Lue keskustelun säännöt.
Kirjat, joiden lukemisen olet jättänyt kesken.
22.06.2024 |
Luetelkaa, mitä tulee mieleenne. Ja jos saisi myös perusteluja keskeyttämiseen.
Kommentit (106)
Yritin lukea jotain Komisario Koskista, mutta oli pakko lopettaa, kun oli niin umpisurkea, samoin kävi Jarkko Sipilän dekkarille. Jonkun Johanna Sinisalon jouduin keskeyttämään, kun oli niin kehnoa dialogia ja epäuskottavia henkilöhahmoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taru Sormusten Herrasta. Siis en voi käsittää tämän hypeä. Jossain puolessa välissä oli pakko lopettaa kun ei jaksanut sitä kivien kokoen ja ruohon pituuden kertomista tai ne keijulaulut mit vit...
Sadan vuoden yksinäisyys. Kirja ei koskaan kunnolla alkanut. Luovutin ehkä puolessa välissä.
No Vares olisi kyllä kannattanut jättää kesken...Elokuvina ne ovat kyllä kohtuullisia komedioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän ylitarkastaja tai vastaava täällä/kin alapeukuttaa makuasioita?
Vierailija kirjoitti:
No Vares olisi kyllä kannattanut jättää kesken...Elokuvina ne ovat kyllä kohtuullisia komedioita.
Mun mielestä liian paljon kirjat miespuolisia voimafantasioita. Karheankomea, supliikki dekkari kaataa naisia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hytti 6. Yhtä pitkää lausetta ja adjektiiveja.
Vierailija kirjoitti:
Taru Sormusten Herrasta. Siis en voi käsittää tämän hypeä. Jossain puolessa välissä oli pakko lopettaa kun ei jaksanut sitä kivien kokoen ja ruohon pituuden kertomista tai ne keijulaulut mit vit...
silti suurin osa nykyfantasiasta perustuu näiden matkimiseen. -ei kuitenkaan sillä että olisi pakko tykätä. itsekin olisin jättänyt kaikki hilipatihippaa-osiot väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wheel of time. Alku on niin jäätävän tylsä ja pitkäpiimäinen etten ole päässyt siitä yli. Kuulemani perusteella tarina paranee oleellisesti edetessään. Amazonin sarjan kaudet olen katsonut.
Vierailija kirjoitti:
Se eka Twilight kirja oli niin tylsä, että jätin kesken.
Kuuntelin äänikirjana. Useasti kävi kyllä mielessä kysymys miksi joku viiskymppinen perheenäiti tuollaista kirjoittaa?
Minulta jäi kesken myös Taru sormusten herrasta, ei vaan kerta kaikkiaan iske tuollaiset tarinat, en ole edes elokuvia ktasonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Klassikkoteaksista Herman Melvillen Valkoinen valas. Juutuin lukuun, jossa kymmeniä sivuja kerrottiin harppuunaköysistä.
Vierailija kirjoitti:
Paulo Coelhon Veronica päättää kuolla. Kamalaa, ennalta arvattavaa sontaa ja banaalia mukafilosofiaa. Tämä kirjailija on aivan todella paljon yliarvostettu.
Ruotsalainen Varistyttö-trilogia. Pidän raaoistakin dekkareista, mutta tämä oli jopa minullekin liikaa.
Paolo Coelho on mestari ja älykkö. Visionääri ja kulkuri ajan valtameressä. Hän ammentaa muinaista viisautta ja yhdistää ne modernilla funkahtavalla tavalla helppoon ja lähes naiviin tekstiin.
Että nuoremmat pääsisivät jyvälle suurista viisauksista.
Nykyään on muotia arvostella Coelhoa ja vähätellä hänen elämäntyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taru Sormusten Herrasta. Siis en voi käsittää tämän hypeä. Jossain puolessa välissä oli pakko lopettaa kun ei jaksanut sitä kivien kokoen ja ruohon pituuden kertomista tai ne keijulaulut mit vit...
silti suurin osa nykyfantasiasta perustuu näiden matkimiseen. -ei kuitenkaan sillä että olisi pakko tykätä. itsekin olisin jättänyt kaikki hilipatihippaa-osiot väliin.
Mulla on muistikuva, että kahdesti Sormusten herra jäi Tom Bombadilloon. No sain sitten sen joskus luettua kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut viime vuodet aika määrätietoisesti eli suunnilleen etukäteen tietäen, millaisesta kirjasta on kyse ja ollut siten myös kirjaan nähden motivoitunut, joten varsinaisia kesken jäämisiä ei nyt tule mieleen. Ketjussa ihan alussa mainittu Edouard Louisin Ei enää Eddy oli mielestäni huikea, ja uskon, että se saattaa tuntua keskeyttäjästäkin paremmalta joskus myöhemmin, ja jos kirjailijaan muuten perehtymällä motivaatio herää. Samantyyppinen kokemus on ollut Sartren Inho. No, sen kyllä jätin noin 20-vuotiaana kesken, mutta nyt keski-iässä pidin valtavasti. Viihdekirjoja luen hyvin vähän, mutta otin koepalaksi Rämön Hildurin, joka oli kyllä niin surkeaa tekstiä, että hiukan harmitti tuollainen roskanmyynti. Minulle oli suositellut sitä aivan fiksu ihminen, mutta selittävä tekijä voi olla tosiaan se, että hän oli kuunnellut sen äänikirjana, jolloin kirjallinen heikkous osin peittynee.
En jättänytkään Ei enää Eddyä sen takia kesken, että se ei olisi vaikuttanut hyvältä, en vain pystynyt ottamaan vastaan sitä ankeutta ja kamaluutta, jota tekstissä kuvattiin. Ja kirjaan tartuin juuri siksi, että olin lukenut kirjailijan haastattelun.
Minä pidinTwilight sarjasta ja rakastan Paulo Celchon tuotantoa. En pidä itäisista klassikoista kuten Sota ja rauha, enkä Sieppari ruispellossa tyylisestä tekotaiteellisesta läntisestä roskasta. Tykkään rehellisestä fiktiosta, jossa on taikuutta ja seikkailuja sekä massiivisia ammuskeluja. Coelcho on siitä hyvä että sitä lukiessa tuntuu että olisi älykkäämpi kuin onkaan. Tulee mukavalla terveellä tavalla itserakas tai omahyväinen olo. Kirjan jälkeen voikin taas palata omaan keskinkertaisuuteensa. Nuorena luin myös paljon kioskikirjallisuutta. Olenkin etsinyt sitä myöhemminkin käsiini, koska ns. klassikot joita kirjastot on täynnä, ei vain mene minulle. En ymmärrä niiden porvarillista sanomaa. Minulle Morgan Kane on mielestäni maailman paras kirjasarja. Yleisesti kaikki kirjallisuuden klassikot jää minulta lukematta, koska ne edustaa sitä porvarillista maailmankuvaa, jota halveksun.
Silloin kun Harry Potter -kirjoja alkoi ilmestyä, halusin ihan mielenkiinnosta lukea ja katsoa mistä valtava hypetys johtuu. Kesken jäi. Olin kai parikymppisenä jo liian aikuinen uppoamaan kyseiseen maailmaan.
Taru Sormusten herrasta. En päässyt alkua pidemmälle.
Sinuhea olen yrittänyt lukea useita kertoja, mutta en ole siinä onnistunut.
Uusimmista kirjoista Suon villi laulu. Vieläkin on kesken, vaikka aloitin noin vuosi sitten. Yritän ehkä väkisin kahlata loppuun asti.
Makuasioista ei kannata kiistellä. Musta on mielenkiintoista miten erilaisia lukijoita on.
Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys...
Luen paljon ns. klassikoita, mutta tuohon en vaan kyennyt tuhlaamaan aikaani.
Olen lukenut viime vuodet aika määrätietoisesti eli suunnilleen etukäteen tietäen, millaisesta kirjasta on kyse ja ollut siten myös kirjaan nähden motivoitunut, joten varsinaisia kesken jäämisiä ei nyt tule mieleen. Ketjussa ihan alussa mainittu Edouard Louisin Ei enää Eddy oli mielestäni huikea, ja uskon, että se saattaa tuntua keskeyttäjästäkin paremmalta joskus myöhemmin, ja jos kirjailijaan muuten perehtymällä motivaatio herää. Samantyyppinen kokemus on ollut Sartren Inho. No, sen kyllä jätin noin 20-vuotiaana kesken, mutta nyt keski-iässä pidin valtavasti. Viihdekirjoja luen hyvin vähän, mutta otin koepalaksi Rämön Hildurin, joka oli kyllä niin surkeaa tekstiä, että hiukan harmitti tuollainen roskanmyynti. Minulle oli suositellut sitä aivan fiksu ihminen, mutta selittävä tekijä voi olla tosiaan se, että hän oli kuunnellut sen äänikirjana, jolloin kirjallinen heikkous osin peittynee.