Mitä tästä kaverin käytöksestä pitäisi teidän mielestä ajatella???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keksin omasta elämästäni tasan kolme asiaa jotka olivat niin kiireellisiä, että häiritsisin niillä kaveria kesken sukuloinnin.

1. Äitini kuoli 

2. Isäni kuoli

3. Esikoiseni syntyi kaksi kuukautta etuajassa hätäsektiolla.

 

Jokaisessa olisin laittanut viestiä ja kertonut toivovani soittoa, jos kaveri ei olisi vastannut. Edes ero pitkäaikaisesta kumppanista ei olisi ollut niin tärkeää, että olisin lähtenyt loukkaantumaan jos kaverilla olisi ollut liian kiire jutella, etenkin kun tietäisin hänen olevan sukulaisten mökillä.

Siis se aloittajan kaveriaan ei ollut sukulaisillaan silloin, kun ap koitti saada sitä kiinni. Kaveri lupasi soittaa ennen sukulaisilleen menoa. 

Sanoi alusta asti, että huono hetki ja kiireitä. 

Vierailija kirjoitti:

Tällaisista "kavereista" kannattaa hankkiutua eroon. Minä hankkiuduin  ja elämänlaatu kohosi. Ja pysyi koholla.

Tämä! Onneksi täällä joku muukin tuntuu ymmärtävän, ettei tuollainen ole oikein. Itse olen myös pari tuollaista kaveria jättänyt. Mutta valitettavasti nuorena ja liian kilttinä annoin ensin tehdä itsestäni hölmön. Nykyään en sietäisi hetkeäkään moista käytöstä. 

Minulla oli joskus aikoinaan kaveriporukka, meitä oli yhteensä neljä eli minä plus kolme. Tulin aina vähän omia aikojani hengailemaan heidän kanssaan. He odottivat kaverin luona, eivät todellakaan missään ulkona tai julkisilla paikoilla. En ikinä ajatellut, että on jotenkin erityisen tärkeää, että menen mahdollisimman aikaisin sinne. Ajattelin, että tulen kun tulen, mikäs heillä siinä yhdessä ollessa sillä aikaa. Olivatkin sitten saaneet sellaisen vaikutelman, etten edes halua olla heidän kanssaan, koska tulin myöhemmin paikalle. Ei se pitänyt paikkaansa ollenkaan. Olin kyllä tosi huono sanomaan ei, mutta tajusin, etten oikein halunnutkaan sanoa. Olen vain niin mukavuudenhaluinen ja minulla on paniikkihäiriö. Siksi eka reaktioni voi olla "ei, en halua...", mutta sitten sanonkin kyllä. Koskaan en katunut, että menin mukaan enkä jäänyt kotiin, vaikka "halusin." 

Voi, voi, kun SINULLE ei soitettu! Oikeasti ihmisillä voi olla kiireitä, on toisia tapaamisia tms. Oletteko niin "tärkeitä" ettette voi odottaa kunnes ystävänne/kaverinne ottaa teihin yhteyttä? Minä, minä, minä jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keksin omasta elämästäni tasan kolme asiaa jotka olivat niin kiireellisiä, että häiritsisin niillä kaveria kesken sukuloinnin.

1. Äitini kuoli 

2. Isäni kuoli

3. Esikoiseni syntyi kaksi kuukautta etuajassa hätäsektiolla.

 

Jokaisessa olisin laittanut viestiä ja kertonut toivovani soittoa, jos kaveri ei olisi vastannut. Edes ero pitkäaikaisesta kumppanista ei olisi ollut niin tärkeää, että olisin lähtenyt loukkaantumaan jos kaverilla olisi ollut liian kiire jutella, etenkin kun tietäisin hänen olevan sukulaisten mökillä.

Siis se aloittajan kaveriaan ei ollut sukulaisillaan silloin, kun ap koitti saada sitä kiinni. Kaveri lupasi soittaa ennen sukulaisilleen menoa. 

Sanoi alusta asti, että huono hetki ja kiireitä. 

Niin. Ja ap sanoi, että kaverilla ei ole ikinä aikaa soitella hänelle. Muille kyllä. Eli nyt ei ole kyse vain juhannuksesta vaan sen ns kaverin käytöksestä näin yleensäkin.

Mutta se oli harmi, että he kuvittelevat minun ajattelevan heistä pahaa ja tulevan vastentahtoisesti hengailemaan. En minä vain osannut ajatella, että on niin tärkeää olla tasan tiettyyn aikaan paikalla. En vaivannut heitä millään kylmässä värjöttelyllä tai kauppakeskuksessa notkumisella minua odotellen. Mutta niin sitä ihmiset voivat saada kaikenlaisia vaikutelmia toisistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Liian pitkä juttu, ei jaksanut lukea.

Eikö sitten olisi vain nopeampaa klikata juttu pois ja siirtyä seuraavaan?

Vierailija kirjoitti:

Voi, voi, kun SINULLE ei soitettu! Oikeasti ihmisillä voi olla kiireitä, on toisia tapaamisia tms. Oletteko niin "tärkeitä" ettette voi odottaa kunnes ystävänne/kaverinne ottaa teihin yhteyttä? Minä, minä, minä jne...

No kuule. Olen pari kertaa elämässäni jäänyt odottamaan, että ystävä ottaa minuun yhteyttä. Aikaa näistä tapauksista on 15 ja 8 vuotta. Kummankin yhteydenottoa odotan yhä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keksin omasta elämästäni tasan kolme asiaa jotka olivat niin kiireellisiä, että häiritsisin niillä kaveria kesken sukuloinnin.

1. Äitini kuoli 

2. Isäni kuoli

3. Esikoiseni syntyi kaksi kuukautta etuajassa hätäsektiolla.

 

Jokaisessa olisin laittanut viestiä ja kertonut toivovani soittoa, jos kaveri ei olisi vastannut. Edes ero pitkäaikaisesta kumppanista ei olisi ollut niin tärkeää, että olisin lähtenyt loukkaantumaan jos kaverilla olisi ollut liian kiire jutella, etenkin kun tietäisin hänen olevan sukulaisten mökillä.

Siis se aloittajan kaveriaan ei ollut sukulaisillaan silloin, kun ap koitti saada sitä kiinni. Kaveri lupasi soittaa ennen sukulaisilleen menoa. 

Eihän edes luvannut soittaa, vaan oli sanonut että soitellaan. Ap ei ollut ilmeisesti edes yrittänyt soittaa siinä välissä kun kaverille olisi sopinut. 

"Näitä tilanteita ei tule usein, mutta todella usein kaveri ei vastaa? Päätä nyt edes itse mikä on tarinasi."

Vitsi mitä gaslightingiä. Ap sanoi että hätätilanteita ei ole usein. Mutta että kaveri usein dissaa. Ootte te kyllä aikamoisia, huh huh mikäkiusaajakööri paikalla.  Hävetkää.

Vierailija kirjoitti:

No minä voisin olla tuo apn kaveri. Ja valitettavasti näin on välillä käynyt kuin aloituksessa kuvatussa tilanteessa. Toisaalta tuen kaveriani juttelemalla puhelimessa noin 5 tuntia viikossa kuitenkin. Mutta välillä on vaan pakko priorisoida muita asioita edelle. Oma lapsi loukkaa ja pitää hoitaa haavoja/viedä tkhon tai tulee yllätysvieraita siinä kohden kun olen olettanut kerkeäväni soittamaan ystävälleni jne. Pahimmillaan menee jossakin yllättävässä jutussa parikin tuntia niin etten kerkeä ottamaan puhelinta edes käteeni. Joten jos ystävä suuttuu siitä niin ei vaan voida enää olla kavereita. Toisella on sovittuna 6 tuntia viikkoon ohjelmaa sinkulla  ja minulla 40 plus mies ja lapset. Ymmärrän jos kaverista tuntuu etten kerkeä jutella hänen kanssaan riittävästi ja minulla usein kiire. Enempään en vaan pysty. Ja tosiaankin ystäväni on mukava ihminen ja mielelläni juttelen hänen kanssaan. Mutta aina aika ei vain riitä kaikkeen mitä haluai

No jep! Tuli ihan oma päiväni mieleen😅 Oli ystäväni nelikymppiset eilen. Mietin koko aamun, että pitää soittaa ja onnitella ennen mökille lähtöä. Eka lapsi heräsi kuudelta, silloin tuli asia mieleen mutta en kai nyt sentään kuudelta soittele lapsettomalle kaverille. Kympin aikaan muistin asian taas ja ajattelin, että lenkitän koiran ja soitan onnitellakseni samalla. Heti kun pääsin ovesta ulos naapuri tuli juttelemaan, sitten jo kiire lenkille juoksujalkaa, puolessa välissä muistin taas puhelun, mutta samalla koira kakkaa ja piti kaivaa kakkapusseja taskusta. Taas puhelu jäi ja muistin sen kun tulin kotiin. Kotona vanhin lapsi paiskoo ovia, koska ei saa ottaa pyörää mukaan mökille, nuorempi kävelee ympäri keittiötä laulaen ketsuppipullo kädessä (?) ja mies yrittää rauhoitella molempia ja samalla pakata laukkuja mökille. Ei muuta kun auttamaan miestä ja puhelu unohtui. Saatiin kaikki pakattua ja autoon, mutta halusin kuitenkin soittaa ystävälle rauhassa enkä koko perheen kuullen autossa, joten siinä meni sitten seuraavat neljä tuntia. Kun tultiin mökille piti tyhjentää ruokakassit, lapset kinusi uimatarvikkeita, mies meni tuulettamaan mökkiä, eli eipä ollut taaskaan aikaa. Sitten mies lasten kanssa rannalle, itse aloin laittaa ruokaa. Mietin samalla soittamista, mutta keskittyminen oli niin ruoanlaitossa, ettei olisi ollut mukava jutella. Ruoan jälkeen mökille saapui miehen vanhemmat ja sisarkuset lastensa kanssa, oli kokkoa ja grillailua, joten ei vain ollut aikaa soitella. Vihdoin keskiyön aikoihin kun lapset oli nukkumassa sain hetken aikaa soitella kaverilleni. Laitoin varovasti onnittelutekstarin ja kysyin, onko hänellä mahdollista soitella vielä vaikka kello on paljon. Sain iloisen vastauksen ja juoruiltiin sitten tunti puhelimessa rantakalliolla. 

Aina ei todellakana ole siitä kiinni, ettei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli joskus aikoinaan kaveriporukka, meitä oli yhteensä neljä eli minä plus kolme. Tulin aina vähän omia aikojani hengailemaan heidän kanssaan. He odottivat kaverin luona, eivät todellakaan missään ulkona tai julkisilla paikoilla. En ikinä ajatellut, että on jotenkin erityisen tärkeää, että menen mahdollisimman aikaisin sinne. Ajattelin, että tulen kun tulen, mikäs heillä siinä yhdessä ollessa sillä aikaa. Olivatkin sitten saaneet sellaisen vaikutelman, etten edes halua olla heidän kanssaan, koska tulin myöhemmin paikalle. Ei se pitänyt paikkaansa ollenkaan. Olin kyllä tosi huono sanomaan ei, mutta tajusin, etten oikein halunnutkaan sanoa. Olen vain niin mukavuudenhaluinen ja minulla on paniikkihäiriö. Siksi eka reaktioni voi olla "ei, en halua...", mutta sitten sanonkin kyllä. Koskaan en katunut, että menin mukaan enkä jäänyt kotiin, vaikka "halusin." 

No ei kai pointti ole siinä että joku tulisi mahdollisimman aikaisin, vaan siihen aikaan mitä on sovittu. Taitaa sinulla olla vähän muitakin sosiaalisia ongelmia kuin paniikkihäiriö jos et ymmärrä niiden asioiden eroa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te kommentoijat oikein vinoilette? Ongelmahan on ihan selvä. Ap on se, joka pitää yhteyttä, kaveri ei viitsi/ehdi/halua viesteillä, tai soittaa. Skippaisin kaverin.

No tämä. Tuli oikein paha olo ap:n puolesta. Kaveri olisi voinut laittaa viestin, missä kertoo kiireestä ja pyytää soittelemaan vaikka ensi viikolla. Tai jotain. Mutta tuo ap:n kaverin käytös on jo mielestäni törkeää.

Ap olisi itse voinut laittaa kaverille viestissä että asiansa on tärkeä ja toivoo siksi soittoa heti kun se on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

"Näitä tilanteita ei tule usein, mutta todella usein kaveri ei vastaa? Päätä nyt edes itse mikä on tarinasi."

Vitsi mitä gaslightingiä. Ap sanoi että hätätilanteita ei ole usein. Mutta että kaveri usein dissaa. Ootte te kyllä aikamoisia, huh huh mikäkiusaajakööri paikalla.  Hävetkää.

Ihmettelen samaa. Aikuiset(?) ihmiset täällä on sitä mieltä, että noin on ok toimia? Kauanko itse odottelevat  soittoa, jos se on luvattu? 

Vierailija kirjoitti:

Liian pitkä juttu, ei jaksanut lukea.

T. Persu

Ap, miten pitkään sinä puhut puhelimessa? Miten usein soitat? Puitko yleensä omia asioitasi, vai jutteletteko ihan tasan molempien kuulumisia?

Miksi sulle ap ei kelpaa viesteily? Se on todella paljon helpompaa, vaikka olisi muutakin kiirettä, niin vaikka illasta lukea kaverin pidempikin viesti ja vastailla ajatuksen kanssa.

Omat parhaatkin ystävät on sellaisia, että ehkä kerran parissa kuukaudessa max soitellaan, muuten pitkiä viestejä laitellaan välillä ja nähdään vaikka lenkillä käyden. Ei kenelläkään meistä ole aikaa olla puhelimessa kenekään kanssa säännöllisesti eikä siitä kukana loukkaannu.

Vierailija kirjoitti:

"Näitä tilanteita ei tule usein, mutta todella usein kaveri ei vastaa? Päätä nyt edes itse mikä on tarinasi."

Vitsi mitä gaslightingiä. Ap sanoi että hätätilanteita ei ole usein. Mutta että kaveri usein dissaa. Ootte te kyllä aikamoisia, huh huh mikäkiusaajakööri paikalla.  Hävetkää.

Ihmettelin itsekin samaa, että mitä täällä tapahtuu?

Ap pyysi mielipiteitä aloitukseensa. Kai niitä voi hieman asiallisemmin kirjoittaa ja perustella? 

Sitä ei ap kiinnosta sun seura.

Vierailija kirjoitti:

Ap pyysi mielipiteitä aloitukseensa. Kai niitä voi hieman asiallisemmin kirjoittaa ja perustella? 

Mitäköhän epäasiallista kommenteissa on ollut? Se että ihmiset ei ole samaa mieltä kuin ap?