Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin lapsistani on tullut sanomista neuvolassa ja päiväkodissa, kun he eivät ole olleet niin justiinsa vaatimusten raamien sisällä. Ympyrää on piirretty väärin ja on leikitty liikaa roolileikkiä.
Maailmani ei siitä vinksahda, jos joku vähän sanoo. Katson lastani ja mietin, missä mennään. Jos jotain käytäntöä pitää muuttaa, pyrin siihen. Teen parhaani. Kyllä se siitä.
Lasun tekeminen turhasta ja pelko joutua lasun kohteeksi? En ole kuullutkaan. Jos hommani hoidan asiallisesti, miksi minun pitäisi lasua pelätä?
Käytännössähän tuo huolisysteemi toimii niin että jos sulla on esimerkiksi kaulatatuointi niin huoli on jo herännyt riippumatta lapsista ja omasta käytöksestäsi.
Joku terveydenhoitajan omaa läheistä muistuttava ei taas herätä huolta vaikka ois kaikki vinksallaan.
Isä saakin olla vaikka puolialasti ja kaikki on sulaa vahaa, kun isä on niin ihana.
Niinhän se oli Vilja Eerikallakin. Isänpaskaa pidettiin upeana vanhempana. Kaikki tädit lääpällään.
Äitihän se paha siinäkin oli eikä kukaan kuunnellut eikä kunnioittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se onkin isä eikä äiti. Isä ei käytä lapsia neuvolassa. Tai jos käyttää niin se on huolestuttavaa ja varmasti tulee kommenttia että missä äiti on.
Meillä on isä ollut kyllä mukana neuvolassa ihan raskausajoilta asti ja käyttänyt lapsia neuvolassa ja hammaslääkärissä siinä missä äitikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin isä eikä äiti. Isä ei käytä lapsia neuvolassa. Tai jos käyttää niin se on huolestuttavaa ja varmasti tulee kommenttia että missä äiti on.
Meillä on isä ollut kyllä mukana neuvolassa ihan raskausajoilta asti ja käyttänyt lapsia neuvolassa ja hammaslääkärissä siinä missä äitikin.
Mukana?
Mitä vaatimuksia AP haluaa ettei tänä päivänä vanhemmmille aseteta?
Meillä ainakin ihan normaali perhe. Molemmat vanhemmat kokopäivätöissä, lapset ala-asteella.
Lapset pukevat itse aamulla vaatteet, tekevät itse aamupalan ja lähtevät kouluun kun puhelimen hälytys soi (hälytysajat asennettu kun saaneet lukujärjestyksen). Välillä saa toiselle muistuttaa, että syö riittävästi aamulla kun kouluruoka maistuu usein huonosti.
Koulusta tullessa ottavat itse välipalaa ja tekevät läksyt. Päivässä max. 2h puhelin/peli/ruutuaikaa. Näistä pidetty kiinni ja seurataan, että myös huolehtivat ja noudattavat niin ei tarvitse kuin harvoin muistuttaa ja kerrata sääntöjä. Kavereita saa tulla kyllään ja kavereille mennä, kunhan ensin kysyvät meiltä vanhemmilta ja me tietoisia kenestä lapsesta/kodista kyse.
Harrastavat ohjattua liikuntaa muutaman kerran viikossa, jonne me vanhemmat tai kaverien vanhemmat vuorollaan kuskataan. Välillä jäädään seuraamaan treenejä/turnauksia ja usein itse harrastetaan liikuntaa sen aikana.
Kerran viikossa käydään isommassa marketissa hankkimassa viikon ruoat (lista tarvittavista aineista tehdään vanhempien kesken jaettuun listaan, jota täytetään viikon aikana. Toki jos tilaisi ruoat oven taakse ei tarvitsisi kaupassa edes käydä. Ruokaa valmistetaan kerralla vähintään kahdelle päivälliselle, jottei tarvitse joka ilta kokata.
Ruokailujen, harrastuksiin vientien aikana ehtii jo paljon vaihtaa kuulumisia lasten kanssa. Lisäksi illat ovat yhteistä aikaa kun pyykkihuolto ja kodin siivous ei loppujen lopulta kauaa viikossa vie kun kaikki osallistuvat ja lapsetkin ovat vuosien myötä oppineet osallistumaan koko ajan paremmin. Muistutella edelleen saa, mutta ihan normaalia kun lapset eivät ole vielä aikuisia ja opettelevat asioita. Televisiota emme katso ollenkaan eikä puhelinta/läppäriä töllätä kuin vasta illalla lasten mentyä nukkumaan ja tai työn ohessa, jos on rauhallisempi hetki kuten juurikin nyt.
Niin? Ei pitäisi tulla kellekään normiälyiselle yllätyksenä, että mikään projekti, joka kestää ajallisesti minimissään 18 vuotta, vaatii vaikka mitä resursseja, taloudellisia jne, ja on silti vailla takeita = valtava riski. Ajat/ympäristö muuttuu.
Kaikki mitä ei itse omasta vapaasta tahdostaan 1000%:n varmuudella halua vaikka mikä olisi/tulisi on pirun raskasta.
Järkeilin ihan normijärjelläni, että en ikinä halua uhkapelata tuollaisilla panoksilla ainutta elämääni haaskuun. T. vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
726 jatkaa...
Wilma-viestit eivät vaadi mitään takaisinvastauksia opettajalle vaan, että kotona lapsen kanssa kerrataan, miten kaikki läksyt tulee huolehtia tehdyksi, jos esim. Wilmassa merkintä, että läksy jäänyt tekemättä tai pulisi liikaa tunnilla tmv. Joten ei voi olla liikaa vaadittu vanhemmalta kun esim. yhteisten iltojen/iltaruokien/harrastusten kusaamisien aikana käy nämä lapsen kanssa läpi.
Ja on ennenkin lapsille pitänyt opettaa esimerkiksi tapoja ja tänä päivänä myös näitä tunnetaitoja, jotta osataan paremmin käyttäytyä muiden kanssa ja opitaan pitämään paremmin omat rajat. Jos joku vaikka kiusaa ja se tuntuu pahalta niin sellaista ei tarvitse sietää vaan mennään puhumaan opettajalle/vanhemmalle ja se asia otetaan tosissaan ja asiasta keskustellaan myös sen kanssa, joka kiusasi ja häntä ohjeistetaan miten toisi tulee kohdella.
Internet on täynnä helppoja ruokaohjeita, joista saa tehtyä terveellistä ruokaa. Ei ole iso työ laittaa kahteen kattilaan vettä, keittää samaan aikaan ne pastat tmv. ja vaikkapa pakastevihannekset toisessa kun pannulla paistuu liha/tofu/, kolmannessa kattilassa linssit/pavut tmv. Joten ei ole sen kummempaa kuin ennenkään ja hyvä vain, että tänä päivänä ihmiset ovat sivityneempiä ruoasta.
Mitäs läksit niin sopii vain silti läksineiltä kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ap haluaa, että Suomessa alle kouluikäiset 2-6-vuotiaat saavat vapaasti kulkea ilman aikuisen valvontaa, mitä nyt väliä vaikka lapsikuolleisuus kasvaisi takaisin niihin lukuihin mitä ne ovat aikanaan olleet?
Lapsille keiteltäisiin vain nuudelia, syököön sitä päivästä toiseen, ehkä joku päivä joku lihanpalan jämät. Mitähän ap sitten itse syö? Hänellekö on tosiaan liian iso vaatimus hankkia kotiin vähän vihanneksia ja hedelmiä/marjoja, joita laitetaan sen nuudelin, lihapalan viereen tai välipalana syötäväksi?
Lapsia ei siis ap:n mukaan tulisi kuunnella ja antaa arvoa heidän tunteilleen vaan kasvatettaisiin tunnekylmiä, omat tunteet sivuun työntäviä ihmisiä?
:O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin isä eikä äiti. Isä ei käytä lapsia neuvolassa. Tai jos käyttää niin se on huolestuttavaa ja varmasti tulee kommenttia että missä äiti on.
Meillä on isä ollut kyllä mukana neuvolassa ihan raskausajoilta asti ja käyttänyt lapsia neuvolassa ja hammaslääkärissä siinä missä äitikin.
Mukana?
Niin, teilläkö sitten isä ei ole halunnut olla paikalla rakenneultrassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli ap haluaa, että Suomessa alle kouluikäiset 2-6-vuotiaat saavat vapaasti kulkea ilman aikuisen valvontaa, mitä nyt väliä vaikka lapsikuolleisuus kasvaisi takaisin niihin lukuihin mitä ne ovat aikanaan olleet?
Lapsille keiteltäisiin vain nuudelia, syököön sitä päivästä toiseen, ehkä joku päivä joku lihanpalan jämät. Mitähän ap sitten itse syö? Hänellekö on tosiaan liian iso vaatimus hankkia kotiin vähän vihanneksia ja hedelmiä/marjoja, joita laitetaan sen nuudelin, lihapalan viereen tai välipalana syötäväksi?
Lapsia ei siis ap:n mukaan tulisi kuunnella ja antaa arvoa heidän tunteilleen vaan kasvatettaisiin tunnekylmiä, omat tunteet sivuun työntäviä ihmisiä?
:O
Mitä ihmettä sä sepität?
Tämä koko keskustelu näyttää tosi hyvin millaista on olla vanhempi nykyään.
- Ap aloittaa asiallisen keskustelun ja kertoo esimerkkejä.
- Moni nykyäiti kertoo omia kokemuksiaan käyttäen esimerkkejä.
- Sivukaupalla vanhemman sukupolven äitejä haukkuu nykyajan vanhempia heikoiksi, pullamössöksi, tyhmiksi kun asettavat itselleen vaatimuksia, laiskoiksi, someaddikteiksi, itsekkäiksi.
- Tämän jälkeen samat haukkujay ihmettelevät, miksi nykyajan äidit kokevat niin paljon paineita ja käskevät heitä lopettamaan somettamisen ja unohtamaan muiden mielipiteet.
Ymmärtääköhän nämä haukkujat, että HE aiheuttavat turhas painetta nykyvanhemmille? Pnko pakko haukkua? Onko pakko verrata kenellä on ollut rankempaa ja miksi? Ja voisitteko nyt jo lopettaa sen somettamisesta jauhaamisen... Ihan uusimpien tutkimusten mukaan 30-40 vuotiaat somettavat kaikista vähiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin lapsistani on tullut sanomista neuvolassa ja päiväkodissa, kun he eivät ole olleet niin justiinsa vaatimusten raamien sisällä. Ympyrää on piirretty väärin ja on leikitty liikaa roolileikkiä.
Maailmani ei siitä vinksahda, jos joku vähän sanoo. Katson lastani ja mietin, missä mennään. Jos jotain käytäntöä pitää muuttaa, pyrin siihen. Teen parhaani. Kyllä se siitä.
Lasun tekeminen turhasta ja pelko joutua lasun kohteeksi? En ole kuullutkaan. Jos hommani hoidan asiallisesti, miksi minun pitäisi lasua pelätä?
Käytännössähän tuo huolisysteemi toimii niin että jos sulla on esimerkiksi kaulatatuointi niin huoli on jo herännyt riippumatta lapsista ja omasta käytöksestäsi.
Joku terveydenhoitajan omaa läheistä muistuttava ei taas herätä huolta vaikka ois kaikki vinksallaan.
Hän onkin isä. Jo se, että vaivautuu mukaan neuvolaan antaa hänelle superisä statuksen, josta äidit voivat vain haaveilla!
Tässä oma esimerkkini: mieheni, joka tekee 60h työviikkoa ja paljon työmatkoja vei kerran lapsemme vauvauintiin, kun olin itse kuumeessa. Uimaopettaja kommentoi, että onpa oikein superisä kun on mukana lapsensa harrastuksessa. Teki mieli itkeä kun tuon kuulin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin lapsistani on tullut sanomista neuvolassa ja päiväkodissa, kun he eivät ole olleet niin justiinsa vaatimusten raamien sisällä. Ympyrää on piirretty väärin ja on leikitty liikaa roolileikkiä.
Maailmani ei siitä vinksahda, jos joku vähän sanoo. Katson lastani ja mietin, missä mennään. Jos jotain käytäntöä pitää muuttaa, pyrin siihen. Teen parhaani. Kyllä se siitä.
Lasun tekeminen turhasta ja pelko joutua lasun kohteeksi? En ole kuullutkaan. Jos hommani hoidan asiallisesti, miksi minun pitäisi lasua pelätä?
Käytännössähän tuo huolisysteemi toimii niin että jos sulla on esimerkiksi kaulatatuointi niin huoli on jo herännyt riippumatta lapsista ja omasta käytöksestäsi.
Joku terveydenhoitajan omaa läheistä muistuttava ei ta
Meillä luki oikein neuvolan kommenteissa OmaKannassa, että "Lapsi huolehtivan ja osallistuvan isän kanssa neuvolassa. Äiti töissä." Ne kaikki muut kerrat kun olin itse vienyt, ei mainittu edes kenen kanssa sielä oli...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle 30 vuotiaiden vanhemmat voisi nyt vähän pysähtyä miettimään omaa vanhemmuuttan. Lapset on väkivaltaisia, toisiaan rääkkääviä ja tappavia hirviöitä, ja ne jotka ei ole väkivaltaisia, vaatii vanhemmiltaan satojen ja tuhansien eurojen kuteita. Ja nuoret aikuiset tarvitsee terapiaa jos joutuu käymään opintojen ohella töissä tai ei pääse reissuamaan ulkomaille pari kertaa vuodessa.
Sori nyt vaan mutta miten ihmeessä noinkin luonnollinen asia kun vanhemmuus on voitu noin perZeillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin isä eikä äiti. Isä ei käytä lapsia neuvolassa. Tai jos käyttää niin se on huolestuttavaa ja varmasti tulee kommenttia että missä äiti on.
Meillä on isä ollut kyllä mukana neuvolassa ihan raskausajoilta asti ja käyttänyt lapsia neuvolassa ja hammaslääkärissä siinä missä äitikin.
Mukana?
Niin, teilläkö sitten isä ei ole halunnut olla paikalla rakenneultrassa?
Sanamuoto on kuin se isä olisi joku taapero äidin mukana
Oman perheen suhteen voi tehdä päätöksiä mm someajan, harrastusten, kyläilyiden ja muun ajankäytön kanssa niin, että jää myös ihan oikeaa vapaa-aikaa oleiluun tms. Pitopalvelulla voi teettää ruokia pakastimeen, siivouksia voi ostaa, lastenvahtejakin voi palkata. Usein tuntuu, että pientenkin lasten vanhempien "kuuluu" rynnätä töihin, kauppaan, kotiin, salille, tv:n ääreen, someen... saman illan aikana. Tuosta listasta voi suosiolla jättää pois salin, tv:n ja somen, ehkä kaupankin kun käyttää palveluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin lapsistani on tullut sanomista neuvolassa ja päiväkodissa, kun he eivät ole olleet niin justiinsa vaatimusten raamien sisällä. Ympyrää on piirretty väärin ja on leikitty liikaa roolileikkiä.
Maailmani ei siitä vinksahda, jos joku vähän sanoo. Katson lastani ja mietin, missä mennään. Jos jotain käytäntöä pitää muuttaa, pyrin siihen. Teen parhaani. Kyllä se siitä.
Lasun tekeminen turhasta ja pelko joutua lasun kohteeksi? En ole kuullutkaan. Jos hommani hoidan asiallisesti, miksi minun pitäisi lasua pelätä?
Käytännössähän tuo huolisysteemi toimii niin että jos sulla on esimerkiksi kaulatatuointi niin huoli on jo herännyt riippumatta lapsista ja omasta käytöksestäsi.
Joku
Itsetuntosi roikkuu jonkun uimaopettajan varassa 😯 Nyt alat hoitamaa itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä koko keskustelu näyttää tosi hyvin millaista on olla vanhempi nykyään.
- Ap aloittaa asiallisen keskustelun ja kertoo esimerkkejä.
- Moni nykyäiti kertoo omia kokemuksiaan käyttäen esimerkkejä.
- Sivukaupalla vanhemman sukupolven äitejä haukkuu nykyajan vanhempia heikoiksi, pullamössöksi, tyhmiksi kun asettavat itselleen vaatimuksia, laiskoiksi, someaddikteiksi, itsekkäiksi.
- Tämän jälkeen samat haukkujay ihmettelevät, miksi nykyajan äidit kokevat niin paljon paineita ja käskevät heitä lopettamaan somettamisen ja unohtamaan muiden mielipiteet.
Ymmärtääköhän nämä haukkujat, että HE aiheuttavat turhas painetta nykyvanhemmille? Pnko pakko haukkua? Onko pakko verrata kenellä on ollut rankempaa ja miksi? Ja voisitteko nyt jo lopettaa sen somettamisesta jauhaamisen... Ihan uusimpien tutkimusten mukaan 30-40 vuotiaat somettavat kaikista vähiten.
Anteeksi nyt, mutta ap alotti sen vertailun väittämällä, että nykyään vanhemmuus on paljon rankempaa kuin ennen. Toisenlainen aloitus olisi ehkä saannut aikaan erilaisen keskustelun vanhemmuuden vaatimusten muutoksista ilman vertailua.
Ja joka ketjussa on niitä, jotka haluavat vain ärsyttää ja haukkua kaikkia. Ne kannattaa ohittaa.
Anteeksi nyt, mutta ap alotti sen vertailun väittämällä, että nykyään vanhemmuus on paljon rankempaa kuin ennen. Toisenlainen aloitus olisi ehkä saannut aikaan erilaisen keskustelun vanhemmuuden vaatimusten muutoksista ilman vertailua.
Ja joka ketjussa on niitä, jotka haluavat vain ärsyttää ja haukkua kaikkia. Ne kannattaa ohittaa.
No se on. Nyt ketju on juurikin täynnä sitä ihmissaastaa, joka tekee vanhemmuudesta raskasta.
Se onkin isä eikä äiti. Isä ei käytä lapsia neuvolassa. Tai jos käyttää niin se on huolestuttavaa ja varmasti tulee kommenttia että missä äiti on.