Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta seuranneena olen samaa mieltä. Lapset saattoivat olla kesäisin kaikki arkipäivät pihalla ja leikkiä keskenään, kävivät vain kotona syömässä. Kerrostaloissa lapset huusivat pihalla "Äiti, tuu ikkunaan, täällä huutaa Maija".
Suomessa lapsiperheet ovat kansainvälisesti uupuneimmasta päästä. Tämä on sitä ns. intensiivistä vanhemmuutta. Ihan hieno asia mutta onko se liian raskasta, jos on vähänkin suorittajataipumusta, kuten monilla on?
Tuo oli 70-luvun lapsuus. Muistan kuinka itseäni tuo huutaminen nolotti, joten juoksin aina sisälle mieluummin kuin huusin pihalla. Tuskin vanhemmilla silloin oli sen helpompaa kuin vanhemmilla nykyisinkään.
Varmasti oli helpompaa. Mutta lapsia myös kuoli tapaturmaisesti jopa sata vuodessa, kun ei ollut vahtimispakkoa. THL:ltä löytyy tilastoja. Nykyisin lapsia kuolee tapaturmaisesti vain kymmenkunta vuodessa, vaikka väkiluku on suurempi kuin 1970-luvulla. Tuolloin ei ollut vahtimispakkoa, ei turvavyöpakkoa, ei turvaistuinpakkoa, ei lastensuojeluilmoituksia. Nyt pitää olla selvillä kaikista tällaisistakin (turvaistuinten vaatimukset muuttui nekin taas, meillä oli vauva 12 vuotta sitten, nyt uuden tullessa kas on suosituksissa tullut taas muutoksia). Tiedon määrä on isompi ja se tieto täytyy vaan hankkia, ei sitä kysellä että mikset ottanut selvää.
Ja turvallisuusaspekti ja autoilu on vain yksi pienen pieni osa-alue. Tiedon määrä kasvaa joka elämänaluella koko ajan, myös lastenhoidossa. Niin fyysisesssa kuin psyykkisessä hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisipa hienoa olla kuulemassa mitä mieltä aikanaan isovanhempana itse olet. Uskoisin, että nykyiset isovanhemmat kyllä hyvin ymmärtävät miten paljon raskaampaa heillä oikeasti oli lapsiperhearki, kuin nykyvanhemmilla.
Voi kuule, ei minun äitini ymmärrä edes sitä, että päiväkoti tosiaan edellyttää tietynlaisia vaatteita. Marisee ihan jatkuvasti ihan kaikesta, mikä on vähänkin eri lailla kuin hänen aikanaan. Siis ihan jatkuva päivittely ja ihmettely ja pällistely.
Ja hänellä on sellainen käsitys, että lapsiperheeseen voi vain soittaa kotiapua esimerkiksi kun sairastellaan. Niin hänkin teki ja aina tuli kodinhoitaja seuraavana aamuna.
Mun äiti ymmärtää, että hänellä oli lastenhoito joissain kohdin helpompaa. Nykyisin on koulun vaatimukset kovemmat kuin ennen. Lapsilta vaaditaan aiemmin ja enemmän asioita osattavaksi. Kouluhan alkaakin nykyään aiemmin, eskari on nykyään pakollinen; ei ollut pakollinen 1980-luvulla, kun mun äidillä oli pienet lapset.
Vierailija kirjoitti:
Olisipa hienoa olla kuulemassa mitä mieltä aikanaan isovanhempana itse olet. Uskoisin, että nykyiset isovanhemmat kyllä hyvin ymmärtävät miten paljon raskaampaa heillä oikeasti oli lapsiperhearki, kuin nykyvanhemmilla.
Voi kuule, ei minun äitini ymmärrä edes sitä, että päiväkoti tosiaan edellyttää tietynlaisia vaatteita. Marisee ihan jatkuvasti ihan kaikesta, mikä on vähänkin eri lailla kuin hänen aikanaan. Siis ihan jatkuva päivittely ja ihmettely ja pällistely.
Ja hänellä on sellainen käsitys, että lapsiperheeseen voi vain soittaa kotiapua esimerkiksi kun sairastellaan. Niin hänkin teki ja aina tuli kodinhoitaja seuraavana aamuna.
Minun äitini neuloo lapsille villalapasia ja riitelee sitten jatkuvasti siitä, kun en kelpuuta niitä päiväkotikäsineiksi. Samaten neuloo hankalasti puettavia kirjoneuleita, joissa vaikeat napit ja sitten taas kinaa, miksi niitä ei laiteta lapsille päivähoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta seuranneena olen samaa mieltä. Lapset saattoivat olla kesäisin kaikki arkipäivät pihalla ja leikkiä keskenään, kävivät vain kotona syömässä. Kerrostaloissa lapset huusivat pihalla "Äiti, tuu ikkunaan, täällä huutaa Maija".
Suomessa lapsiperheet ovat kansainvälisesti uupuneimmasta päästä. Tämä on sitä ns. intensiivistä vanhemmuutta. Ihan hieno asia mutta onko se liian raskasta, jos on vähänkin suorittajataipumusta, kuten monilla on?
Tuo oli 70-luvun lapsuus. Muistan kuinka itseäni tuo huutaminen nolotti, joten juoksin aina sisälle mieluummin kuin huusin pihalla. Tuskin vanhemmilla silloin oli sen helpompaa kuin vanhemmilla nykyisinkään.
Varmasti oli helpompaa. Mutta lapsia myös kuoli tapaturmaisesti jopa sata vuodessa, kun ei ollut vahtimispakkoa. THL
"Nykyisin lapsia kuolee tapaturmaisesti vain kymmenkunta vuodessa, vaikka väkiluku on suurempi kuin 1970-luvulla. "
Väkiluku on suurempi mutta LAPSIEN määrä on kyllä paljon pienempi nykyään.
Täällä on paljon oletuksia, joista päätellään, että lasten kasvatus oli ennen helpompaa tai vaikeampaa kuin ennen. Mikähän pitää oikeasti paikkansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt vuonna 87 ja lapsuuteni oli juuri ap:n kuvaileman kaltainen. Katsoin loputtoman paljon telkkaria, ulkona painettiin naapuruston lasten kanssa tunteja ilman, että kukaan kyseli perään. Vanhimmat lapset vähän katsoivat, ettei ihan vaarassa oltu. Ap listasi myös yleisimmät ruokani. Ei tulisi mieleenikään antaa omalle taaperolleni roiskeläppää tai suklaamuroja. Ei ole isompikaan ikinä edes maistanut. Kiireiseksi päiväksi tullut tehtyä ruoat jopa yöllä valmiiksi, kun muuten ei ole ehtinyt itsetehtyä ruokaa valmistaa. Kyllä on molempien omien lasten ruoat tarkkaan mietitty, että jokaisena päivänä saa riittävästi kaikkia vitamiineja, hyviä rasvoja jne. Telkkaria lupa katsoa vain kerran viikossa ja yhteisesti valittu koko perheen leffa. Sairaana saa toki katsoa enemmän.
Imetys ei toisen kanssa sujunut huonon imuotteen vuoksi. Jouduin luovuttamaan puolen vuoden kohdalla ja siihenkin asti kulki korvike jo lisänä. Mikä painostus tuli joka puolelta, että pitäisi vaan yrittää vielä. Minua on imetetty 4kk, jonka jälkeen kieltäydyin tissistä kertoman mukaan. Sain sen jälkeen vain velliä ja samoja ruokia kuin vanhempani mm. ruskeaa kastiketta.
Joo, ovat ajat muuttuneet...
Jollain saattaa olla omassa äitisuhteessaan sellaisia ongelmia, että lapsiperhearki tuntuu sen vuoksi raskaalta. Jatkuva vänkääminen oman äidin kanssa esim. lapsen villavaatteista ei tarkoita sitä, että vanhemmilta odotettaisiin nykyään jotenkin poikkeuksellisen paljon enemmän kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus kannattaa myös tarkastella omaa toimintaansa. Miksi äiti asettaa itselleen kovat vaatimukset? Ovatko ne yhteiskunnan vaatimuksia vai jotain ihan muita?
Jos arki tuntuu raskaalta sen vuoksi, että ruokaa pitää valmistaa yöllä valmiiksi, kannattaa oikeasti tarkastella kriittisesti omaa toimintaansa. Miksi valmistan ruokaa yöllä, kun pitäisi olla nukkumassa? Voisiko asian hoitaa myös toisella tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt vuonna 87 ja lapsuuteni oli juuri ap:n kuvaileman kaltainen. Katsoin loputtoman paljon telkkaria, ulkona painettiin naapuruston lasten kanssa tunteja ilman, että kukaan kyseli perään. Vanhimmat lapset vähän katsoivat, ettei ihan vaarassa oltu. Ap listasi myös yleisimmät ruokani. Ei tulisi mieleenikään antaa omalle taaperolleni roiskeläppää tai suklaamuroja. Ei ole isompikaan ikinä edes maistanut. Kiireiseksi päiväksi tullut tehtyä ruoat jopa yöllä valmiiksi, kun muuten ei ole ehtinyt itsetehtyä ruokaa valmistaa. Kyllä on molempien omien lasten ruoat tarkkaan mietitty, että jokaisena päivänä saa riittävästi kaikkia vitamiineja, hyviä rasvoja jne. Telkkaria lupa katsoa vain kerran viikossa ja yhteisesti valittu koko perheen leffa. Sairaana saa toki katsoa enemmän.
Imetys ei toisen kanssa sujunut huonon imuotteen vuoksi. Jouduin luovuttamaan puolen vuoden kohdalla ja siihenkin asti kulki korvike jo lisänä. Mikä painostus tuli
Minua ei kuulemma imetetty juuri lainkaan, vaan olin pulloruokinnassa. Olen syntynyt 60-luvulla. Äitiysloma päättyi, kun olin 2 kuukautta vanha, jolloin äiti meni töihin ja minut vietiin päiväksi naapuriperheen kotiäidin hoidettavaksi. Äiti kertoi tämän, kun olin aikuinen ja kyselin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus kannattaa myös tarkastella omaa toimintaansa. Miksi äiti asettaa itselleen kovat vaatimukset? Ovatko ne yhteiskunnan vaatimuksia vai jotain ihan muita?
Jos arki tuntuu raskaalta sen vuoksi, että ruokaa pitää valmistaa yöllä valmiiksi, kannattaa oikeasti tarkastella kriittisesti omaa toimintaansa. Miksi valmistan ruokaa yöllä, kun pitäisi olla nukkumassa? Voisiko asian hoitaa myös toisella tavalla?
Jankut jankut jankut jankut jankut jankut...
Mitä jos pohtisit, miten nämä kaikki kielteiset, mollaavat, solvaavat pahantahtoiset asenteet vaikuttaa? Sen sijaan että jauhat tätä omavikaomavikaomavika-horinaa.
Vierailija kirjoitti:
Jollain saattaa olla omassa äitisuhteessaan sellaisia ongelmia, että lapsiperhearki tuntuu sen vuoksi raskaalta. Jatkuva vänkääminen oman äidin kanssa esim. lapsen villavaatteista ei tarkoita sitä, että vanhemmilta odotettaisiin nykyään jotenkin poikkeuksellisen paljon enemmän kuin ennen.
Kuka on väittänyt vängänneensä jatkuvasti? Kyse oli siitä, että isoäiti sekaantuu ja pällistelee, ei äidin toiminta mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei kuulemma imetetty juuri lainkaan, vaan olin pulloruokinnassa. Olen syntynyt 60-luvulla. Äitiysloma päättyi, kun olin 2 kuukautta vanha, jolloin äiti meni töihin ja minut vietiin päiväksi naapuriperheen kotiäidin hoidettavaksi. Äiti kertoi tämän, kun olin aikuinen ja kyselin.
60-luvulla pidettiin sitä korviketta parempana ruokana kuin rintamaitoa.
Sieltä pitää erottaa itse se mikä on oikeasti tärkeää, miten vastata lapsen tarpeisiin, tuntemuksiin, lapsen ehdoilla mennään rauhassa ja karsia pois ylimääräinen turha sohellus. Ja kannattaa jakaa taakkaa jos voi. Kohta lapsi jo kasvaa isommaksi, pikkulapsiaika kestää jonkun ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On harhaluulo, että peruskoulussa vaadittaisiin nykyään lapsilta enemmän kuin ennen. Mitä siellä vaaditaan enemmän?
Vaatimustasoa on laskettu esim. matematiikassa. Niitä asioita, joita piti ennen hallita aikaisemmin, tarvitsee nyt osata vasta myöhemmin. Lapsilta ei yksinkertaisesti enää voi vaatia samoja asioita kuin esim. 20 vuotta sitten.
Koulu ei ole muuttunut vaativammaksi kuin ennen. Lasten keskittymiskyky ja sinnikkyys noin keskimäärin on kyllä muuttunut. Ei myös ymmärretä sitä, oppiminen vaatii usein ponnistelua.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon oletuksia, joista päätellään, että lasten kasvatus oli ennen helpompaa tai vaikeampaa kuin ennen. Mikähän pitää oikeasti paikkansa?
Molempina aikoina on varmasti ollut omat haasteensa.
Mutta ennen ajat ja olosuhteet olivat toiset. Toinen mummolani oli maalla, missä ei ollut juoksevaa vettä ja vessana oli puucee. Ei muuta kylpyhuonetta kuin sauna. Lähimpään kirkonkylään matkaa noin 10 km eikä isovanhemmilla ollut kotona puhelinta eikä autoa. Silti minut vietiin sinne sylivauvana kylään. En itse lähtisi nykyään sylivauvan kanssa sellaiseen paikkaan vapaaehtoisesti ja ilman omaa autoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus kannattaa myös tarkastella omaa toimintaansa. Miksi äiti asettaa itselleen kovat vaatimukset? Ovatko ne yhteiskunnan vaatimuksia vai jotain ihan muita?
Jos arki tuntuu raskaalta sen vuoksi, että ruokaa pitää valmistaa yöllä valmiiksi, kannattaa oikeasti tarkastella kriittisesti omaa toimintaansa. Miksi valmistan ruokaa yöllä, kun pitäisi olla nukkumassa? Voisiko asian hoitaa myös toisella tavalla?
Jankut jankut jankut jankut jankut jankut...
Mitä jos pohtisit, miten nämä kaikki kielteiset, mollaavat, solvaavat pahantahtoiset asenteet vaikuttaa? Sen sijaan että jauhat tätä omavikaomavikaomavika-horinaa.
Sinun kannattaisi myös pohtia, miksi koet täysin asiallisen vastauksen kielteisenä, mollavana ja solvaavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus kannattaa myös tarkastella omaa toimintaansa. Miksi äiti asettaa itselleen kovat vaatimukset? Ovatko ne yhteiskunnan vaatimuksia vai jotain ihan muita?
Jos arki tuntuu raskaalta sen vuoksi, että ruokaa pitää valmistaa yöllä valmiiksi, kannattaa oikeasti tarkastella kriittisesti omaa toimintaansa. Miksi valmistan ruokaa yöllä, kun pitäisi olla nukkumassa? Voisiko asian hoitaa myös toisella tavalla?
Jankut jankut jankut jankut jankut jankut...
Mitä jos pohtisit, miten nämä kaikki kielteiset, mollaavat, solvaavat pahantahtoiset asenteet vaikuttaa? Sen sijaan että jauhat tätä omavikaomavikaomavika-horinaa.
Sinun kannattaisi myös pohtia, miksi koet täysin asiallisen vastauksen kielteisenä, mollavana ja solvaavana.
Ei minun tarvitse, kun tämä ns. vastaus ei ole mitenkään asiallinen, vaan jatkuva saman asian vänkytystä. Loputonta samaa paskaa.
Ajat muuttuvat ja ajan mukaisten tietojen mukaan mennään. Niin käy tulevaisuudessakin. Huomataan, että jokin 2020- luvun kasvatusidea ei ollutkaan järkevä. Tarkoittaako se sitten automaattisesti sitä , että ennen vaadittiin vanhemmilta vähemmän kuin nykyään? Ei se sitä tarkoita. Aika ja ihanteet vain muuttuvat.
Lapset pysyvät samoina lapsina, vaikka aika muuttuu. Se, millaisia heistä kasvaa, johtuu kasvatuksesta ja muista ympäristötekijöistä esim. ravinto ja kulttuuri
Itse uskon, että vanhemmuus on oikeasti nykyään vaativampaa. Nykyään esimerkiksi tunnistetaan erityistarpeet lapsilla paremmin, joka on hyvä asia, mutta myös vaativaa, jos on tunnollinen vanhempi, joka haluaa tukea lastaan. Omilla lapsillani on esimerkiksi lukivaikeus ja neuroerityisyyttä, jonka vuoksi tarvitsevat koulunkäynnissä ja läksyjen kanssa tukea enemmän kotona, on käyty tutkimuksissa, tapaamisia koulussa ja kuljetettu keskellä päivää arkisin kuntoutukseen, lääkäriin jne. (Nämä kaikki ovat aina ns. virka-aikaan ja pitkin kaupunkia, joten päivätyössä käyvälle tarkoittaa jatkuvaa sumplimista.)
Minun lapsuudessani olisi varmaan vastaavassa tapauksessa vaan todettu, että lapsi nyt on vaan vähän tuollainen, ei ole lukupäätä ja levoton ja saanut ehkä vähän tukiopetusta ja rämpinyt koulunsa läpi ja mennyt vaikka raksalinjalle ammattikouluun.
Nyt kun olemme jaksaneet auttaa lapsia ja hakea lapsille tukea, lapsien vahvuudet ovat päässeet näkyviin ja ovat oppineet kohtalaisesti pärjäämään myös heikompien aineidensa kanssa, onkin isompi menossa lukioon lähemmäs yli 8,5 keskiarvolla.
Ei minun lapsuudessani vanhemmat osallistuneet meidän lasten koulunkäyntiin, vaan hoidettiin kukin miten parhaaksi nähtiin.
Entisaikaan vanhemmat olisivat päässeet kyllä paljon helpommalla, kun lapset olisivat itse hoitaneet koulunsa miten pystyneet.
Nyt tukeminen on vienyt helposti useamman tunnin viikossa, joten kyllä se kuormittaa. Mutta voittaja tässä on lapsi itse ja yhteiskunta, kun pääsee elämässä käyttämään vahvuuksiaan paremmin.
En kokenut äitinä oloa vaikeana, tosin yksi lapsi. Mies oli vaikea tapaus.