Simo Keskinen on 32-vuotias alkoholisti, ja hänellä on todennäköisesti elinaikaa muutamasta viikosta kuukauteen (maksakirroosi)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi suomi sallii alkoholin ihmisille mutta kieltää kannabisyrtin ihmisiltä? Suomen suosituin huume on myrkyllisin ja se pidetään laillisena. Suhteellisesti erittäin turvallinen yrtti on kielletty. Naurettavaa ja surullista.

Eli koska on jo yksi vaarallinen normalisoitu päihde, myös toinenkin pitää sallia? Hieno logiikka. 

Sen miedomman päihteen avulla moni pääsisi eroon tuosta vaarallisesta, laillisesta päihteestä. Tiedän jo vastauksen, "ei toimi Suomessa", "se on huumetta ja laitonta", "kyllä viinan pitää riittää". :D

Nekö jotka polttavat kannabista, eivät sitten käytä alkoholia yhtään? Kyllä tuntemilleni pilven polttajille myös alko maistuu. 

Kyseinen jantteri tulee vastaan joka päivä tässä keskustassa. Raahustaa heti aamusta alkaen Gambina-pullonsa kanssa pitkin Hämeenkatua ja Kuninkaankatua. Yksi päivä oksensi kontillaan tuossa Kuninkaankulman kaupan liukuportailla ja kohta makasi siinä kyljellään housut puolitangossa. 

Jutun lopussa lukee, että "olen vain hiphoppari, joka eli niinkuin halusi". Hän todella halusi elää näin? Hän valitsi esimerkiksi ennemmin ryypätä pitkin katuja kuin olla oman lapsensa elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kaverini lopetteli muutaman pitkän teho-osastojakson jälkeen suurinpiirteen tuossa iässä oli ehkä joku 35 vuotias. Joi useita vuosia jokaikinen päivä pari euro kossua ja puoli keissiä kaljaa. Juoksee nykyisin lenkkejä kuin hullu. Yhdestä riippuvuudesta toiseen, mutta terveellisempään. Voisi tuollakin kaverilla ehkä mahdollisuuksia olla, jos lopettaisi nyt.

Joillakin ihmisillä addiktioherkkyys kulkee geeneissä. Moni heistä käy läpi elämässään useita erilaisia addiktioita.

Totta. Itselläni ollut jo alkoholi, tupakka, seksi, sokeri, työnteko, urheilu. Peliriippuvuus vielä uupuu. Kaikki samaa tunne-elämän sairautta. Ehkä jonain päivänä olen riittävän terve, että tasainen olo ja elämä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole duunia, niin se kyllä ajaa monet ryyppäämään. Myös huonot duunit ja huonot työolot sekä palkka.

Semmosta.

Voisikohan sellaisessa tilanteessa toimia jotenkin muuten kuin ryhtymällä ryyppäämään, mitäs luulet?

Vai ainako vaan sen kohtalon kouran pitää kaataa ihmisen kurkusta väkijuomaa?

Riippuu varmasti temperamentista ja persoonasta ja onko tutustunut alkoholiin tai mieltynyt sen vaikutuksiin.

Aivot varmasti enemmänkin päättää siitä kuin eräällä tavalla kristillinen minuus joka on kehon ratissa tai puikoissa ohjaten sitä. Kristinuskossa uskotaan että sielu tai joku muu kuin keho ohjailee ruumista käskyistä kuin autoa ohjataan. Sillä tavalla sinäkin varmasti uskot että elämä toimii. Se on hieno usko, mutta s

Neurologiassa on jo pitkään ollut käsitys, että vapaa tahto on pitkälti illuusio. Googleta vapaa tahto ja aivot. Esim Aivot määräävät vaikka että joku reagoi etanoliin 400% endorfiinintason nousulla, jollain toisella vain 4%. Tätä ei mitenkään itse voi valita.  Tästä lähin aivot ohjaavat sitten haluamaan tuota etanolia aina vaan. Sitä ei voi ykailö itse päättää mistä pitää ja lopulta himoitsee . Aivojen muutokset tämän jälkeen eivät edes mahdollista olla haluamatta tätä substanssia. 

Vierailija kirjoitti:

Mää oon 57-vuotias nainen ja oon ryypänny joka päivä 17.5-vuotiaasta lähtien. Tupakkia poltan kans. Vielä hengissä ja mulla on jopa osa-aikatyöpaikka.

Siinäpä sitä ylpeyden aihetta.

Kuka tuommoiselle lapsen hankkii? Voi lapsi raukkaa. 

Kela voisi jättää viinarahat maksamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka tuommoiselle lapsen hankkii? Voi lapsi raukkaa. 

Samaa mietin. Enemmän nainen on sairas, kuin tämä mies.

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt tyyppiin monesti ja aina hän ei ole ollut kauhean asiallinen. Järkytti lukea tuo juttu silti, luulin häntä aina ulkonäön perusteella itseäni vanhemmaksi.

M35

Sama, olen lukemattomia kertoja nähnyt Hämeenkadulla ja hän on huudellut/mölissyt hyvin asiattomaan tyyliin, kun ei ole antanut rahaa. Vähän pelottava hän on käytöksellään ollut, ei suinkaan mikään leppoisa hoivattavan harmiton, sympaattinen hahmo. (Ja ennen kuin joku paheksuu, niin en anna koskaan päihteissä oleville, enkä myöskään manipulatiiviseen sävyyn kerjääville, koska tarkoitus vaikuttaa epäilyttävältä.)

Kun ihmiset surkuttelevat hänen kohtaloaan, pitäisi muistaa myös lapsen kohtalo ja miten estetään näitä päihdevanhemmuuksia (ja päihderiippuvuuksia). Juttu oli yksipuolinen.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi varmaan ottaa alkoholismi kouluaineeksi, koska niin iso rahareikä se on yhteiskunnalle. Kun faktat lyödään jo koulussa pöytään, niin sen jälkeen on ihan oma vika, jos alkoholistiksi alkaa eikä kenenkään tarvi sääliä. Mun isä oli alkoholisti enkä todellakaan sääli näitä yhtään. Jokainen saa heittää elämänsä hukkaan, jos haluaa. Sääli vaan lapsia, jotka eivät voi vanhempiaan valita.

Sanoit just saman minkä olin aikonut tähän ketjuun lisätä. Mun isä oli myös alkkis, hoiti kyllä työnsä ja vältti autolla ajelua kännissä, joten ei koskaan joutunut siitä kiinni. Meillä seisoi auto usein pihassa kuukausitolkulla, kun äiti ei jostain syystä "voinut" ajaa korttia ja isä kännitteli jatkuvasti. Erosivat sitten mutta aivan liian myöhään! Lapsia oli kolme, yhdessäkin olisi heille ollut ihan tarpeeksi, jos pakko oli jälkikasvua väkertää. Isä ei nähnyt edes 60-vuotispäiväänsä. Apua tarjottiin vaikka mitä, mutta häneltä puuttui täysin oma motivaatio.

Kallis itsemurhaväline tuo alkoholi. Olishan noita halvempia ja tehokkaampiakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kaverini lopetteli muutaman pitkän teho-osastojakson jälkeen suurinpiirteen tuossa iässä oli ehkä joku 35 vuotias. Joi useita vuosia jokaikinen päivä pari euro kossua ja puoli keissiä kaljaa. Juoksee nykyisin lenkkejä kuin hullu. Yhdestä riippuvuudesta toiseen, mutta terveellisempään. Voisi tuollakin kaverilla ehkä mahdollisuuksia olla, jos lopettaisi nyt.

Joillakin ihmisillä addiktioherkkyys kulkee geeneissä. Moni heistä käy läpi elämässään useita erilaisia addiktioita.

Totta. Itselläni ollut jo alkoholi, tupakka, seksi, sokeri, työnteko, urheilu. Peliriippuvuus vielä uupuu. Kaikki samaa tunne-elämän sairautta. Ehkä jonain päivänä olen riittävän terve, että tasainen olo ja elämä riittää.

Minulla on sama lista plus monta monta muuta. En itse ajattele, että se olisi addiktioherkkyys pelkästään fyysisesti, vaan ainakin omalla kohdalla voin sanoa, että se on halua paeta jotain. Ehkä on syntyjään surumielinen tai elämän kokemusten muokkaamasti tyhjä. Sitten pakenee sitä ankeaa elämää, levottomuutta ja jotain pahaa oloa. Ja kun pysähtyy, niin tulee huono olo.

Haluaisin olla joku päivä sillä tavalla tasapainossa ja terve mieleltäni, että pystyn vain olemaan hiljaa tyytyväisenä. Olen yrittänyt meditoida ja lukea paljon selfhelppiä (näihinkin voi addiktoitua) mutta en ole vielä valaistunut ja päässyt addiktioista. Pitää ehkä muuttaa maalle ja vain tuijottaa kun ruoho kasvaa. 

Sen tiedän, että mihin tahansa voi addiktoitua jos: 1. siitä saa iloa ja mielihyvää 2. sitä tekee toistuvasti. Jotkut addiktiot on pahempia ja vaarallisempia kuin toiset. Minulla tulee aika varmasti aina olemaan joku addiktio, mutta minun pitäisi löytää sopiva tasapaino, ettei sitä tule tehtyä liikaa. Esim urheilukin liiallisena on vaarallista, itse sairastuin ylikuntoon ja sain pysyvän sydänvaurion. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt tyyppiin monesti ja aina hän ei ole ollut kauhean asiallinen. Järkytti lukea tuo juttu silti, luulin häntä aina ulkonäön perusteella itseäni vanhemmaksi.

M35

Sama, olen lukemattomia kertoja nähnyt Hämeenkadulla ja hän on huudellut/mölissyt hyvin asiattomaan tyyliin, kun ei ole antanut rahaa. Vähän pelottava hän on käytöksellään ollut, ei suinkaan mikään leppoisa hoivattavan harmiton, sympaattinen hahmo. (Ja ennen kuin joku paheksuu, niin en anna koskaan päihteissä oleville, enkä myöskään manipulatiiviseen sävyyn kerjääville, koska tarkoitus vaikuttaa epäilyttävältä.)

Kun ihmiset surkuttelevat hänen kohtaloaan, pitäisi muistaa myös lapsen kohtalo ja miten estetään näitä päihdevanhemmuuksia (ja päihderiippuvuuksia). Juttu oli yksipuolinen.

Hän tietää sössineensä elämänsä ja kuolevansa lähitulevaisuudessa. Viimeinen kesä ja viimeinen puheenvuoro. Ei siihen kenenkään moralisointia kaivattu. Oli tarpeeksi karua muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on valintoja. Alkoholismi on yksi niistä. Itselläni oli joku vuosi sitten paha alkoholiriippuvuus, mutta ponnistelin irti siitä, joten tiedän, mistä puhun. Lisäksi suomalaisessa yhteiskunnassa suhtaudutaan alkoholiongelmiin turhan lepsusti ja ymmärtäväisesti. Mielenterveyden hoitamista alkoholilla voisi stigmatisoida enemmän.

Se, että toipuminen oli sinulle helppoa ei tarkoita sitä, että se on kaikille helppoa. Onnea sinulle saavutuksestasi, mutta älä sen varjolla nosta itseäsi muiden yläpuolelle. Alkoholismi on sairaus, ei valinta. Eikä ainakaan todellakaan noin mustavalkoinen asia kuin miten sen kuvailet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kaverini lopetteli muutaman pitkän teho-osastojakson jälkeen suurinpiirteen tuossa iässä oli ehkä joku 35 vuotias. Joi useita vuosia jokaikinen päivä pari euro kossua ja puoli keissiä kaljaa. Juoksee nykyisin lenkkejä kuin hullu. Yhdestä riippuvuudesta toiseen, mutta terveellisempään. Voisi tuollakin kaverilla ehkä mahdollisuuksia olla, jos lopettaisi nyt.

Joillakin ihmisillä addiktioherkkyys kulkee geeneissä. Moni heistä käy läpi elämässään useita erilaisia addiktioita.

Totta. Itselläni ollut jo alkoholi, tupakka, seksi, sokeri, työnteko, urheilu. Peliriippuvuus vielä uupuu. Kaikki samaa tunne-elämän sairautta. Ehkä jonain päivänä olen riittävän terve, että tasainen olo ja elämä riittää.

Minulla on sama lista pl

Tunne-elämän sairaus ja hoidettavissa, mutta itseään pitää jaksaa hoitaa ja terapiaa pitäisi saada. Harmi ettei apua tunnu saavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella suomalaisella on ollut alkoholisti-isä. Eihän se nyt suoraan tarkoita että elämä olisi jotenkin pilalla, etenkin jos lapsi ei edes kasva sen alkoholistin kanssa.

Tuhansilla syntyvillä lapsilla on myös alkoholin aiheuttamia vaurioita jo syntyessään. Heillä elämä on pilalla jo ensi sekunnilla.

Tästä on vaiettu Suomessa täysin. Vielä 90-luvulla oli lehdissä juttua FAS lapsista ja äitien alkoholinkäytöstä raskauden aikana. Nyt ei mitään, vuosiin. 

Minä en sääli alkoholisteja. Ovat tunne-elämältään narsisteja, ihan lapsen tasolla. Minä, minä, minä -ajattelu joka asiassa ja hankkivat lapsia ja puolison vain alistaakseen heitä. Tosin nämä asiat menevät sukupolvelta toiselle, joten kasvatuksen tai sen puutteen voi kyllä usein laskea syyksi. 

Aina muut ovat potkineet päähän, mutta itse ovat puhtaita pulmusia. Toki selvinpäin monet käyttäytyvät suht asiallisesti, mutta ei heihin voi luottaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi varmaan ottaa alkoholismi kouluaineeksi, koska niin iso rahareikä se on yhteiskunnalle. Kun faktat lyödään jo koulussa pöytään, niin sen jälkeen on ihan oma vika, jos alkoholistiksi alkaa eikä kenenkään tarvi sääliä. Mun isä oli alkoholisti enkä todellakaan sääli näitä yhtään. Jokainen saa heittää elämänsä hukkaan, jos haluaa. Sääli vaan lapsia, jotka eivät voi vanhempiaan valita.

Sanoit just saman minkä olin aikonut tähän ketjuun lisätä. Mun isä oli myös alkkis, hoiti kyllä työnsä ja vältti autolla ajelua kännissä, joten ei koskaan joutunut siitä kiinni. Meillä seisoi auto usein pihassa kuukausitolkulla, kun äiti ei jostain syystä "voinut" ajaa korttia ja isä kännitteli jatkuvasti. Erosivat sitten mutta aivan liian myöhään! Lapsia oli kolme, yhdessäkin olisi heille ollut ihan tarpeeksi, jos pakko oli jälkikasvua väkertää. Isä ei nähnyt ede

Minun isä oli myös alkoholisti ja kuoli just kun oli 50 täyttänyt. Nuorena meni. Minä en sääli tai tunne empatiaa noita kohtaan. Olen vain tosi kiukkuinen ja ehkä katkerakin. Isä kovasti halusi sääliä itselleen ja selitteli sitä, että hän on sairas, että ei hän itselleen mitään voi. Voi tsiisös, että minua pistää vihaksi! Mutta missä hänen empatia lapsiaan kohtaan? Sitä ei ollut. Oli vain suurta itsekkyyttä ja hedonismia.

Vierailija kirjoitti:

Ainahan sitä uuden maksan voi siirtää, mutta pitää olla riittävästi omaa rahaa operaatioon. Rikkaat elävät pidempään kuin köyhät.

Voi helvatti miten väärää tietoa sinulla on. Älä kehtaa edes tulla puhumaan tuollaisia kun et elinsiirroista tiedän yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi suomi sallii alkoholin ihmisille mutta kieltää kannabisyrtin ihmisiltä? Suomen suosituin huume on myrkyllisin ja se pidetään laillisena. Suhteellisesti erittäin turvallinen yrtti on kielletty. Naurettavaa ja surullista.

Eli koska on jo yksi vaarallinen normalisoitu päihde, myös toinenkin pitää sallia? Hieno logiikka. 

Sen miedomman päihteen avulla moni pääsisi eroon tuosta vaarallisesta, laillisesta päihteestä. Tiedän jo vastauksen, "ei toimi Suomessa", "se on huumetta ja laitonta", "kyllä viinan pitää riittää". :D

https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010491414.html

Joo, näin "vaaratonta" se yrtti on...yrttimies hakkasi buddha-patsaalla kaverinsa.