Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Jos lapsella on esim. lukivaikeus, on hienoa, kun vanhemmat auttavat häntä pääsemään vaikeutensa kanssa eteenpäin. Kukaan ei kuitenkaan pakota vanhempia tahkoamaan asiaa lapsensa kanssa. Se ei ole yhteiskunnan vaatimus.
Lukivaikeutta on aina ollut. Se ei ole mikään uusi asia. Jos lapsella on lukivaikeus, taidon kehittymiseen täytyy tehdä paljon työtä. Näin on aina ollut. Kyllä ennenkin lukihäiriöisiä autettiin kotona. Koulussa annettiin tukiopetusta. Se ei ole mikään uusi asia. Toisia ei autettu lukivaikeutensa kanssa ennen ja toisia autettiin. Samoin asia menee nykyäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kuulemma imetetty juuri lainkaan, vaan olin pulloruokinnassa. Olen syntynyt 60-luvulla. Äitiysloma päättyi, kun olin 2 kuukautta vanha, jolloin äiti meni töihin ja minut vietiin päiväksi naapuriperheen kotiäidin hoidettavaksi. Äiti kertoi tämän, kun olin aikuinen ja kyselin.
60-luvulla pidettiin sitä korviketta parempana ruokana kuin rintamaitoa.
Totta kai sitä pidettiin silloin parempana, että saataisiin naiset nopeammin töihin synnytyksen jälkeen. Kyllä on nykyäideillä helpompaa, kun saa olla 9kk vauvan kanssa kotona, eikä tarvitse palata töihin 2kk synnytyksestä. Hyvä jos on jälkivuotokaan silloin vielä loppunut tai sektioarpi parantunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kuulemma imetetty juuri lainkaan, vaan olin pulloruokinnassa. Olen syntynyt 60-luvulla. Äitiysloma päättyi, kun olin 2 kuukautta vanha, jolloin äiti meni töihin ja minut vietiin päiväksi naapuriperheen kotiäidin hoidettavaksi. Äiti kertoi tämän, kun olin aikuinen ja kyselin.
60-luvulla pidettiin sitä korviketta parempana ruokana kuin rintamaitoa.
Totta kai sitä pidettiin silloin parempana, että saataisiin naiset nopeammin töihin synnytyksen jälkeen. Kyllä on nykyäideillä helpompaa, kun saa olla 9kk vauvan kanssa kotona, eikä tarvitse palata töihin 2kk synnytyksestä. Hyvä jos on jälkivuotokaan silloin vielä loppunut tai sektioarpi parantunut.
60-luvulla oli täysin hyväksyttyä olla kotirouvana. Ei minunkaan äitini koskaan töihin mennyt sen jälkeen kun synnytti esikoisensa parikymppisenä. Myös osa-aikatyöt yms oli hyväksyttyjä naisilla.
Nykyään kun on hädin tuskin synnyttänyt alkaa painostus työelämään. Alkaa pelottelu siitä miten tippuu kyydistä jne. On myös paljon töitä, kuten yrittäjyys, joista ei voi pitää minkäänlaista äitiyslomaa.
Ja äitiysvapaahan on 105 päivää.
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla huomaa, miten epäkypsästi toiset suhtautuvat asiallisiin vastauksiin. "Jankuti, jankuti"-tyyppiset vastaukset kertovat jotain kirjoittajan kyvystä keskustella toisen ihmisen kanssa ja kyvystä ymmärtää toisen ajattelevan asiaa eri tavalla. Asialliseen kommenttiin vastataan helposti vihamielisellä tavalla.
Epäkypsillä aikuisilla menee usein helposti sukset ristiin muiden kanssa. Luultavasti ongelmia tulee mm. neuvolan, päiväkodin ja koulun kanssa.
Sen jankuti, jankuti -kuittauksen saa, kun kirjoittaa noin 51. kertaa saman aivopierun tänne. Jos sulle jatkuvasti kuittaillaan noin niin mitä jos lopettaisit jankuttamisen.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsella on esim. lukivaikeus, on hienoa, kun vanhemmat auttavat häntä pääsemään vaikeutensa kanssa eteenpäin. Kukaan ei kuitenkaan pakota vanhempia tahkoamaan asiaa lapsensa kanssa. Se ei ole yhteiskunnan vaatimus.
Lukivaikeutta on aina ollut. Se ei ole mikään uusi asia. Jos lapsella on lukivaikeus, taidon kehittymiseen täytyy tehdä paljon työtä. Näin on aina ollut. Kyllä ennenkin lukihäiriöisiä autettiin kotona. Koulussa annettiin tukiopetusta. Se ei ole mikään uusi asia. Toisia ei autettu lukivaikeutensa kanssa ennen ja toisia autettiin. Samoin asia menee nykyäänkin.
Mun isoveljelläni ja isosiskollani on lukihäiriö. Ei sitä mitenkään ennen tuettu, haukuttiin tyhmäksi.
Ennen vain oli mahdollista työllistyä vähemmällä koulunkäynnilläkin ihan hyvin. Nykyään taas on oppivelvollisuus 18-vuotiaaksi ja ilman koulutusta ei pääse minkäänlaisiin töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko yhteiskunta on muuttunut vaativammaksi. Kyllä ennen pääsi vähemmällä lasten kasvatuksessa ja oli helpompaa esim. päästä töihin. Nyt saat olla yksin ja et saa apua, etkä tukea, mutta kyttäys toimii. Töihin ei noin vain päästäkään.
Allekirjoitan että vanhemmuus etenkin Suomessa helkkarin vaativaa nykyään ja jos et ole täydellinen, saat kuulla siitä. Joka asiasta saa lasu-ilmon, 10% Suomen lapsista on saanut. Jopa parkkisakoista.
Lapsivihamielisyys ja ihmisten yksinäisyys, hampaat irvessä suorittamisen ihannointi, kukoistavat tässä maassa. Sekä joittenkin yksilöitten itsekeskeisyys, vihamielisyys, ja ilkeys.
Kyllä on inhaa lukea tuota jatkuvaa valitusta ja märehtemistä ja luuloa, että ennen olisi ollut helpompaa. Mistä ihmeestä tulee käsitys ylipäätään, että lapsen kasvattaminen olisi helppoa? Ja että olisi koskaan ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on inhaa lukea tuota jatkuvaa valitusta ja märehtemistä ja luuloa, että ennen olisi ollut helpompaa. Mistä ihmeestä tulee käsitys ylipäätään, että lapsen kasvattaminen olisi helppoa? Ja että olisi koskaan ollut.
No olihan se ennen helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on inhaa lukea tuota jatkuvaa valitusta ja märehtemistä ja luuloa, että ennen olisi ollut helpompaa. Mistä ihmeestä tulee käsitys ylipäätään, että lapsen kasvattaminen olisi helppoa? Ja että olisi koskaan ollut.
No olihan se ennen helppoa.
Milloin olet kasvattanut lapsesi? Siis minkä ikäisiä ovat nyt?
Koska sinähän tietysti olet ollut vanhempi silloin ennen, kun kerran tiedät, että kasvattaminen oli silloin helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahalla räntä kelillä kiekkokassi lyötiin pulkkaan ja vedettiin siinä treeneihin. Matkan varrelta liittyi muita pulkan vetäjiä, piposilmillä ja räkä nenänpäässä treeneihin. Jos näytti oikei kurjalle kotiin tullessa, äiti saattoi keittää kaakaot. Kesällä jos lähti omin luvin uimaan koko päiväksi ja ei ilmoittanut mihin lähtee, sai kunnon tukkapöllyt illalla kotona. Jos oli oikein hätä, mentiin lähimpään taloon pyytämään apua tai että voisi käyttää lankapuhelinta. Ennen myös opetettiin että vanhempia ihmisiä kunnioitetaan ja ei olisi tullut edes mieleen olla epäkunnioittava. Mikä sitten kasvattaa oikein ja jos lapselta ei saa edes ottaa nykyään kännykkää kädestä?
En tiedä, mistä tämä jatkuva vikinä on saanut alkunsa, että nyt on niin vaativaa ja ennen oli niin helppoa.
Uskon, että haasteita on ollut ennen ja on myös nyt. Ne voivat olla erilaisia haasteita. Uskon myös, että ennen oltiin sinnikkäämpiä kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon, että vanhemmuus on oikeasti nykyään vaativampaa. Nykyään esimerkiksi tunnistetaan erityistarpeet lapsilla paremmin, joka on hyvä asia, mutta myös vaativaa, jos on tunnollinen vanhempi, joka haluaa tukea lastaan. Omilla lapsillani on esimerkiksi lukivaikeus ja neuroerityisyyttä, jonka vuoksi tarvitsevat koulunkäynnissä ja läksyjen kanssa tukea enemmän kotona, on käyty tutkimuksissa, tapaamisia koulussa ja kuljetettu keskellä päivää arkisin kuntoutukseen, lääkäriin jne. (Nämä kaikki ovat aina ns. virka-aikaan ja pitkin kaupunkia, joten päivätyössä käyvälle tarkoittaa jatkuvaa sumplimista.)
Minun lapsuudessani olisi varmaan vastaavassa tapauksessa vaan todettu, että lapsi nyt on vaan vähän tuollainen, ei ole lukupäätä ja levoton ja saanut ehkä vähän tukiopetusta ja rämpinyt koulunsa läpi ja mennyt vaikka raksalinjalle ammattikouluun.
Nyt kun olemme jaksaneet auttaa lapsia ja hakea lapsille tukea, lapsien vahvuudet o
Kyllä. Ja tämä ei ole mitenkään vapaaehtoista. Voit toki olla opettamatta ja auttamatta lastasi kotona, mutta kyllä terapiat ja palaverit, lääkärit yms. katsotaan lapsen edun mukaisiksi ja niihin on pakko osallistua tai pukkaa lasua.
Itse olen kaiken avun ottanut vastaan, mitä olemme saaneet, mutta olen tehnyt myös julmetun työn saattaessani erityislapseni aikuisuuteen. Sillä seurauksella, että vanhempi opiskelee yliopistossa ja käy työssä opintojen ohella, nuorempi on lukiossa. Uskallan nostaa häntääni ja sanoa, että ilman merkittävää panostani tämä ei olisi mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on inhaa lukea tuota jatkuvaa valitusta ja märehtemistä ja luuloa, että ennen olisi ollut helpompaa. Mistä ihmeestä tulee käsitys ylipäätään, että lapsen kasvattaminen olisi helppoa? Ja että olisi koskaan ollut.
No olihan se ennen helppoa.
Milloin olet kasvattanut lapsesi? Siis minkä ikäisiä ovat nyt?
Koska sinähän tietysti olet ollut vanhempi silloin ennen, kun kerran tiedät, että kasvattaminen oli silloin helppoa.
Olen ollut lapsi. Tiedän tismalleen mitä se vanhemmuus ennen oli. Olematonta nykyiseen verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on inhaa lukea tuota jatkuvaa valitusta ja märehtemistä ja luuloa, että ennen olisi ollut helpompaa. Mistä ihmeestä tulee käsitys ylipäätään, että lapsen kasvattaminen olisi helppoa? Ja että olisi koskaan ollut.
No olihan se ennen helppoa.
Milloin olet kasvattanut lapsesi? Siis minkä ikäisiä ovat nyt?
Koska sinähän tietysti olet ollut vanhempi silloin ennen, kun kerran tiedät, että kasvattaminen oli silloin helppoa.
Olen ollut lapsi. Tiedän tismalleen mitä se vanhemmuus ennen oli. Olematonta nykyiseen verrattuna.
Sinä tiedät millaisia sinun vanhempasi olivat. Et sitä, mitä vaatimuksia yleisesti vanhemmuudelle oli. Etkä sitä, millaisia muiden vanhemmat olivat.
Luuletko ihan sosissasi, että nykyään ei ole lapsiaan laiminlyöviä vanhempia. Heidän lapsensa voivat sitten kirjoittaa parinkymmenen vuoden kuluttua, miten 2020-luvulla ei vanhemmilta vaadittu mitään.
Vierailija kirjoitti:
On täällä aikamoista valitusta nykyajasta.
Kuka oikeasti uupuu siitä, että pitää noin kerran vuodessa käydä lapsen kanssa hammaslääkärissä kesken työpäivän tai koulussa terveystarkastuksessa? Jos tuosta nyt kuormittuu, niin jo on huoltaja heikkoa tekoa.
Ihmeellisiä ajatuksia tuntuu myös olevan entisajan kasvatuksesta. Olen syntynyt noin 50 vuotta sitten. Minua ei pahoinpidelty kotona, vanhemmilla oli todella harvoin jotain aikuisten juhlia ja en kyllä huolehtinut perheen ruokaostoksista tai saanut olla itsekseni päiviä uimarannoilla.
Omat lapseni ovat syntyneet 2000-luvulla. Isovanhemmat asuvat kaukana. Itse olemme perheemme hoitaneet, kuten meidän kuuluukin. On ollut Wilmat, jotka eivät ole meitä kuormittaneet. Olemme kuunnelleet pieniltä päivittäiset lukuläksyt, mikä ei ole meitä rasittanut. Meillä ei ole käynyt kodinhoitajaa tai muuta kotiapua. Olemme käyttäneet lapsemme hammaslääkäreissä, neuvo
Ai vanhempien syy uupua on se yksi hamnaslääkärikerta vuodessa? Ei, mieti nyt itsekin. Täälläkin on avattu asiaa enemmän. Että mitkä asiat vaikuttavat. Meidän oma lapsuutemme olisi miltei kaikilta osin nykyään syy lasuun. Nykyään kaikki pitää tehdä vaativammin. Ei kyse ole yhdestä haammalääkärikerrasta. Yllättäen. Hämmentävää, eikö totta.
Vierailija kirjoitti:
Koko yhteiskunta on muuttunut vaativammaksi. Kyllä ennen pääsi vähemmällä lasten kasvatuksessa ja oli helpompaa esim. päästä töihin. Nyt saat olla yksin ja et saa apua, etkä tukea, mutta kyttäys toimii. Töihin ei noin vain päästäkään.
Allekirjoitan että vanhemmuus etenkin Suomessa helkkarin vaativaa nykyään ja jos et ole täydellinen, saat kuulla siitä. Joka asiasta saa lasu-ilmon, 10% Suomen lapsista on saanut. Jopa parkkisakoista.
Lapsivihamielisyys ja ihmisten yksinäisyys, hampaat irvessä suorittamisen ihannointi, kukoistavat tässä maassa. Sekä joittenkin yksilöitten itsekeskeisyys, vihamielisyys, ja ilkeys.
Kerropa vielä, miten helposti pääsit töihin 90-luvun laman aikana?
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan että vanhemmuus etenkin Suomessa helkkarin vaativaa nykyään ja jos et ole täydellinen, saat kuulla siitä. Joka asiasta saa lasu-ilmon, 10% Suomen lapsista on saanut. Jopa parkkisakoista.
Kuitenkaan 90% lapsista ei ole tehty lastensuojeluilmoitusta, eli ei niitä ihan joka lapsista tehdä ihan syyttä suotta, vaikka täällä "lastensuojelun uhrit" kovasti yrittävät muuta väittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan että vanhemmuus etenkin Suomessa helkkarin vaativaa nykyään ja jos et ole täydellinen, saat kuulla siitä. Joka asiasta saa lasu-ilmon, 10% Suomen lapsista on saanut. Jopa parkkisakoista.
Kuitenkaan 90% lapsista ei ole tehty lastensuojeluilmoitusta, eli ei niitä ihan joka lapsista tehdä ihan syyttä suotta, vaikka täällä "lastensuojelun uhrit" kovasti yrittävät muuta väittää.
Suomessa tehdään vuosittain yli sata tuhatta turhaa lasua. Yli puolet ilmoituksista on aiheettomia.
Lasujahan twhdään mm jos unohtaa perua hammaslääkäriajan, jos lapsella on ns liikaa poissaoloja (raja niin mstala että se ylittyy parilla lääkärikäynnillä ja flunssalla), nepsyoireista
Tällä palstalla huomaa, miten epäkypsästi toiset suhtautuvat asiallisiin vastauksiin. "Jankuti, jankuti"-tyyppiset vastaukset kertovat jotain kirjoittajan kyvystä keskustella toisen ihmisen kanssa ja kyvystä ymmärtää toisen ajattelevan asiaa eri tavalla. Asialliseen kommenttiin vastataan helposti vihamielisellä tavalla.
Epäkypsillä aikuisilla menee usein helposti sukset ristiin muiden kanssa. Luultavasti ongelmia tulee mm. neuvolan, päiväkodin ja koulun kanssa.