Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis, nämä kaikki asiat mitä AP kritisoi, mikä tekee nykyajan vanhemmuudesta "haastavampaa", on keinoja seurata koulusta ja hoidosta käsin, että lapsi elää turvallisessa ympäristössä. Ehkä meno oli ennen jollain tavalla rennompaa, mutta oli myös lapsia, jotka saattoivat olla tyystin heitteillä.
Ne heitteillä olleet lapset olivat niitä jotka muuten oppivat pärjäämään itse. Koska oli pakko.
Nykyään valitetaan siitä että kaikki ovat uusavuttomia prinsessoja. No, jokainen yhteisö tuottaa tietynlaisia ominaisuuksia omilla tavoillaan.
Lukekaa kasvatusopas kuten autokoulun kirja.
"Nykyvanhemmuus on raskaampaa" kuin minkä ajan vanhemmuus?
Mun lapseni ovat syntyneet alle 18 vuotta sitten. Tuskin vanhemmuus siitä on juurikaan muuttunut . Vai onko? Ei se ainakaan silloin (tai lasten kanssa nyt) mitenkään älyttömän raskasta ollut. Mitä vaatimuksia mulle vanhempana on asetettu? Normaaleja asioita on vaatimuksina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko vanhemmuus vaikeampaa tänä päivänä kuin esim. 1970-luvulla jolloin olin lapsi tai 1980-luvulla jolloin oma lapseni oli pieni. Tänään näin jotain pöyristyttävää: äiti ajoi vuokrattavaa sähköpotkulautaa ( äidin ikä noin 40v) ja kyydissä siinä edessä jaloissa istui laudan pohjalla pieni tyttö
( ehkä 3v). Mitä ajatuksia tämmöinen äitiys herättää? Minussa kauhua. Missä on vanhemman taju ja vastuu? En pysty edes ajattelemaan miten voi käydä kun ajelevat esim. tien yli.
Jospa osalla nykyvanhemmista ei oikein ole tajua, millainen toiminta vanhempana on ok. Tuollainen toiminta äidiltä vaikuttaa minustakin kammottavalta. Niin ei kai saisi sanoa, ettei samalla pahoita jonkun mieltä. Olisiko nykyään vanhempina ns. aikuislapsia enemmän kuin aikaisemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ysärin lapsi, eli olen käynyt yksin lähikaupassa 700m päässä kotoa jo alle 5-vuotiaana. Sain myös (sovitusti) hakea isälle 1 olutta ja norttia vaikka olin yksin liikkeellä.
Kun vanhemmat halusivat omaa aikaa, mut aika usein lähetettiin kauppaan. Enhän mä sitä tajunnut silloin, mutta nyt näin lapsen äitinä tajuan sen miksi kävin hakemassa maitoa 1 purkin kerrallaan useamman kerran päivässä.
Eskariin olen itse kävellyt mennen tullen yksinäni 600m matkan. Nykypäivänä tuostakin tulisi lasu...
Niin ellei joudu väijyn uhriksi,90 alussa sitä vaaraa ei ollut lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla oli lama, ihmisillä ei ollut edes töitä. Olette te kyllä melkoisia ressukoita ja lellivauvoja nykyään.
Niin ja maksoivat kovallakorolla asuntovelkaa 10 vuodessa pois ,nyt kitistään muutamasta prosentista ja toivotaan nollakorkojen paluuta epätoivoisesti.Kun ei kulemma nollakoroilla kannattanut maksaa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen perhe luo ne sääntönsä itse, jos rakastaa ja haluaa kasvattaa ja hoivata lapsiaan ei laske tunteja. Kun hoivaa pienenä, lapsi varttuu ja itsenäistyy, ei hän ole ikuisesti vauva ja rinnoilla. Ihme kitinää😳
Vaan kun ne vaatimukset muuttuvat lasten kasvaessa. Teinin vanhemmalta odotetaan eri asioita kuin taaperon vanhemmalta.
Eiköhän se lasta tehdessä jo ole tiedossa, että lapsi kasvaa, myös teini-ikään. Kasvatus alkaa vauvasta ja rajat on rakkautta. Teini-ikä on yksi ikävaihe muiden joukossa ja tietenkin on eri tilanne, kuin taaperoikäisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne kritisoivat "kyllä mekin ennen pärjättiin itse" isovanhemmat eivät käsitä, että tuolloin vanhemmuuden vaatimukset olivat paljon pienemmät. Riitti, kun naperolla oli puhtaat vaatteet ja ruokaa.
Tämä. Isovanhemmat vertaavat oman aikansa tilanteeseen, eivätkä ymmärrä nykyajan vaatimuksia. Onhan myös isovanhempien ikäluokkaa kohtaan vaatimukset nousseet. Ennen iäkkäämpänä sai elää rennosti, nykyään on kauhistus jos joku mummoutuu nuorena.
Olisipa hienoa olla kuulemassa mitä mieltä aikanaan isovanhempana itse olet. Uskoisin, että nykyiset isovanhemmat kyllä hyvin ymmärtävät miten paljon raskaampaa heillä oikeasti oli lapsiperhearki, kuin nykyvanhemmilla. Ja siksi ihmettelevät tätä jatkuvaa marinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tajua tätä jatkuvaa narinaa siitä, miten raskasta on olla NYKYÄÄN lapsiperheen vanhempi. Vaatimuksia sanotaan olevan NYKYÄÄN paljon enemmän kuin ennen. Mitä ne vaatimukset ovat?
Sehän on selvää, että lapsiperheessä on paljon työtä. Näin on nyt ja näin on aina ollut. Sen ei pitäisi tulla yllätyksenä vanhemmille.
Lapsiperhearki ei ole sama asia kuin instakuvassa kiiltävän siistissä valkoisessa kodissa rauhallisesti valkoisella sohvalla istuvat valkoisiin mekkoihin puetut nätisti kammatut hymyilevät lapset. Arki on vaatekasoja, kitinää, legoja lattialla, leivänmuruja, ketsuppitahroja, yöheräilyjä, pissavahinkoja, oksennustauteja... Samalla se on mukavaa yhdessäoloa, naurua, yhteisiä ruokahetkiä, tuhisevia nyyttejä kainalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä mimä myönnän että mulle tuli yllätyksenä se miten huonolla tolalla palvelut nykyään on, kun lapsuudessani ne toimi loistavasti.
Ja se miten jäätävän äitivihamielinen yhteiskunta Suomi on.
Instagramia minulla ei edes ole.
Yllätys on ollut myös se, miten kapea on nykyään se osuus skaalasta, joka on nykyään ns normit täyttävä lapsi.
Ei saa olla vilkas, ei saa olla rauhallinen. Pitää olla just se lagom tai ainakin näytellä sellaista.
Mikä tahansa ahtaasta normista poikkeava on huono juttu.
Ja nykyään ei siis edes valmis 17 vuotta ja 29 päivää vanha lähihoitajasisarus saa hakea edes eskarista sisarustaan, vaikka se eskari olisi samassa talossa.
Tuo ei pidä paikkaansa. Lapsi saa kulkea vaikka yksin esikoulumatkat, koska esikoulu on perusopetuksen alaista toimintaa. Päiväkodistakin saa hakea alaikäinen. Lainsäädännössä ei ole päiväkotimatkoihin mitään ikärajoja.
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa kasvatusopas kuten autokoulun kirja.
Rakkaus ja Rajat
Tuo ei pidä paikkaansa. Lapsi saa kulkea vaikka yksin esikoulumatkat, koska esikoulu on perusopetuksen alaista toimintaa. Päiväkodistakin saa hakea alaikäinen. Lainsäädännössä ei ole päiväkotimatkoihin mitään ikärajoja.
Kuntakohtaisia eroja. Kun minun esikoiseni oli eskarissa, kaksi naapurin kesäkuun alussa 7 vuotta täyttävää tyttöä ei saaneet yhdessä kävellä 150 metriä omaan kotiinsa, hiljaista leveää pihatietä.
Mökkikunnassani taas esikoululaiset kulkee eskariin pimeältä maantieltä, ei valoja, ei piennarta, itse reittibussilla, vaikka eskarilainen vielä olisi viisi. Päiväkoti ja koulu lopetettiin heidän alueeltaan.
Ja meidän päiväkodistamme (jos eskari on päiväkodissa, sääntö pätee siihenkin) ei tosiaankaan saa edes toisella asteella alaa opiskeleva sisarus hakea sisarustaan edes sieltä eskarista. Vaikka tämä päiväkoti sijaitsee kerrostaloyhtiön sisäsiivessä ja perhe asuu samassa taloyhtiössä. Vain täysikäinen hakija kelpaa.
Olisipa hienoa olla kuulemassa mitä mieltä aikanaan isovanhempana itse olet. Uskoisin, että nykyiset isovanhemmat kyllä hyvin ymmärtävät miten paljon raskaampaa heillä oikeasti oli lapsiperhearki, kuin nykyvanhemmilla.
Voi kuule, ei minun äitini ymmärrä edes sitä, että päiväkoti tosiaan edellyttää tietynlaisia vaatteita. Marisee ihan jatkuvasti ihan kaikesta, mikä on vähänkin eri lailla kuin hänen aikanaan. Siis ihan jatkuva päivittely ja ihmettely ja pällistely.
Ja hänellä on sellainen käsitys, että lapsiperheeseen voi vain soittaa kotiapua esimerkiksi kun sairastellaan. Niin hänkin teki ja aina tuli kodinhoitaja seuraavana aamuna.
Onko ok kuormittaa kaikkia vanhempia siksi että saadaan kiinni kourallinen? Tuo valvonta on pois tavallisten lasten hyvinvoinnista esim. siten että opettajilla ei ole enää aikaa opettaa. Ja niitä Viljaeerikoja on edelleen. Kallis ja surkea systeemi joka kuormittaa normaaleja vanhempia eikä tee edes tulosta.