Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Ja katit on raskaampaa. Mistä sinä sen muka tiedät. Et oikeasti tiedä. Et tiedä yhtään mitään. Hoida sinä nyt vaan asias, ihan niinkuin ihmisen pitääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän vielä suomalainen kontrolliyhteiskunta ja viranomaisuskovaisuus päälle niin Avot. Tosi hyvin pitää olla pullat uunissa jotta tänne uskaltaa lapsia tehdä.
Mulla on lapsia. Itse hoidan lapseni. Elämme tavallista arkea. En ymmärrä, miksi minulla olisi perheeni kanssa jotenkin erityisen raskasta. Minusta minulta ei vanhempana vaadita sen enempää kuin vaadittiin omilta vanhemmiltani.
Lapsiperheessä riittää aina työtä.
Just tämän päivän lehdestä luin, että nykylapset voivat tosi huonosti. Vanhempien alkoholinkäyttö on lisääntynyt ja turvakodit pullistelevat. Vanhemmuus on hukassa, syödään valmisruokia, ei lueta enää satujakaan, koska älylaitteet, lapset ahdistuvat pornosta ja väkivaltavideoista. Vanhemmat katoavat someen.
En minä ymmärrä, miten lasten leikittämisestä yksin pihalla esim. syntyisi lasu. Omat lapseni ovat leikkineet keskenään pihalla n. 4-vuotiaasta asti.
Tosin kerran lasten ollessa n. 10-vuotiaita annoin poikien jäädä eräänä sunnuntaina iltakirkosta palattua noin kahdeksalta pihalle leikkimään. Joku sekopää naapurin mummo oli soittanut poliisit, jotka tulivat koputtelemaan oveen poikien ollessa pöydässä syömässä iltapalaa. Joku loma silloin oli ja kyttääjämummoilla taisi olla tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ymmärrä, miten lasten leikittämisestä yksin pihalla esim. syntyisi lasu. Omat lapseni ovat leikkineet keskenään pihalla n. 4-vuotiaasta asti.
Ei saa jättää alle kouluikäisiä valvomatta. Piste.
MLL on sitä mieltä, että raja menee 12 vuodessa.
Olemme tavallinen lapsiperhe. En käsitä tuota valitusta, että tehdään lasu-ilmoitus. Meistä ei ole tehty ainakaan kertaakaan. Normaalia elämää elämme. En tiedä, että yhdestäkään tuttuni perheestä olisi tehty lasua.
Jos joku kyttääjä tekee turhan ilmoituksen perheestä, ei siitä mitään seuraamuksia tule. Asia vain tsekataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsista täytyy pitää huolta. Lapselle on tarjottava turvallinen koti. Mitään hysteerisen tarkkaa elämää ei kuitenkaan tarvitse elää.
En tiedä, että yhdestäkään tuttuni perheestä olisi tehty lasua.
Ei ihmiset niistä puhutaan. Hävetään.
Jos joku kyttääjä tekee turhan ilmoituksen perheestä, ei siitä mitään seuraamuksia tule. Asia vain tsekataan.
- Täysin virkailijasta kiinni, miten se käsitellään ja mitä painotetaan
- Pahimmillaan seuraa vuosien piina
- Ansionmenetyksiä, selittämistä työnantajalle
- Maineen menetystä päivähoidossa/neuvolassa/koulussa
- Ja aina se merkintä jää lapsesi papereihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Ja aina se merkintä jää lapsesi papereihin
Ja sitten kun se normaalin perheen normaali teini hairahtuu juomaan kaljaa alaikäisenä, poliisi nappaa ja tekee lasun, se merkintä kaivetaan esiin ja kaikki alkaa taas alusta.
Vantaan sosiaalijohtaja sen medialle taannoin tiivisti: Ilmoitelkaa, ilmoitelkaa, kyllä me täällä aina sitten jotain keksimme, mihin tarttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku täällä alapeukuttaa kirjoitusta, jossa sanotaan, että lapsesta täytyy pitää huolta ja että hänelle täytyy tarjota turvallinen koti. Ookoo... Kertoo jotain alapeukuttajasta...
1990 luvun alussa suuren laman myötä konkursseja ja henkilökohtaisia vararikkoja oli pilvin pimein. Töitä ei ollut aikä saanut. Asuntolainan korot huiteli 15 %: ssa. Itsemurhaluvut oli huipussaan. Toivottomuus valtasi mielet ja usko tulevaan oli koetuksella. Perheissä oli hätä.
Onhan olemassa joku tutkimus 1987 syntyneistä lapsista, jotka kärsivät eniten. He eivät ole elämässään pärjänneet yhtä hyvin kuin suurin piirtein ikätoverinsa.
Ei voi väittää, että tuolloin päästiin helpommalla.
1970-luvulla sama juttu, töitä ei vaan yksinkertaisesti ollut. Ihmisiä lähti pilvin pimein Ruotsiin leivän perään. Valtio järjesti hätäaputöitä ja parakkimajoitusta miehille. Asuntopulakin oli kova, paljon asuttiin pienissä ulkohuussillisissa röttelöissä, vaikka oltiin kaupungissa. Sodanjälkeiset ajat vielä lähellä, epäsosiaalista ja epätoivoista käytöstä alkoholismia, mielenterveysongelmia, perheväkivaltaa oli paljon enemmän kuin nyt. Koulussa fyysinen kurittaminenkin vielä sallittiin. Jos olit köyhä, sinua saatettiin nöyryyttää luokan edessä ihan opettajan toimesta. Mielenterveysongelmista ei vain puhuttu vaan ne piilotettiin, vaikka näkyihän se kaikkialla yhteiskunnassa näin jälkeenpäin ajateltuna.
Ei voi väittää, että tuolloinkaan pääsi helpommalla.
Olisiko 1980-luvulla sitten ollut paremmin, ehkäpä jossain määrin? Nousukausi tuli.
1960-luvulla oli samoja ongelmia kuin 1970-luvulla, asuntopula kaupungeissa oli vielä pahempi kuin 1970-luvulla, jolloin alkoi kova rakennusbuumi.
1950-luvulla oli sodasta vasta päästy. Ihmiset vielä rikki, sodassa mielenterveytensä menettäneet oirehtivat aiheuttaen kaikenlaista ei toivottuna käytöstä, mutta toiveikkuutta ja yritteliäisyyttä oli ilmassa. Ryöstöt, pahoinpitelyt työllistivät, yleislakko, sekasortoa. Elämä oli yksinkertaista, resursseja ei ollut paljon. Oli kuitenkin uskoa tulevaan.
1940-luvulla koko Euroopan lapsilla ja perheillä oli kaikkein kauheinta. Maailmansota ja maat raunioina.
1930-luvulla asti en enää jaksaisi mennä. Köyhää maatalousvaltaista, mutta varakkaitakin oli, joilla tietysti pyyhki hyvin kuten aina varakkailla kaikkina aikoina.
Olisiko 1930-luvulla ollut helpompaa lasten kanssa? No ehkä, jos olit riuska aikaansaava ja terve työihminen. Mutta et olisi ehtinyt käytännön töiltäsi isoa lapsiparveasi niin vahtimaan kuin nyt. Eikä olisi auttanut sairastua. Antibioottejakaan ei oltu keksitty. Jos ajattelit väärin sinut saatettiin muiluttaa/kyyditä itärajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku täällä alapeukuttaa kirjoitusta, jossa sanotaan, että lapsesta täytyy pitää huolta ja että hänelle täytyy tarjota turvallinen koti. Ookoo... Kertoo jotain alapeukuttajasta...
Mihin ko typerä sössötys liittyy? Sihienkö että ennen lapsia kuoli kuin kärpäsiä?
Lasten kanssa ei jakseta nykyään olla ihan vain kotona tehden tavallisia arkisia asioita, vaan tosi pieniäkin tenavia on riepoteltava koko ajan jossain, jos ei muualla niin kauppakeskuksissa. Tämän vuoksi lapsista tulee levottomia eivätkä he edes viihdy enää ilman koko ajan ulkopuolelta tulevia virikkeitä. Tämä tietysti väsyttää taas yhä enemmän vanhempia eikä lasten kanssa jakseta olla. Koko ajan vanhemmilla pitäisi olla ns. omaa aikaa, omaa lomaa ja lapsivapaata. Useimmilla nykyvanhemmilla on jatkuvasti viikonloppumenoja ja koko sukua huudetaan hoitoavuksi tenaville. Lapset ovat viikkotolkulla hoidossa isovanhemmilla, monella käytännössä kaikki koulujen syys- ja hiihtolomat ja valtaosan kesälomasta. Välillä ihmettelen, miksi lapsia pitää hankkia, jos ne ovat vain riesana vanhempiensa elämässä. Kunpa nykyvanhemmat jaksaisivat nauttia siitä ajasta, kun lapset ovat vielä pieniä. Se aika on tosi lyhyt ja se menee nopeasti!
Ennen lasten kanssa ei oltu yhtään.
Myös minä olen tehnyt saman huomion, että lapset sysätään jatkuvasti pois vanhempien luota. Viikonloppuisin ollaan jatkuvasti yötä mummulassa. Lomillakin lapset viedään päiväkotiin. Ja vaikka vanhempi on arkena itse kotona, lapsi viedään päiväkotiin. Miksi lasten kanssa ei haluta olla? Miksi omat lapset koetaan niin raskaina? Surullista.
Oi aikoja, oi tapoja.
Vierailija kirjoitti:
Myös minä olen tehnyt saman huomion, että lapset sysätään jatkuvasti pois vanhempien luota. Viikonloppuisin ollaan jatkuvasti yötä mummulassa. Lomillakin lapset viedään päiväkotiin. Ja vaikka vanhempi on arkena itse kotona, lapsi viedään päiväkotiin. Miksi lasten kanssa ei haluta olla? Miksi omat lapset koetaan niin raskaina? Surullista.
Oi aikoja, oi tapoja.
Ennenhän ne vanhemmat ei olleet lastensa kanssa ollenkaan. Lapset yksin tai keskenään ja kaikki lomat mummoloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös minä olen tehnyt saman huomion, että lapset sysätään jatkuvasti pois vanhempien luota. Viikonloppuisin ollaan jatkuvasti yötä mummulassa. Lomillakin lapset viedään päiväkotiin. Ja vaikka vanhempi on arkena itse kotona, lapsi viedään päiväkotiin. Miksi lasten kanssa ei haluta olla? Miksi omat lapset koetaan niin raskaina? Surullista.
Oi aikoja, oi tapoja.
Ennenhän ne vanhemmat ei olleet lastensa kanssa ollenkaan. Lapset yksin tai keskenään ja kaikki lomat mummoloissa.
Lasten kanssa ei ennen olemalla oltu, vaan heidän kanssaan elettiin yhteistä arkea ja elämää ilman kummempia sirkustemppuja. Onko mielestäsi lasten kanssa "oleminen" vain sitä, että käydään Hoplopissa ja pelataan lautapelejä? Ja en muuten tiedä yhtään lasta, joka olisi ollut ennen kesät mummolassa. Tätä nykyä tiedän montakin.
Niin, ilmoituksia voi tehdä oikeastaan mistä vain, esimerkiksi jos naapurin lapsi huutaa uhmissaan toistuvasti ja huutaa vaikka nälkäänsä tms. (vaikka hetki sitten olisi syöty tai ruoka ei olisi kelvannut), niin sellaisestakin voi tehdä sitten lasun. Uskon itsekin, että vanhemmuus on enemmän silmätikkuna tänä päivänä ja ärsyyntymiset ihan vain lasten huutamisistakin voidaan tehdä ns. lasten edun kannalta vaikka kyse olisi omasta sietokyvystäkin. Kun ennen vanhaan se oli niin, että lasten tuli oli hiljaisia ja kuuliaisia ja annettiin luunappeja kitinästä. Joskus kaukaisessa historiassa niskojaan nakkelevat lapset jopa teloitettiin, huh... Siinä mielessä kyllä ristiriitaista, että vaikka tunnekasvatusta painotetaan, niin lasten kiukkuhuutamisesta joku pitää laittaa tuomiolle, vaikka sitten vanhemmat.