Miten perinteisen akateemisen suvun kasvatti ja työväenluokkaisen suvun kasvatti sopivat yhteen?

Mitä ihmeen merkitystä on sillä, kuinka monennen polven akateeminen on? Miksi tässä on eroteltu ensimmäisen polven akateemiset? Ihan sama koulutus heillä on kuin muillakin akateemisilla riippumatta vanhempien isovanhempien tai heidän vanhempiensa koulutuksesta. Kukaan ei ole itse voinut valita vanhempiaan tai näiden koulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen merkitystä on sillä, kuinka monennen polven akateeminen on? Miksi tässä on eroteltu ensimmäisen polven akateemiset? Ihan sama koulutus heillä on kuin muillakin akateemisilla riippumatta vanhempien isovanhempien tai heidän vanhempiensa koulutuksesta. Kukaan ei ole itse voinut valita vanhempiaan tai näiden koulutusta.

Olen ehkä jo tähän vastannut, mutta vastaan uudelleen vähän lisää eli pointti ei ole koulutus, vaan tavat, arvostukset ja kodin perinteet kasvatuksessa, suhtautuminen terveydenhoitoon yms. arkipåiväiset asiat: löytyykö eroja vai ei. Onko meillä yhtenäiskulttuuri vai ei. On todennäköisimmin löydettävissä eroja, jos perinteet ovat monisukupolvisia. Jos vaikkapa isoäiti, hänen äitinsä ja vielä hänenkin äitinsä ovat koulutettuja naisia työelämässä, ei sen suvun mielestä naisten kouluttautumissa ole mitään ihmeellistä.

Tuo oli vain esimerkki, tuollaisia asioita on lukuisia. Tutkitusti koulutus periytyy, myös syrjäytyminen periytyy, sillä kouluttautumista pidetään normaalina kun taas syrjäytyneissä perheissä voidaan pitää sosiaalitukien varassa elämistä normaalina ja koulutusta voidaan myös pitää turhana. Lukemista voidaan pitää ajanhukkana jne. Kaikilla ei ole sama normaali, erot voivat olla hyvin pieniä tai merkittäviä. Suvun merkitys ihmisen elämässä ei ole pieni ja näillä asioilla on merkitystä vaikkapa lasten kasvatuksessa. Moni jo kertoikin ketjussa siitä. 

 

Ja mulla oli pieni henkilökohtainen pointti tässä. Eli joskus mietin millaista elämä olisi, jos olisinkin mennyt naimisiin kahden ekan poikaystäväni kanssa, jotka olivat duunareita ja duunarisuvusta. Ap

Sellainen lisäys vielä edeltävään, että jokainen toivottavasti miettii oman sukunsa perinteissä tietoisesti läpi swn minkä tahtoo säilyttää ja minkä hylätä. Se on minun silmissäni aikuisuutta ja alkaa usein teini-iässä ns kapinana, vaikka kyse ei oikesti siitä olekaan. Kyse on omaksi itsekseen kasvamisesta, tietysti myös virheiden tekemisestä.

Puoliso voi siis olla vaikka kuinka samanlainen kuin itse on vaikka taustat olisivat samat. Mutta kun lapsi viedään mummolaan, voidaan törmätä ongelmiin. Mehua annetaan vähän väliä tuttipullosta kuten joku kertoi ja vastaavia pieniä asioita. Tai isoja. Jos vaikka miniän tai vävyn koulutusta ei hyväksytä.

Monet myös vanhemmiten muuttuvat enemmän sukunsa kaltaiseksi. Olisiko vaikkapa ex poikaystäväni kyllästynyt ajan mittaan siihen että luen jatkuvasti, kun hänen kotonaan arvostettiin tekemistä enemmän. Vaikka hän itsekin piti lukemisesta. Se ei kuitenkaan ollut henki ja elämä hänelle kuten minulle ja perheelleni. Olemme lukutoukkien ja kirjoittajien perhe ja suku. Ap

Mun työläissukuni lukee erittäin paljon, isä, äiti, tädit, sedät. Itse taidan olla siinä porukassa ainoa maisteri ja ainoa, joka ei juuri lue. Äidiltäni saan aina parhaat kirjavinkit ja isältäni joululahjaksi kirjoja.

Mites tää nyt näin, jos työläissuvuissa ei lueta? 

Vierailija kirjoitti:

Mun työläissukuni lukee erittäin paljon, isä, äiti, tädit, sedät. Itse taidan olla siinä porukassa ainoa maisteri ja ainoa, joka ei juuri lue. Äidiltäni saan aina parhaat kirjavinkit ja isältäni joululahjaksi kirjoja.

Mites tää nyt näin, jos työläissuvuissa ei lueta? 

Sinun työläissuvussasi luetaan, ehkäpä siksi olet maisteri, vaikka lukeminen ei kiinnostakaan. Suvussasi arvostettiin lukemista. Mutta on sellaisia sukuja jossa kotona ei ole yhtään kirjaa eikä opiskelua turhina pidettyihin aineisiin arvosteta. Tässä ketjussakin oli sellaisia. He ovat myös duunariperheitä ja jos sieltä lähtee yliopistoon, voi tulla dissausta suvusta kuten muutama tässä ketjussa kertoi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen merkitystä on sillä, kuinka monennen polven akateeminen on? Miksi tässä on eroteltu ensimmäisen polven akateemiset? Ihan sama koulutus heillä on kuin muillakin akateemisilla riippumatta vanhempien isovanhempien tai heidän vanhempiensa koulutuksesta. Kukaan ei ole itse voinut valita vanhempiaan tai näiden koulutusta.

Olen ehkä jo tähän vastannut, mutta vastaan uudelleen vähän lisää eli pointti ei ole koulutus, vaan tavat, arvostukset ja kodin perinteet kasvatuksessa, suhtautuminen terveydenhoitoon yms. arkipåiväiset asiat: löytyykö eroja vai ei. Onko meillä yhtenäiskulttuuri vai ei. On todennäköisimmin löydettävissä eroja, jos perinteet ovat monisukupolvisia. Jos vaikkapa isoäiti, hänen äitinsä ja vielä hänenkin äitinsä ovat koulutettuja naisia työelämässä, ei sen suvun mielestä naisten kouluttautumissa ole mitään ihmeellistä.

Tuo oli vain esim

Eihän noista millään ole välttämättä mitään tekemistä koulutuksen tai akateemisuuden kanssa. Akateemisuus monessakaan polvessa ei takaa arvostusta koulutusta kohtaan, sivistystä, tapoja, kiinnostusta tiettyihin aihepiireihin tai oikeastaan mitään muutakaan.

Esimerkiksi meillä on aina arvostettu lukemista, taiteita, tietoa ja koulutusta, vaikka äitini onkin tietääkseni sukunsa ensimmäisiä akateemisia. Samoin isovanhempani arvostivat näitä asioita. Tosin, ei paljoa ole tietoa aiempien sukupolvien koulutuksista, koska esimerkiksi mummon äiti kuoli jo parikymppisenä pienten lasten äitinä.

Akateeminen veljeni vaimoineen varmaan viidennessä polvessa antaa mehua tuttipullosta lapsilleen. Lisäksi heidän kohta 3v lapsella on vielä tutti ja se on heille ihan ok. Lisäksi, kun veljen perheen eka lapsi oli vauva, veli kantoi vauvaa kuin perunasäkkiä ja ihmetteli kun kerroin, että vauva voi välillä tarvita ihan vaan kontaktia toiseen ihmiseen ja syliä.

Jos ajattelet asiaa noin, duunarilla voi olla vaikeaa sopeutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen merkitystä on sillä, kuinka monennen polven akateeminen on? Miksi tässä on eroteltu ensimmäisen polven akateemiset? Ihan sama koulutus heillä on kuin muillakin akateemisilla riippumatta vanhempien isovanhempien tai heidän vanhempiensa koulutuksesta. Kukaan ei ole itse voinut valita vanhempiaan tai näiden koulutusta.

Olen ehkä jo tähän vastannut, mutta vastaan uudelleen vähän lisää eli pointti ei ole koulutus, vaan tavat, arvostukset ja kodin perinteet kasvatuksessa, suhtautuminen terveydenhoitoon yms. arkipåiväiset asiat: löytyykö eroja vai ei. Onko meillä yhtenäiskulttuuri vai ei. On todennäköisimmin löydettävissä eroja, jos perinteet ovat monisukupolvisia. Jos vaikkapa isoäiti, hänen äitinsä ja vielä hänenkin äitinsä ovat koulutettuja naisia työelämässä, ei sen suvun mielestä naisten kouluttautumissa ol

Huoh. En ole missään sanonut, että akateemisuus mitään takaisi. En jaksa kirjoittaa samoja asioita yhä uudestaan, tämä asia on jo käyty läpi, mutta tulipahan nyt kuitenkin vastattua. Ymmärrän että kun uusia tulee mukaan keskusteluun he eivät jaksa lukea pitkiä ketjuja alusta. En itsekään aina jaksa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen merkitystä on sillä, kuinka monennen polven akateeminen on? Miksi tässä on eroteltu ensimmäisen polven akateemiset? Ihan sama koulutus heillä on kuin muillakin akateemisilla riippumatta vanhempien isovanhempien tai heidän vanhempiensa koulutuksesta. Kukaan ei ole itse voinut valita vanhempiaan tai näiden koulutusta.

AP tutkiskelee Bourdieun nelikenttää ja hänellä menee sekaisin kulttuurinen pääoma ja koulutus. Kulttuurinen pääoma imetään jo äidinmaidossa, ja korkeakoulussa opitaan tiedonhakua varsin kapealta alueelta. Jos yliopiston vuosijuhlissa oppii, mitä aterimia käytetään ensin, ja mikä on iltapuvun helman pituus, niin sitä ei kovin laajaksi kulttuurilliseksi pääomaksi voi sanoa.

Tietääkö AP, että ruotsalainen yläluokka suosii Itä-Intian komppanian posliinia, tai miten AP:lle käy, jos hän joutuu englantilaiselle iltapäiväteelle? Onko ote teekupin korvasta oikea? Entä Suomessa? Tietääkö AP, kuka esitellään kenelle, ja kummalla puolella herraseuralaistaan hänen kuuluu kävellä? Presidentin uuden vuoden juhlissa tulee kiusallisen selväksi, että tämäkin tieto on useimmilta suomalaisilta unohtunut.

Olen duunari - ajan pakulla.

taustat olisivat samat (virhe viestissä 783)

 

*siis taustat olisivat erilaiset eikä samat. Ap

Kannattaa muistaa, että opiskelu ei ole ollut kaikilla samalla tavalla mahdollista senkään vertaa kuin nykyään. Esimerkiksi isoäitini jäi orvoksi noin 10-vuotiaana ja teini-ikänsä eli sotavuosina pääkaupunkiseudulla. Hänellä on ollut täysin erilaiset lähtökohdat ja mahdollisuudet esimerkiksi yliopistossa opiskeluun kuin vaikka jollain samanikäisellä, jonka vanhemmat on järjestäneet turvatun opiskelun ja myös kustantaneet tai avustaneet opiskeluaikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen merkitystä on sillä, kuinka monennen polven akateeminen on? Miksi tässä on eroteltu ensimmäisen polven akateemiset? Ihan sama koulutus heillä on kuin muillakin akateemisilla riippumatta vanhempien isovanhempien tai heidän vanhempiensa koulutuksesta. Kukaan ei ole itse voinut valita vanhempiaan tai näiden koulutusta.

AP tutkiskelee Bourdieun nelikenttää ja hänellä menee sekaisin kulttuurinen pääoma ja koulutus. Kulttuurinen pääoma imetään jo äidinmaidossa, ja korkeakoulussa opitaan tiedonhakua varsin kapealta alueelta. Jos yliopiston vuosijuhlissa oppii, mitä aterimia käytetään ensin, ja mikä on iltapuvun helman pituus, niin sitä ei kovin laajaksi kulttuurilliseksi pääomaksi voi sanoa.

Tietääkö AP, että ruotsalainen yläluokka suosii Itä-Intian komppanian posliinia, tai miten AP:lle käy, jos hän joutuu englantilaiselle iltapäiväteelle? Onko ote teeku

Minäkin ajan välillä pakulla. Ap

Eipä tästä kauhean järkevää keskustelua tule. Ap:n hypoteesi ylisukupolvisen akateemisuuden merkityksestä parisuhteen onnistumiseen duunareiden kanssa on hyvinkin vääristynyt katsontakanta, jossa tarkoitusellisesti rajataan kaikki muut, merkittävämmät asiat ulkopuolelle. Ehkä historiantutkijana toimiminen rajaa katsontakannan noin kapeaan näkökulmaan, johon hän yrittää tässä ketjussa saada vahvistusta.

Apn kaltainen snobismia on olemassa muillakin alueilla. Jotkut snobbailevat suvun historialla, toiset varallisuudella, kolmannet rikoshistoriallaan, tai jollain vastaavalla. Onneksi tuollaisa yhden asian kautta katsovia on kuitenkin aika vähän. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että opiskelu ei ole ollut kaikilla samalla tavalla mahdollista senkään vertaa kuin nykyään. Esimerkiksi isoäitini jäi orvoksi noin 10-vuotiaana ja teini-ikänsä eli sotavuosina pääkaupunkiseudulla. Hänellä on ollut täysin erilaiset lähtökohdat ja mahdollisuudet esimerkiksi yliopistossa opiskeluun kuin vaikka jollain samanikäisellä, jonka vanhemmat on järjestäneet turvatun opiskelun ja myös kustantaneet tai avustaneet opiskeluaikana.

Oletkin vähän huonompia ihmisiä tämän ketjun tulkinnan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että opiskelu ei ole ollut kaikilla samalla tavalla mahdollista senkään vertaa kuin nykyään. Esimerkiksi isoäitini jäi orvoksi noin 10-vuotiaana ja teini-ikänsä eli sotavuosina pääkaupunkiseudulla. Hänellä on ollut täysin erilaiset lähtökohdat ja mahdollisuudet esimerkiksi yliopistossa opiskeluun kuin vaikka jollain samanikäisellä, jonka vanhemmat on järjestäneet turvatun opiskelun ja myös kustantaneet tai avustaneet opiskeluaikana.

Kyllä, isäni sukupolvi tarvitsi opintolainaan jonkun takaamaan lainan (40-luvulla syntyneet). Suomi oli köyhä maa ja sotakorvauksista ja muista vaikeuksista huolimatta luotiin hyvät mahdollisuudet kouluttautua asap. Ap

Vierailija kirjoitti:

Eipä tästä kauhean järkevää keskustelua tule. Ap:n hypoteesi ylisukupolvisen akateemisuuden merkityksestä parisuhteen onnistumiseen duunareiden kanssa on hyvinkin vääristynyt katsontakanta, jossa tarkoitusellisesti rajataan kaikki muut, merkittävämmät asiat ulkopuolelle. Ehkä historiantutkijana toimiminen rajaa katsontakannan noin kapeaan näkökulmaan, johon hän yrittää tässä ketjussa saada vahvistusta.

Apn kaltainen snobismia on olemassa muillakin alueilla. Jotkut snobbailevat suvun historialla, toiset varallisuudella, kolmannet rikoshistoriallaan, tai jollain vastaavalla. Onneksi tuollaisa yhden asian kautta katsovia on kuitenkin aika vähän. 

Olet pitkälti oikeassa. Siinäkin varmaan, että löytyy minusta se snobikin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että opiskelu ei ole ollut kaikilla samalla tavalla mahdollista senkään vertaa kuin nykyään. Esimerkiksi isoäitini jäi orvoksi noin 10-vuotiaana ja teini-ikänsä eli sotavuosina pääkaupunkiseudulla. Hänellä on ollut täysin erilaiset lähtökohdat ja mahdollisuudet esimerkiksi yliopistossa opiskeluun kuin vaikka jollain samanikäisellä, jonka vanhemmat on järjestäneet turvatun opiskelun ja myös kustantaneet tai avustaneet opiskeluaikana.

Kyllä, isäni sukupolvi tarvitsi opintolainaan jonkun takaamaan lainan (40-luvulla syntyneet). Suomi oli köyhä maa ja sotakorvauksista ja muista vaikeuksista huolimatta luotiin hyvät mahdollisuudet kouluttautua asap. Ap

Vaikka joku olisi sen opintolainankin taannut, ei opiskelu siitä huolimatta olisi ollut välttämättä mahdollista jos oli taloudellisesti pakko mennä työelämään vaikka ne opinnot olisi kiinnostaneetkin.

Vierailija kirjoitti:

Jos ajattelet asiaa noin, duunarilla voi olla vaikeaa sopeutua.

Mun mielestä parisuhteessa ei tarvitse sopeutua, mulle ei sellainen suhde sopisi eli olen tässä aika ehdoton. Jos tykätään samoista asioista niin yhdessäolo on hyvää joka päivä.

Vaikka on sitten tietty triviaalejakin asioita, jotka voivat ärsyttää, vaikkei niillä isompa merkitystä olekaan. Ne ovat neuvoteltavia asioita, kun taas ydinarvot ovat ei-neuvoteltavia asioita. Jos niissä on eroa, en jatkaisi suhdetta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että opiskelu ei ole ollut kaikilla samalla tavalla mahdollista senkään vertaa kuin nykyään. Esimerkiksi isoäitini jäi orvoksi noin 10-vuotiaana ja teini-ikänsä eli sotavuosina pääkaupunkiseudulla. Hänellä on ollut täysin erilaiset lähtökohdat ja mahdollisuudet esimerkiksi yliopistossa opiskeluun kuin vaikka jollain samanikäisellä, jonka vanhemmat on järjestäneet turvatun opiskelun ja myös kustantaneet tai avustaneet opiskeluaikana.

Kyllä, isäni sukupolvi tarvitsi opintolainaan jonkun takaamaan lainan (40-luvulla syntyneet). Suomi oli köyhä maa ja sotakorvauksista ja muista vaikeuksista huolimatta luotiin hyvät mahdollisuudet kouluttautua asap. Ap

Vaikka joku olisi sen opintolainankin taannut, ei opiskelu siitä huolimatta olisi ollut välttämättä mahdollista jos oli taloudellisesti p

Totta. Ap