Miten perinteisen akateemisen suvun kasvatti ja työväenluokkaisen suvun kasvatti sopivat yhteen?

Vierailija kirjoitti:

En kylläkään itse sanoisi, että suomalaisuutta ei ole, mutta se on historiallisesti vasta 1800-luvulla syntynyttä.

Siis sellainen suomalaisuuden määritelmä, jonkalaiseksi sen nykyään miellämme, on syntynyt noilla main. Mutta et kai tosissasi siis väitä, että kaikki ne ihmiset, jotka täällä ovat syntyneet, kuolleet ja eläneet eivät ole olleet suomalaisia, vaan jotain muuta, sillä perusteella, että heitä ei ole älymystö määritellyt omalla keinotekoisella ja romanttisella tavallaan? Jos nyt kuitenkin väität, mitä väität heidän olleen?

Muistaa pitää sekin, että monet "akateemiset suvut", joihin täälä viitataan, eivät suinkaan olleet fennomaanien kanssa samaa mieltä suomalaisuuden määritelmästä tai edes moisen ajattelutavan oikeellisuudesta tai oikeutuksesta. Keitä he olivat, jos eivät suomalaisia?

No väitän täällä eläneen rahvasta, josta suurin osa puhui suomen kieltä, joka tosin oli hyvin erilaista kuin nykyinen kirjakielen, kirjoitustaidon ja oppivelvollisuuden yhtenäistämä suomen kieli. Kielen perustella ei tunnettu yhteyttä muihin samaa kieltä puhuviin, vaan identiteetille tärkeämpiä olivat esimerkiksi kylä tai suku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kylläkään itse sanoisi, että suomalaisuutta ei ole, mutta se on historiallisesti vasta 1800-luvulla syntynyttä.

Siis sellainen suomalaisuuden määritelmä, jonkalaiseksi sen nykyään miellämme, on syntynyt noilla main. Mutta et kai tosissasi siis väitä, että kaikki ne ihmiset, jotka täällä ovat syntyneet, kuolleet ja eläneet eivät ole olleet suomalaisia, vaan jotain muuta, sillä perusteella, että heitä ei ole älymystö määritellyt omalla keinotekoisella ja romanttisella tavallaan? Jos nyt kuitenkin väität, mitä väität heidän olleen?

Muistaa pitää sekin, että monet "akateemiset suvut", joihin täälä viitataan, eivät suinkaan olleet fennomaanien kanssa samaa mieltä suomalaisuuden määritelmästä tai edes moisen ajattelutavan oikeellisuudesta tai oikeutuksesta. Keitä he olivat, jos eivät suomalaisia?

Eli kyllä, he eivät olleet suomalaisia. He olivat "sen ja sen " kylän asukkaita, "sen ja sen suvun jäseniä".

Muistaa pitää sekin, että monet "akateemiset suvut", joihin täälä viitataan, eivät suinkaan olleet fennomaanien kanssa samaa mieltä suomalaisuuden määritelmästä tai edes moisen ajattelutavan oikeellisuudesta tai oikeutuksesta.

Aivan totta, ja kaikissa "akateemisissa suvuissa" ei oltu samaa mieltä edes oman suvun kesken. Omakin sukuni eriytyi juuri tuossa vaiheessa osan suomentaessaan nimensä ja osan ei.

Millaisista taustoista sellaiset oikein on joilla suvussa kaikki tai edes lähes kaikki on kolmannen ja ylemmän polven akateemisia?

Omat isovanhempani on syntyneet maailmansotien välillä ja sodat ja maailman epävakaa tilanne on tavalla ja toisella vaikuttanut heidän lapsuuteen ja nuoruuteen. Esimerkiksi mummo oli jäänyt jo lapsena orvoksi ja oli viimeisimmän sodan aikana teini-ikäinen. Isän isä taas syntyi juutalaisperheeseen erään hillerityypin vaikutusalueella ja ihme kyllä pelastui, toisin kuin muu alkuperäinen perheensä. Heidän koulutustaustoistaan en tiedä, ei sattuneesta syystä ole jäänyt kauheasti tietoa.

Ei isovanhemmillani oikeastaan ollut edes mitään mahdollista akateemiseen koulutukseen. Yhdellä isovanhemmallani on akateeminen tausta, mutta hänellä onkin olluy täysin erilaiset lähtökohdat elämään kuin muilla isovanhemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen ihminen jankuttaa tätä asiaa jatkuvasti? Huono itsetunto vai mikä on vikana? Apn tekstistä ainakin huokuu sivistyksen puute, suoranainen tyhmyys. 

Sinulla se taitaa ahdistus olla eikä muilla. Ap kertoo rehellisesti ettei tunne ketään työväenluokkaista. Aika moni akateeminen on samassa tilanteessa. Työväenluokan maailma on täysin vieras.

 

Niin on. Meitä tyttöjä varoiteltiin silloin nuorina amispojista, että ei kannata tavoitella työläisvaimon elämää, koska se on köyhää ja raskasta, ja että puolisoehdokkaita kannattaa katsella vasta sitten yliopistokavereitten joukosta. En tuntenut ketään työväenluokkaisia ennen kuin tapasin mieheni. Otaniemen teekkaribileissä tavattiin. Hän on ensimmäisen polven akateeminen, työläisperheestä ja -suvusta. Eli miehen sukulaiset oli e

Tämä viesti on jäänyt vastaamatta. Joissakin toisissa viesteissä myös on puhuttu siitä miten vanhemmat ovat pyrkineet vaikuttamaan puolisoehdokkaisiin. Perhekulttuureissa on tuossa varmaan eroa, koska omat vanhempani eivät koskaan sanoneet mitään tuollaista, vaikka kaksi ensimmäistä poikaystävääni olivat duunareita. 

Voihan siinä olla jotain sellaista eroa, että osassa akateemisia perheitä pyritään pitämään eroa duunareihin ja pidetään itseään muita hienompana, kun niin monet siitä tässä ketjussa puhuvat ja siitä minuakin automaattisesti syytetään. Minun suvussani ei ole sellaista koskaan ollut ainakaan ääneen sanottuna. He ovat luottaneet minuun eivätkä kaikki törttöilyni koskaan kantautuneet vanhempien korviin, joten elivät siinä uskossa, että minä pärjään ilman minkäänlaista ohjausta ja huolenpitoa, vaikka he asuvat tuhansien kilometrien päässä. Ja tuossa vaiheessa se oli minustakin makeeta.

Eli kasvatukseeni on olennaisesti kuulunut, ettei toisten asioihin puututa ja häntä pidetään aikuisena jo varhaisessa teini-iässä, eivätkä he asu kotona. Näinhän oli pakko toimia myös syrjäseutujen perheissä, joista lähdettiin opintielle viisivuotisen kansakoulun jälkeen oppikouluun. Eli lapset muuttivat kortteeriin isommalle kylälle tai kaupunkiin alivuokralaisiksi. Se siis ei koske vain akateemisia perheitä, vaan lapsilähtöinen ajattelu on vielä aika uutta kasvatusperinnettä.

Käsillä tekemisen suhteen erona oli meilläkin se, että käsillä tekeminen oli harrastus. Äitini esimerkiksi viljeli melkein kaiken ruokamme itse terveyssyistä. Isäni oli teknisesti lahjakas, mutta hänellä ei ollut aikaa korjata autoja tai tehdä omaa taloaan. Se ei olisi ollut säästöä, vaan tuhlausta, sillä omasta ammatista saatu korvaus oli suurempi. 

Juuri tällaisia eroja haen, mutta eihän niitä välttämättä ole. Yhtenäiskulttuuri on tullut Suomeen aika pitkälti kommunismin myötä, koska silloin ikkunat Eurooppaan menivät kiinni ja rautaesirippu laskeutui. Isoäitini ei milloinkaan itse kertonut minulle omista taustoistaan, luultavasti siksi, että pelkäsi minunkin joutuvan vaaraan, jos Venäjä valtaisi Suomen. Venäjä siis aiheutti Suomen yhtenäiskulttuurin, hitsauduimme yhteen ja hävitimme eromme, sisällissodan haavat umpeutuivat vähitellen ja muodostui ideologia yhtenäisestä, keskiluokkaisesta suomalaisesta suomesta, jonka historiatietoisuus on hyvin ohutta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kylläkään itse sanoisi, että suomalaisuutta ei ole, mutta se on historiallisesti vasta 1800-luvulla syntynyttä.

Siis sellainen suomalaisuuden määritelmä, jonkalaiseksi sen nykyään miellämme, on syntynyt noilla main. Mutta et kai tosissasi siis väitä, että kaikki ne ihmiset, jotka täällä ovat syntyneet, kuolleet ja eläneet eivät ole olleet suomalaisia, vaan jotain muuta, sillä perusteella, että heitä ei ole älymystö määritellyt omalla keinotekoisella ja romanttisella tavallaan? Jos nyt kuitenkin väität, mitä väität heidän olleen?

Muistaa pitää sekin, että monet "akateemiset suvut", joihin täälä viitataan, eivät suinkaan olleet fennomaanien kanssa samaa mieltä suomalaisuuden määritelmästä tai edes moisen ajattelutavan oikeellisuudesta tai oikeutuksesta. Keitä he olivat, jos eivät suomalaisia?

 

N

Ja siis väitteesi kuuluu, että tämä rahvas ei siis koostunut suomalaisista, vaan he sellaisiksi muuttuivat vasta kun heille antoii suomalaisuudesta oikeat määritelmät ja vaatimukset muualta tullut älymystö?

Tämä oikeasti on itselleni melkoisen suuri ongelma nykyisessä katsontakannassa, joka korostaa tätä romanttista ja omasta mielestäni keinotekoista "suomalaisuutta", joka on syntynyt hokkuspokkus erilaisissa kabineteissa. Yleensä tätä suomalaisuutta vaalivat vielä, ironisesti kyllä, juuri he, jotka nyt vastustavat kiivaasti ajatusta siitä, että Suomeen tänäoäivänä kantautuisi mitään kaikuja muualta maailmasta.

Kuten sanoin, oma sukuni eriytyi ja riitautui aika paljonkin juuri näissä ajoissa keskustelemaan siitä, onko oikeasti ok, että joku kuljeskelee salomailla, kerää sieltä mitä ties materiaala ja muokkaa sitä sitten "perinnetiedoksi". Tai onko jollakulla oikeus muokata rahvaan kieltä "oikeaksi" suomenkieleksi. 

Pienenä anekdoottina tästä: tuntuu välillä, että fennomaanien jälkipolvet tuntuvat sikäli katuvan edellisten polvien uratekoja, että heitä harmittaa, että sukunimi mentiin suomentamaan mitään kenellekään kertovaksi suomalaiseksi vastineeksi. Nimittäin heidän kun täytyy erikseen kertoa, että ovat kotoisin "akateemisesta suvusta" versus he, kenellä se heti kuuluu sukunimestä.

Käytöstavat ja puhetyyli on se mikä täällä oikeasti erottelee sen, kuka on sivistynyt ja kuka ei.

Siinä ei auta akateeminen tausta eikä papan rahat jos puhetyyli ja käytös on ala-arvoista kaksimielisyyksien, rivouksien ja kiroilun täyttämää.

Sitä tarkkailkaa, siitä tunnistaa sivustyksen puutteen.

Vierailija kirjoitti:

Muistaa pitää sekin, että monet "akateemiset suvut", joihin täälä viitataan, eivät suinkaan olleet fennomaanien kanssa samaa mieltä suomalaisuuden määritelmästä tai edes moisen ajattelutavan oikeellisuudesta tai oikeutuksesta.

Aivan totta, ja kaikissa "akateemisissa suvuissa" ei oltu samaa mieltä edes oman suvun kesken. Omakin sukuni eriytyi juuri tuossa vaiheessa osan suomentaessaan nimensä ja osan ei.

Aivan, kansallisvaltioiden synty Euroopassa oli politiikkaa, joka erottelee ihmisiä kuten tänäkin päivänä. Ap

Eli kyllä, he eivät olleet suomalaisia. He olivat "sen ja sen " kylän asukkaita, "sen ja sen suvun jäseniä".

Siis väitätkö nyt tosissasi, että 1800-luvulla suomalaiset eivät identifioineet itseään suomalaisiksi verrattuna ruotsalaisiin, venäläisiin, saksalaisiin, tanskalaisiin jne. vaan olivat sen ja sen kylän asukkaita?

Tsiisus tätä historiattomuutta. Todellakaan pari kartonoa ja kaupunkiasuntoja omistanut esi-isäni ei identifioinut itseään miksikään kylän asukkaaksi, suvun jäseneksi kyllä. Ja ehdottomasti suonalaiseksi verrattuna etenkin venäläisiin.

Hyvin sovitaan, vaikka nainen(minä) duunari ja mies akateeminen. Pitkään oltu yhdessä, lapset, talo jne ja rakkautta riittää.

Varmasti olin alkuun pettymys miehen perheelle, mutta eivät ole koskaan sanoneet sitä ääneen.

Joskus kun keskustellaan lapsuudesta, niin eron huomaa ja mies elänyt kultalusikka suussa niin sanotusti. Ei kuitenkaan aiheuta kitkaa välillemme.

"Miksi kuvittelet, etten tietäisi fennomaaneja? J.V. kävi kyllä syntymässä Tukholmassa, mutta ei silti ollut ruotsalainen. Lönnrotin juuret löytyvät Suomesta niin pitkälle kuin niitä on ylipäänsä mahdollista seurata."

Lönnrot oli ennen kaikkea etevä ja mielikuvituksekas kirjailija, jonka fabulointi ulottui hyvin laajalle koskemattomalle maaperälle, mikä selittää hänen asemansa "suomalaisena suurmiehenä". 

Tarina suomalaisista suurmiehistä, jotka perustivat suomalaisuuden on poliittinen kertomus, jota on uusinnettu vuosikymmeniä kansakoulussa ja juhlapuheissa ja hyvin on näemmä perille mennyt, mutta kyllä lukion oppimäärään on ainakin kasarilta asti kuulunut eurooppalaisten kansallisvaltioiden synty, se on ihan tavallista poliittista historiaa toisin kuin vaikkapa käsitteen "eurooppalaisuus" synty. Ap

Näen tässä nyt sellaisen ongelman, että todella moni tekee merkillisen hyppäyksen suoraan jostain korpisuomalaisuudesta, "rahvaasta"  kansallisaatteiden ajan suomalaisuuden rakentamiseen.

Eli että tullaan suoraan sieltä salojen korpimökeistä siihen aikaan, kun Snellman oppejaan esitteli näkemättä, mitä kaikkea siihen hyvin pitkään ajanjaksoon erilaisine vaiheiheen sisältyi.

Sekin tuntuu jäävän pimentoon, että todellakin suvuissa on useita haaroja, joista useat ovat eriytyneet joskus hyvinkin paljon "alkuperäisestä" suvustaan. On erilaisia kohtaloita, valintoja, jne. Samoista lähtökohdista myös valitaan erilaisia arvoja ja tapoja. Sen vuoksi keskustelu itselleni, omaa sukutaustaani vasten peilaten, tuntuu...noh, höttöiseltä.

Miksi jotkut täällä kuvittelee akateemisuuden tai suvun missä paljon akateemisia määrittävän ihmisen niin voimakkaasti? Kun ei se määritä.

Tämä oikeasti on itselleni melkoisen suuri ongelma nykyisessä katsontakannassa, joka korostaa tätä romanttista ja omasta mielestäni keinotekoista "suomalaisuutta", joka on syntynyt hokkuspokkus erilaisissa kabineteissa. Yleensä tätä suomalaisuutta vaalivat vielä, ironisesti kyllä, juuri he, jotka nyt vastustavat kiivaasti ajatusta siitä, että Suomeen tänäoäivänä kantautuisi mitään kaikuja muualta maailmasta.

Tämä on todella hyvin sanottu! Uskon, että suomalaisuuden syntyyn vaikutti silkan politiikan lisäksi myös aito romanttisuus ja ideologisuus, mutta siitä huolimatta se on kuitenkin selkeästi ylhäältä alaspäin-projekti, joka on ollut ilmeisen onnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Tähän on tullut iso määrä kommentteja ja osa on voinut jäädä huomaamattakin, mutta en ole kaikkiin omista kokemuksista kertoviin kommentteihin vastannut sen vuoksi, että moni on kuvannut perhettä, jossa ei ole aloituksessa kerrottua asetelmaa, vaan suvussa on loppujen lopuksi ihan samanlaiset tavat, koska taustat ovat samat siitä huolimatta, että toinen on akateeminen ja toinen duunari. 

Myönnän, että nyt putosin totaalisesti keskustelusta. En tiedä, miten minulla ja miehelläni nyt onkin "samanlaiset taustat" ja "samanlaiset tavat", vaikka itse tulen suvusta, jossa akateemisuus on siis sukupolvien ajan ollut itsestään selvä vaatimus jälkipolville, varakkuutta on ollut myös sukupolvien ajan verrattuna mieheeni, jonka suvussa akateemisuutta esiintyy aika harvoin edelleen tänäkin päivänä ja lapsuuden kotinsakin rahavarat olivat aika niukat. 

Mitä ihmeen taustoja ja tapoja siis tarkalleen ottaen haetkaan? Vai tarkoitatko

En vastausta kirjoittaessani tiennyt mikä oli sinun taustasi eli puhuin tasolla suomalaisten taustoista. Pitkiä vastauksia ei tarvitse pahoitella, minä kyllä jaksan lukea. Sitä paitsi se asia mistä tässä keskustellaan ei ole mitenkään yksinkertainen, ovathan tavat, asenteet ja arvostukset sidoksissa myös omaan aikaansa kuten sinäkin tuot esille. Esimerkiksi historian käänteet ovat vaikuttaneet tapoihin ja arvoihin tavalla, mitä jo toisessa viestissäni kuvasin (sota, kommunismi, suomalaisuudenmäärittely yhä uudelleen politiikan avulla).

Se miten keskiluokkaisuuden ideaali kehittyi Suomeen vaatisi tutkimusta, mutta minun veikkaukseni on, että se liittyy vahvasti yhteisnäiskulttuurin rakentamiseen sotien jälkeen. Se on edelleen voimakas normi, kuten tämäkin keskustelu osoittaa eli erojen kyseleminen koetaan jopa uhkaavaksi. Sukujen salaisuudet voivat liittyä myös suoraan politiikkaan ja hengenvaaraan, kun punaiset salasivat kokemuksensa ja valkoiset emigrantit pelkäsivät Venäjän miehitystä kylmän sodan aikana. Kaikki tuollainen peittyi suomalaisuuden yhtenäiseen ideologiaan. Ap 

Viini maistuu akateemisissa perheissä kun työ on vastuullista ja stressaavaa. Duunaritaustaisissa perheissä aamu kuudelta oltava tehtaassa, joten kunnosta ja elämäntavoista pidettävä huolta. Eri asia joku makkaraa syövä persuduunarin arkkityyppi stereotypia.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin sovitaan, vaikka nainen(minä) duunari ja mies akateeminen. Pitkään oltu yhdessä, lapset, talo jne ja rakkautta riittää.

Varmasti olin alkuun pettymys miehen perheelle, mutta eivät ole koskaan sanoneet sitä ääneen.

Joskus kun keskustellaan lapsuudesta, niin eron huomaa ja mies elänyt kultalusikka suussa niin sanotusti. Ei kuitenkaan aiheuta kitkaa välillemme.

Minkä perusteella ajattelet, että olisit ollut alkuun pettymys miehen perheelle? Vai oliko se vain sinun pelkosi, että noin olisi (että koit erilaisuutta tms.)? Ap

Ap on oikeassa siinä, että suomalaisuus sellaisena kuin me sen ymmärrämme syntyi 1800 -luvun säätyläistön mielissä vastauksena venäläistämistoimiin. Ruotsinkielinen säätyläistö loi taakseen kansan, jonka asiaa he alkoivat ajaa. He loivat kielen, historian, kansalliseepoksen, kansantanssit ja puvut. Sitä mallinnettiin taiteessa ja haettiin kansallismaisemia. Samanlaista tapahtui muissakin Euroopan maissa kuten mm. lähes identtisesti Norjassa samoihin aikoihin. 

Vierailija kirjoitti:

"Miksi jotkut täällä kuvittelee akateemisuuden tai suvun missä paljon akateemisia määrittävän ihmisen niin voimakkaasti? Kun ei se määritä."

Kyllähän se siinä tapauksessa määrittää, jos oikeasti elää kuplassa, jossa ei ole mitään yhteyksiä muunlaiseen elämään, ei tunneta ketään duunaria muuten kuin heidän työssään (kassana, sähkärinä, kas kun ei puutarhurina tai hovimestarina), vanhemmat ovat vahvasti vaikuttaneet koulutusvaihtoehtoihin tai jopa puolison valintaan. 

Siinä tapauksessa, että elää ns. normaalia elämää normaaleine kontakteineen ja erilaisine ympyröineen se ei määrittelekään.

Vierailija kirjoitti:

Viini maistuu akateemisissa perheissä kun työ on vastuullista ja stressaavaa. Duunaritaustaisissa perheissä aamu kuudelta oltava tehtaassa, joten kunnosta ja elämäntavoista pidettävä huolta. Eri asia joku makkaraa syövä persuduunarin arkkityyppi stereotypia.

NIin, alkoholinkäyttö, oma veikkaukseni on, että tästä löytyy paljon jutun juurta, sillä sivistyneistö on isällisen äidillisesti pyrkinyt kaitsemaan rahvaan juopottelua ammoisista reformaation ajoista alkaen. Minä en tiedä miksi juuri reformaatio alkoi korostaa raittiutta, tietääkö joku muu? Kyllä siihenkin politiikkaa ja kaupantekoa liittynee. Viinapannuhan kätkettiin erämaahan ja sillä tehtiin bisnestä ohi veronkannon. Ap