeskustelut - kaikki virka-aikaan ja jos lapsia esim kolme, kerro kaikki kolmella. Valtava määrä virka-ajan tapaamisia yhdistettynä työelämän paineisiin ei varsinaisesti vähennä stressiä
-työpäivän jälkeen ei voi kasarityyliin ottaa omaa aikaa koska lapset eivät voi olla ilman aikuista pihalla ja jos erehdyt samalla katsomaan kännykkää niin jo tulee tässä ketjussakin näkynyttä syyllistämistä
-iltaisin luet lappuja tai Wilmaa ja yrität han
Totta, lisäksi työt pätkätyötä ja hallitus leikkasi lapsikorotukset pois ja ansiosidonnaista porrastetaan.
Luuleeko valtio, että me tällä kohtelulla hoidettaisiin eläkkeellä olevia vanhempia?
No, ei todellakaan hoideta. Ei ole lakia.
Valtio hoitaa eläkeläiset tai jättää hoitamatta.
Vanhuuseläkkeellä on miljoona neljäsataa tuhatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on jos jonkinlaista hullutusta, villitystä ja hurahdusta ja lisäksi pitää jatkuvasti kuvata itseään ja kotiaan someen.
Varsinkin jos on vaikkapa vammainen lapsi, on kerrottava "meidän tarinaamme" joka päivä.
Tätäkin hassutusta varmasti kummastellaan vuosikymmenten kuluttua..
Perheet voivat nykyään huonommin tilastojen mukaan, moni asia vaikuttaa siihen. Myös aivojen kuormitus on erilaista. Teknologia rasittaa aivoja ja unesta tingitään, vaikka se olisi para tapa nollata rasitukset. Vanhemmilla on eri tavalla raskasta, väittäisin. Ihan samat ongelmat lasten kanssa muuten. Se on rankkaa aikaa jos vielä työelämässä on vaikeita aikoja. Sain omat lapseni 90 luvulla ja kyllä silloinkin kasvatettiin lapsia ja oli vaatimuksia. Tein luomuruokaa ja pidin huolta ruutuajasta. Kaveripiirin suhteen piti pitää rajoja ja olla yhteydessä toisiin vanhempiin, että mitä muka saa tehdä jne ja missä saa liikkua. Se on vanhemmuutta, että pidetään huolta. Rajat ja rakkaus. Tuntuu, että nykyään vanhemmuus on vain taakka. Tietysti oma aika vähenee kun tulee lapsia, eikö se ole itsestään selvää? On sääli jos ei jakseta iloita vanhemmuudesta koska kaikkinensa se on todella palkitsevaa. Yhteisöllisyys on kadonnut ja se mahdollistaisi sen, että voisi vuorotellen vaikka pihapiirissä katsoa toisten lasten perään, tai pyytää naapurilta apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli miten oli,nykyisen kasvatuksen lopputulos on ainakin surkea. Vaikka ennen syötiin juurikin sitä ranskan leipää, muroja eikä ensimmäistäkään vihersmoothieta näkynyt, niin 70-luvulla kaikki oli laihoja/normaalipainoisia, elämä oli liikkuvaista, lapsia ei kuljetettu autoilla mihinkään, itse mentiin polkupyörillä potkupalloa pelaamaan,ja uimaan, lapset keskenään viihtyivät pihaleikeissä jne. Suurimmasta osasta heitä tuli työtätekeviä ja perheen perustaneita tavallisia ihmisiä. Sanaa ahdistus ei ollut vielä keksitty , ahdistaa verbi oli käytössä vain keuhkotauteja ja sydäntauteja sairastavilla. MT-ongelmaisiakin oli pieni määrä, mutta ne oli sitten niitä oikeasti sairaita (skitsofrenia, psykoosit, maanisdepressiiviset), muut sinnitteli menemään.
Nyt kun nuoriso on kasvatettu tunteita sanoittamalla, lihotettu herkuilla ylipainoisiksi ja varjeltu pettymyksiltä, niin nyt suuri joukko nuoria on mielenterveysongelmaisia, nuorten työkyvyttömyys luvut, oliko peräti nelinkertaistuneet 10 vuodessa. Kaikkia ahdistaa ja iso osa on burnoutissa alle kolmekymppisinä , vaikka ei olisi edes takapuoli hädintuskin noussut penkistä. Töihin ei voi mennä kun pitäisi aamulla herätä ja siellä on ihmisiä, ja ihmisten kohtaaminen se vasta ahdistaakin kun niitä on lapsesta asti tiirattu vaan luurin läpi. Silti ei uskalleta puhelinta käyttää soittamiseen jne jne.
Eli pitäisikö vähän nyt ottaa järki käteen tuossa lapsen kasvatus "projektissa" ja palata takaisin siihen vanhaan. Jari Sinkkonen on tästä lausunut erinomaisesti, lapset tarvitsee edelleen rakkautta ja rajoja, ja niitä pettymyksiäkin.
Ei ihmisen aivot ole 10-20v niin radikaalisti muuttuneet, että koko ihmislapsen kasvatus olisi jotain ydinfysiikkaa. Ihmiskunta on selvinnyt siitä tuhansia vuosia, mutta onkohan koskaan näin huonolla lopputuloksella. Ihmettelen vaan.
Sotien jälkeen ja vuosikymmeniä sen jälkeen viellä seitkytluvulla lapset sai täysin vapaan kasvatuksen. Sotien jälkeen maksettiin sotakorvauksia ja vanhemmat teki todella pitkää päivää kuten nyt aikuiset tekee ja huonoilla työehdoilla kuten tänäänkin tehdään ja palkat oli surkeat.
Lapset jengiytyi tai liikkui laumoissa kaupungeilla kuten Niskasen elokuvassa Pojat.
Yleensä annetaan väärä mielikuva etä kyllä ennen kasvatettiin, no selkään annettiin ja epätoivoissaan yritettiin edes jotain, yleensä väkivaltaa ja uhkailua.
Lapset kasvoi laumoissa kuten apinalajillemme on luontaista. Pienistä pidettiin huolta ja yllytettiin kaikenlaisiin tuhotöihin. Joskus kaupungin alueiden väleillä lapsilla oli riitoja ja ihan "sotiakin". Joskus tietyt pihat " kadut tai alueet" oli liittolaisia ja niiden kanssa leikittiin, mutta ne portsalaiset oli perseestä.
Oma isäni kertoi tarinaa siitä kuinka vanhemmat olivat lähteneet kesällä marjaan tai kalaan ja yleensä viipyivät reissulla koko päivän tai paripäivääkin viikonlopusta. Niin hänet oli jätetty vahtimaan pientä vauvaa. Isäni oli viisivuotias. Kun vanhemmat olivat tulleet illalla kotiin, niin vauva konttaili yksikseen tuvan lattiolla ja söi roskia, isäni oli nukahtanut kesken vahdin ja sai selkäsaunan.
Ei siihen aikaan vanhemmat tajuneet että viisivuotias on vasta pieni lapsi. Täysin epärealistisia odotuksia viisivuotiasta kohtaan. Isä tiesi sydämessään että se on väärin. Kun hän kertoi tämän kuolinvuoteellaan minulle, niin annoin hänelle synninpäästön ja kerroin että mummo ja pappa tekivät väärin häntä kohtaan.
Sitten hän kuoli tyytyväisenä. Hän tiesi aina mikä oli oikein ja väärin.
Tappaminen on väärin, valehtelu on väärin, varastaminen on väärin ja ahneus on myös synti. Isovanhemmat olivat kylpeneet suuressa synnissä. Tappaneet sodassa ihmisiä, valehdelleet sen olevan oikein ja varastaneet lastensa luottamuksen väärin teoin ja ahneudella jättäneet lapsensa huomioimatta. Siksi meidän buumerit on ihan täysiä kilareita ja päästään vialla olevia. Osa näistä päättäjistä tällä hetkellä on näiden kasvatteja. Osa meistä tietää kuitenkin mikä on oikein ja väärin, koska sydän on aina kertonut meille sen.
Rakkaus on viljeltävä hyve ja se kasvaa. Isä tiesi kasvattaa vanhempiensa vääryyden kautta eritavoin kuin he.
Ennenvanhaan mummo saattoi olla kännissä kun hoiti lapsia. Horjui menemään ja esitteli meille lapsille ukon sota-asetta jonka sai rintamalta ukon sotakaverin kautta kun ukko jäi rajan taakse.
Ajattelin että tälläpä olisi hienoa päästä ampumaan. Mummo haisi viinalle ja näytti miten asetta ladataan ja käytetään. Oli tosi painava ja haisi öljylle.
Nykyään tuosta olisi tullut lasu. Olin monena viikonloppuna kännisen mummon hoidettavana. Käytiin mm baarissakin ja sain pelata uhkapelejä. Jos voitin rahaa, niin tuli kokis ja miellyttäviä katseita voiton johdosta.
Vierailija kirjoitti:
Oli miten oli,nykyisen kasvatuksen lopputulos on ainakin surkea. Vaikka ennen syötiin juurikin sitä ranskan leipää, muroja eikä ensimmäistäkään vihersmoothieta näkynyt, niin 70-luvulla kaikki oli laihoja/normaalipainoisia, elämä oli liikkuvaista, lapsia ei kuljetettu autoilla mihinkään, itse mentiin polkupyörillä potkupalloa pelaamaan,ja uimaan, lapset keskenään viihtyivät pihaleikeissä jne. Suurimmasta osasta heitä tuli työtätekeviä ja perheen perustaneita tavallisia ihmisiä. Sanaa ahdistus ei ollut vielä keksitty , ahdistaa verbi oli käytössä vain keuhkotauteja ja sydäntauteja sairastavilla. MT-ongelmaisiakin oli pieni määrä, mutta ne oli sitten niitä oikeasti sairaita (skitsofrenia, psykoosit, maanisdepressiiviset), muut sinnitteli menemään.
Nyt kun nuoriso on kasvatettu tunteita sanoittamalla, lihotettu herkuilla ylipainoisiksi ja varjeltu pettymyksiltä, niin nyt suuri joukko nuoria on mielenterveysongelmaisi
Kyllä kaikki on muuttunut. ilmasto on lämmennyt perkeleesti, ei voi talvisin hiihtää ja luistellakin kerkeää kolmesti jäädytetyllä kentällä jos pitää kiirettä.
Ei ole lunta ja vesistö on saastunut. Miehillä on heikko siittiötaso ja se kertoo suoraan että epäpuhtauksia on ja testotasot on alhaisemmat kuin koskaan.
Tämä aiheuttaa miehissä masennusta ja yleistä heikkoutta. Ihan turha väittää muuta kun kaikki on saastunut.
Ihminen on eläin siinä missä muutkin ja ei kaikkea voida ajatuksen voimalla ja päättäväisyydellä ratkaista.
Meillä on hormonitoiminta sekoitettu pahimmalla tavalla.
Mun oma lapsuus kasarilla/ysärillä oli sellainen että:
-Aikuisten kännidokaamista joka viikonloppu ja esim. huvipuistoreissuilla ja tapahtumissa pidettiin täysin normaalina.
-lasten jättämistä kotiin baariin lähtiessä pidettiin arveluttavana mutta se ei ollut lastensuojeluasia
-fyysinen kurittaminen sama kuin edellä
-Lapsia ei vahdittu kun olivat kouluikäisiä, kunhan tulivat yöksi kotiin.
Otan itse vanhempana aika rennosti. Se on helppoa. Teen vain asiat eri tavalla kuin omassa lapsuudessa aikuiset tekivät.
En kännää, en ikinä. En jätä pikkulapsia yksin kotiin. Tiedän missä kouluikäiset lapset kulkevat ja kenen kanssa. Huolehdin, että on puhtaat vaatteet ja ruokaa, huolehdin hygieniasta, että läksyt tehty jne. En ikinä kurittaisi lasta fyysisesti. Silti pidän ihan normaalia kuria. Ruutuaika on täydellinen kiristyskeino jos mikään järkipuhe ei tuota tulosta. Hassuttelen lasten kanssa ja retkeilen, askartelen, luen paljon ääneen.
Ei se niin vaikeaa ole.
Tein ruokaa keittössä. Asuimme rivitalossa,vauva nukkui ulkona keittiön ikkunan alla vaunuissaan ja vauvan 5v isosisko keinui leikkipaikalla joka oli keittiön ikkunan vastapäätä. Tuuletusikkuna oli auki että pystyin myös kuulostelemaan.
Äkkiä esikoisen luo käveli vieras,oli jollekin naapurille kylään menossa,pariskunta jotka alkoi kysellä tytöltä että ihan yksinkö sut on jätetty? Tyttö osoitti minua ja nostin kättäni. Pariskunnan nainen käveli siihen tuuletusikkunan taa mölisemään että lapsia ei saisi jättää yksin ulos ja herätti vauvan,teki mieli mennä iskemään paistinlastalla.
En jaksanut lukea koko ketjua, niin en tiedä onko keskusteltu jo aiheesta, mutta raskaampaa vanhemmuudesta nykypäivänä tekee myös riistokapitalismi, koska työelämää tehostetaan jatkuvasti ja vaaditaan työntekijöiltä liikaa. Siinä samalla sitten vielä perheen pyörittäminen.
Itselläni ei ole lapsia, mutta elämään lisää tunteja ja elämänlaatua on tuonut älylaitteista ja sosiaalisesta mediasta luopuminen. N36