Lue keskustelun säännöt.
Oletko katunut, että teit lapsia?
05.11.2024 |
Minulla ei ole lapsia, en ole halunnut. Siskoni koko ajan piikittelee ja ilkeilee minulle sen takia, kun en ole halunnut tehdä omia lapsia. Olen ajatellut, että kaduttaako häntä, kun teki lapsia. Olisiko tämä syy jatkuvaan ilkeilyyn?
Kommentit (165)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaduta. Se surettaa, että sain vain yhden lapsen.
En ole katunut lapsiani, vaikka tein ne täysin väärän ihmisen kanssa. Isä kelvoton eikä ole lasten kanssa tekemisissä. Lapset ovat tärkeintä maailmassa ja teen kaikkeni, että heillä on hyvä tulevaisuus. En usko, että kukaan katuu lapsiaan, mutta varsin moni varmasti sitä, kenen kanssa on ne joutunut tekemään tai tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaduta. Se surettaa, että sain vain yhden lapsen.
Sama. Kaksi meni kesken. Mutta tämä ainoa on "elämäni."
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut lapsiani, vaikka tein ne täysin väärän ihmisen kanssa. Isä kelvoton eikä ole lasten kanssa tekemisissä. Lapset ovat tärkeintä maailmassa ja teen kaikkeni, että heillä on hyvä tulevaisuus. En usko, että kukaan katuu lapsiaan, mutta varsin moni varmasti sitä, kenen kanssa on ne joutunut tekemään tai tehnyt.
Monet katuvat lapsiaan mutta se on valtava tabu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole katunut sekunttiakaan. Lapseni ovat minulle kaikki kaikessa. Itsekään en ollut nuorempana varma haluanko lapsia, tai pikemminkin että olenko valmis luoumaan mukavasta ja helposti lapsettoman arjesta. Biologinen kello kuitenkin tikitti ja päätimme yrittää lasta. Kaksi lasta olemme saaneet ja he ovat parasta elämässäni, olen niin onnellinen heistä. Jokainen tekee kuitenkin omat päätöksensä. En osaa tietysti siskostasi sanoa mitään, mutta ehkä siskosi pitää myös omia lapsiaan elämänsä parhaana asiana eikä vain voi ymmärtää ettet sinä halua sellaisia. Kai nyt täytyisi olla aika katkera ja ilkeä ihminen, jos toivoisi toiselle jotain, mitä itse pitää virheenä?
En kadu. Lapseni ovat parasta mitä minulle on tapahtunut tai tulee tapahtumaan. Mutta jos joutuisin nykymaailmassa miettimään lasten hankintaa, voi olla, että jättäisin lapset tekemättä, ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahimpien murrosikämyrskyjen aikaan ajattelin, oliko tämä sittenkään sen arvoista (yksi lapsista oli itsetuhoinen). Nyt heidän aikuisuuden lähestyessä tilanne rauhoittunut enkä enää ajattele niin.
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut sekunttiakaan. Lapseni ovat minulle kaikki kaikessa. Itsekään en ollut nuorempana varma haluanko lapsia, tai pikemminkin että olenko valmis luoumaan mukavasta ja helposti lapsettoman arjesta. Biologinen kello kuitenkin tikitti ja päätimme yrittää lasta. Kaksi lasta olemme saaneet ja he ovat parasta elämässäni, olen niin onnellinen heistä. Jokainen tekee kuitenkin omat päätöksensä. En osaa tietysti siskostasi sanoa mitään, mutta ehkä siskosi pitää myös omia lapsiaan elämänsä parhaana asiana eikä vain voi ymmärtää ettet sinä halua sellaisia. Kai nyt täytyisi olla aika katkera ja ilkeä ihminen, jos toivoisi toiselle jotain, mitä itse pitää virheenä?
No täytyy siinäkin tapauksessa olla aika katkera ja ilkeä ihminen, jos pitää itseään oikeutettuna kertomaan toiselle mikä hänen elämässään tulee olla tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se maailma mihin tein lapset oli aivan eri maailma kuin nyt. Mutta silti ei kaduta. Tarkoitan vain sitä, että jos nyt olisi aika yrittää lasta, niin miettisin varmasti aivan erilailla asiaa. En tiedä yrittäisinkö edes ollenkaan. Maailman tilanne on huolestuttava. Mutta mitä siskoosi tulee, niin en usko hänen katuvan. Hän vain ei ehkä ymmärrä elämää ilman lapsia, joka on kurjaa, koska ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia.
Sano sille siskolle että hän voi omasta tussustaan puskea niitä kakaroita, on varmaan kateellinen sinulle kun itsellään on rupsahtanut toosa ja riippahinkit ja koko elämä pyörii kakrujen ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadutti ajoittain pikkulapsiaikana. Nyt kun on muutaman vuoden ikäinen, eikä enää niin avuton, enkä minä enää niin väsähtänyt, on elämä ihanaa.
En ole hetkeäkään katunut lapsiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän noita ihkuja nuoria voi kuin ihailla. Täynnä intoa, epävarmuutta ja uskoa tulevaan. Olisi ollut suuri sääli, jos tämä kaikki olisi jäänyt kokematta heidän kanssaan. Elämäni on todellakin ollut, ja on, paljon rikkaampaa heidän kanssaan.
En todellakaan ole katunut. Olisi kamalaa ilman heitä.
En tosiaankaan kadu, vaikka noita tuli tehtyä yksi enemmän kuin alunperin oli suunnitelmissa.
En. Ovat jo aikuisia ja olen ylpeä lapsistani.
Sitä olen välillä jossittellut, että olisiko pitänyt yrittää vielä kolmatta lasta (nyt siis kaksi), mies olisi halunnut, mutta itse en silloin ollut yhtä innostunut.
En kadu. Tosin nyt kun tarkastelee maailmaa, huolestuttaa millaisessa maailmassa he joutuvat vanhenemaan.
En kadu, pidän parhaimpana asiana mitä elämässä tehnyt. Välillä vaikeaa ymmärtää vapaaehtoisesti lapsettomia, mutta jokainen tekee omat valintansa.
Melko varmasti. Elämäänsä ja valintoihinsa tyytyväinen ihminen ei ahdistu muiden valinnoista.