Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten perinteisen akateemisen suvun kasvatti ja työväenluokkaisen suvun kasvatti sopivat yhteen?
15.06.2024 |
Onko täällä sellaisia pariskuntia?
En nyt tarkoita pariskuntia, missä ollaan vasta ensimmäisessä tai toisessa polvessa akateemisia, vaan vanhoja akateemisia sukuja, joista oltaisiin naitu duunaritaustainen mies. Miten tavat ja ajatukset ovat eronneet vai sujuiko kaikki hyvin? Missä olette tavanneet?
Itse en tunne ketään duunaritaustaista paitsi työmiehinä tai muissa palveluammateissa. Viimeksi teini-ikäisenä olin tekemisissä duunaritaustaisten ihmisten kanssa vapaa-aikana. Heidän perheensä vaikuttivat aika erilaisilta kuin omani. Täälläkin huomaa, että eroja on paljon.
Kommentit (931)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei olemassa työpaikkaa missä olisi vain akateemisia ihmisiä eikä koulua, missä olisi vain akateemisista perheistä tulevia oppilaita tai opiskelijoita. Jos joku väittää ettei ole missään ollut tekemisissä muiden kuin akateemisten kanssa, ei sitten varmaan ole ollut tekemisissä juuri kenenkään kanssa tai tehnyt juuri mitään.
No akateemisissa laitoksissa jos työskentelee, lähes kaikki työkaverit ovat akateemisia ja opiskelijatkin hyvin lähellä sitä.
On eri asia olla hyvänpäivän tuttu, kuin olla ystävä ja tuntea joku hyvin.
Eikös nyt ollut puhe perhetaustoista? Mikä se semmoinen työpaikka on, jossa on vain akateemisia perhetaustoja kaikilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas ruusuisia kuvia entisajan sääty-yhteiskunnista. Ja että kaikilla oli paikkansa ja kaikkia arvostettiin. Eipä se ihan niin ollut. Esimerkiksi palvelijoina työskentelevien oma elämä riippuu ihan täysin heidän työpaikoistaan. Esimerkiksi aviottoman lapsen kartanon pojan kanssa saanut piika sai usein potkut, huonon naisen maineen ja ihan itse selvitä lapsesta ja lapsen elatuksesta. Itsemurhaluvut ihmisten epätoivoisissa tilanteissa on tuolloin olleet jotain ihan järkyttävää. Toki itsemurhatapauksista myös vaiettiin visusti, koska tekijähän meni suoraan helvettiin kulkematta lähtöruudun kautta.
Vierailija kirjoitti:
"Minun vanhempani olivat käyneet pelkän kansakoulun ja lukivat aina todella paljon. Äitini rakasti klassista musiikkia ja jaksoi aina innostua taidenäyttelyistä ja teatterista. Molemmat vanhempani myös seurasivat tarkasti päivänpolitiikkaa. Kannattaisi kenties ottaa ihmiset ihmisinä eikä kliseinä."
Tuollaisia työväenluokkaisi ihmisiä oli kyllä ennen paljon. Nykyään taas nuoremmissa enää tosi vähän. Duunarien ja akateemisten elämäntyylit ja kiinnostukset ovat eriytyneet paljon enemmän kuin mitä se oli ennen.
Johtunee siitä, et nykyään tiedon-ja kulttuurinjanoiset voivat hakeutua opiskelemaan aloja, jotka sitten ruokkivat noita mielenkiinnon kohteita. Ja sitten nämä eivät olekaan enää työläisiä. Ennen mahdollisuudet olivat rajalliset, jolloin jäätiin siihen ammattiin, jolla pystyi itsensä elättämään, mutta harrastettiin sitä, mikä kiinnosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se on näin, että meillä on kasvanut sukupolvi, joka ei ymmärrä historiaa. Tarkoitan tällä sitä, että pienessä kansassa kaikki on otettava mukaan, ei meillä ole varaa jättää esimerkiksi hyvin älykästä lasta kouluttamatta vain sen takia, että on sattunut syntymään vähävaraiseen perheeseen. Nyt ainakin pääkaupunkiseudulla tuntuu, että ihmiset oikeasti kokevat olevansa jotenkin muita parempia vain siitä syystä, että vamhempansa/itse ovat varakkaampia tai koulutetumpia kuin muut.
Näin tätä työssäni Helsingin varakkaan alueen alakoulun opettajana. Todella paljon vanhempia, joiden mielestä heidän oma lapsensa on lähtökohtaisesti parempi kuin muut, etenkin ns. huonompien alueiden lapset. Lapset vähitellen sisäistivät tätä arvomaailmaa ja ryhmähenki oli sen mukainen, paljon kiusaamista, kilpailua ja ylimielisyyttä.
Varmaan kannattaisi opetella lukemaan, sen verran älytön kommentti. Missään ei lukenut kaikki ihanaa tai kamalaa.
Huvittaa, kun torjut kaikki paitsi omia ennakkoluulojasi tukevat viestit.
- ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minun vanhempani olivat käyneet pelkän kansakoulun ja lukivat aina todella paljon. Äitini rakasti klassista musiikkia ja jaksoi aina innostua taidenäyttelyistä ja teatterista. Molemmat vanhempani myös seurasivat tarkasti päivänpolitiikkaa. Kannattaisi kenties ottaa ihmiset ihmisinä eikä kliseinä."
Tuollaisia työväenluokkaisi ihmisiä oli kyllä ennen paljon. Nykyään taas nuoremmissa enää tosi vähän. Duunarien ja akateemisten elämäntyylit ja kiinnostukset ovat eriytyneet paljon enemmän kuin mitä se oli ennen.
Johtunee siitä, et nykyään tiedon-ja kulttuurinjanoiset voivat hakeutua opiskelemaan aloja, jotka sitten ruokkivat noita mielenkiinnon kohteita. Ja sitten nämä eivät olekaan enää työläisiä. Ennen mahdollisuudet olivat rajalliset, jolloin jäätiin siihen ammattiin, jolla pystyi itsensä elättämään, mutta harrastettiin sitä, mikä kiinnosti.
Jos vähän laajentaisit katsantokantaasi, huomaisit että mikään harrastus ei ole vain akateemisille vaan kaikkea harrastaa monenlaiset ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap,
Mielenkiinnolla luin koko ketjun lävitse. Mutta luokkien määritys ? Tässä keskustelussa tuntuu välillä leviävän markkerit pitkin ja poikin.
Mitä mieltä olet Pierre Bourdieun teorioista koskien "luokkia", makua yms. yhteiskunnassa?
https://en.wikipedia.org/wiki/Distinction_(book)
Ranskalaisessa yhteiskunnassa on varmaan vielä paljon selkeämmät nuo erottelut.
Hänen nelikenttä: simppeli, mutta toimii.
Veikkaisin leviämisen syyksi sitä, että Suomessa ei ole mitään selkeitä yhteiskuntaluokkarajoja. Vaikka jonkun ominaisuuden perusteella kuuluisi yhteen luokkaan, toinen ominaisuus voikin heittää johonkin muuhun luokkaan. Jos koulutus, koulutustaso tai työtehtävä eivät ole itseisarvoja, perhetausta luultavasti painottuu enemmän. Jos taas identifioituu vahvasti koulutukseen tai työhön, määrittelee lu
Minusta on hyvä, ettei selkeitä eroja ole, vaikka ihmiset helposti pyrkivät olemaan parempia kuin muut tavalla tai toisella. Epäilen, että ihmiset luovat stereotypioita esim. erottuakseen sellaisista ryhmistä kuin työttömät. On helpompi ajatella, että työttömissä on jotain vikaa. Tämä taas tarkoittaa, että työttömyys on työttömien oma vika eikä siis varmasti voi osua omalle kohdale, koska itse on kunnon ihminen. Kaipa se on itsensä suojelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se on näin, että meillä on kasvanut sukupolvi, joka ei ymmärrä historiaa. Tarkoitan tällä sitä, että pienessä kansassa kaikki on otettava mukaan, ei meillä ole varaa jättää esimerkiksi hyvin älykästä lasta kouluttamatta vain sen takia, että on sattunut syntymään vähävaraiseen perheeseen. Nyt ainakin pääkaupunkiseudulla tuntuu, että ihmiset oikeasti kokevat olevansa jotenkin muita parempia vain siitä syystä, että vamhempansa/itse ovat varakkaampia tai koulutetumpia kuin muut.
Näin tätä työssäni Helsingin varakkaan alueen alakoulun opettajana. Todella paljon vanhempia, joiden mielestä heidän oma lapsensa on lähtökohtaisesti parempi kuin muut, etenkin ns. huonompien alueiden lapset. Lapset vähitellen sisäistivät tätä arvomaailmaa ja ryhmähenki oli sen mukainen, paljon kiusaamista, kilpailua ja ylimielisyyttä.
No oma kokemus kyl tuota kans tukee. Sekalainen tai keskiluokkainen on parempi, rennompi. Varakkaiden alueiden kouluissa kilpailu on kovempaa, ja niissä kilpaillaan perheiden varallisuudella ja yhteiskunnallisella asemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minun vanhempani olivat käyneet pelkän kansakoulun ja lukivat aina todella paljon. Äitini rakasti klassista musiikkia ja jaksoi aina innostua taidenäyttelyistä ja teatterista. Molemmat vanhempani myös seurasivat tarkasti päivänpolitiikkaa. Kannattaisi kenties ottaa ihmiset ihmisinä eikä kliseinä."
Tuollaisia työväenluokkaisi ihmisiä oli kyllä ennen paljon. Nykyään taas nuoremmissa enää tosi vähän. Duunarien ja akateemisten elämäntyylit ja kiinnostukset ovat eriytyneet paljon enemmän kuin mitä se oli ennen.
Johtunee siitä, et nykyään tiedon-ja kulttuurinjanoiset voivat hakeutua opiskelemaan aloja, jotka sitten ruokkivat noita mielenkiinnon kohteita. Ja sitten nämä eivät olekaan enää työläisiä. Ennen mahdollisuudet olivat rajalliset, jolloin jäätiin siihen ammattiin, jolla pystyi itsensä elättämään, mutta harrastettiin sitä, mikä kiinnosti.
Kyllähän nykyäänkin harrastetaan sitä, mikä kiinnostaa. Nurinkurinen ajatus, että harrastusta ei voisi pitää pelkkänä harrastuksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap,
Mielenkiinnolla luin koko ketjun lävitse. Mutta luokkien määritys ? Tässä keskustelussa tuntuu välillä leviävän markkerit pitkin ja poikin.
Mitä mieltä olet Pierre Bourdieun teorioista koskien "luokkia", makua yms. yhteiskunnassa?
https://en.wikipedia.org/wiki/Distinction_(book)
Ranskalaisessa yhteiskunnassa on varmaan vielä paljon selkeämmät nuo erottelut.
Hänen nelikenttä: simppeli, mutta toimii.
Veikkaisin leviämisen syyksi sitä, että Suomessa ei ole mitään selkeitä yhteiskuntaluokkarajoja. Vaikka jonkun ominaisuuden perusteella kuuluisi yhteen luokkaan, toinen ominaisuus voikin heittää johonkin muuhun luokkaan. Jos koulutus, koulutustaso tai työtehtävä eivät ole itseisarvoja, perhetausta luultavasti painottuu enemmän. Jos taas identifioituu
Suomessa on 50 000 korkeasti koulutettua työtöntä. Että mikä tässä nyt oli se yhteiskuntaluokan tuntomerkki? Koulutus, työtilanne vai lasketteluharrastus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minun vanhempani olivat käyneet pelkän kansakoulun ja lukivat aina todella paljon. Äitini rakasti klassista musiikkia ja jaksoi aina innostua taidenäyttelyistä ja teatterista. Molemmat vanhempani myös seurasivat tarkasti päivänpolitiikkaa. Kannattaisi kenties ottaa ihmiset ihmisinä eikä kliseinä."
Tuollaisia työväenluokkaisi ihmisiä oli kyllä ennen paljon. Nykyään taas nuoremmissa enää tosi vähän. Duunarien ja akateemisten elämäntyylit ja kiinnostukset ovat eriytyneet paljon enemmän kuin mitä se oli ennen.
Johtunee siitä, et nykyään tiedon-ja kulttuurinjanoiset voivat hakeutua opiskelemaan aloja, jotka sitten ruokkivat noita mielenkiinnon kohteita. Ja sitten nämä eivät olekaan enää työläisiä. Ennen mahdollisuudet olivat rajalliset, jolloin jäätiin siihen ammattiin, jolla pystyi itsensä elättämään, mutta
Juuri näin. Kumma ajatuskin, että harrastus olisi rajattu koulutuksen mukaan.
Onpa täällä erikoisia käsityksiä akateemisuudesta. Ei kukaan täyspäinen määrittele itseään tai elämäänsä pelkästään koulutuksen kautta. Omassa perheessäni sekä vanhemmat että isovanhemmat on akateemisia. Isovanhempien vanhemmista en ole ihan varma, ainakin osa on tainnut olla. Itsekin olen opiskellut yhden yliopistotutkinnon.
En kuitenkaan koskaan ole elänyt sellaista elämää mitä jotkut täällä väittää eläneensä, että kaikki ystävät kouluista, harrastuksista jne. olisi muka myös akateemisista perheistä tai suvuista ja ettei muka läheisiin kuuluisi ihmisiä myös muunlaisista perheistä ja suvuista. Tai sitten niitä ystäviä ja muita läheisiä on tosi vähän.
Ihmettelen myös sitä, että mistä ihmiset tietää niin tarkkaan toisten taustat? Onko se vakiopuheenaihe aina uusiin ihmisiin tutustuessa vai mitä? Minulla on ystäviä joiden vanhempien ammatteja en edes tiedä, miksi pitäisikään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä akateemisissa perheissä ja suvuissa tehdään, jos ja kun joku suvun jäsenistä valitsee muun tien? Ulkoistetaanko heidät kokonaan ja teeskennellään, ettei lentokapteeni-Mattia, sairaanhoitaja-Lissua ja laborantti-Minnaa ole olemassakaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap,
Mielenkiinnolla luin koko ketjun lävitse. Mutta luokkien määritys ? Tässä keskustelussa tuntuu välillä leviävän markkerit pitkin ja poikin.
Mitä mieltä olet Pierre Bourdieun teorioista koskien "luokkia", makua yms. yhteiskunnassa?
https://en.wikipedia.org/wiki/Distinction_(book)
Ranskalaisessa yhteiskunnassa on varmaan vielä paljon selkeämmät nuo erottelut.
Hänen nelikenttä: simppeli, mutta toimii.
Veikkaisin leviämisen syyksi sitä, että Suomessa ei ole mitään selkeitä yhteiskuntaluokkarajoja. Vaikka jonkun ominaisuuden perusteella kuuluisi yhteen luokkaan, toinen ominaisuus voikin heittää johonkin muuhun luokkaan. Jos koulutus, koulutustaso tai työtehtävä eivät ole itseisarvoja, perhetausta luultavasti painottuu enemmän. Jos taas identifioituu vahvasti koulutukseen tai työhön, määrittelee lu
Ei ne missään maassa ole absoluuttisia totuuksia ja on hupsua edes ajatella, että yhteiskuntaluokat olisivat mitenkään erityisen tarkkarajaisia. Koulutus, työtehtävät, osallisuus yhteiskuntaan, maku, habitus. Yhteiskuntaluokkaan kuuluu niin monenlaista asiaa. Kuitenkin sieltä alta löytyy kuitenkin pääpiirteisiä jakolinjoja, joiden perusteella voidaan nähdä, että tuo on työväenluokkainen ja tuo ilmiselvää ylempää keskiluokkaa. Eliitillehän taas tyypillistä, että se voi olla mitä vaan. Se on vapaa distinktion tarpeesta. Mutta noin selkeinä esimerkkeinä ystäväni, jolla on akateeminen loppututkinto, vakinainen virka ja omistusasunto täytettynä design huonekaluilla tuskin on työväenluokkaa. Toisaalta sukulaiseni, jolla on keskiasteen koulutus, omakotitalo pikkukunnassa ja hakee kaljakärryillä viinaa Tallinnan rannasta tuskin on keskiluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika snobeja vastaajia näkyy olevan. Ystävyyssuhde riippuu siitä, onko toinen matkustanut maailma ympäri!?! Siis oikeasti? Sivistynnyt ihminen on moniuloitteisempi, eikä mikään suhde ole kiinni laskettelusta tai matkustelusta. Ei taida olla kovin syvä akateemisuus näissä perheissä.
Varsinkin kun sekä matkustelu että laskettelu on ihan tavallisten pallinaamojen puuhaa, ainakin pikkukaupungissa jossa kasvoin. Ei millään tavalla jotain akateemisten juttua.
No sekin vielä. Muutenkin tässä keskustelussa menee nyt rahat ja akanat sekaisin. Alkuperäinen kysymys koski vanhoja akateemisia sukuja. Ei vain vanhempien koulutustaustaa varallisuudesta puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika snobeja vastaajia näkyy olevan. Ystävyyssuhde riippuu siitä, onko toinen matkustanut maailma ympäri!?! Siis oikeasti? Sivistynnyt ihminen on moniuloitteisempi, eikä mikään suhde ole kiinni laskettelusta tai matkustelusta. Ei taida olla kovin syvä akateemisuus näissä perheissä.
Varsinkin kun sekä matkustelu että laskettelu on ihan tavallisten pallinaamojen puuhaa, ainakin pikkukaupungissa jossa kasvoin. Ei millään tavalla jotain akateemisten juttua.
Ystäväni laittoi viime talvena neljä tonnia viikon Lapin lomaan, oli mökkiä ja yöjunaa. Ei ole ihan tuiki tavalllisten pallinaamojen hommaa näin helsinkiläisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei olemassa työpaikkaa missä olisi vain akateemisia ihmisiä eikä koulua, missä olisi vain akateemisista perheistä tulevia oppilaita tai opiskelijoita. Jos joku väittää ettei ole missään ollut tekemisissä muiden kuin akateemisten kanssa, ei sitten varmaan ole ollut tekemisissä juuri kenenkään kanssa tai tehnyt juuri mitään.
No akateemisissa laitoksissa jos työskentelee, lähes kaikki työkaverit ovat akateemisia ja opiskelijatkin hyvin lähellä sitä.
On eri asia olla hyvänpäivän tuttu, kuin olla ystävä ja tuntea joku hyvin.
Eikös nyt ollut puhe perhetaustoista? Mikä se semmoinen työpaikka on, jossa on vain akateemisia perhetaustoja kaikilla?
Joku mainitsi työpaikat, jossa vain akateemisia...no, akatemiat nyt luontaisesti sellaisia. Ja mm. koulut. Lähimmät työkaverit yleensä akateemisesti koulutettuja.
Suomessa todella harvojen kaikilla isovanhemmilla edes mitään akateemista taustaa. Täällä ei toisin sanoen ole kovinkaan montaa akateemista sukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minun vanhempani olivat käyneet pelkän kansakoulun ja lukivat aina todella paljon. Äitini rakasti klassista musiikkia ja jaksoi aina innostua taidenäyttelyistä ja teatterista. Molemmat vanhempani myös seurasivat tarkasti päivänpolitiikkaa. Kannattaisi kenties ottaa ihmiset ihmisinä eikä kliseinä."
Tuollaisia työväenluokkaisi ihmisiä oli kyllä ennen paljon. Nykyään taas nuoremmissa enää tosi vähän. Duunarien ja akateemisten elämäntyylit ja kiinnostukset ovat eriytyneet paljon enemmän kuin mitä se oli ennen.
Johtunee siitä, et nykyään tiedon-ja kulttuurinjanoiset voivat hakeutua opiskelemaan aloja, jotka sitten ruokkivat noita mielenkiinnon kohteita. Ja sitten nämä eivät olekaan enää työläisiä. Ennen mahdollisuudet olivat rajalliset, jolloin jäätiin siihen ammattiin, jolla pystyi itsensä elättämään, mutta
Ei tietenkään ole. Mistä ihmeestä sait sen käsityksen, että tuossa sanottiin mitään sen suuntaistakaan.
Lue edellinen kommentti, siihen tämä oli kommentti, yksi näkökulma. Tässä ketjussa jo parikin viitannut siihen, et ennenaikaan oli enemmän kulttuuria harrastavia työläisiä. Esitin näkökulman siihen.
Kovasti jollakulla tarve kiukkuilla vähän kaikesta.
Kuka edes puhuu jostain akateemisuudesta nykyään? Saati käyttää käsitteitä akateeminen perhe tai suku.
Alue: Aihe vapaa
Varsinkin kun sekä matkustelu että laskettelu on ihan tavallisten pallinaamojen puuhaa, ainakin pikkukaupungissa jossa kasvoin. Ei millään tavalla jotain akateemisten juttua.