Kyllä suomalaiset vaan tunnistaa ulkomailla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aasiassa kokemusteni mukaan pidetään lähinnä eurooppalaisena suomalaisen sijaan, koska maatamme ei siellä yleensä tunneta. Joitain poikkeuksia tietenkin on kohteissa, minne Suomesta on tehty paljon ja pitkään turistimatkoja. Pääsääntöisesti Suomea ei kuitenkaan tunneta eikä tiedetä.

Suomea ei tunneta välttämättä edes Euroopassa.

Olimme työporukalla Berliinissä ravintolassa ja varanneet isomman pöydän. Siinä keskustellessamme tuli naapuripöydästä eräs eurooppalaisen näköinen vanhempi herrasmies kysymään englanniksi, että anteeksi, mitä kieltä puhumme, kun hän ei tunnistanut. Toisella kertaa eräs veikkasi suomenkieltä espanjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset erottuvat kyllä maailmalla. Lihavia, rumia tatuointeja, se ainainen ruma reppu sylissä, virttyneet vaatteet ja kalpea iho. Sen päälle ällistynyt ilme ja hidas liikehdintä. 

Lihavia ovat myös jenkit, saksalaiset ja britit ja rumia tatuointeja on myös briteillä.

Aika laajasti sanottu, että suomalaiset tunnistaa ulkomailla jos kyse on Espanjan lomakohteesta. Ja mitä väliä vaikka tunnistaakin, kyllä ihminen saa olla oma itsensä siellä lomakohteessakin. Veikkaanpa että ap olisi ymmällään noine tunnistamisineen jos hän menisi vaikka johonkin Taylor Swiftin konserttiin Euroopassa. Niissä kaikissa on runsaasti suomalaisia nuoria naisia ja he kyllä sulautuvat täysin eurooppalaisiin kanssasisariinsa.

Katselin juhannuksena Helsingin kauppatoriin huudeilla ihmisvirtaa melko pitkäänkin. Merkittävin silmiini pistänyt seikka oli jenkkituristien lihavuus verrattuna muihin. Vaatetuksella jossain määrin sitä pystyvät "piilottamaan", näyttää olevan sielläpäin oma taiteenlajinsa, mutta jäivätpähän mieleeni.

Vierailija kirjoitti:

Että lapsetkin pitäisi pukea päästä varpaisiin hillittyihin väreihin ja kuoseihin. Beigeen, kenties? Vai valkoiseen? Värikkäät vaatteet jonkun mielestä niin kamalia, aijjjettä. 😀 

Niitä värikkäitä vaatteitakin voi käyttää hyvällä maulla. Siis vaikka vaaleanpunainen paita yhdistettynä turkoosiin hameeseen tai sortseihin. Vain toisessa jotain hillittyä kuosia. Kengät mielellään neutraalit, ettei ne ole jotain kolmatta yhteensopimatonta väriä.

Olen varmaan poikkeus suomalaisissa vanhemmissa, mutta olen aina koonnut lapseni vaaatekaapin niin, että sieltä saa aina jonkun yhteensopivan kokonaisuuden ilman, että täytyy nähdä sen suuremmin vaivaa, mutta silti niin, että yhdistelmä on nätti eikä mikään kuosioksennus. Värejä olen kuitenkin käyttänyt, koska lapset tykkää niistä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että lapsella pitäisi olla kukkakuvioinen mekko, raidalliset sortsit ja mansikkakuvioinen lippis kruunattuna likaisiksi ryhmä hau-lenkkareilla.

Koskaan ei vielä ole tunnistettu suomalaiseksi, aina ruotsalaiseksi ja muutaman kerran australialaiseksi, en todellakaan tiedä miksi. Kun poikani on mukana, luullaan aina tanskalaisiksi, mutta yksin olen aina ruotsalainen. Olen jo yli viisikymppinen, mutta näin on ollut aina. Suurimman osan suomalaisista kyllä tunnistan silti itsekin suomalaisiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että lapsetkin pitäisi pukea päästä varpaisiin hillittyihin väreihin ja kuoseihin. Beigeen, kenties? Vai valkoiseen? Värikkäät vaatteet jonkun mielestä niin kamalia, aijjjettä. 😀 

Niitä värikkäitä vaatteitakin voi käyttää hyvällä maulla. Siis vaikka vaaleanpunainen paita yhdistettynä turkoosiin hameeseen tai sortseihin. Vain toisessa jotain hillittyä kuosia. Kengät mielellään neutraalit, ettei ne ole jotain kolmatta yhteensopimatonta väriä.

Olen varmaan poikkeus suomalaisissa vanhemmissa, mutta olen aina koonnut lapseni vaaatekaapin niin, että sieltä saa aina jonkun yhteensopivan kokonaisuuden ilman, että täytyy nähdä sen suuremmin vaivaa, mutta silti niin, että yhdistelmä on nätti eikä mikään kuosioksennus. Värejä olen kuitenkin käyttänyt, koska lapset tykkää niistä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että lapsella pitäisi olla kukkakuvioinen mekko,

Niin varmaan, ::::)))

Vierailija kirjoitti:

" Kyllä suomalaiset vaan tunnistaa ulkomailla"

Kyllä, täytyy sanoa että tunnistaa jo  ennenkuin avaavat suutaan. 

Itse olen asunut lähes 30 vuotta ulkomailla ja pystyn tunnistamaan suomalaiset joukosta. En asu Espanjassa enkä muussakaan massaturistimaassa, mutta kyllä täälläkin suomalaisia näkee  enkä oikeastaan osaa ihan tarkalleen sanoa mikä siinä on että suomalaisen tunnistaa.  Ainakin toinen suomalainen.

Olisiko pukeutuminen ja kehonkieli?  Miten liikkuu.  Käytös ylipäätään?  Itse kävin kesäkuun alussa Suomessa ja minua puhuteltiin kaupoissa englanniksi. Jokin tarttuu asuinympäristöstä ja kulttuurista niin että sen vaistoaa, en vaan tiedä mikä.

 

Itseäni ei ole ikinä hävettänyt olla suomalainen eikä haittaa, vaikka tunnistetaan suomalaiseksi. Hotelleista tosin saa huonommat huoneet kuin isompien maiden asukkaat. Suomalaisilla on myös maine, etteivät osta mitään turhaa krääsää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset kyllä tunnistaa jo lentokentällä. Tosi monella jokin vaelluskenkä jalassa, käytännöllisyys katsos ennenkaikkea. Toinen vaihtoehto on puhkikukutetut, linttaan astutut kengät. Ylipäätään kengät, niistä valitettavasti tunnistaa. Vaatteet on osalla jopa ok, väritys useimmilla valju ja piirteet ei kovin kauniit. Kohteessa suomalaiset tunnistaa ihan järkyttävän rumista hatuista, huiveista ja lippiksistä. Esim tuubihuiveja käytetään hiuksissa lapsilla. Myös vesipuistossa sen suomalaisen tunnistaa, on uv-asua päästä nilkkoihin ja uv-hattua. Muun maalaiset tuntuu selviävän hengissä vähemmälläkin varustuksella mutta suomilapsi on heti kanttuvei kun auringonsäde pilkahtaakin. 

 

Nämä kaikki vielä menisi mutta kamalin asia on käytös. Ryysätään, eikä osata sanoja kiitos tai anteeksi. 

Amerikkalainen matkusteleva eläkeläismies on helpoin tunnistettava ikinä:  tosiaan lippis ja juoksulenkkarit, siniset farkut, pikeepaita tai kauluspaita ja sellainen pusakka.  Silmillä pilottimalliset aurinkolasit. Kävelevät ryhdikkäästi ja puhuvat paljon.   Ovat yleisesti ottaen tosi mukavaa porukkaa, samoin kuin brittikollegansa.

Vierailija kirjoitti:

Koskaan ei vielä ole tunnistettu suomalaiseksi, aina ruotsalaiseksi ja muutaman kerran australialaiseksi, en todellakaan tiedä miksi. Kun poikani on mukana, luullaan aina tanskalaisiksi, mutta yksin olen aina ruotsalainen. Olen jo yli viisikymppinen, mutta näin on ollut aina. Suurimman osan suomalaisista kyllä tunnistan silti itsekin suomalaisiksi. 

Italiassa luullaan suomalaisia usein saksalaisiksi. Molemmat voivat olla vähän kalvakoita, rotevia, blondeja, ja naiset isokokoisia. 

Itseäni on luultu kerran Italiassa kalifornialaiseksi jenkiksi. Nykissä kerran joku kyseli tietä, kun luuli paikalliseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ole koskaan tunnistettu suomalaiseksi ulkonäön perusteella, vaikka olen aika vaalea. Norjalainen on lähin arvaus.

Niin siis kukaan ei ole sinulle tullut sanomaan, että oletko suomalainen. Tunnistaminen on eri asia.

Minulle on tultu usein sanomaan, että on täysi mahdottomuus, että olisin suomalainen, koska erilaiset hiukset, eleet ja jopa luusto. Lisäksi lomakohteen työntekijä jolta ei ollut jäänyt tunnistamatta yksikään suomalainen hämmästyi kohdallani. Olen joka tapauksessa ylpeästi suomalainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset kyllä tunnistaa jo lentokentällä. Tosi monella jokin vaelluskenkä jalassa, käytännöllisyys katsos ennenkaikkea. Toinen vaihtoehto on puhkikukutetut, linttaan astutut kengät. Ylipäätään kengät, niistä valitettavasti tunnistaa. Vaatteet on osalla jopa ok, väritys useimmilla valju ja piirteet ei kovin kauniit. Kohteessa suomalaiset tunnistaa ihan järkyttävän rumista hatuista, huiveista ja lippiksistä. Esim tuubihuiveja käytetään hiuksissa lapsilla. Myös vesipuistossa sen suomalaisen tunnistaa, on uv-asua päästä nilkkoihin ja uv-hattua. Muun maalaiset tuntuu selviävän hengissä vähemmälläkin varustuksella mutta suomilapsi on heti kanttuvei kun auringonsäde pilkahtaakin. 

 

Nämä kaikki vielä menisi mutta kamalin asia on käytös. Ryysätään, eikä osata san

Et ole amerikkalaista nähnytkään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että lapsetkin pitäisi pukea päästä varpaisiin hillittyihin väreihin ja kuoseihin. Beigeen, kenties? Vai valkoiseen? Värikkäät vaatteet jonkun mielestä niin kamalia, aijjjettä. 😀 

Niitä värikkäitä vaatteitakin voi käyttää hyvällä maulla. Siis vaikka vaaleanpunainen paita yhdistettynä turkoosiin hameeseen tai sortseihin. Vain toisessa jotain hillittyä kuosia. Kengät mielellään neutraalit, ettei ne ole jotain kolmatta yhteensopimatonta väriä.

Olen varmaan poikkeus suomalaisissa vanhemmissa, mutta olen aina koonnut lapseni vaaatekaapin niin, että sieltä saa aina jonkun yhteensopivan kokonaisuuden ilman, että täytyy nähdä sen suuremmin vaivaa, mutta silti niin, että yhdistelmä on nätti eikä mikään kuosioksennus. Värejä olen kuitenkin käyttänyt, koska lapset tykkää niistä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että lapsella pitäisi olla kukkakuvioinen mekko,

Tämä on muuten yllättävän helppoa, kun esim. ei osta ollenkaan alaosia tai hattuja, joissa on kuvioita ja päättää tietyn väriskaalan lapsen maun mukaan. Kengätkin voi ostaa lapsen lempivärissä, mutta yksivärisinä. Meillä on aina siistit kengät erikseen, joten samoilla kengillä ei pyöritä ojanpohjalla ja käydä kaupungilla.

UV-asuihin ja kalpeuteen liittyy kyllä sellainen biologinen fakta, että me täällä ääripohjoisessa nyt vaan satutaan olemaan vielä valkoisempia kuin keskimääräiset valkoihoiset, eikä oikein kestetä kovaa auringonpaistetta. Moni suomalainen ei rusketu auringossa kovin hyvin, vaan palaa nopeasti. Tämä on vähän pakko ottaa huomioon. Joissain muissa maissa on sitten muun värisiä ihmisiä. Kaikki värit on ok :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ole koskaan tunnistettu suomalaiseksi ulkonäön perusteella, vaikka olen aika vaalea. Norjalainen on lähin arvaus.

Niin siis kukaan ei ole sinulle tullut sanomaan, että oletko suomalainen. Tunnistaminen on eri asia.

Minulle on tultu usein sanomaan, että on täysi mahdottomuus, että olisin suomalainen, koska erilaiset hiukset, eleet ja jopa luusto. Lisäksi lomakohteen työntekijä jolta ei ollut jäänyt tunnistamatta yksikään suomalainen hämmästyi kohdallani. Olen joka tapauksessa ylpeästi suomalainen.

 Ihan totta ::::))))Siis luustosikin ovat tutkineet:::)))) Mitä vielä keksisit.. ?

Ainoa kansa, joka ottaa täydestä ne basaarikauppiaiden ja tarjoilijoiden keskustelunavaukset turistikohteissa: where are you from? finland?  Terve terve, mitta kuulu?  Helsinki is very nice, I have a girlfriend there" jne. 

Meitä luullaan aina ruotsalaisiksi. Minulla on vaaleat hiukset ja rusketun helposti. Mies ja lapsi ovat myös helposti ruskettuvaa sorttia ja hiukset mahongin väriset. Ollaan koko perhe hoikkia ja urheilullisia. Vaatteet tilattu/ostettu ulkomailta eikä kukaan meistä käytä marimekkoa tai muita suomalaisia merkkejä, joista huomaisi helposti.

Minulla ja lapsella on oikeastikin muutaman sukupolven takaa ruotsalaista ja saksalaista verta, joka selittää, ettei ihan tyypillisiltä suomalaisilta näytetä. Mies ei tunne sukunsa historiaa kovin hyvin, joten sitä en tiedä, miksi hänkään ei helposti mene suomalaisesta. 

Se on totta, että eri maiden ihmisiä tunnistaa, etenkin jos heitä on useita. Ei tarvitse edes kuulla heidän puhettaan.

Suomalaiset yleensä tunnisteet rauhallisuudesta ja pehmeämmistä piirteistä. Ainakin moniin Keski-Euroopan ihmisiin verrattuna. Eivätkä ne ole mitään huonoja piirteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koskaan ei vielä ole tunnistettu suomalaiseksi, aina ruotsalaiseksi ja muutaman kerran australialaiseksi, en todellakaan tiedä miksi. Kun poikani on mukana, luullaan aina tanskalaisiksi, mutta yksin olen aina ruotsalainen. Olen jo yli viisikymppinen, mutta näin on ollut aina. Suurimman osan suomalaisista kyllä tunnistan silti itsekin suomalaisiksi. 

Italiassa luullaan suomalaisia usein saksalaisiksi. Molemmat voivat olla vähän kalvakoita, rotevia, blondeja, ja naiset isokokoisia. 

Itseäni on luultu kerran Italiassa kalifornialaiseksi jenkiksi. Nykissä kerran joku kyseli tietä, kun luuli paikalliseksi. 

OHOH!@! Ihan Kalifornian jenkiksi luultu !!!  HIENOA JA ENNEN KUULUMATONTA !Onneksi olkoon !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koskaan ei vielä ole tunnistettu suomalaiseksi, aina ruotsalaiseksi ja muutaman kerran australialaiseksi, en todellakaan tiedä miksi. Kun poikani on mukana, luullaan aina tanskalaisiksi, mutta yksin olen aina ruotsalainen. Olen jo yli viisikymppinen, mutta näin on ollut aina. Suurimman osan suomalaisista kyllä tunnistan silti itsekin suomalaisiksi. 

Italiassa luullaan suomalaisia usein saksalaisiksi. Molemmat voivat olla vähän kalvakoita, rotevia, blondeja, ja naiset isokokoisia. 

Itseäni on luultu kerran Italiassa kalifornialaiseksi jenkiksi. Nykissä kerran joku kyseli tietä, kun luuli paikalliseksi. 

OHOH!@! Ihan Kalifornian jenkiksi luultu !!!  HIENOA JA ENNEN KUULUMATONTA !Onneksi olkoon !

Amerikassa muutenkin luullaan helposti amerikkalaiseksi, jollei erikseen tuo esiin että on eurooppalainen Euroopasta. Pelkkä maan nimi harvemmin riittää kun siellähän on monta kaupunkiakin nimetty Euroopan maiden mukaan.