Olen lapseton nelikymppinen enkä oikein tiedä, mikä merkitys elämälläni on.

Elämän "merkitys" on kokea ihan tavallisia asioita. Elämä ei mene "hukkaan" vaikka vain istuisit ja tuijottaisit järvelle.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko samaa mieltä, että sotienkin aikana ja ennen ja jälkeen naiset ja miehet olivat kauniita ja komeita ja huoliteltuja.

Kaupunkiin tai ostoksille lähdettäessä pukeuduttiin siististi ja tukka oli siisti.

Kasvot ja kulmakarvat kauniin ohuita eikä meikkiä kaaokseen saakka. Samoin silmät olivat kauniita.

Miltä naiset nyt näyttävät. Paksut tyynyn kokoiset huulet ja silmär kuin paksu hiiliharjat.

Tukka rumasti laitettu. Ei mitenkään herkkää kauneutta. Löntystetään isoilla kasseilla, niin kassit ne lenkkarit ovat.

Kauneuteen asialliseen käytökseen pitää kiinnittää huomiota.

Onhan nykyinen suosittu meikkityyli aika kaamean näköinen, mutta trendit tulee ja menee. Kohta ne keksii jonkun uuden meikkityylin tilalle. Samoin vartalotyyppi-ihanne vaihtuu, 90-luvulla ei todellakaan ihailtu mitään jättiperseitä.

Vierailija kirjoitti:

Vankilasta löydät ihania ystäviä sekä ajankulua.

Tiedän että tämä on vitsi mutta Japanissa on tapauksia jossa vanhukset tekevät rötöksiä jotta pääsevät vankilaan missä on seuraa, yksinäisiä kun ovat!

Minulla on mies ja lapsia eikä elämälläni ole silti merkitystä. Ei kenenkään elämällä ole merkitystä. Elämän merkitys on elämä itse. 

Tekaistulta provolta haiskahtaa tämä aloitus. Ei lapsettomuus mikään maailmanloppu ole, kenellekään. Itse olen lapseton viisikymppinen, ja ylpeä siitä etten ole tämän liikakansoitetun planeetan taakkaa ainakaan omalta osaltani kasvattanut. Elän vapaana ja onnellisena, kaikki ovet avoinna unelmieni toteuttamiseen.

Lisääntykää te muut jos vietit vie, ja antakaa niiden olla lisääntymättä joilla ei siihen samanlaista tarvetta ole. Ei tältä planulta ihmisapinat kesken lopu, valtaosa lisääntyy edelleen primitiivivaistojensa vietävänä, eikä homma siihen kaadu että osa meistä ei lisäänny. Jokaisella on oikeus elää elämänsä kuten parhaaksi näkee.

Itse olen sinkku, ja ympärilläni ihmiset eroavat jatkuvasti. Serkustani ajattelin että no jos tässä on tapaus että hän ja vaimonsa eivät eroa kun ovat olleet jo 15 vuotta yhdessä. Mutta niin vain erosivat hekin, kun ei vaimo kestänyt kuulemma sitä emotionaalista tyhjyyttä. Lapsia heillä toki on kaksi.

Lapsien kaipuun ymmärrän, mutta monet suhteet ei kestä joten en tiedä kuinka harvinaista se sitten on olla ilman parisuhdetta. Moni totta kai menee pian tinderiin etsimään uuden. Minun juttuni tinder ei ole.

Jotkut naiset hankkii lapsen ilman miestä, hedelmöityshoidoilla tai adoptiolla. En kyllä yhtään tiedä miten vaikea prosessi kumpikaan on kun en itse halua lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki koira. Saat uskollisen ystävän ja sisältöä elämään. Ehkä myös uusia ystäviä koirapiireistä.

Koira on lähtökohtaisesti iso vastuu, mutta erityisen hankala hoidettava se on jos on perheetön. Yhdenkään koiran ei ensinnäkään ole terveellistä olla yksin sitä 9 tuntia viitenä päivänä viikossa, ja sinkun on lisäksi hyvä miettiä, mihin koira menee, jos itse haluaa matkustaa yhtään mihinkään tai vaikka sairastuu. Vähintään on hyvä olla hoitamaan lupautuneita kavereita tai omat vanhemmat. Itse olen kokenut että aktiivinen koira on melko työllistävä jo pelkästään kahden aikuisen taloudessa, yksin ei tulisi mitään. 

Siksi itse olen ajatellut kissan hankintaa. Ei pidä meteliä ja nukkuu suuren osan päivästä. Karvapalloa on kiva halia. Mutta minä pidänkin kissoista. Pidän koiristakin, mutta olen aika mukavuudenhaluinen...

Vierailija kirjoitti:

Sellaisen, joka markkinoi vapaaehtoistyötä, kannattaisi ensimmäiseksi katsoa peiliin ja miettiä, onko itse tehnyt tarpeeksi sillä saralla. 

Se vapaaehtoistyö lyö kasvoille omaa yksinäisyyttä ja pelkkää välinearvoa ja lisäksi vie aikaa siltä, että oikeasti löytäisi elämäänsä tarvitsemiaan asioita. 

Kai tää riippuu ihmisestä. 70-vuotias tätini käy säännöllisesti vapaaehtoistyössä ja pitää siitä todella paljon ja tuntee saavansa sisältöä elämään. Hänellä on kyllä lapsenlapsia kaksi (mies kuollut muutama vuosi sitten) mutta ei aina edes niiden kanssa jaksa peuhata. Tykkää olla iltaisin yksin omassa rauhassa.

Ei se tietysti kaikille sovi. Mutta nää on vaan ehdotuksia.

Vierailija kirjoitti:

Tekaistulta provolta haiskahtaa tämä aloitus. Ei lapsettomuus mikään maailmanloppu ole, kenellekään. Itse olen lapseton viisikymppinen, ja ylpeä siitä etten ole tämän liikakansoitetun planeetan taakkaa ainakaan omalta osaltani kasvattanut. Elän vapaana ja onnellisena, kaikki ovet avoinna unelmieni toteuttamiseen.

Lisääntykää te muut jos vietit vie, ja antakaa niiden olla lisääntymättä joilla ei siihen samanlaista tarvetta ole. Ei tältä planulta ihmisapinat kesken lopu, valtaosa lisääntyy edelleen primitiivivaistojensa vietävänä, eikä homma siihen kaadu että osa meistä ei lisäänny. Jokaisella on oikeus elää elämänsä kuten parhaaksi näkee.

Ei vaikuta yhtään provolta. Moni ihminen kokee että perhe on saatava. Osittain tähän joillain saattaa vaikuttaa yhteiskunnan painostus "no kun muutkin" ja toisilla sensijaan lisääntymisvietti vie ja yksinäisyyden pelko. Itse en halua lapsia.

olispa ysäri taas...nykyaika on ihan paskaa ja merkityksetöntä

Vierailija kirjoitti:

olispa ysäri taas...nykyaika on ihan paskaa ja merkityksetöntä

Eiks ysärillä ollut lama?

Iäkäs naapuri on katkeroitunut, kun hänen ainoan lapsensa jälkikasvu ei halua lisääntyä. Eli oma lisääntyminen ja oman lapsen lisääntyminen ei nekään taanneet ikuista onnea ja merkitystä. 

Ei kannata heittää kirvestä kaivoon, ap.

Elämän merkityksellisyys on sinussa itsessäsi. Vaikka sinulla olisi parisuhde, se ei ole onnesi mitta tai sen lähde.

Ihmmisuhteet tuovat merkityksellisyyttä elämään: ystävät, kaverit, harrastusyhteisö, lapsuuden perhe, sukulaiset, työkaverit.

Etsi itsellesi hyvä uusi harrastus(yhteisö). Voit ottaa tavoitteeksi tutustua uuteen harrastuksen per vuosi.

Vapaaehtoistyö esim. Nuorten tai vanhusten parissa tuo mielekkyyttä. Etsi itsellesi sopiva vapaaehtoistyön kohde.

Tee jotain pientä eri tavoin joka päivä. Se voi olla pienikin asia. Työmatkan muuttaminen, aamukahvi terassilla/torilla, eri kävelylenkki, vaihda kävely pyöräilyyn tms. Löydä merkitys pienistä muutoksista eli älä jämähdä kaavaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni naisten tulisi pitäytyä perinteisissä sukupuolirooleissa, koska ovat biologisesti alttiita siihen. Miehet ovat luonnostaan vahvempia ja hallitsevampia, kun taas naiset ovat paremmin soveltuvia hoiva- ja kasvatustehtäviin. Naisten tulisi pysyä kotona kokkaamassa, siivoamassa ja huolehtimassa lapsistaan, kun taas miesten tulisi käydä töissä ja huolehtia perheestään.

Aika moni mies ei halua elättää yksin perhettään.

 

Tai ei pysty, vaikka haluaisikin.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet yhtään seurannut tätä palstaa, niin tietäisit, että nelikymppiset lapselliset naiset valittavat, ettei heillä ole sisältöä elämässä. Elämä on pelkkää työtä, lastenhoitoa ja arjen pyöritystä.

Lasten hoito tuo elämään merkityksen, vaikka se onkin usein hektistä ja raskasta. Ihmiset tuovat elämään merkityksen, ihminen on sosiaalinen eläin.

Jumalan tahdon mukainen elämä on elömän tarkoitus. Kaikki muu on loppujen lopuksi merkityksetöntä. 

En ymmärrä näiden 40-50-vuotiaiden empatiattomuutta. He lopettavat yhteydenpidon tätiin/setään ilman selitystä. Eivät edes Joulun toivotusta lähetä. Tuomittu olen, mutta syytä  tuomioon ei kerrota.

Vierailija kirjoitti:

Älä valehtele, ettei sopivaa miestä löytynyt. Sellainen oli friendzonellasi 20-25 vuotiaana.

Siis täh, olisiko ap:n pitänyt perustaa perhe miehen kanssa josta ei ole kiinnostunut?

Perustaisitko itse perhettä ihmisen kanssa jota et halua seksuaalisesti? Etkä muutenkaan elämänkumppaniksesi? 

Haluaisitko suhteeseen ihmisen kanssa joka ei halua olla suhteessa sinun kanssasi? 

Niin no näin ajattelevat nekin, jotka lapsia ovat tehneet, sen jälkeen kun lapset on potkittu pesästä. Kyllähän sitä lapsi voi vanhempaansa "työllistää" olemalla hankala ja vaativa, mutta jossain vaiheessa olisi ihan joka ikisen yksilön, oli lapsia tai ei, fiksu miettiä elämälleen ja olemassaololleen jokin muu merkitys, kuin lapsi

Tai sitten unohtaa "merkityksen" suoriltaan. Ei villieläimilläkään taida olla muuta merkitystä kuin etsiä ruokaa ja lisääntyä. Ihmisillä tämä on taattu, varsinkin hyvinvointiyhteiskunnissa olemassaolo ei tuota mitään haasteita. No mitä helppoa elämää elävät kotieläimet sitten tekevät? Haukkuvat jotain oravia ja köllöttelevät omistajiensa kanssa

Sellaista se elämä on, ei ole mitään suurta merkitystä. Ja iokeastaan sellaiset ihmiset, jotka väkisin yrittävät "auttaa" toisia ja tehdä jotain tosi "merkityksellistä", ovat niitä, jotka siirtävät ongelmiaan toisille ja pahimmillaan alkavat keksimään niitä, jotta saisivat itse jotain ruokaa egolleen. Älkää lähtekö tällaiseen. Nauttikaa auringosta, hyvästä ruuasta ja kirjoittakaa vaikka vitsikirja, jos tulee liian tylsää

Voisitko vaikka miettiä jos pelastaisit jonkun hyvän ja yksinäisen miehen yksinäisyydeltä? Suomessa on paljon kokemattomia miehiä, jotka kaipaavat rakkauden pelastusta. Ehkä voisit auttaa heitä?