Miten perinteisen akateemisen suvun kasvatti ja työväenluokkaisen suvun kasvatti sopivat yhteen?

Tämän keskustelun perusteella akateemisista suvuista tulee myös ihmisiä, joiden sivistystaso on melko heikko. Ei tietenkään kaikki, mutta poikkeuksia näköjään löytyy. Tämä käy esiin esim. kuvitelmista koulutuksen tai suvun merkityksestä ihmisten välisessä kanssakäymisessä.

Ymmärrän miksi tässä ketjussa joillain menee tunteisiin, kun annetaan ymmärtää että akateemisena ollaan niin eri tasolla kuin duunarit. Mielestäni tässä ketjussa on muutamia hyviä näkökulmia sekä ehdotuksia kuinka asiaa olisi ehkä kannattanut lähestyä. Tulen toimeen duunareiden kanssa, mutta epäilen että Ap:n hahmotuskyky ei riittäisi pitämään mielenkiintoani yllä keskusteluissa. En jaksaisi laskea rimaa niin alas, ainakaan pitkiä aikoja.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on työväenluokkaistaustainen mies, joka on heidän suvun ensimmäinen yliopistosta valmistunut. Kun tapasimme, olin väitöskirjatutkija, enkä mitenkään sukuni ensimmäinen tai toinen tohtori. Niitä on paljon.

Minulla on ainakin sellainen tunne, että mieheni ja hänen sukunsa arvostavat minun akateemista taustaa, mutta ennen kaikkea alkuaikoina heiltä tuli paljon ihmetystä ja kehuja siitä, että lisäksi osasin tehdä ihan tavallisiakin arjen töitä, kuten laittaa ruokaa, järjestää juhlia, tehdä pientä pintaremonttia ja siivotakin, ainakin joten kuten jos ei ole kovin sotkuista. Esimerkiksi imurointi, pölyjen pyyhkiminen tai muu kompakti kotityö onnistuu hyvin. Mutta jos sotkua on paljon, jotenkin menen lukkoon enkä osaa tarttua mihinkään ja tilaan siivoojan, sille he naureskelevat. He eivät tilaa kotiinsa ulkopuolisia palveluja. Mieheni ja minun välillä tämä ei ole aiheuttanut ongelmia. 

Se, mikä minua on eniten hämmästy



 

Menet lukkoon, jos on paljon sotkua?!  Miten ihmeessä pärjäät työelämässä? Ilmeisesti työssäsi ei liikoja vaadita. Huvittaa sinun kaltaisesi, joka kuvittelee olevansa toisten yläpuolella, eikä silti itse pärjää edes elämän perusasioissa ilman muiden(duunareiden) apua! Eläisit siis sonnassa ja likaisuudessa, jos et saisi kotiisi siivoojaa? Kertooko se mielestäsi älykkyydestä ja siitä, että olet miehesi perhettä ylempi arvoinen ihminen?



Kiistät siis sen, että joidenkin ihmisten kuoleman aiheutti koronarokote? Kiistätkö siis tämän hetkisen tutkimustiedon, vaikka esim.astra-zenega rokote kiellettiin? Etkö uskokaan/luota tieteeseen ja tutkimukseen?  Muistatko vielä sika influenssan?  Mitä tuo rokote aiheutti ihmisille, joka kävi ilmi vasta myöhemmin ja josta moni käy oikeutta edelleen? Varmaan tuomitsit myös tuota rokotetta krtisoineet ihmiset.  Itse olen ottanut koronarokotteen, mutta ymmärrän varsin hyvin heitä, jotka eivät sellaista halunnut, pohjaten jo pelkästään tuohon sika influenssa rokotteeseen.  Ja vielä kun Astra-Zenegan ongelmat tulivat ilmi, en yhtään ihmettele, että joku niitä vastusti/vastustaa. Yleensä ihminen oppii virheistä ja historiasta. Sinä tunnut olevan ihminen, joka ei osaa kyseenalaistaa mitään. Tiedätkö mihin tiede ja tutkimus perustuu?  Kyseenalaistamiseen. Siitä varsin hyvä esimerkki on tutkimukset kananmunasta. Tutkimuksissa on saatu varsin toisistaan poikkeavia tutkimus tuloksia. Miksi, jos tiede on absoluuttisesti aina 100% oikeassa?  Ilman ensimmäisen tutkimuksen tulosten kyseenalaistamista, emme olisi saaneet tietää, että ensimmäinen tutkimus ei olekaan absoluuttinen totuus. Jos kaikki olisivat älykkyydeltään yhtä heikkolahjaisia ja maailman kuvaltaan rajoittuneita kuin sinä ja pitäisi ainoastaan omia näkökulmiaan ja ajatuksiaan ainoana oikeana ja tuomitsisi muiden näkemykset vääriksi, emme kehittyisi mihinkään, emme saisi uutta tietoa tai kumottua vanhoja uskomuksia vääriksi.  Samaan aikaan puhut tiedosta ja tutkimuksesta ja pidät niitä ilmeisen tärkeänä. Etkä silti kapea-alaisuudessasi näe ajatuksissasi yhtään mitään ristiriitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän keskustelu alkaa lähenemään loppuaan siinä vaiheessa kun aloittaja alkaa jankkaavan. aggressiivisen defenssikirjoittelun muutaman mielipiteen perusteella. Olen samaa mieltä toisen kanssa, että tämä keskustelu on aiheensa huomioon ottaen ollut yllättävänkin asiallista. 

Sekin on outoa, että fiksu ihminen hämmästyy siitä, että toiset eivät tykkää oman itsensä tai puolisonsa lyttäämisestä tyyliin 

Itse en tunne ketään duunaritaustaista paitsi työmiehinä tai muissa palveluammateissa. Viimeksi teini-ikäisenä olin tekemisissä duunaritaustaisten ihmisten kanssa vapaa-aikana. Heidän perheensä vaikuttivat aika erilaisilta kuin omani. Täälläkin huomaa, että eroja on paljon.

kun tarina jatkuu sillä, miten vaikeaa duunarien kanssa on löytää edes mitään keskusteltavaa ja ainut, mitä heidän kanssaan voisi edes kuvitella tekevänsä on ryyppäm

Suurelta osin mielestäni keskustelu kuitenkin on ollut asiallista, joten toinneeko muutamaan haukkujaan alkaa kiinnittämään huomiota, olet nimittäin vastaillut ilmeisesti näistä suutahtaneena aika ikävällä äänensävyllä myös täysin asiaillsiiin viesteihin. Ja kieltämättä minäkin olen havainnut, että sinulta ei oikein riitä kiinnostusta viesteihin, jotka ovat selkeästi vastaisia käsityksiesi kanssa (että duunarien kodit ovat aika erilaisia, tai että nämä erilaisuudet aiheuttaisivat ongelmia). Lisäksi heittelet juuri noin, että ovat aika erilaisia, mutta et itse avaa laisinkaan, mitä sillä tarkoitat.

Myös teet olettamuksen, että koska olet teininä seukannut parin duunarin kanssa, tiedät nyt, minkälaisia duunarit ovat, vaikka et aikuisiällä olekaan ollut tekemisissä kuin palvelusväen kanssa. Itse en menisi tekemään oletuksia edes siiitä, millaisia ne teini-iän poikaystäväni tänään ovat, ihmiset kun ovat teininä kovin erilaisia kuin aikuisina, yleensä. Saati, että tekisin olettamuksia mistään heidän viiteryhmistään.

Vierailija kirjoitti:

Senpä takia tuo minua kiinnostikin, että minkähanlainen tuo oma käsitykseni sitten mahtaa olla? Minulla kun ei tietääkseni sellaista käsitystä ole. Aloituksen pointtihan oli juuri funtsia millaisia nämä erot (tai yhtäläisyydet) voisivat olla. Ap

Sepä tässä mielenkiintoista onkin, että luot tällaisen keskustelun ja vastailetkin aktiivisesti (ja pitkästi), mutta et osaa avata omaa näkemystäsi ollenkaan. Keskustelutyylisi muistuttaa monin paikoin enemmän luentoa kuin vuorovaikutteista keskustelua, missä ollaan aidosti kiinnostuneita toisten ajatuksista. Erojen ja yhtäläisyyksien funtsimisessa voitaisiin päästä eteenpäin, jos laittaisit vertailukohdaksi oman akateemisen sukusi arvot ja elämäntavat, niin me muut voisimme kertoa omistamme.

se äskeinen eri

Vierailija kirjoitti:

Tämän keskustelun perusteella akateemisista suvuista tulee myös ihmisiä, joiden sivistystaso on melko heikko. Ei tietenkään kaikki, mutta poikkeuksia näköjään löytyy. Tämä käy esiin esim. kuvitelmista koulutuksen tai suvun merkityksestä ihmisten välisessä kanssakäymisessä.

Ymmärrän miksi tässä ketjussa joillain menee tunteisiin, kun annetaan ymmärtää että akateemisena ollaan niin eri tasolla kuin duunarit. Mielestäni tässä ketjussa on muutamia hyviä näkökulmia sekä ehdotuksia kuinka asiaa olisi ehkä kannattanut lähestyä. Tulen toimeen duunareiden kanssa, mutta epäilen että Ap:n hahmotuskyky ei riittäisi pitämään mielenkiintoani yllä keskusteluissa. En jaksaisi laskea rimaa niin alas, ainakaan pitkiä aikoja.

Meidän kaikkien täytyy vain pärjätä niillä korteilla jotka on saatu. Kiitos sinulle keskustelusta ja mielipiteistäsi sekä vaivannäöstäsi. Ap

"Suurelta osin mielestäni keskustelu kuitenkin on ollut asiallista, joten toinneeko muutamaan haukkujaan alkaa kiinnittämään huomiota, olet nimittäin vastaillut ilmeisesti näistä suutahtaneena aika ikävällä äänensävyllä myös täysin asiaillsiiin viesteihin. Ja kieltämättä minäkin olen havainnut, että sinulta ei oikein riitä kiinnostusta viesteihin, jotka ovat selkeästi vastaisia käsityksiesi kanssa (että duunarien kodit ovat aika erilaisia, tai että nämä erilaisuudet aiheuttaisivat ongelmia). Lisäksi heittelet juuri noin, että ovat aika erilaisia, mutta et itse avaa laisinkaan, mitä sillä tarkoitat.

Myös teet olettamuksen, että koska olet teininä seukannut parin duunarin kanssa, tiedät nyt, minkälaisia duunarit ovat, vaikka et aikuisiällä olekaan ollut tekemisissä kuin palvelusväen kanssa. Itse en menisi tekemään oletuksia edes siiitä, millaisia ne teini-iän poikaystäväni tänään ovat, ihmiset kun ovat teininä kovin erilaisia kuin aikuisina, yleensä. Saati, että tekisin olettamuksia mistään heidän viiteryhmistään."

Olen koettanut pitää keskustelun kevyenä ja ystävällisenä omalta puoleltani, ehkä siinä aina onnistumatta. Keskustelu on aina epätäydellistä ja sattuu väärinkäsityksiä, mutta itse nautin keskustelusta erilaisten ihmisten kanssa enkä hätkähdä helposti, en täällä enkä kotioloissakaan, sillä meillä käydään välillä paljon näitä keskusteluja tulisempiakin keskusteluja, tosin tyhmäksi ja vajaaksi emme nimittele ketään, vaan enemmän asiapohjalta.

Ihan tarkoituksella en kertonut millaisia eroja kundikavereideni kotona havaitsin, etten ohjaisi keskustelua mitenkään, sillä minä halusin kuulla muiden kokemuksia ja näkemyksiä. Keskustelun aiheeksi en ajatelllut itseäni, kokemuksiani enkä sukupuutani, vaikka niitäkin aiheita on sivuttu nyt viimeisimpänä minun persoonani, kapasiteettini ja keskustelutaitojeni osakseen saama analyysi. 

Enkä minä ole missään olettanut millaisia teini-iän poikaystäväni nyt ovat, eihän minulla ole heihin ollut sen jälkeen mitään kontaktia. Olisi kyllä kiva tietää mitä heistä tuli, he ovat varmasti yhtä hauskoja tyyppejä nyt kuin silloinkin (ja komeita), jos ylipäätään ovat elossa.

Kiitos sinullekin keskustelusta ja vaivannäöstäsi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Senpä takia tuo minua kiinnostikin, että minkähanlainen tuo oma käsitykseni sitten mahtaa olla? Minulla kun ei tietääkseni sellaista käsitystä ole. Aloituksen pointtihan oli juuri funtsia millaisia nämä erot (tai yhtäläisyydet) voisivat olla. Ap

Sepä tässä mielenkiintoista onkin, että luot tällaisen keskustelun ja vastailetkin aktiivisesti (ja pitkästi), mutta et osaa avata omaa näkemystäsi ollenkaan. Keskustelutyylisi muistuttaa monin paikoin enemmän luentoa kuin vuorovaikutteista keskustelua, missä ollaan aidosti kiinnostuneita toisten ajatuksista. Erojen ja yhtäläisyyksien funtsimisessa voitaisiin päästä eteenpäin, jos laittaisit vertailukohdaksi oman akateemisen sukusi arvot ja elämäntavat, niin me muut voisimme kertoa omistamme.

se äskeinen eri

Kyllähän minä keskustelussa olen kertonut aika monessakin kohdassa oman perheeni elämäntavasta, arvoista en tainnut mitään kertoa. Perheessäni on arvostettu moitteettomia käytöstapoja, reiluutta, rehellisyyttä, ihmisten yhdenvertaisuutta ja taidokkuutta sekä vaivannäköä siinä asiassa, mihin itse kukin on syventynyt. Nuo ovat varmaankin aika tavanomaisia arvoja Suomessa. Niin, ja suvaitsevaisuus on myös tärkeä arvo eli esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoisuus on ollut aina itsestäänselvyys suvun vanhimmillekin jäsenille (ne jotka olen itse oppinut tuntemaan). 

Mutta kiitti sinullekin panoksestasi ja vaivannäöstäsi. Ap

Akateemisen vävyn on suhteellisen helppoa solahtaa työväenluokkaiseen sukuun. Työväenluokka on letkeää ja rentoa ja hyväksyy kaikenlaisia tyyppejä. Keskustelunaiheet ovat siellä jalkapallossa ja vectrassa. Miniällä on ehkä enemmän haastetta. Akateemiseen ylemmän keskiluokan sukuun naidulla sen sijaan on olo kuin olisi vieraassa maassa siellä oman puolison sukujuhlilla.

Työväenluokassa ajatellaan asioita vieraanvaraisuuden kannalta. Vaikka se akateeminen olisi vähän outo, niin kyllä se sinne pubin seurueeseen mahtuu. Vähän voidaan illan mittaan koitella, että taipuuko se esimerkiksi pitämään ilmastonmuutosta huuhaana vai ei. Akateeminen sen sijaan kaipaa myös sitä analyyttisempää keskustelua. Sitä ihminen kaipaa juttuseuraa miettimään vaikka aluepolitiikkaa tai henkilöhahmoja tietyssä kirjallisuusgenressä. Näistä on paras siellä työväenluokan pöydässä kuitenkin olla hipihiljaa ja odottaa, että pääsee omien pariin miettimään ja juttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Akateemisen vävyn on suhteellisen helppoa solahtaa työväenluokkaiseen sukuun. Työväenluokka on letkeää ja rentoa ja hyväksyy kaikenlaisia tyyppejä. Keskustelunaiheet ovat siellä jalkapallossa ja vectrassa. Miniällä on ehkä enemmän haastetta. Akateemiseen ylemmän keskiluokan sukuun naidulla sen sijaan on olo kuin olisi vieraassa maassa siellä oman puolison sukujuhlilla.

Työväenluokassa ajatellaan asioita vieraanvaraisuuden kannalta. Vaikka se akateeminen olisi vähän outo, niin kyllä se sinne pubin seurueeseen mahtuu. Vähän voidaan illan mittaan koitella, että taipuuko se esimerkiksi pitämään ilmastonmuutosta huuhaana vai ei. Akateeminen sen sijaan kaipaa myös sitä analyyttisempää keskustelua. Sitä ihminen kaipaa juttuseuraa miettimään vaikka aluepolitiikkaa tai henkilöhahmoja tietyssä kirjallisuusgenressä. Näistä on paras siellä työväenluokan pöydässä kuitenkin olla hipihiljaa ja odottaa, että pääsee omien pariin miettimään

Siinäpä oli näpäkästi ja viihdyttävästi pantu kapseliin iso määrä asiaa. Juuri tämäntapaista minä toivoin, kun ketjun aloitin, kiitos. Ja olihan tämäntyylistä edelläkin, jota mielestäni olenkin jo jokaista kommentoinut.

Tuo oli hauska, että akateemista voidaan vähän koetellakin. Ehkä enemmän miehuuskoe vai naisille myös? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisen vävyn on suhteellisen helppoa solahtaa työväenluokkaiseen sukuun. Työväenluokka on letkeää ja rentoa ja hyväksyy kaikenlaisia tyyppejä. Keskustelunaiheet ovat siellä jalkapallossa ja vectrassa. Miniällä on ehkä enemmän haastetta. Akateemiseen ylemmän keskiluokan sukuun naidulla sen sijaan on olo kuin olisi vieraassa maassa siellä oman puolison sukujuhlilla.

Työväenluokassa ajatellaan asioita vieraanvaraisuuden kannalta. Vaikka se akateeminen olisi vähän outo, niin kyllä se sinne pubin seurueeseen mahtuu. Vähän voidaan illan mittaan koitella, että taipuuko se esimerkiksi pitämään ilmastonmuutosta huuhaana vai ei. Akateeminen sen sijaan kaipaa myös sitä analyyttisempää keskustelua. Sitä ihminen kaipaa juttuseuraa miettimään vaikka aluepolitiikkaa tai henkilöhahmoja tietyssä kirjallisuusgenressä. Näistä on paras siellä työväenluokan pöydässä kuitenkin olla hipihiljaa j

Sitä akateemista miniää voidaan sisäänajaa sukuun vaikka jussina kun käydään porukalla mökillä puskapissillä.

"Akateeminen sen sijaan kaipaa myös sitä analyyttisempää keskustelua. Sitä ihminen kaipaa juttuseuraa miettimään vaikka aluepolitiikkaa tai henkilöhahmoja tietyssä kirjallisuusgenressä. Näistä on paras siellä työväenluokan pöydässä kuitenkin olla hipihiljaa ja odottaa, että pääsee omien pariin miettimään ja juttelemaan."

Voisiko joku olla niin ystävällinen, että kertoisi akateemiselle sinkkunaiselle, mistä ihmeestä löytäisi akateemisen miehen, joka haluaa keskustella aluepolitikasta ja etenkin henkilöhahmoista tietyssä kirjallisuusgenressä! Oikeastaan riittäisi, jos löytäisi semmoisen, joka tietää, mikä on kirjallisuusgenre.

Tähän saakka tapaamani kun ovat halunneet keskustella lue kertoa loputtomasti työstään, siitä, miten tärkeitä siellä ovat, mitä tavaoitteita heillä on ja tietysti salijuttuja haluavat puhua ja lisäksi ostamansa elektroniikka on aina mielessä, puhumattakaan elektroniikasta, minkä ostamista harkitsevat. 

Vierailija kirjoitti:

"Akateeminen sen sijaan kaipaa myös sitä analyyttisempää keskustelua. Sitä ihminen kaipaa juttuseuraa miettimään vaikka aluepolitiikkaa tai henkilöhahmoja tietyssä kirjallisuusgenressä. Näistä on paras siellä työväenluokan pöydässä kuitenkin olla hipihiljaa ja odottaa, että pääsee omien pariin miettimään ja juttelemaan."

Voisiko joku olla niin ystävällinen, että kertoisi akateemiselle sinkkunaiselle, mistä ihmeestä löytäisi akateemisen miehen, joka haluaa keskustella aluepolitikasta ja etenkin henkilöhahmoista tietyssä kirjallisuusgenressä! Oikeastaan riittäisi, jos löytäisi semmoisen, joka tietää, mikä on kirjallisuusgenre.

Tähän saakka tapaamani kun ovat halunneet keskustella lue kertoa loputtomasti työstään, siitä, miten tärkeitä siellä ovat, mitä tavaoitteita heillä on ja tietysti salijuttuja haluavat puhua ja lisäksi ostamansa elektroniikka on aina mielessä, puhumattakaan elektroniikasta, minkä ostamista h

Niin en tiedä. Omassa tuttavapiirissä on tekniikan tohtoria, humanistia, valtiotieteilijää, yhteiskuntatieteilijää jne ja kaikkien kanssa voi keskustella sekä aluepolitiikasta että kirjallisuusgenreistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisen vävyn on suhteellisen helppoa solahtaa työväenluokkaiseen sukuun. Työväenluokka on letkeää ja rentoa ja hyväksyy kaikenlaisia tyyppejä. Keskustelunaiheet ovat siellä jalkapallossa ja vectrassa. Miniällä on ehkä enemmän haastetta. Akateemiseen ylemmän keskiluokan sukuun naidulla sen sijaan on olo kuin olisi vieraassa maassa siellä oman puolison sukujuhlilla.

Työväenluokassa ajatellaan asioita vieraanvaraisuuden kannalta. Vaikka se akateeminen olisi vähän outo, niin kyllä se sinne pubin seurueeseen mahtuu. Vähän voidaan illan mittaan koitella, että taipuuko se esimerkiksi pitämään ilmastonmuutosta huuhaana vai ei. Akateeminen sen sijaan kaipaa myös sitä analyyttisempää keskustelua. Sitä ihminen kaipaa juttuseuraa miettimään vaikka aluepolitiikkaa tai henkilöhahmoja tietyssä kirjallisuusgenressä. Näistä on paras siellä työväenluokan pöydässä kuitenkin olla hipihiljaa j

No siinäpä taas toistelit syyn sille, miksi saat tässä keskustelussa kritiikkiä. Sinulle kelpaa vain nämä erittäin stereotyyppiset kertomukset ja oikein ilahdut niistä, kun taas ohitat kertomukset, jossa kerrotaan, että mitään tällaista kliseistä kanssakäymistä ei ole. Mutta se saakin ajattelemaan, että totta kai sinä trollaat ja haluatkin vain näillä jutuillasi huvikseen provoisoida. Kiitos siis panoksestasi palstan trollitehtaalla, ainahan se keskustelua kuitenkin herättää ja joku fiksumpi saa sitten itselleen jotain niistä fiksummista jutuista.

Todennäköisesti nämä "näpsäästi paketoidut" ovat myös sinun kirjoittamiasia, näin kun keskustelu muuten alkaa hiipumaan.

Jossain vaiheessa mainittiin kielenkäyttö. Se on yksi keino erottaa yhteiskuntaluokkia toisistaan, mutta ei aukoton. Olen ollut duunarityöyhteisössä, missä juteltiin tauoilla esimerkiksi museoista. Suurimmalla osalla oli paljon lukevien ihmisten laaja sanavarasto ja hyvä yleissivistys. Välillä kyllä siteerattiin myös Kummelia, koska miksi ei. Oli lievästi sanottuna shokeeraavaa mennä toiseen duunarityöyhteisöön, missä asian esittäminen katkesi aina kesken, kun jollekin piti selittää mitä joku ihan tavanomainen sivistyssana tarkoittaa, tai ei tiedetty yhtään mitään jostain ajankohtaisesta aiheesta. Ja häpeän sitä, kuinka paljon perseitä ja perkeleitä sieltä tarttui mukaan omaan kielenkäyttöön. Niiden karsimisessa on ollut tekemistä.

Akuepolitiikka:  eikö kuntatasollakin jos vaikka mitä työntekijäluokkaa  politiikassa mukana,  innokkaana keskustelemaan? 

En ole koskaan ajatellut että kirjastossa kävijät  ja paljon kirjoja lainaavat olisivat akateemisia.    Eikä kaikki kirjaston työntekijätkään edes. 

Vierailija kirjoitti:

Akateemisen vävyn on suhteellisen helppoa solahtaa työväenluokkaiseen sukuun. Työväenluokka on letkeää ja rentoa ja hyväksyy kaikenlaisia tyyppejä. Keskustelunaiheet ovat siellä jalkapallossa ja vectrassa. Miniällä on ehkä enemmän haastetta. Akateemiseen ylemmän keskiluokan sukuun naidulla sen sijaan on olo kuin olisi vieraassa maassa siellä oman puolison sukujuhlilla.

Työväenluokassa ajatellaan asioita vieraanvaraisuuden kannalta. Vaikka se akateeminen olisi vähän outo, niin kyllä se sinne pubin seurueeseen mahtuu. Vähän voidaan illan mittaan koitella, että taipuuko se esimerkiksi pitämään ilmastonmuutosta huuhaana vai ei. Akateeminen sen sijaan kaipaa myös sitä analyyttisempää keskustelua. Sitä ihminen kaipaa juttuseuraa miettimään vaikka aluepolitiikkaa tai henkilöhahmoja tietyssä kirjallisuusgenressä. Näistä on paras siellä työväenluokan pöydässä kuitenkin olla hipihiljaa ja odottaa, että pääsee omien pariin miettimään

Miksi koulutustausta vaikuttaisi siihen haluaako ihminen keskustella aluepolitiikasta tai jonkun tietyn kirjallisuusgenren henkilöhahmoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisen vävyn on suhteellisen helppoa solahtaa työväenluokkaiseen sukuun. Työväenluokka on letkeää ja rentoa ja hyväksyy kaikenlaisia tyyppejä. Keskustelunaiheet ovat siellä jalkapallossa ja vectrassa. Miniällä on ehkä enemmän haastetta. Akateemiseen ylemmän keskiluokan sukuun naidulla sen sijaan on olo kuin olisi vieraassa maassa siellä oman puolison sukujuhlilla.

Työväenluokassa ajatellaan asioita vieraanvaraisuuden kannalta. Vaikka se akateeminen olisi vähän outo, niin kyllä se sinne pubin seurueeseen mahtuu. Vähän voidaan illan mittaan koitella, että taipuuko se esimerkiksi pitämään ilmastonmuutosta huuhaana vai ei. Akateeminen sen sijaan kaipaa myös sitä analyyttisempää keskustelua. Sitä ihminen kaipaa juttuseuraa miettimään vaikka aluepolitiikkaa tai henkilöhahmoja tietyssä kirjallisuusgenressä. Näistä on paras siellä työväenluokan pöydässä kuitenkin olla hipihiljaa j

Autistikin löytyi linjoille.

Niin en tiedä. Omassa tuttavapiirissä on tekniikan tohtoria, humanistia, valtiotieteilijää, yhteiskuntatieteilijää jne ja kaikkien kanssa voi keskustella sekä aluepolitiikasta että kirjallisuusgenreistä.

Joo mullakin on ja olen valtsikan käynyt itsekin. Oma kokemukseni on, että tuossa porukassa on kahta lajia miehiä: niitä, jotka ei juuri puhele mitään, eli introverttejä tuppisuita ja niitä, joilla on mielipide kaikkeen, oli sitä tietoa tai ei.Duunareissa on virkistäviä tyyppejä, jotka tietää, että ei tiedä, mutta on uteliaita kuulemaan.

Ilahdun hyvin kirjoitetuista kokemuksista, jotka käsittelevät ketjun aihetta ja joissa parhaimmillaan on vähän huumoriakin. Se on kirjallisuuden ja tekstien vaikein genre.

Omista kokemuksista kirjoittaminen ei muuten tarkoita sitä, että esitettäisiin stereotypia, vaikka sellaista henkeä nykyisin paljon on, ettei omista kokemuksista saisi kirjoittaa lainkaan mitään sellaista, josta joku mahdollisesti voi loukkaantua. En pidä siitä. Ap 

Vierailija kirjoitti:

"Akateeminen sen sijaan kaipaa myös sitä analyyttisempää keskustelua. Sitä ihminen kaipaa juttuseuraa miettimään vaikka aluepolitiikkaa tai henkilöhahmoja tietyssä kirjallisuusgenressä. Näistä on paras siellä työväenluokan pöydässä kuitenkin olla hipihiljaa ja odottaa, että pääsee omien pariin miettimään ja juttelemaan."

Voisiko joku olla niin ystävällinen, että kertoisi akateemiselle sinkkunaiselle, mistä ihmeestä löytäisi akateemisen miehen, joka haluaa keskustella aluepolitikasta ja etenkin henkilöhahmoista tietyssä kirjallisuusgenressä! Oikeastaan riittäisi, jos löytäisi semmoisen, joka tietää, mikä on kirjallisuusgenre.

Tähän saakka tapaamani kun ovat halunneet keskustella lue kertoa loputtomasti työstään, siitä, miten tärkeitä siellä ovat, mitä tavaoitteita heillä on ja tietysti salijuttuja haluavat puhua ja lisäksi ostamansa elektroniikka on aina mielessä, puhumattakaan elektroniikasta, minkä ostamista h

Tuo mustattu nauratti :)  Entä jos itse alat keskustella kirjallisuudesta tai aluepolitiikasta, vaihtavatko he heti puheenaiheen takaisin itseensä? 

Tuosta tulee mieleen, että jotkut ihmiset puhuvat itsensä pyörryksiin silloin kun jännittävät. Itsellänikin on ollut välillä tuota taipumusta ja se hävettää jälkikäteen, vaikka oma jännitys purkautuukin enemmän niin päin, että pidän toista "pihdeissäni" jutuillani esimerkiksi kyselemällä heiltä heistä liian ahdistavasti.

Tuo Rydmanin yhteydessä käytettu termi "käyttäytyä ahdistavasti" on muuten erittäin hyvä ja minulle uusi ilmaisu. Se kuvastaa mielestäni hyvin sitä mistä on kyse. Ap