Kirjat, joiden lukemisen olet jättänyt kesken.
Luetelkaa, mitä tulee mieleenne. Ja jos saisi myös perusteluja keskeyttämiseen.
Kommentit (106)
Mersumies.
Vaikutti kirjalta joka oli kirjoitettu elokuvaksi tai minisarjaksi, joten katson mieluummin sen kuin luen sen.
Tyypillinen kirja josta ei ole osattu kirjoittaa napakkaa elokuvakässäriä. Kirja jonka ei pitäisi olla kirja.
Sartren Inho jäi kesken. Vaikka on klassikkoteos, niin oli kyllä tylsänpuoleinen. Dostojevskin Kirjoituksia kellarista jäi kesken, koska oli tylsänpuoleinen. Filosofinen kaunokirjallisuus on tylsänpuoleista, sen olen oppinut.
Se eka Twilight kirja oli niin tylsä, että jätin kesken.
Mads Peder Nordbon Kylmä pelko. Tyttö ilman ihoa meni nihkeästi ja väkisin, mutta tuo oli pakko jättää kesken. Ihan sinänsä hyvin kirjoitettua ja jännää, mutta ihan liian ahdistavaa, ilotonta ja raakaa.
S.K. Tremaynen joku kirja jäi kans kesken enkö sen jälkeen ole niitä lukenut. Jotenkin se teennäisyys oli liikaa, kun pyrki kirjoittamaan ns. naiskirjailijan tyyliin.
Vierailija kirjoitti:
Mads Peder Nordbon Kylmä pelko. Tyttö ilman ihoa meni nihkeästi ja väkisin, mutta tuo oli pakko jättää kesken. Ihan sinänsä hyvin kirjoitettua ja jännää, mutta ihan liian ahdistavaa, ilotonta ja raakaa.
S.K. Tremaynen joku kirja jäi kans kesken enkö sen jälkeen ole niitä lukenut. Jotenkin se teennäisyys oli liikaa, kun pyrki kirjoittamaan ns. naiskirjailijan tyyliin.
Stephanie Mayerin Kemisti jäi myös kesken. Ihan järkyttävää, noloa ja lapsellista sontaa. Sama kirjoittanut myös Twilightit, joita en pystynyt katsomaan elokuvinakaan (myönnettäköön etten kuulu kohderyhmään)
Vierailija kirjoitti:
Se eka Twilight kirja oli niin tylsä, että jätin kesken.
Sarja on mestariteos.
11-12 vuotiaana yritin lukea sherlock holmesin baskervillen koiraa mutta 3. kertaaa aloitin ja aina se jäi kesken
Ben Elton
Time and Time Again
Joka toisessa sivussa on "Mun vaimo on kuollut. Nyyh nyyh! Olen masentunut!". Aikamatkustustarina, joka olisi kiva, ja vaimon kuolema on tärkeä asia, mutta alko ottaa päähän!
No se oli kylläkin äänikirja Sota ja rauha,tiedätte kenen teos on kyseesssä,siinä alkupuheessa oli maailmankuuluisasta teoksesta puolen tunnin esittely.Esittely loppu.. kuuntelin vartin verrran ja paskaa se oli,kirjan kesto jotain miljoona tuntia.
Vierailija kirjoitti:
11-12 vuotiaana yritin lukea sherlock holmesin baskervillen koiraa mutta 3. kertaaa aloitin ja aina se jäi kesken
Ymmärrän täysin miltä se tuntuu. Minä olen se joka onnistui kolmannella.
Vierailija kirjoitti:
Mersumies.
Vaikutti kirjalta joka oli kirjoitettu elokuvaksi tai minisarjaksi, joten katson mieluummin sen kuin luen sen.
Tyypillinen kirja josta ei ole osattu kirjoittaa napakkaa elokuvakässäriä. Kirja jonka ei pitäisi olla kirja.
Jaa, mie taas tykkäsin, kuten muistakin Kingin kirjoista - kuten aika siivu maailman muistakin lukijoista.
Idiootit ympärilläni.
Oli sellaista paskanjauhantaa, ettei pystynyt lukemaan kuin noin 50 sivua.
Kyllä se oli Johanna Valkaman Itämeren Auri. En lue romantiikkaa, mutta aihepiiri viikinkeineen ja kirjasarjan suosio saivat kokeilemaan. En pystynyt lukemaan ensilukuja pidemmälle, romantiikka ei vaan iske missään muodossa :D
Mersumies.
Vaikutti kirjalta joka oli kirjoitettu elokuvaksi tai minisarjaksi, joten katson mieluummin sen kuin luen sen.
Tyypillinen kirja josta ei ole osattu kirjoittaa napakkaa elokuvakässäriä. Kirja jonka ei pitäisi olla kirja.
Katsoin äsken sarjan yliluonnollinen utopistinen sairaskertomus.
Raamattu, Koraani, Taisteluni, Sota ja rauha, Iijoki-sarja, Sinuhe egyptiläinen. Kovin olivat pitkäveteisiä, muutama sivu riitti.
Umberto Econ Ruusun nimi, en päässyt alkua pidemmälle, tunsin itseni ihan tyhmäksi..
Dan Brownilta olen yrittänyt lukea "Kadonnut symboli" ja "Da Vinci- koodi", kesken jäivät. Ei toimi minulle, vaikka vaimon sisko noita hehkutti...
Rushdien "Saatanalliset säkeet" jäi kesken, kunnes sinnillä luin läpi. Maaginen realismi ei ole minua varten.
T: nimim. Assburger
Untinen-Auelin Aylan kommellukset siinä vaiheessa kun esihistorian ylitäydellinen supermalli rupeaa olemaan jo yli-ihmisen tasolla ja tarina pelkkää lapsellista voimafantasiaa.
Olikohan joku Parempaa väkeä tai vastaava. Kankeaa tekstiä ja tuntui että kirjoittaja oli pakotettu kirjoittamaan romantiikkaa.
Jostain syystä tuli mieleen Edouard Louisin (vai Louis'n? En tiedä, lausutaanko s.) Ei enää Eddy. Jotenkin siinä alussa vain oli niin masentavaa ja ahdistavaa meininkiä, että en enää halunnut kokea lisää ankeutta.