Lue keskustelun säännöt.
Kirjat, joiden lukemisen olet jättänyt kesken.
22.06.2024 |
Luetelkaa, mitä tulee mieleenne. Ja jos saisi myös perusteluja keskeyttämiseen.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Sartren Inho jäi kesken. Vaikka on klassikkoteos, niin oli kyllä tylsänpuoleinen. Dostojevskin Kirjoituksia kellarista jäi kesken, koska oli tylsänpuoleinen. Filosofinen kaunokirjallisuus on tylsänpuoleista, sen olen oppinut.
Tuo Kirjoituksia kellarista ei olekaan mikään naisten kirja, liian vaikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rämön Häpeä. Sellaista mustavalkoista wokefeminististä uhriutumista että tukka lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
11-12 vuotiaana yritin lukea sherlock holmesin baskervillen koiraa mutta 3. kertaaa aloitin ja aina se jäi kesken
Ymmärrän täysin miltä se tuntuu. Minä olen se joka onnistui kolmannella.
Minusta se oli mukaansatempaava. Kirja löytyi ala-asteen koulukirjastosta.
T: nimim. Assburger
Kesken jäi ruotsalaisen kirjailijan historiallinen kolmas romaani, jossa väkivaltainen ja seksuaalinen kohtaus oli vaan liikaa. Kaksi ensimmäistä romaania olivat ihan mahtavia, mutta tuon kolmannen romaanin kohdalla kesken jäi enkä palaa teoksiinsa enää.
M-3,14159
Faulknerin Villipalmut. Luin sitä vain päästäkseni kohtaan jossa olisi se Between grief and nothing I choose grief, eikä se yli puolenväliin päästyäni tullut enkä jaksanut sitä saatanan tulvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mersumies.
Vaikutti kirjalta joka oli kirjoitettu elokuvaksi tai minisarjaksi, joten katson mieluummin sen kuin luen sen.
Tyypillinen kirja josta ei ole osattu kirjoittaa napakkaa elokuvakässäriä. Kirja jonka ei pitäisi olla kirja.
Katsoin äsken sarjan yliluonnollinen utopistinen sairaskertomus.
Mitä mielestäsi tarkoittaa utopia?
Patricia Cornwallin(wellin?) kirjat, mukadekkareita joissa koko maailma kuolaa supermalli- täydellisyys- päähenkilöä.
Eli pikkutyttömäistä voimafantasiaa nämäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Umberto Econ Ruusun nimi, en päässyt alkua pidemmälle, tunsin itseni ihan tyhmäksi..
Elokuvana ihan katsottava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mersumies.
Vaikutti kirjalta joka oli kirjoitettu elokuvaksi tai minisarjaksi, joten katson mieluummin sen kuin luen sen.
Tyypillinen kirja josta ei ole osattu kirjoittaa napakkaa elokuvakässäriä. Kirja jonka ei pitäisi olla kirja.
Jaa, mie taas tykkäsin, kuten muistakin Kingin kirjoista - kuten aika siivu maailman muistakin lukijoista.
Holly oli parempi kuin Mersumies. Kingiltä minulta on jäänyt kesken Pitkä marssi, joka oikeastaan on Richard Bachmanin nimiin laitetu teos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rämön Hildur. Olin hypetyksen uhri ja lainasin kirjan kovin odotuksin. Jätin kesken monestakin syystä. Ensinnäkin teksti oli kuin google kääntäjällä tehtyä. Todella huonoa suomea ja paljon puhtaita asiavirheitä (tyyliin kahvipannu on pannumyssyn päällä roikkumassa). Toisekseen: Rämö piti lukijaa äärettömän tyhmänä. Selitti kuin pikkulapselle, että "Islannissa käytetään lumivyöryesteitä, ettei lumi pääse vyörymään kylään" No shit, Sherlock! Lisäksi tarinan kehittely oli varsin lapsekasta ja henkilöhahmot stereotyyppisen kömpelösti rakennettu. Luin aika pitkälle ennen kuin luovutin.
Joku Sofi Oksasen kirja. Oli sen verran sekavaa, että en jaksanut edes puoliväliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamattu, Koraani, Taisteluni, Sota ja rauha, Iijoki-sarja, Sinuhe egyptiläinen. Kovin olivat pitkäveteisiä, muutama sivu riitti.
Sinuhe oli yllättävän mielenkiintoinen, kun pääsi sisään Waltarin "jaarittelevaan" tyyliin. Jätin sen kesken lukioikäisenä, mutta annoin uuden mahdollisuuden nyt nelikymppisenä. Kannatti.
Mä kerran kokeilin Sinuhea englanniksi. Pöyristyin, kun jaarittelun määrä oli puolitettu! Eli jos haluaa lukea Sinuhen tiivistettynä, kannattaa antaa mahdollisuus englanninnokselle.
Westön Missä kuljimme kerran. Oli kai liian pitkä. Sisällissotavuosien jälkeen tapahtui vain vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena luettuja Enid Blytoneita lukuunottamatta kaikki naiskirjailijoiden kirjat ovat jääneet kesken. Se lapsellinen ihmissuhdepeli ei vaan kiinnosta.
Cervantesin Don Quijote ei oikein kolahtanut aikoinaa. Taisin sinnitellä 50 - 100 sivua ja luovutin.
Laura Lindstedt ja Oneiron. Todella uuvuttavaa tajunnanvirtaa ja tekotaiteellista kerrontaa. Varmaan kirjoitettu kännissä. Luin ehkä 10 sivua ja kierrätykseen meni.
Vierailija kirjoitti:
Rämön Hildur. Olin hypetyksen uhri ja lainasin kirjan kovin odotuksin. Jätin kesken monestakin syystä. Ensinnäkin teksti oli kuin google kääntäjällä tehtyä. Todella huonoa suomea ja paljon puhtaita asiavirheitä (tyyliin kahvipannu on pannumyssyn päällä roikkumassa). Toisekseen: Rämö piti lukijaa äärettömän tyhmänä. Selitti kuin pikkulapselle, että "Islannissa käytetään lumivyöryesteitä, ettei lumi pääse vyörymään kylään" No shit, Sherlock! Lisäksi tarinan kehittely oli varsin lapsekasta ja henkilöhahmot stereotyyppisen kömpelösti rakennettu. Luin aika pitkälle ennen kuin luovutin.
Mä kuuntelin sen tässä vasta ja jaan ajatuksesi. Kuuntelin kyllä loppuun. En nyt ehkä ihan Google kääntäjäksi haukkuisi, mutta ei Rämö mielestäni ihan kaunokirjailija ole. Hienovaraisuus, lukijan älyyn luottaminen puuttuu. Nautin sinällään Islanti-aiheisista knopeista.
Satu Rämön Hildur. Tämän kirjasarja suosio kertoo huolestuttavaa kieltä suomalaisten lukutaidosta ja kirjallisuuden arvostamisesta. Av-palstallakin on joskus tasokkaampaa tekstiä kuin Rämö tuottaa.
Sinuhe oli yllättävän mielenkiintoinen, kun pääsi sisään Waltarin "jaarittelevaan" tyyliin. Jätin sen kesken lukioikäisenä, mutta annoin uuden mahdollisuuden nyt nelikymppisenä. Kannatti.