Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska nykyajan vanhemmilta ei saisi vaatia mitäään. He eivät kestä lapsiaan.
Luulen että moni tulee vanhemmaksi kuvitellen että samat standardit pätee kuin omassakin lapsuudessa. Ihan tavallisissa perheissä siis. Sitten herätys todellisuuteen on aika kova kun ymmärtää että lapset todella lähtevät nykyään huostaan jos ne saisi pyöriä hereillä vanhempien kosteissa bileissä kuten ennen yms.
Se mikä ennen oli normaalia on nykyään syy josta saa tuomion ja menettää lapset. Aika iso kuilu vaatimuksissa.
Eli... Nykyajan vanhemmat valittavat siitä että enää ei saa laiminlyödä ja pahoinpidellä lapsiaan? Sitäkö oikeasti sanot? Lue hei viestis uudestaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska nykyajan vanhemmilta ei saisi vaatia mitäään. He eivät kestä lapsiaan.
Luulen että moni tulee vanhemmaksi kuvitellen että samat standardit pätee kuin omassakin lapsuudessa. Ihan tavallisissa perheissä siis. Sitten herätys todellisuuteen on aika kova kun ymmärtää että lapset todella lähtevät nykyään huostaan jos ne saisi pyöriä hereillä vanhempien kosteissa bileissä kuten ennen yms.
Se mikä ennen oli normaalia on nykyään syy josta saa tuomion ja menettää lapset. Aika iso kuilu vaatimuksissa.
Eli... Nykyajan vanhemmat valittavat siitä että enää ei saa laiminlyödä ja pahoinpidellä lapsiaan? Sitäkö oikeasti sanot? Lue hei viestis uudestaan...
Ei vaan entiset äidit täällä meuhkaa, miten nykyvanhemmat itse on keksineet nuo rajoitukset (että ei saa enää laiminlyödä ja pahoinpidellä) ja jankuttavat, miten heidän pitää vaan ottaa rennosti.
Kakkihan on nyky märkäkorville vaikeaa. Kadulla istuminenki !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman perheen suhteen voi tehdä päätöksiä mm someajan, harrastusten, kyläilyiden ja muun ajankäytön kanssa niin, että jää myös ihan oikeaa vapaa-aikaa oleiluun tms. Pitopalvelulla voi teettää ruokia pakastimeen, siivouksia voi ostaa, lastenvahtejakin voi palkata. Usein tuntuu, että pientenkin lasten vanhempien "kuuluu" rynnätä töihin, kauppaan, kotiin, salille, tv:n ääreen, someen... saman illan aikana. Tuosta listasta voi suosiolla jättää pois salin, tv:n ja somen, ehkä kaupankin kun käyttää palveluja.
Aika harvalla keskituloisella perheellä on ihan hirveästi mahdollisuuksia ostaa palveluita. Kauppakassipalvelut on joo halpoja, ja saattavat tuoda jopa säästöä, kun heräteostokset jäävät pois. Niin jäävät toisaalta sitten myös punalapputuotteet, että miten sen nyt ottaa. Mutta ruokien teettäminen pitopalvelulla, massiivisemman lastenvahtiavun palkkaaminen tai siivouk
Puntteja voi ostaa kotiinkin ja treenata esim. sen ajan, minkä nyt käyttää Aihe vapaalla roikkumiseen. Ihan samalla tavalla se on omaa aikaa vain itselle ja tekee taatusti parempaa niin mielelle kuin keholle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska nykyajan vanhemmilta ei saisi vaatia mitäään. He eivät kestä lapsiaan.
Luulen että moni tulee vanhemmaksi kuvitellen että samat standardit pätee kuin omassakin lapsuudessa. Ihan tavallisissa perheissä siis. Sitten herätys todellisuuteen on aika kova kun ymmärtää että lapset todella lähtevät nykyään huostaan jos ne saisi pyöriä hereillä vanhempien kosteissa bileissä kuten ennen yms.
Se mikä ennen oli normaalia on nykyään syy josta saa tuomion ja menettää lapset. Aika iso kuilu vaatimuksissa.
Eli... Nykyajan vanhemmat valittavat siitä että enää ei saa laiminlyödä ja pahoinpidellä lapsiaan? Sitäkö oikeasti sanot? Lue hei viestis uudestaan...
En mä koe että mua olisi lapsena pahoinpidelty. Ihan hauskaa niissä aikuisten kännibileissä oli juosta muiden lasten kanssa. Laiminlyöty ehkä jättämällä yksin mutten siitä hajonnut enkä kärsinyt. En edes ajatellut asiaa ennen kuin sain omia lapsia. Aikamoista ilkeilyävääntää sanomani asia noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska nykyajan vanhemmilta ei saisi vaatia mitäään. He eivät kestä lapsiaan.
Luulen että moni tulee vanhemmaksi kuvitellen että samat standardit pätee kuin omassakin lapsuudessa. Ihan tavallisissa perheissä siis. Sitten herätys todellisuuteen on aika kova kun ymmärtää että lapset todella lähtevät nykyään huostaan jos ne saisi pyöriä hereillä vanhempien kosteissa bileissä kuten ennen yms.
Se mikä ennen oli normaalia on nykyään syy josta saa tuomion ja menettää lapset. Aika iso kuilu vaatimuksissa.
Eli... Nykyajan vanhemmat valittavat siitä että enää ei saa laiminlyödä ja pahoinpidellä lapsiaan? Sitäkö oikeasti sanot? Lue hei viestis uudestaan...
Ei vaan entiset äidit täällä
Ja nykyvanhemmat jatkavat valheitaan, että ennen lapsia sai hyväksytysti pahoinpidellä ja laiminlyödä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska nykyajan vanhemmilta ei saisi vaatia mitäään. He eivät kestä lapsiaan.
Luulen että moni tulee vanhemmaksi kuvitellen että samat standardit pätee kuin omassakin lapsuudessa. Ihan tavallisissa perheissä siis. Sitten herätys todellisuuteen on aika kova kun ymmärtää että lapset todella lähtevät nykyään huostaan jos ne saisi pyöriä hereillä vanhempien kosteissa bileissä kuten ennen yms.
Se mikä ennen oli normaalia on nykyään syy josta saa tuomion ja menettää lapset. Aika iso kuilu vaatimuksissa.
Eli... Nykyajan vanhemmat valittavat siitä että enää ei saa laiminlyödä ja pahoinpidellä lapsiaan? Sitäkö oikeasti sanot? Lue hei viestis uudestaan...
No niinhän juuri tehtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska nykyajan vanhemmilta ei saisi vaatia mitäään. He eivät kestä lapsiaan.
Luulen että moni tulee vanhemmaksi kuvitellen että samat standardit pätee kuin omassakin lapsuudessa. Ihan tavallisissa perheissä siis. Sitten herätys todellisuuteen on aika kova kun ymmärtää että lapset todella lähtevät nykyään huostaan jos ne saisi pyöriä hereillä vanhempien kosteissa bileissä kuten ennen yms.
Se mikä ennen oli normaalia on nykyään syy josta saa tuomion ja menettää lapset. Aika iso kuilu vaatimuksissa.
Eli... Nykyajan vanhemmat valittavat siitä että enää ei saa laiminlyödä ja pahoinpidellä lapsiaan? Sitäkö oikeasti sanot? Lue hei viestis uudestaan...
En mä koe että mua olisi lapse
... Ja nyt väännät minun sanomisiani.
Oikeasti, olet huono kommunikoija. Ihan sekava selittäjä.
On täällä aikamoista valitusta nykyajasta.
Kuka oikeasti uupuu siitä, että pitää noin kerran vuodessa käydä lapsen kanssa hammaslääkärissä kesken työpäivän tai koulussa terveystarkastuksessa? Jos tuosta nyt kuormittuu, niin jo on huoltaja heikkoa tekoa.
Ihmeellisiä ajatuksia tuntuu myös olevan entisajan kasvatuksesta. Olen syntynyt noin 50 vuotta sitten. Minua ei pahoinpidelty kotona, vanhemmilla oli todella harvoin jotain aikuisten juhlia ja en kyllä huolehtinut perheen ruokaostoksista tai saanut olla itsekseni päiviä uimarannoilla.
Omat lapseni ovat syntyneet 2000-luvulla. Isovanhemmat asuvat kaukana. Itse olemme perheemme hoitaneet, kuten meidän kuuluukin. On ollut Wilmat, jotka eivät ole meitä kuormittaneet. Olemme kuunnelleet pieniltä päivittäiset lukuläksyt, mikä ei ole meitä rasittanut. Meillä ei ole käynyt kodinhoitajaa tai muuta kotiapua. Olemme käyttäneet lapsemme hammaslääkäreissä, neuvoloissa jne.
Miksi nykyään jatkuvasti valitetaan, että perhe-elämä on niin älyttömän raskasta? Ei se ole, jos ei itse tee arjestaan järkyttävää härdelliä ja jos on kasvattanut lapsiaan pienestä pitäen.
Miksi valitetaan tavallisesta arjesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritän tähän pitkään ketjuun tuoda omia ajatuksia, jotka kyllä puoltavat ap;n näkökantaa. Tämä disclaimerina tähän alkuun, jotta pahimmat umpiluupäät voi jättää kommenttini vaikka kokonaan lukematta. Ihan konkreettinen esimerkki siitä, miksi jotkin asiat sujui ennen helpommin:
- Koululaisten hammashoito: kun olin lapsi (olen syntynyt vuonna 1982), koulujen yhteydessä oli hammashoitolat, joissa lapset kävi koulupäivän aikana. Vanhempien ei oletettu olevan mukana. Jos hammashoitola oli kauempana, koulutaksi vei sinne ja toi takaisin. Nykyään vanhemman on oltava mukana, ja vietävä lapsi kenties kaupungin toiselle puolelle hammaslääkäriin, työajalla ja omakustanteisesti. Helsingissä käyttämättä jääneestä lapsen hammaslääkäriajasta seuraa automaattisesti lastensuojeluilmoitus
- Koululaisten terveydenhoito: terkka oli paikalla joka päivä. Terveystarkastuksissa ei ole oletettu vanhempien läsnäoloa. Nyt on oletuksena, että mielellään molemmat vanhemmat ovat paikalla. Jälleen kerran kesken työpäivän. Kouluterveydenhoitaja ei ole paikalla joka päivä, eikä oikeastaan auta yhtään missään vaikka olisi. Kaikissa kouluissa ei ole kuraattoreita, eikä psykologeja. Vaikka koulukiusaamisesta jo puhutaan todellisena ilmiönä, kouluissa ei ole kunnollisia ratkaisuja asian hoitoon. Tavallaan rankka kiusaaminen ei kuulu kenellekään, jos kiusaajan vanhemmat eivät kanna vastuuta
Olen samaa ikäluokkaa kanssasi ja en ole koko peruskouluaikanani nähnytkään koulukuraattoria tai -psykologia. Kiusaamista aivan taatusti oli silloinkin, mm. seiskaluokkalaisten kastajaiset yms., mitä nykyään ei enää sallita missään. Kouluissa on puututtu kiusaamiseen kuitenkin sen verran hyvin, että nykyään harvemmin pystyy kukaan kiusaamaan koulussa jäämättä siitä kiinni. Sen sijaan kiusaaminen on siirtynyt vapaa-ajalle ja someen.
Mitä taas tulee tuohon tummentamaani lauseeseen, niin kuka muu siihen kiusaajan toimintaan voisi puuttua kuin ne omat vanhemmat? Heidän vastuullaan se nimenomaan on, millainen heidän lapsestaan kasvaa ja mitä heidän lapsensa tekee vapaa-ajallaan ja somessa.
Ihmiset eivät kestä tavallisuutta ja arkea. Ei ehkä jakseta ponnistella yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä lasuun ja huostaanottoihin tulee, täytyy kyllä tehdä töitä oikein hartiavoimin, että joku lapsi pääsee huostaanotetuksi. Lapsia elää todella huonoissa oloissa ihan oman onnensa varassa. Normaalin perheen lapsia ei huostaanoteta jos heillä on asiat noin suunnilleen kunnossa. Se on sitten eri, jos huoltaja(t) eivät ole siinä kunnossa, että voisivat toimia turvallisina aikuisina lapselle.
Vanhemmuus ei ole muuttunut eikä tule muuttumaan, mutta se miten vanhemmuutta toteutetaan muuttuu sen mukaan, miten vanhemmuuden vastuuta kantava henkilö on suhteessa itseensä. Tähän taas vaikuttavat ulkoiset olosuhteet ja vielä enemmän kunkin vanhemmuuden vastuuta kantavan henkilön suhde omaan itseensä (tunteisiin ja tarpeisiin). Ja kyllä - omat neljä nyt jo aikuisiässä olevaa lastani ovat saaneet kokea tämän niin hyvässä kuin pahassakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata yleistää käyttäen omaa lapsuuden perhettä mittapuuna.
Nimenomaan. Oma lapsuus oli jo 80-luvulla, eli aloittajan mukaan olisi varmaan annettu vettä ja leipää päiväksi ja heitetty lapset metsään. Kyllä meillä ja muillakin ikäisilläni oli paljon enemmän valvontaa ja sääntöjä kuin aloittajan kuvauksessa 90-luvulta, joka kuulosti todella vieraalta. Esim. hain pikkuveljen ensimmäisen kerran päiväkodista noin 10-vuotiaana ja sekin oli vanhempien mielestä arveluttavaa ja loppui, kun sattui suojatiellä vaaratilanne. Vasta suunnilleen samaan aikaan oltiin koulupäivän jälkeen ilman aikuista pari tuntia, kaupassa ei tosiaan käyty yksin 5-vuotiaana jne. Luulen, että aloittajan kuvaamalla tavalla on voinut elää jossain pikkukylässä/maalla, mutta ei kyllä eletty mitenkään yleisesti noin edes Espoon laitamilla. Erot 80- ja 90-luvusta tähän päivään ovat yllättävän pieniä. Eroja tulee enemmänkin siitä, miten turvallisessa ympäristössä asuu, maalla vai kaupungissa jne. Maalla on tänäkin päivänä "vapaampaa" ja lapsia vastuullistetaan aikaisemmin.
Neuroottinen, kännykkäriippuvainen nykyvanhempi varmaan kuolisi stressiin, jos joutuisi 80-luvun lapsiperhearkeen pk-seudulle. Onneksi ei ollut somea, koska muuten ei olisi aika riittänyt mihinkään. Ei ollut joustavia työaikoja ja silti piti ehtiä jonottamaan aikaisin kiinni menevään pankkiin laskuja maksamaan ja rahaa nostamaan, että ehti vielä käymään kaupassa, joka ei sekään ollut iltamyöhään asti auki. Ja kaikki liikkuminen oli ihan yhtä hidasta ruuhkien takia kuin tänäkin päivänä, paikoin jopa hitaampaa. Siitä sitten perinteisellä hitaalla liedelle päivällistä vääntämään kakaroille ja huushollaamaan sen ajan välineillä. Ja lapsille ei voinut työntää vaan tablettia nenän eteen, ettei pyörisi jaloissa. Jos päästi isommat lapset pihalle, niistä ei sitten ennen iltaa kuulunut mitään, eikä yhteyttä saanut. Kuole siihenkin stressiin nykyvanhempi.
Että ihan turhaa kitinää sanon minä. On helppo vaan olla ajattelematta tarkemmin, jos ei tiedä, tai on täysin jo unohtanut. Itse ainakin arvostan monessa suhteessa omia vanhempia joka päivä enemmän vanhemmuuden suhteen. Kyllä aiemmin kaikki oli vaan paljon hankalampaa. Toki saahan siitä ylivaikeaa tänäkin päivänä, jos oikein haluaa. Mutta ehkä ei kannata ihan joka oikkuun lähteä mukaan, jonka somesta nappaa, vaan käyttää maalaisjärkeä.
Sen ostan, että ainakin monella valkokaulusduunarin työ vie nykyään enemmän aikaa ja toisaalta lasten elinympäristö on kaupungeissa ahtaampaa ja vaarallisempaa. Mutta nuo on ainoat vanhemmuuteen stressiä lisäävät seikat, jotka keksin, muuten kaikki on vaan helpottunut tekniikan myötä.
Minusta ei ole raskaampaa, lasuilu on tuttua myös minun äitiydessä. Lapset ovat jo aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata yleistää käyttäen omaa lapsuuden perhettä mittapuuna.
Nimenomaan. Oma lapsuus oli jo 80-luvulla, eli aloittajan mukaan olisi varmaan annettu vettä ja leipää päiväksi ja heitetty lapset metsään. Kyllä meillä ja muillakin ikäisilläni oli paljon enemmän valvontaa ja sääntöjä kuin aloittajan kuvauksessa 90-luvulta, joka kuulosti todella vieraalta. Esim. hain pikkuveljen ensimmäisen kerran päiväkodista noin 10-vuotiaana ja sekin oli vanhempien mielestä arveluttavaa ja loppui, kun sattui suojatiellä vaaratilanne. Vasta suunnilleen samaan aikaan oltiin koulupäivän jälkeen ilman aikuista pari tuntia, kaupassa ei tosiaan käyty yksin 5-vuotiaana jne. Luulen, että aloittajan kuvaamalla tavalla on voinut elää jossain pikkukylässä/maalla, mutta ei kyllä eletty mitenkään yleisesti noin edes Espoon laitamilla. Erot 80- ja 90-luvusta tähän päivään
80-luvulla laskut sai maksettua sillä että työnsi ne pankin kuoreen ja vei pankin laatikkoon ja virkailija sitten näpytteli ne.
Kaupat oli 80-luvulla maanantaisin ja perjantaisiin kahdelsaan, muina päivinä kuuteen auki.
Ja nykyään ei siis edes valmis 17 vuotta ja 29 päivää vanha lähihoitajasisarus saa hakea edes eskarista sisarustaan, vaikka se eskari olisi samassa talossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata yleistää käyttäen omaa lapsuuden perhettä mittapuuna.
Nimenomaan. Oma lapsuus oli jo 80-luvulla, eli aloittajan mukaan olisi varmaan annettu vettä ja leipää päiväksi ja heitetty lapset metsään. Kyllä meillä ja muillakin ikäisilläni oli paljon enemmän valvontaa ja sääntöjä kuin aloittajan kuvauksessa 90-luvulta, joka kuulosti todella vieraalta. Esim. hain pikkuveljen ensimmäisen kerran päiväkodista noin 10-vuotiaana ja sekin oli vanhempien mielestä arveluttavaa ja loppui, kun sattui suojatiellä vaaratilanne. Vasta suunnilleen samaan aikaan oltiin koulupäivän jälkeen ilman aikuista pari tuntia, kaupassa ei tosiaan käyty yksin 5-vuotiaana jne. Luulen, että aloittajan kuvaamalla tavalla on voinut elää jossain pikkukylässä/maalla, mutta ei kyllä eletty mitenkään yleisesti noin edes Espoon laitamilla. Erot 80- ja 90-luvusta tähän päivään
Elintarvikekioskeista sai saman mitä pikkukaupoista nykyään ja ne oli auki vapaasti.
Siis, nämä kaikki asiat mitä AP kritisoi, mikä tekee nykyajan vanhemmuudesta "haastavampaa", on keinoja seurata koulusta ja hoidosta käsin, että lapsi elää turvallisessa ympäristössä. Ehkä meno oli ennen jollain tavalla rennompaa, mutta oli myös lapsia, jotka saattoivat olla tyystin heitteillä.
Luulen että moni tulee vanhemmaksi kuvitellen että samat standardit pätee kuin omassakin lapsuudessa. Ihan tavallisissa perheissä siis. Sitten herätys todellisuuteen on aika kova kun ymmärtää että lapset todella lähtevät nykyään huostaan jos ne saisi pyöriä hereillä vanhempien kosteissa bileissä kuten ennen yms.
Se mikä ennen oli normaalia on nykyään syy josta saa tuomion ja menettää lapset. Aika iso kuilu vaatimuksissa.