Kirjat, joiden lukemisen olet jättänyt kesken.

Paulo Coelhon Veronica päättää kuolla. Kamalaa, ennalta arvattavaa sontaa ja banaalia mukafilosofiaa. Tämä kirjailija on aivan todella paljon yliarvostettu.

Ruotsalainen Varistyttö-trilogia. Pidän raaoistakin dekkareista, mutta tämä oli jopa minullekin liikaa.

Olen jättänyt kesken suurimman osan aloittamistani kirjoista. Ei vaan ole nykyaikaista imua kun aiheena on joku aviorikos tai muu haukotuttava. 

Viimeksi jätin Elizabeth Gilbert sen puutarhakirjan. Oli kyllä bestselleri, mutta en tykännyt kerrontatyylistä ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rämön Hildur. Olin hypetyksen uhri ja lainasin kirjan kovin odotuksin. Jätin kesken monestakin syystä. Ensinnäkin teksti oli kuin google kääntäjällä tehtyä. Todella huonoa suomea ja paljon puhtaita asiavirheitä (tyyliin kahvipannu on pannumyssyn päällä roikkumassa). Toisekseen: Rämö piti lukijaa äärettömän tyhmänä. Selitti kuin pikkulapselle, että "Islannissa käytetään lumivyöryesteitä, ettei lumi pääse vyörymään kylään" No shit, Sherlock! Lisäksi tarinan kehittely oli varsin lapsekasta ja henkilöhahmot stereotyyppisen kömpelösti rakennettu. Luin aika pitkälle ennen kuin luovutin. 

Mä kuuntelin sen tässä vasta ja jaan ajatuksesi. Kuuntelin kyllä loppuun. En nyt ehkä ihan Google kääntäjäksi haukkuisi, mutta ei Rämö mielestäni ihan kaunokirjailija ole. Hienovaraisuus, lukijan älyyn luottaminen puuttuu. Nautin sinällään Islanti-aiheisista knope

Kielivirheet eivät välttämättä samalla tavalla "osu silmiin" kuunnellessa kuin lukiessa. Tekstimuodossa oli aika järkkyä luettavaa. 

Peketin huomenna hän tulee.

Ei tullut huomenna eikä ylihuomenna. Tuntui että lupaa vain ja kun käänsin sivua, niin ei tullut vieläkään.

Päätin ettei tule koskaan ja iskin kannet kiinni.

Hilary Mantellin viimeisintä kirjaa en jaksanut 1 lukua pidemmäs. Pitäis heittää takkaan, se palaisi kauan 😆

Lauantai

Macgregor tms. Ei vaan auennut, hankalaa luettavaa

Vierailija kirjoitti:

Satu Rämön Hildur. Tämän kirjasarja suosio kertoo huolestuttavaa kieltä suomalaisten lukutaidosta ja kirjallisuuden arvostamisesta. Av-palstallakin on joskus tasokkaampaa tekstiä kuin Rämö tuottaa. 

Mä luin tämän kokonaan puoliväkisin, mutta jatkossa en Rämöä lue. Kovasti hypetettiin ja markkinoitiin, joten lienee siinä syy "menestykseen". 

Tony Halmeen Jumala armahtaa minä en

On hyvin todennäköistä etten kuulu kohderyhmään.

Vierailija kirjoitti:

Olen jättänyt kesken suurimman osan aloittamistani kirjoista. Ei vaan ole nykyaikaista imua kun aiheena on joku aviorikos tai muu haukotuttava. 

Mä en kaipaa kirjoihin nykyajan imua. Oikeasti isot teemat kantavat vuosisadasta toiseen. Hyvänä esimerkkinä on Anna Karenina. Vaikka sen kuvaama moraalinen maailma ei ole tätä päivää, tunteet ovat samastuttavia. Lukiessaan voi myös pohtia tuon ajan ja nykyajan moraalikäsityksen hyviä ja huonoja puolia.

"Kielivirheet eivät välttämättä samalla tavalla "osu silmiin" kuunnellessa kuin lukiessa. Tekstimuodossa oli aika järkkyä luettavaa."

Tuo on kyllä totta. 

Olen monen suusta kuullut, että Waltarin Sinuhe. Itse en lukenut kyseistä teosta mutta miksi se on niin epäsuosittu.

Vierailija kirjoitti:

Olen monen suusta kuullut, että Waltarin Sinuhe. Itse en lukenut kyseistä teosta mutta miksi se on niin epäsuosittu.

Waltarilla on kauniisti sanottuna perusteellinen tapa kertoa asioita (lue: kirjan voisi tiivistää puoleen ilman, että mitään olennaista jäisi pois). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mersumies.

Vaikutti kirjalta joka oli kirjoitettu elokuvaksi tai minisarjaksi, joten katson mieluummin sen kuin luen sen.

Tyypillinen kirja josta ei ole osattu kirjoittaa napakkaa elokuvakässäriä. Kirja jonka ei pitäisi olla kirja.

Jaa, mie taas tykkäsin, kuten muistakin Kingin kirjoista - kuten aika siivu maailman muistakin lukijoista.

 

Holly oli parempi kuin Mersumies. Kingiltä minulta on jäänyt kesken Pitkä marssi, joka oikeastaan on Richard Bachmanin nimiin laitetu teos.

Mie tykkäsin siitäkin. Ja Hollysta, vaikka paremmuuksia en osaakaan laskea.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena luettuja Enid Blytoneita lukuunottamatta kaikki naiskirjailijoiden kirjat ovat jääneet kesken. Se lapsellinen ihmissuhdepeli ei vaan kiinnosta. 

Vähän komppaan, se ulkonäkömussuttelu myös, hohhoijaa. Mutta: Le Guinin joistakin tykkään, kuten maameri-sarja.

Luen erittäin paljon. Minulta harvoin jää mikään kirja kesken, yleensä sinnittelen loppuun. Olli Jalosen Yksityiset tähtitaivaat on kuitenkin sellainen opus, jota en kerta kaikkiaan pystynyt selättämään. Kirja aiheutti suorastaan fyysistä pahoinvointia, ja tästä syystä en ole lukenut yhtään Olli Jalosta. Olen saattanut toki jäädä paljosta paitsi... 

Raamattu

Taru sormusten herrasta. Äärimmäisen pitkäveteinen.

Elokuvat ovat hiukan parempia, mutta vain aavistuksen. Tarinahan ei elokuvissakaan juuri etene, varsinkin 2-osa on järjettömän puuduttavaa lässytystä. 3-osa vähän pelastaa mutta siitäkin olisi vaivatta voinut leikata 30-40min leffan kärsimättä.

Vierailija kirjoitti:

Rämön Häpeä. Sellaista mustavalkoista wokefeminististä uhriutumista että tukka lähtee. 

Google ei tunne tällaista kirjaa. Ilmeisesti tämä oli jokin sovinistinen trolli?

A. Kytömäen Margarita. Finladiavoittaja, hyvät arvostelut jne. Olisin halunnut tykätä mutta kesken jäi, yleensä tämäntyyppinen kaunokirjallisuus puree mut tää ei. Pahoittelut Anni.