Miten perinteisen akateemisen suvun kasvatti ja työväenluokkaisen suvun kasvatti sopivat yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen merkitystä on sillä, kuinka monennen polven akateeminen on? Miksi tässä on eroteltu ensimmäisen polven akateemiset? Ihan sama koulutus heillä on kuin muillakin akateemisilla riippumatta vanhempien isovanhempien tai heidän vanhempiensa koulutuksesta. Kukaan ei ole itse voinut valita vanhempiaan tai näiden koulutusta.

Olen ehkä jo tähän vastannut, mutta vastaan uudelleen vähän lisää eli pointti ei ole koulutus, vaan tavat, arvostukset ja kodin perinteet kasvatuksessa, suhtautuminen terveydenhoitoon yms. arkipåiväiset asiat: löytyykö eroja vai ei. Onko meillä yhtenäiskulttuuri vai ei. On todennäköisimmin löydettävissä eroja, jos perinteet ovat monisukupolvisia. Jos vaikkapa isoäiti, hänen äitinsä ja vielä hänenkin äitinsä ovat koulutettuja naisia työelämässä

Huoh. En ole missään sanonut, että akateemisuus mitään takaisi. En jaksa kirjoittaa samoja asioita yhä uudestaan, tämä asia on jo käyty läpi, mutta tulipahan nyt kuitenkin vastattua. Ymmärrän että kun uusia tulee mukaan keskusteluun he eivät jaksa lukea pitkiä ketjuja alusta. En itsekään aina jaksa. Ap

Niin. Sehän me jo tiedettiin, että akateemisuus ei takaa niin yhtään mitään käytännössä, yksilö- tai perhetasolla. Miksi tätä akateemisuusasiaa siis yritetään edelleen jankata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että opiskelu ei ole ollut kaikilla samalla tavalla mahdollista senkään vertaa kuin nykyään. Esimerkiksi isoäitini jäi orvoksi noin 10-vuotiaana ja teini-ikänsä eli sotavuosina pääkaupunkiseudulla. Hänellä on ollut täysin erilaiset lähtökohdat ja mahdollisuudet esimerkiksi yliopistossa opiskeluun kuin vaikka jollain samanikäisellä, jonka vanhemmat on järjestäneet turvatun opiskelun ja myös kustantaneet tai avustaneet opiskeluaikana.

Oletkin vähän huonompia ihmisiä tämän ketjun tulkinnan mukaan.

Huomaan sen.

Edeltävälle (lainaus menee välillä yhdestä kirjaimesta koostuvaksi torniksi joten vastaan nän), ilmeisesti kahnausta koko ajan aiheuttavana asiana on toiminut tosiaan tuo "akateemisuuden korostaminen". On luettu niin, että pitäisin akateemisuutta yhtenäisenä asiana tai duunariutta. Sellaista en kuitenkaan ole missään sanonut.

Koulutustausta on kuitenkin yksi näkökulma jonka avulla perhetaustojen erilaisuutta voi tarkastella. Eli tarkoitus oli kysyä löytyykö eroja ja millaisia - ei väittää että niitä olisi. Jos olisin jo sitä mieltä että tiedän millaisia akateemiset ja duunarit ovat, tarvetta kysymiselle ei olisi edes ollut. Ajatukseni oli kuitenkin enemmän sellainen, että epäilin Suomen pikenminkin olevan yhtenäiskulttuuri. Hierarkioiden madaltaminen on ollut pitkään yhteiskuntapolitiikan ja koulutuspolitiikankin tavoite. Suomi on keskiluokkainen ja melko tasa-arvoinen maa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen merkitystä on sillä, kuinka monennen polven akateeminen on? Miksi tässä on eroteltu ensimmäisen polven akateemiset? Ihan sama koulutus heillä on kuin muillakin akateemisilla riippumatta vanhempien isovanhempien tai heidän vanhempiensa koulutuksesta. Kukaan ei ole itse voinut valita vanhempiaan tai näiden koulutusta.

Tämä tiivistää ajatukseni. En jotenkin haluaisi uskoakaan, että nykyaikana jotkut yrittää tehdä eroa muihin sillä, että heidän suvussa ollaan oltu akateemisia jo kuudennessa sukupolvessa, samalla kun toiset on vasta ensimmäisen tai toisen polven akateemisia ja sittennkuvitellaan että sen kuudennen akateemisen polven suvun tavat on siitä akateemisuudesta johtuen erilaisia kuin muiden.

Ei kai kukaan enää tosissaan yritä jakaa ihmisiä akateemisiin ja duunareihin? Eihän?

Suurin osa ihmisistä on palkkatyössä tavalla tai toisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajattelet asiaa noin, duunarilla voi olla vaikeaa sopeutua.

Mun mielestä parisuhteessa ei tarvitse sopeutua, mulle ei sellainen suhde sopisi eli olen tässä aika ehdoton. Jos tykätään samoista asioista niin yhdessäolo on hyvää joka päivä.

Vaikka on sitten tietty triviaalejakin asioita, jotka voivat ärsyttää, vaikkei niillä isompa merkitystä olekaan. Ne ovat neuvoteltavia asioita, kun taas ydinarvot ovat ei-neuvoteltavia asioita. Jos niissä on eroa, en jatkaisi suhdetta. Ap

Oletko se sinkku joka etsii oopperoissa kiertävää professoria?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahden suvun tavat ovat lähes aina erilaisia, oli tausta koulutuksen suhteen mikä tahansa. Itse olemme miehen kanssa yhdistäneet suomenruotsalaisen suvun ja suomenkielisen suvun, jossa on evakkotausta. Tavat ovat erilaisia, mutta eipä sillä ole väliä.

En oikeastaan koe noin. Vaikka meidänkin taustamme ovat erilaisia sikäli, että mieheni on maaseudulta ja minä taas täysin kaupunkilainen, on meillä kuitenkin ihan samanlaiset tavat suhteessa vaikkapa kulttuuriin. Molempien perheissä on luettu paljon, lukeneisuutta ja sivistystä on arvostettu, samoin taidetta siinä missä urheiluakin. Täällä monesti on käynyt ilmi miten duunaritaustaiset ihmiset halveksuvat lukeneisuutta, sivistystä, yliopistoa jne. 

Aika vaikealta kuulostaa, jos tuollaiseen sukuun pitäisi mennä.

"Minun vanhempani olivat käyneet pelkän kansakoulun ja lukivat aina todella paljon. Äitini rakasti klassista musiikkia ja jaksoi aina innostua taidenäyttelyistä ja teatterista. Molemmat vanhempani myös seurasivat tarkasti päivänpolitiikkaa. Kannattaisi kenties ottaa ihmiset ihmisinä eikä kliseinä."

Minunkin perheessäni on näin. Olen usein ajatellut, että vanhempani ovat tavallaan ei-akateemisia ihmisiä joilla on kuitenkin akateemisen ihmisen asenne ja suhtautuminen. 

Molemmat vanhemmistani ovat aina lukeneet paljon niin kauno- kuin tietokirjallisuuttakin, käyneet teatterissa, museoissa ja elokuvissa, seuranneet aktiivisesti politiikkaa ja muita ajankohtaisia asioita jne.  Kumpikaan vanhemmistani ei ole käynyt lukiota tai yliopistoa. Molemmat olisivat  halunneet opiskella,  mutta heidän pienituloisilla, maaseudulla asuneilla perheillään ei ollut resursseja kouluttaa heitä. Vanhempani ovat kuitenkin aina kannustaneet minua ja veljeäni opiskelemaan, näkemään maailmaa ja ottamaan asioista selvää. Minulla on AMK-tutkinto sekä yliopistossa suoritettu maisteri. Veljeni puolestaan on DI. 

Minua kiukuttaa yleinen ajattelutapa, jossa kaikkia työväenluokkaisia pidetään yhtenä homogeenisenä massana joka vain viljelee populistisia lauseita, kiroilee, hakee hupinsa ryyppäämisestä, lukee uutisensa iltapäivälehdistä, halveksuu herroja ja kasvattaa huonotapaisia kakaroita. Asia ei todellakaan ole niin.

Mulla on tuollainen paremmasta suvusta oleva mies, on tosin aika matalasti koulutettu itse. Itse duunarisuvusta oleva korkeakoulutettu. Tulemme hyvin toimeen, eroja huomaan vain joissakin asioissa. Joissain asioissa ukko jopa juntimpi kuin minä joka olen jaksanut ottaa asioista selvää kun luokkanousu kai ollut alitajuisesti tähtäimessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajattelet asiaa noin, duunarilla voi olla vaikeaa sopeutua.

Mun mielestä parisuhteessa ei tarvitse sopeutua, mulle ei sellainen suhde sopisi eli olen tässä aika ehdoton. Jos tykätään samoista asioista niin yhdessäolo on hyvää joka päivä.

Vaikka on sitten tietty triviaalejakin asioita, jotka voivat ärsyttää, vaikkei niillä isompa merkitystä olekaan. Ne ovat neuvoteltavia asioita, kun taas ydinarvot ovat ei-neuvoteltavia asioita. Jos niissä on eroa, en jatkaisi suhdetta. Ap

Oletko se sinkku joka etsii oopperoissa kiertävää professoria?

En ole sinkku, tuo kuulostaa vähän trollilta minun korvaani. Ap

Vierailija kirjoitti:

Eipä tästä kauhean järkevää keskustelua tule. Ap:n hypoteesi ylisukupolvisen akateemisuuden merkityksestä parisuhteen onnistumiseen duunareiden kanssa on hyvinkin vääristynyt katsontakanta, jossa tarkoitusellisesti rajataan kaikki muut, merkittävämmät asiat ulkopuolelle. Ehkä historiantutkijana toimiminen rajaa katsontakannan noin kapeaan näkökulmaan, johon hän yrittää tässä ketjussa saada vahvistusta.

Apn kaltainen snobismia on olemassa muillakin alueilla. Jotkut snobbailevat suvun historialla, toiset varallisuudella, kolmannet rikoshistoriallaan, tai jollain vastaavalla. Onneksi tuollaisa yhden asian kautta katsovia on kuitenkin aika vähän. 

En usko, että AP on tutkija. Mielestäni olut-keskustelu paljasti sen. Tiedehän on useimmiten todennäköisyyksiä eli spekulaatiota, kuten joku jo aikaisemmin tässä ketjussa mainitsi.

Jos AP olisi kirjoittanut yhdenkin vertaisarvioidun artikkelin, niin hän tietäisi, että omien johtopäätösten esittäminen artikkelissa faktana tekisi sen, että ulkopuolinen asiantuntija-arvioija hylkäisi artikkelin tai vaatisi ainakin major-korjauksia.

Jo kivikaudella viljeltiin ohraa, sillä siitä pystyi valmistamaan "vahvaa juomaa". Suomessakin vanhimmat ohran siitepölyt on ajoitettu kampakeraamiselle aikakaudelle. Siitepölytutkimuksia on tehty sekä radiohiilitekniikalla (C14) että lustoanalyysillä, ja tietääkseni ainakin lustoanalyysin tarkkuus on melko hyvä.

AP kaipailee lähteitä, mutta tutkijana hänellä pitäisi olla laaja pääsy vertaisarvioituihin artikkeleihin, ja hänen pitäisi löytää niitä varsin helposti itsekin.

Olen duunari - ajan pakulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen merkitystä on sillä, kuinka monennen polven akateeminen on? Miksi tässä on eroteltu ensimmäisen polven akateemiset? Ihan sama koulutus heillä on kuin muillakin akateemisilla riippumatta vanhempien isovanhempien tai heidän vanhempiensa koulutuksesta. Kukaan ei ole itse voinut valita vanhempiaan tai näiden koulutusta.

Tämä tiivistää ajatukseni. En jotenkin haluaisi uskoakaan, että nykyaikana jotkut yrittää tehdä eroa muihin sillä, että heidän suvussa ollaan oltu akateemisia jo kuudennessa sukupolvessa, samalla kun toiset on vasta ensimmäisen tai toisen polven akateemisia ja sittennkuvitellaan että sen kuudennen akateemisen polven suvun tavat on siitä akateemisuudesta johtuen erilaisia kuin muiden.

Minä olen ollut tekemisissä ihmisen kanssa, joka tulee akateemisesta suvusta, ja jonka vanhempi ja isovanhempi olivat opetus/kasvatusalalla arvostetussa asemassa. Kyseisen ihmisen oma koulutus ja työkokemus eivät kuitenkaan liittyneet alaan. Hän oli siitä huolimatta sitä mieltä, että perhetausta antaa hänelle jonkinlaista krediittiä lasten kanssa toimimisessa ja meni asiassa jopa niin pitkälle, että korosti asiaa erilaisissa virallisissa esittelyissä. Minä puolestani olen työväenluokkaisen suvun ensimmäinen ylioppilas, ja minulla on koulutusta ja työkokemusta opetusalalta. Siitä huolimatta kyseinen henkilö katsoi oikeudekseen kävellä minun ylitseni, eikä pitänyt kokemukseen pohjautuvia näkökantojani minkään arvoisena. 

"Minua kiukuttaa yleinen ajattelutapa, jossa kaikkia työväenluokkaisia pidetään yhtenä homogeenisenä massana joka vain viljelee populistisia lauseita, kiroilee, hakee hupinsa ryyppäämisestä, lukee uutisensa iltapäivälehdistä, halveksuu herroja ja kasvattaa huonotapaisia kakaroita. Asia ei todellakaan ole niin."

Kukapa pitäisi siitä, että pidetään stereotypiana. Myös akateemisista on vastaavia, tässäkin ketjussa.

 

Toisaalta stereotypiat eivät synny tyhjästä. Ne syntyvät omista havainnoista, tulkinnoista, populaarikulttuurista, ympäristön mielipiteistä jne. Ja vahvistuvat tai heikentyvävät riippuen siitä millaisia ko ryhmän jäseniä tuntee. Jos tuntee.

Kansallisuuksista on myös stereotypioita. Kaikkien ajattelussa onntuollaista yleistettyä aineistoa.Kukaan ei liene täysin vapaa ennakkoluuloista.  Ap

Vierailija kirjoitti:

Edeltävälle, ei ole omaa keksintöä. Kansallisvaltioiden synty on lukion oppimäärää. Muillakin Euroopan valtioilla on käsitehistorian kannalta samanlainen synty, mutta siellä alueelliset erot ovat monissa maissa merkittävämpiä kuin Suomessa. Sota hitsasi suomalaiset yhteen, myös sisällissodan traumat jäivät kulissien taakse. Ap

Sota-ajan yhteenhitsautuminen oli poikkeus. Sodan jälkeen railot repesivät uudelleen, kun toinen puoli pääsi niskan päälle. Vasemmistohan peräti jakautui kahtia, eli hekään eivät olleet tarpeeksi samanmielisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tästä kauhean järkevää keskustelua tule. Ap:n hypoteesi ylisukupolvisen akateemisuuden merkityksestä parisuhteen onnistumiseen duunareiden kanssa on hyvinkin vääristynyt katsontakanta, jossa tarkoitusellisesti rajataan kaikki muut, merkittävämmät asiat ulkopuolelle. Ehkä historiantutkijana toimiminen rajaa katsontakannan noin kapeaan näkökulmaan, johon hän yrittää tässä ketjussa saada vahvistusta.

Apn kaltainen snobismia on olemassa muillakin alueilla. Jotkut snobbailevat suvun historialla, toiset varallisuudella, kolmannet rikoshistoriallaan, tai jollain vastaavalla. Onneksi tuollaisa yhden asian kautta katsovia on kuitenkin aika vähän. 

En usko, että AP on tutkija. Mielestäni olut-keskustelu paljasti sen. Tiedehän on useimmiten todennäköisyyksiä eli spekulaatiota, kuten joku jo aikaisemmin tässä ketjussa mainitsi.

Jos AP olisi kirjoittanut yhdenk

Vieläkö sinä jaksat siitä oluesta.Voin lukea kyseisen väikkärin, mutta en ole vielä ehtinyt perehtyä asiaan, sieltähän ne lähteet viimeistään löytyvät. Ap

Minua kiinnostaa eniten se, että kuka käyttää tai missä yhteydessä ihmistä käytetään sanoja akateeminen ja duunari? En ainakaan itse ole koskaan opiskelu- enkä työelämässä törmännyt siihen että joku olisi ihan todellisessa elämässä käyttänyt näitä sanoja. Töissäkin palkan maksaa meille ihan se sama lähde riippumatta koulutustasosta.

Samoin minua kiinnostaa, että missä yhteydessä ihmiset erottaa näitä "akateemisten" ja "duunarien" tapoja? Se että joku pitää lukemisesta ja kirjallisuudesta ei itsessään kerro henkilön koulutuksesta mitään. Ei myöskään se, onko hän kiinnostunut urheilusta, historiasta vai ehkäpä valokuvaamisesta.

"Olen ehkä jo tähän vastannut, mutta vastaan uudelleen vähän lisää eli pointti ei ole koulutus, vaan tavat, arvostukset ja kodin perinteet kasvatuksessa, suhtautuminen terveydenhoitoon yms. arkipåiväiset asiat: löytyykö eroja vai ei. Onko meillä yhtenäiskulttuuri vai ei. On todennäköisimmin löydettävissä eroja, jos perinteet ovat monisukupolvisia. Jos vaikkapa isoäiti, hänen äitinsä ja vielä hänenkin äitinsä ovat koulutettuja naisia työelämässä, ei sen suvun mielestä naisten kouluttautumissa ole mitään ihmeellistä."

Listaat nyt ihan tavanomaisia keskiluokkaisia arvoja.

Vierailija kirjoitti:

"Minua kiukuttaa yleinen ajattelutapa, jossa kaikkia työväenluokkaisia pidetään yhtenä homogeenisenä massana joka vain viljelee populistisia lauseita, kiroilee, hakee hupinsa ryyppäämisestä, lukee uutisensa iltapäivälehdistä, halveksuu herroja ja kasvattaa huonotapaisia kakaroita. Asia ei todellakaan ole niin."

Kukapa pitäisi siitä, että pidetään stereotypiana. Myös akateemisista on vastaavia, tässäkin ketjussa.

 

Toisaalta stereotypiat eivät synny tyhjästä. Ne syntyvät omista havainnoista, tulkinnoista, populaarikulttuurista, ympäristön mielipiteistä jne. Ja vahvistuvat tai heikentyvävät riippuen siitä millaisia ko ryhmän jäseniä tuntee. Jos tuntee.

Kansallisuuksista on myös stereotypioita. Kaikkien ajattelussa onntuollaista yleistettyä aineistoa.Kukaan ei liene täysin vapaa ennakkoluuloista.  Ap

Se onkin olennaista, että miten niitä stereotypioita ymmärtää ja miten niihin suhtautuu. Kun katsoo maailmaa vähän laajemmin voi huomata, että ne omat stereotypiat rajoittuukin vain omiin kokemuksiin eikä ne pädekään enää edes naapurissa tai muissa perheissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tästä kauhean järkevää keskustelua tule. Ap:n hypoteesi ylisukupolvisen akateemisuuden merkityksestä parisuhteen onnistumiseen duunareiden kanssa on hyvinkin vääristynyt katsontakanta, jossa tarkoitusellisesti rajataan kaikki muut, merkittävämmät asiat ulkopuolelle. Ehkä historiantutkijana toimiminen rajaa katsontakannan noin kapeaan näkökulmaan, johon hän yrittää tässä ketjussa saada vahvistusta.

Apn kaltainen snobismia on olemassa muillakin alueilla. Jotkut snobbailevat suvun historialla, toiset varallisuudella, kolmannet rikoshistoriallaan, tai jollain vastaavalla. Onneksi tuollaisa yhden asian kautta katsovia on kuitenkin aika vähän. 

En usko, että AP on tutkija. Mielestäni olut-keskustelu paljasti sen. Tiedehän on useimmiten todennäköisyyksiä eli spekulaatiota, kuten joku jo aikaisemmin tässä ketjussa mainitsi.

Jos AP olisi kirjoittanut yhdenk

Ja se olin minä joka kirjoitti, että arkeologia on spekulatiivista, kun puhutaan arjen mikrohistoriasta.

 

Kirjotin myös sen, että spekulatiivisuus ei tarkoita mitään epäilyttävää ja huonoa, vaan kyse on eräänlaisesta palapelin rakentamisesta johtolankojen (eli arkeologisten löytöjen kokonaisuuden) oerusteella. Esimerkiksi ohran viljely ei todista sitä että olutta pantiin, tarvitaan muutakin. Tuossa mielessä arjen mikrohistoria esihistoriata on eräänlaista salapoliisityötä.  Ap

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa eniten se, että kuka käyttää tai missä yhteydessä ihmistä käytetään sanoja akateeminen ja duunari? En ainakaan itse ole koskaan opiskelu- enkä työelämässä törmännyt siihen että joku olisi ihan todellisessa elämässä käyttänyt näitä sanoja. Töissäkin palkan maksaa meille ihan se sama lähde riippumatta koulutustasosta.

Samoin minua kiinnostaa, että missä yhteydessä ihmiset erottaa näitä "akateemisten" ja "duunarien" tapoja? Se että joku pitää lukemisesta ja kirjallisuudesta ei itsessään kerro henkilön koulutuksesta mitään. Ei myöskään se, onko hän kiinnostunut urheilusta, historiasta vai ehkäpä valokuvaamisesta.

Koulutus on tavanomainen muuttuja tutkimuksessa. Esimerkiksi koulutuksen periytyvyys on keskeinen tutkittava asia, kun tutkitaan luokkayhteiskuntaa. Suomessakin koulutus periytyy, varsinkin äidin koulutustausta vaikuttaa.

Mutta nyt pitää mennä muihin hommiin. Lopetan tähän, ellei nyt sitten jotain uutta näkökulmaa ilaannu keskusteluun sikäli kun enää ketjun löydän. Hyvät viikonloput itsekullekin säädylle ja jussit kans🔥💃🕺Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan enää tosissaan yritä jakaa ihmisiä akateemisiin ja duunareihin? Eihän?

Suurin osa ihmisistä on palkkatyössä tavalla tai toisella.

Jako on relevantti mutta ehkä eri tavalla kuin aiemmin. Duunariperheellä voi olla sama palkka kuin akateemisella, mutta elävät usein hyvin erilaista elämää.