Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Emme olleet ikinä yökylässä isovanhemmilla. Sama meno oli myös kavereiden duunariperheissä. "
Eihän kukaan nyt lapsia silloin vienyt duunari isovanhempien kerrostalo asuntoihin. Mummola tarkoitti maaseutua. Siellä ne kaupunkilaisten lapset olivat kokonaisia kesiä hoidossa.
Ja kaikilla lapsilla oli ennen mummola maaseudulla?
Erittäin monella oli.
ja ne joilla ei ollut, lähetettiin kesäsiirtolaan maalle.
No ei kyllä 80-luvulla ollut mitään kesäsiirtoloita ja siitäkin on jo 40 vuotta aikaa.
Osalla keskustelijoista näkyy unohtuvan kokonainen sukupolvi - tai jopa kaksi - välistä, kun verrataan vanhemmuutta nyt ja ennen.
Kasarilla tuli joka kevät koulusta lappu, jolla voi anoa kaupungin kesäsiirtolaan. Paikkoja oli rajatusti, tarveharkintaa käytettiin. Kaverini oli monena kesänä.
Minua ja sisarustani mummi hoiti koko kesän mökillä. Oltiin siis koko kesäloma mökillä, jossa ei ollut vesijohtoa eikä suihkua. Se oli mahtavaa. Vanhemmat kävivät mökiltä töissä ja olivat loman siellä, joten he olivat kyllä paljon paikalla.
Tietysti vanhempien lomilla tehtiin pari autoreissua, joissa käytiin kaikki sukulaiset läpi ja katsottiin kirkot ja kotiseutumuseot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäisin listaan sen, että ainakin omassa lähipiirissäni lapsuudessa aikuiset saivat valuttaa lasten niskaan omat tunnetilansa. Äiti saattoi karjua vihaisena väsymystään jne. Nykyään tuota ei pidetä enää sopivana käytöksenä, vaan saattaisi tulla lasu, jos naapurissa äiti huutaisi lapsilleen toistuvasti.
Aikoinaan aikuisten ei tarvinnut ottaa samalla tavalla koppia lasten voinnista kuin nykyään.
Niin ja samaan aikaan lapset voivat pahoin. Siloitammekohan jo vähän liikaa?
Kyllä nykyäänkin toiset vanhemmat vuodattavat tunnetilojansa kuuluvasti lastensa päälle. Ihminen on ihminen, ei se hetkessä muuksi muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Emme olleet ikinä yökylässä isovanhemmilla. Sama meno oli myös kavereiden duunariperheissä. "
Eihän kukaan nyt lapsia silloin vienyt duunari isovanhempien kerrostalo asuntoihin. Mummola tarkoitti maaseutua. Siellä ne kaupunkilaisten lapset olivat kokonaisia kesiä hoidossa.
Ja kaikilla lapsilla oli ennen mummola maaseudulla?
Erittäin monella oli.
ja ne joilla ei ollut, lähetettiin kesäsiirtolaan maalle.
No ei kyllä 80-luvulla ollut mitään kesäsiirtoloita ja siitäkin on jo 40 vuotta aikaa.
Osalla keskustelijoista näkyy unohtuvan kokonainen sukupolvi - tai jopa kaksi - välistä, kun verrataan vanhemmuutta nyt ja ennen.
&nb
Mummi hoiti koko kesän teitä mökillä, mutta kuitenkin kävitte myös lomareissuilla vanhempien kanssa ja vanhemmat olivat myös siellä mökillä. Eli hoitiko se mummi nyt kuitenkaan ihan koko kesää?
Mikä vitsi! Vai on "vaatimukset vanhempaa kohtaan on koventuneet"
Miten se näkyy tässä tuikitavallisessa tilanteessa:Äiti(oletettu) viettää pikkulapsen kanssa "laatuaikaa" leikkipuistossa katse tiukasti somettimeen lukkiintuneena. Älyluuri vie kaiken huomion, turhaan yrittää lapsi "hei äiti katso!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä vitsi! Vai on "vaatimukset vanhempaa kohtaan on koventuneet"
Miten se näkyy tässä tuikitavallisessa tilanteessa:Äiti(oletettu) viettää pikkulapsen kanssa "laatuaikaa" leikkipuistossa katse tiukasti somettimeen lukkiintuneena. Älyluuri vie kaiken huomion, turhaan yrittää lapsi "hei äiti katso!"
Siinä, että ennen se äiti ei ollut siellä ollenkaan, vaan lapsi meni yksin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä vitsi! Vai on "vaatimukset vanhempaa kohtaan on koventuneet"
Miten se näkyy tässä tuikitavallisessa tilanteessa:Äiti(oletettu) viettää pikkulapsen kanssa "laatuaikaa" leikkipuistossa katse tiukasti somettimeen lukkiintuneena. Älyluuri vie kaiken huomion, turhaan yrittää lapsi "hei äiti katso!"
Tulikin tästä flashback 90-luvusta kun puisto oli täynnä äitejä möyrimässä oman taaperonsa kanssa pitkin leikkipuistoa. Not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vitsi! Vai on "vaatimukset vanhempaa kohtaan on koventuneet"
Miten se näkyy tässä tuikitavallisessa tilanteessa:Äiti(oletettu) viettää pikkulapsen kanssa "laatuaikaa" leikkipuistossa katse tiukasti somettimeen lukkiintuneena. Älyluuri vie kaiken huomion, turhaan yrittää lapsi "hei äiti katso!"
Siinä, että ennen se äiti ei ollut siellä ollenkaan, vaan lapsi meni yksin.
Milloin oli tämä "ennen" kun pikkulapset kävivät yksin leikkipuistossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vitsi! Vai on "vaatimukset vanhempaa kohtaan on koventuneet"
Miten se näkyy tässä tuikitavallisessa tilanteessa:Äiti(oletettu) viettää pikkulapsen kanssa "laatuaikaa" leikkipuistossa katse tiukasti somettimeen lukkiintuneena. Älyluuri vie kaiken huomion, turhaan yrittää lapsi "hei äiti katso!"
Siinä, että ennen se äiti ei ollut siellä ollenkaan, vaan lapsi meni yksin.
Milloin oli tämä "ennen" kun pikkulapset kävivät yksin leikkipuistossa?
Eipä siitä niin kovin kauan ole, kuten ei siitäkään, että pikkulapset vahti vielä pienempiä. Eikä ole kauaa siitäkään, että jos se äiti sinne puistoon jaksoi jostain syystä lontia, hän luki siellä naistenlehtiä ja keskittyi niihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa tuo some asettaa ne vaatimukset, vaatteet, lomat, herkuttelut, laatuaika jne. Kandee jokaisen vanhemman miettiä onko nää kaikki tarpeellisia vai kasvaisivatko lapset vähemmälläkin ja ihan ns maalaisjärjellä. Päinvastoin, tuntuu, että vanhemmat nykyään on vaatimassa yhteiskunnalta yhtä sun toista normaaliin perhe-elämään kuuluvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vitsi! Vai on "vaatimukset vanhempaa kohtaan on koventuneet"
Miten se näkyy tässä tuikitavallisessa tilanteessa:Äiti(oletettu) viettää pikkulapsen kanssa "laatuaikaa" leikkipuistossa katse tiukasti somettimeen lukkiintuneena. Älyluuri vie kaiken huomion, turhaan yrittää lapsi "hei äiti katso!"
Siinä, että ennen se äiti ei ollut siellä ollenkaan, vaan lapsi meni yksin.
Milloin oli tämä "ennen" kun pikkulapset kävivät yksin leikkipuistossa?
Eipä siitä niin kovin kauan ole, kuten ei siitäkään, että pikkulapset vahti vielä pienempiä. Eikä ole kauaa siitäkään, että jos se äiti sinne puistoon jaksoi jostain syystä lontia, hän luki siellä naistenlehtiä ja keskittyi niihin.
Kerro nyt joku tarkempi ajankohta. Olen ollut perhepäivähoitajana kohta 30 vuotta, enkä ikinä ole nähnyt puistossa pikkulapsia keskenään. Isompia lapsia toki, mutta ei sen ikäisillä nykyäänkään ole vanhemmat mukana, vaan keskenään he siellä etsivät Pokemoneja tai testaavat sähkötupakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä vitsi! Vai on "vaatimukset vanhempaa kohtaan on koventuneet"
Miten se näkyy tässä tuikitavallisessa tilanteessa:Äiti(oletettu) viettää pikkulapsen kanssa "laatuaikaa" leikkipuistossa katse tiukasti somettimeen lukkiintuneena. Älyluuri vie kaiken huomion, turhaan yrittää lapsi "hei äiti katso!"
Se on pikkulapsen äidille ainoita hetkiä, kun voi olla itsekseen. Turvallinen aidattu puisto, ei mitään kotityötä tehtåvänä. Ei se lapsi tarvitse joka sekunti äidin huomiota.
Jännä, että mainitsit pelkästään äidit. Minä näen usein nimenomaan isiä, jotka istuvat kännykän kanssa lapseen vilkuilematta, usein samalla, kun lapsi on vaarallisessa tai luvattomassa puuhassa tai lyö minun lastani nyrkillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vitsi! Vai on "vaatimukset vanhempaa kohtaan on koventuneet"
Miten se näkyy tässä tuikitavallisessa tilanteessa:Äiti(oletettu) viettää pikkulapsen kanssa "laatuaikaa" leikkipuistossa katse tiukasti somettimeen lukkiintuneena. Älyluuri vie kaiken huomion, turhaan yrittää lapsi "hei äiti katso!"
Siinä, että ennen se äiti ei ollut siellä ollenkaan, vaan lapsi meni yksin.
Milloin oli tämä "ennen" kun pikkulapset kävivät yksin leikkipuistossa?
Meillä oli kerrostalon pihalla 4-vuotiaasta yksin ja sitä ennen isompien vahdittavana. Olen itsekin vahtinut kuusivuotiaana naapurin kolmevuotiasta. Tuo esimerkin jo kunnolla puhetaitoinen lapsi olisi siis olisi ollut yksin ulkona.
Ei sitä nuoremmillekaan vahdittaville kukaan joka sekunti ihmetellyt, että mitä se ihmelapsi taas osaa. Eikä ihmettele nykyäänkään puistotädillä.
Itse menin puistotädille, kun opin kävelemään.
Tämä oli 70-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vitsi! Vai on "vaatimukset vanhempaa kohtaan on koventuneet"
Miten se näkyy tässä tuikitavallisessa tilanteessa:Äiti(oletettu) viettää pikkulapsen kanssa "laatuaikaa" leikkipuistossa katse tiukasti somettimeen lukkiintuneena. Älyluuri vie kaiken huomion, turhaan yrittää lapsi "hei äiti katso!"
Siinä, että ennen se äiti ei ollut siellä ollenkaan, vaan lapsi meni yksin.
Milloin oli tämä "ennen" kun pikkulapset kävivät yksin leikkipuistossa?
Eipä siitä niin kovin kauan ole, kuten ei siitäkään, että pikkulapset vahti vielä pienempiä. Eikä ole kauaa siitäkään, että jos se äiti sinne puistoon jaksoi jostain syystä lontia, hän luki siellä naiste
Ihan perussettiä vielä ysärillä että pienet lapset oli yksin leikkipuistossa.
Mun lapset syntyneet 2002 ja 2004 ja vielä heidänkin ikäluokassaan samanikäiset kävi puistossa keskenään. Reilusti alle kouluikäisinä.
Itse en omiani mukaan päästänyt ja sitä ihmeteltiin.
Perhepäivähoitajat istuksi kahvilla keskenään ja ne heidän todella pienet hoidokkinsa hääräsi puistossa yksinään. Aina. Ja tämä 2000-luvulla
Kun kuopus oli neljävuotias, ja isommat sisarukset jo koulussa, vietin vapaapäivää kotona. Asuimme rivitalossa, jossa oli pieni piha ja pihalla leikkimökki ja hiekkalaatikko. Taloyhtiön takana kulki yleinen kävelytie, josta näki pihaan ja leikkimökin takaseinän ja pienen osan hiekkalaatikkoa.
Kuopus leikki laatikolla ja haki välillä pensaasta lehtiä ja tuli takaisin. Höpötti koko ajan, kuten teki tuolloin ja edelleen. Minä istuin leikkimökin rappusilla ja korjasin takkiani.
Yhtäkkiä leikkimökin takaa tulee vanhempi nainen koiran kanssa. Hän on juuri sanomassa jotain lapselleni, kunnes näkee minut istumassa siinä. Nainen sanoi vihaisen oloisena että luuli lapseni olevan yksin pihassa ja tuli katsomaan missä äiti. (Niin, äiti. Ei isä, ei mummo, ei sisko, ei pappa, vaan äiti).
Sanoin että olen ollut tässä koko ajan, johon naisen oli pakko sanoa vielä, että "et sentään ollut puhelimella vaan teit jotain järkevää! Kyllä oman lapsen perään put silti katsoa!"
Siinä teille elävä esimerkki kyttäyksestä. Ärsyttää vieläkin, vaikka vuosia on kulunut ja kaikki lapset jo koululaisia, vanhin menee jo lukioon.
Vierailija kirjoitti:
Tämä. Näin tänään uimarannalla ulkopaikkakuntalaiset vanhemmat, jotka ilmeisesti videokuvasi lastaan laskemassa liukumäkeä, liekkö ollut livestriimi instagramiin tai youtubeen, kun näytti kuin olisi elokuvaa kuvattu. Siis äiti kuvasi kännykällä ja isä jollakin toisella härpäkkeellä. Lapsella varmaan mukava loma jatkuvan kuvauksen kohteena, ja mukava aikuisuus, kun yksityisyys on uhrattu vanhempien somesuosion vuoksi.
Niin, ennenhän lapset oli siellä yksinänsä, ei vanhempia kiinnostanut pätkän vertaa.
Ei näy kiinnostavan nytkään muu kuin lapsen kuvaaminen ja asetteleminen kuvattavaksi. Tuntuu, että koko lapsi on hankittu vain somessa esittelyä varten. Miksi koko lapsuus pitää livestriimata nettiin? Minusta ei ole lapsuudestani kuvia kuin ristiäisistä ja vuoden välein syntymäpäiviltä. Ensimmäinen kuva tosiaan on ristiäisistä, synnytyssairaalassa oli vanhemmillani muutakin mielessä kuin valokuvaaminen. Videokuvaa minusta on ensimmäisen kerran ylioppilasjuhlista. N36
Juuri mikään ei ole tässä yhteiskunnassa koventunut. Muuta kuin ehkä ihmisten ulina.
Aina on ollut kovaa. Ja vanhemmuus on aina ollut vaikea tehtävä, jossa useimmat epäonnistuu enemmän tai vähemmän. Aina on ollut kovia suorituspaineita nuorilla jne. sekä aina on jollekin jäänyt se lyhin tikku käteen.. ulinaa on vain enemmän näinä nössöinä aikoina, ja some helpottaa sitä ulisemista kun sen kuulee muutkin kuin oma perhepiiri
Eiköhän ne kunkin vaatimukset asu siellä korvien välissä. Tuskin oli ennen sen helpompaa.
Kyllä vielä 80-luvulla ja ysärin alussa maaseudulla huomasi että kesälapset olivat taas tulleet. Sen verran niitä vieraspaikkakuntalaisia siellä oli kesäisin.