Miten perinteisen akateemisen suvun kasvatti ja työväenluokkaisen suvun kasvatti sopivat yhteen?
Onko täällä sellaisia pariskuntia?
En nyt tarkoita pariskuntia, missä ollaan vasta ensimmäisessä tai toisessa polvessa akateemisia, vaan vanhoja akateemisia sukuja, joista oltaisiin naitu duunaritaustainen mies. Miten tavat ja ajatukset ovat eronneet vai sujuiko kaikki hyvin? Missä olette tavanneet?
Itse en tunne ketään duunaritaustaista paitsi työmiehinä tai muissa palveluammateissa. Viimeksi teini-ikäisenä olin tekemisissä duunaritaustaisten ihmisten kanssa vapaa-aikana. Heidän perheensä vaikuttivat aika erilaisilta kuin omani. Täälläkin huomaa, että eroja on paljon.
Kommentit (931)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se duunari ei voisi tehdä aloitetta ja etsiä yhteistä tarttumapintaa vaikka kirjallisuudesta? Miksi se aloite tuttavuuteen, ystävyyteen pitää tulla akateemista duunareiden ehdoilla?
Miksi kenenkään pitäisi tehdä aloite juuri kirjallisuudesta? Ei kaikkia ihmisiä kiinnosta puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa kirjallisuudesta. Ihmiset voivat puhua mistään vain, mikä kiinnostaa.
Minä puhun mielelläni ystävieni kanssa kirjallisuudesta. Voidaan puhua myös politiikkaa. Jos näistä ei saa mielenkiintoista juttua, niin sitten meitä ei ole tarkoitettu ystävystymään. Olemme liian erilaisia.
Eli kaikkien ystävien kanssa pitää puhua välttämättå politiikasta ja kirjallisuudesta? Aika yksipuolista. Miksi ystäv
Niin, että se sopii ystävyys kun puhutaan siitä, että Vectra viepi 50 satasella, mutta ei voida puhua kirjallisuudesta, mikä olisi se akateemisesta kiinnostava puheenaihe. Eli käytännössä todistat sitä miski akateemiset ja duunarit eivät ystävysty isoissa määrin. Duunareiden pitää päästä sanelemaan keskustelunaiheetkin.
Luen tätä keskustelua vuoroin huvittuneena ja toisaalta kauhuissani. Ihanko oikeasti jotkut pitää yllä täysin keinotekoisia duunari-akateeminen -erottelua?
Ihan kuin ihminen olisi yhtä kuin koulutus. Itse en ainakaan koe olevani yhtään erilainen koulutukseni vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se duunari ei voisi tehdä aloitetta ja etsiä yhteistä tarttumapintaa vaikka kirjallisuudesta? Miksi se aloite tuttavuuteen, ystävyyteen pitää tulla akateemista duunareiden ehdoilla?
Miksi kenenkään pitäisi tehdä aloite juuri kirjallisuudesta? Ei kaikkia ihmisiä kiinnosta puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa kirjallisuudesta. Ihmiset voivat puhua mistään vain, mikä kiinnostaa.
Minä puhun mielelläni ystävieni kanssa kirjallisuudesta. Voidaan puhua myös politiikkaa. Jos näistä ei saa mielenkiintoista juttua, niin sitten meitä ei ole tarkoitettu ystävystymään. Olemme liian erilaisia.
Eli kaikkien ystävien kanssa pitää puhua välttämättå politiikasta
Niin, että se sopii ystävyys kun puhutaan siitä, että Vectra viepi 50 satasella, mutta ei voida puhua kirjallisuudesta, mikä olisi se akateemisesta kiinnostava puheenaihe. Eli käytännössä todistat sitä miski akateemiset ja duunarit eivät ystävysty isoissa määrin. Duunareiden pitää päästä sanelemaan keskustelunaiheetkin.
No jopas oli taas juttu. Eikös tuossa muuten juuri se akateeminen ollut se, joka yritti päästä sanelemaan ne keksutelunaiheet? Kirjallisuus tai politiikka ei yhteistä puhuttavaa.
Minulla on työväenluokkaistaustainen mies, joka on heidän suvun ensimmäinen yliopistosta valmistunut. Kun tapasimme, olin väitöskirjatutkija, enkä mitenkään sukuni ensimmäinen tai toinen tohtori. Niitä on paljon.
Minulla on ainakin sellainen tunne, että mieheni ja hänen sukunsa arvostavat minun akateemista taustaa, mutta ennen kaikkea alkuaikoina heiltä tuli paljon ihmetystä ja kehuja siitä, että lisäksi osasin tehdä ihan tavallisiakin arjen töitä, kuten laittaa ruokaa, järjestää juhlia, tehdä pientä pintaremonttia ja siivotakin, ainakin joten kuten jos ei ole kovin sotkuista. Esimerkiksi imurointi, pölyjen pyyhkiminen tai muu kompakti kotityö onnistuu hyvin. Mutta jos sotkua on paljon, jotenkin menen lukkoon enkä osaa tarttua mihinkään ja tilaan siivoojan, sille he naureskelevat. He eivät tilaa kotiinsa ulkopuolisia palveluja. Mieheni ja minun välillä tämä ei ole aiheuttanut ongelmia.
Se, mikä minua on eniten hämmästyttänyt mieheni suvussa, on suhtautuminen tietoon ja terveyteen. Osa heistä uskoo kaikenlaista terveyshömppää, vailla tieteellistä pohjaa, osa vastusti koronarokotustakin. (Tatuointeja kyllä ottavat, joten piikkikammosta tuskin kyse.) Humalahakuinen ja runsas alkoholinkäyttö on juhlissa ihan normi, sitten kaatuillaan ja oksennellaan. Osa polttaa tupakkaakin. Lapsille annetaan mehua tuttipullosta, ja jos huomautan että en toivo että omille lapsilleni annetaan mehua tuttipullosta pitkin päivää, niin vastaus on että maitohampaathan tippuu muutenkin pois. Monet ovat ylipainoisia. Eivätkä mene lääkäriin ennen kuin ovat siinä kunnossa että pitää tilata ambulanssi. Tämä on omaa kokemustani laajempi ilmiö, sillä ihan tutkimustenkin mukaan Suomessa terveyserot ovat jakautuneet sosio-ekonomisen aseman mukaan jyrkimmin koko Euroopassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se duunari ei voisi tehdä aloitetta ja etsiä yhteistä tarttumapintaa vaikka kirjallisuudesta? Miksi se aloite tuttavuuteen, ystävyyteen pitää tulla akateemista duunareiden ehdoilla?
Miksi kenenkään pitäisi tehdä aloite juuri kirjallisuudesta? Ei kaikkia ihmisiä kiinnosta puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa kirjallisuudesta. Ihmiset voivat puhua mistään vain, mikä kiinnostaa.
Minä puhun mielelläni ystävieni kanssa kirjallisuudesta. Voidaan puhua myös politiikkaa. Jos näistä ei saa mielenkiintoista juttua, niin sitten meitä ei ole tarkoitettu ystävystymään. Olemme liian erilaisia.
Eli kaikkien ystävie
Sinusta on väärin, että kirjallisuudesta pitävä ihminen ympäröi itsensä samanmielisillä? Eikö ystävyydessä se idea ole löytää ihmisiä, joiden kanssa viihtyy ja on yhteiset jutut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se duunari ei voisi tehdä aloitetta ja etsiä yhteistä tarttumapintaa vaikka kirjallisuudesta? Miksi se aloite tuttavuuteen, ystävyyteen pitää tulla akateemista duunareiden ehdoilla?
Miksi kenenkään pitäisi tehdä aloite juuri kirjallisuudesta? Ei kaikkia ihmisiä kiinnosta puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa kirjallisuudesta. Ihmiset voivat puhua mistään vain, mikä kiinnostaa.
Minä puhun mielelläni ystävieni kanssa kirjallisuudesta. Voidaan puhua myös politiikkaa. Jos näistä ei saa mielenkiintoista juttua, niin sitten meitä ei ole tarkoitettu ystävystymään. Olemme liian erilaisia.
Eli kaikkien ystävien kanssa pitää puhua välttämättå politiikasta
Juuri tuollaiset kommentit osoittavat, että näet ihmiset kovin yksipuolisesti. Moni akateeminen ei välitä puhua kirjallisuudesta, mutta puhuu mielellään autojen ominaisuuksista vaikka puoli päivää. Ei-akateeminen voi viis veisata autoista ja puhuu mielellään kirjallisuudesta. Monet varmaan puhuvat mieluiten kokonaan ihan muista aiheista.
Ihminen saattaa puhua mieluummin jostain muusta aiheesta kuin kirjallisuudesta kaverinsa kanssa vaikka olisi kirjailija. Usein ihmiset kun näkevät toiset ihmiset mielenkiintoisina useammalla tavalla kuin jonkin hyvin yksipuolisen mittarin perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se duunari ei voisi tehdä aloitetta ja etsiä yhteistä tarttumapintaa vaikka kirjallisuudesta? Miksi se aloite tuttavuuteen, ystävyyteen pitää tulla akateemista duunareiden ehdoilla?
Miksi kenenkään pitäisi tehdä aloite juuri kirjallisuudesta? Ei kaikkia ihmisiä kiinnosta puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa kirjallisuudesta. Ihmiset voivat puhua mistään vain, mikä kiinnostaa.
Minä puhun mielelläni ystävieni kanssa kirjallisuudesta. Voidaan puhua myös politiikkaa. Jos näistä ei saa mielenkiintoista juttua, niin sitten meitä ei ole tarkoitettu ystävystymään. Olemme liian erilaisia.
Eli kaikkien ystävien kanssa pitää puhua välttämättå politiikasta ja kirjallisuudesta? Aika yksipuolista. Miksi ystäv
Onneksi muut saa määritellä itse ollanko kuin kaksi marjaa vai erilaisia omisssa ystävyyksissä eikä tarvitse sinun ohjeitasi noudattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se duunari ei voisi tehdä aloitetta ja etsiä yhteistä tarttumapintaa vaikka kirjallisuudesta? Miksi se aloite tuttavuuteen, ystävyyteen pitää tulla akateemista duunareiden ehdoilla?
Miksi kenenkään pitäisi tehdä aloite juuri kirjallisuudesta? Ei kaikkia ihmisiä kiinnosta puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa kirjallisuudesta. Ihmiset voivat puhua mistään vain, mikä kiinnostaa.
Minä puhun mielelläni ystävieni kanssa kirjallisuudesta. Voidaan puhua myös politiikkaa. Jos näistä ei saa mielenkiintoista juttua, niin sitten meitä ei ole tarkoitettu ystävystymään. Olemme liian erila
Mistä tuollaista keksit? Jokainen voi ympäröida itsensä miten parhaaksi katsoo. Monipuolisuus vaan usein antaa ihmiselle enemmän kuin umpimielinen käpertyminen tuttuun ja turvalliseen.
"Mistä tuollaista keksit? Jokainen voi ympäröida itsensä miten parhaaksi katsoo. Monipuolisuus vaan usein antaa ihmiselle enemmän kuin umpimielinen käpertyminen tuttuun ja turvalliseen. "
kova olet muita arvostlemaan.
Mistä tuollaista keksit? Jokainen voi ympäröida itsensä miten parhaaksi katsoo. Monipuolisuus vaan usein antaa ihmiselle enemmän kuin umpimielinen käpertyminen tuttuun ja turvalliseen.
Tässä on nyt kymmeniä sivuja haukuttu akateemisia sen vuoksi, että viihtyvät toisten akateemisten kanssa eivätkä välttämättä tunne halua ystävystyä duunareiden kanssa. Koeta nyt päättää mielesi saako olla akateemisessa seurassa vai ei. Sitä en ymmärrä miksi se on niin suuri tarve saada akateemiset sinne duunareiden kaveripiireihin ja parisuhteisiin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuollaista keksit? Jokainen voi ympäröida itsensä miten parhaaksi katsoo. Monipuolisuus vaan usein antaa ihmiselle enemmän kuin umpimielinen käpertyminen tuttuun ja turvalliseen.
Tässä on nyt kymmeniä sivuja haukuttu akateemisia sen vuoksi, että viihtyvät toisten akateemisten kanssa eivätkä välttämättä tunne halua ystävystyä duunareiden kanssa. Koeta nyt päättää mielesi saako olla akateemisessa seurassa vai ei. Sitä en ymmärrä miksi se on niin suuri tarve saada akateemiset sinne duunareiden kaveripiireihin ja parisuhteisiin mukaan.
Miksi näet muut ihmiset vain heidän koulutuksensa kautta? Kun sanot että akateemiset ei välttämättä tunne halua ystävystyä duunarien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuollaista keksit? Jokainen voi ympäröida itsensä miten parhaaksi katsoo. Monipuolisuus vaan usein antaa ihmiselle enemmän kuin umpimielinen käpertyminen tuttuun ja turvalliseen.
Tässä on nyt kymmeniä sivuja haukuttu akateemisia sen vuoksi, että viihtyvät toisten akateemisten kanssa eivätkä välttämättä tunne halua ystävystyä duunareiden kanssa. Koeta nyt päättää mielesi saako olla akateemisessa seurassa vai ei. Sitä en ymmärrä miksi se on niin suuri tarve saada akateemiset sinne duunareiden kaveripiireihin ja parisuhteisiin mukaan.
Kovia arvostelemaan ja haukkumaan muita kyllä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se duunari ei voisi tehdä aloitetta ja etsiä yhteistä tarttumapintaa vaikka kirjallisuudesta? Miksi se aloite tuttavuuteen, ystävyyteen pitää tulla akateemista duunareiden ehdoilla?
Miksi kenenkään pitäisi tehdä aloite juuri kirjallisuudesta? Ei kaikkia ihmisiä kiinnosta puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa kirjallisuudesta. Ihmiset voivat puhua mistään vain, mikä kiinnostaa.
Minä puhun mielelläni ystävieni kanssa kirjallisuudesta. Voidaan puhua myös politiikkaa. Jos näistä ei saa mielenkiintoista juttua, niin sitten meitä ei ole tarkoitettu ystävystymään. Olemme liian erilaisia.
Mikä saa sinut luulemaan, että "duunarit" eivät olisi kiinnostuneita kirjallisuudesta tai politiikasta? Yleensä akateemiset eivät halua keskustella politiikasta tai siis voivat keskustella, mutta eivät pidä siitä, jos toinen ei olekaan samoilla linjoilla politiikan suhteen. Kun sillä toisella on eriävät mielipiteet ja kun näistä sitten keskustellaan ja tuo perusteluja miksi ajattelee näin ja näin ja mitä seuraa tästä ja tuosta. Niin sitä akateemista ei enää kiinnostakkaan, kun älykkyys ei riitäkään pitemmälle kuin siihen omaan näkemykseensä eikä hän osaa nähdä syy-seuraus suhteita. Hyvin nopeasti hän luovuttaa keskustelussa ja haluaa vaihtaa aihetta, kun huomaa, ettei se oma älykkyys nyt riittänytkään keskustelemaan siitä politiikasta otsikkoa syvemmällä tasolla. ;) Koska ap. sinulle ne keskustelut tarkoittaa sitä, että ystäväsi ovat samaa mieltä kaikesta kanssasi. Ap: "Hallitus teki hyvä päätöksen asiasta x." Ap:n ystävä : " Niin teki" Ap:n yhteenveto: " Kyllä me akateemiset olemme niin älykkäitä, ei duunarit tällaiseen keskusteluun kykene" =D
Apua herranen aika. Kun olen jutellut lasten päikyssä muiden vanhempien kanssa, enpä ole tullut kertaakaan kysyneeksi, ovatko vertailleet Dostojevskin ja Tolstoin teoksia. Isovanhempien koulutusstatuskin on jäänyt minulta piiloon. Olen kuvitellut, että he ovat ihmisiä, kuten minäkin ja eniten noissa tilanteissa meitä kaikkia kiinnostaa lasten viihtyminen päiväkodissa, arjen sujuminen ja pienet sattumukset ja sen sellainen.
Oikeasti: mikä siinä on, että vaikka olenkin kasvanut melko akateemisessa kuplassa, olen hyvin harvoin tavannut ihmisiä, joiden ainoat mielenkiinnot ja intohimot suuntautusivat syvämieliseen taiteeseen tai vakavamieliseen tieteeseen? Onko kuplani huonompi, pitäisikö hankkia parempi😯?
Veikkaan että kirjallisuuden klassikoita lukeva, ei -akateeminen isäni keskustelisi oikein mielellään kirjallisuudesta. Itsekin tykkään lukea, mutta ei kirjallisuudesta keskustelu oikein kiinnosta minua.
36 sivua, joista iso osa antaumuksellista akateemisten haukkumista. Montako vielä tarvitaan vai joko riittää😅 Ap
Tästä keskustelusta kyllä huomaa, että eipä se akateemisuus ole tae yhtään mistään.
Miksi näet muut ihmiset vain heidän koulutuksensa kautta? Kun sanot että akateemiset ei välttämättä tunne halua ystävystyä duunarien kanssa.
Koska se koulutus kuultaa niissä toisen ihmisen jutuissa ja duunareiden jutut vaan ovat aika tylsiä. Voidaan toki jutella mustikkapiirakan leipomisesta, mutta syvempiä analyyttisiöä keskusteluja ei saada syntymään. Ystävyys jää ohueksi, jos sellaista muodostuu lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
36 sivua, joista iso osa antaumuksellista akateemisten haukkumista. Montako vielä tarvitaan vai joko riittää😅 Ap
Ehkä kannattaisi lukea vähän tarkemmin. Ei ole akateemisten haukkumista olla eri mieltä asioista kuin sinä. En tunnista sinun käsityksistäsi akateemisesti koulutettujen ystävieni arvomaailmaa enkä elämäntapaa.
Eli kaikkien ystävien kanssa pitää puhua välttämättå politiikasta ja kirjallisuudesta? Aika yksipuolista. Miksi ystävät ei voi olla erilaisia? Puhutaan kuitenkin aikuisista eikä mistään pikkutytöistä, jotka puhuvat ja käyttäytyvät yhdenmukaisesti kelvatakseen joukkoon.
Sehän on ystävyyden suola, että ei olla kuin kaksi marjaa vaan kaikki tuo joukkoon oman lisänsä. Ystävyys parhaimmillaan antaa uutta ja avaa ovia myös uusiin maailmoihin.